olen varamummona ja autoin naapurin nuoria kastepäivän valmisteluissa.
kurjaa kun syntyi riitaa siivouksessa,
nuoret eivät arvosta siivousta, jopa kieltävät,
liika siivous on pahasta, ”se heikentää vastustuskyvyn kehittymistä”.
Minä olen käsittänyt tämän uuden suuntauksen, että ei tarvitse defisioida kotia ja puhdistaa millään aineilla kodin pintoja, kuten ennen suositeltiin,
mutta
en mitenkään niin, että vauvan pitää hengittää marsun,
koiran ja kissankarvoja pieniin keuhkoihinsa.
mikähän on oikein, pitäkö pienien keuhkojen saada karvoja, ym,
kodin saastetta, paljonko ?
kurjaa kun syntyi riitaa siivouksessa,
nuoret eivät arvosta siivousta, jopa kieltävät,
liika siivous on pahasta, ”se heikentää vastustuskyvyn kehittymistä”.
Minä olen käsittänyt tämän uuden suuntauksen, että ei tarvitse defisioida kotia ja puhdistaa millään aineilla kodin pintoja, kuten ennen suositeltiin,
mutta
en mitenkään niin, että vauvan pitää hengittää marsun,
koiran ja kissankarvoja pieniin keuhkoihinsa.
mikähän on oikein, pitäkö pienien keuhkojen saada karvoja, ym,
kodin saastetta, paljonko ?
Vastaukset 50
Vanhimmat
on ollut pari viikoisesta saakka navetassa lähes joka päivä ja on nyt neljä vuotias. Ei allergioita, ei korvatulehduksia, ei mitään muutakaan mainittavaa...
Jotenkin muutama marsun tai koirankarva tuntuu aika mitättömältä... Ei ne karvat sinne keuhkoihin kulkeudu, pöly vaan. Kyllä se eläinpöly terveellisempää on kuitenkin hengittää, kuin desinfiointiaineet...
Meillä imuroidaan noin kerran viikossa, koira on ja siitä irtoaa karvaa vähän.
Aika hassulta tuntuisi, jos naapuri rupeaisi määräilemään miten siivotaan, tosin kyllä meillä ristiäisiin siivottiin ihan hyvin...
Koiralla ei asiaa ole ollut vauvan peitolla, sänkyyn tms, ei edes sohville, joten karvat eivät ole ongelma...
neljä vuotta on kovin lyhyt koeaika,
nuoruuden virheet hoidossa alkavat näkymään vasta kun on vaihdevuodet ohitettu ja elimistön uusiutuminen vähenee.
aivan samoin kun kasvatusvirheet realisoituvat 25v iässä kun katsotaan kuka menee tehtaaseen vuorotyöhön, kuka yleensä menee töihin.
Lapsuuden asioilla vaan ei ole peruutusnappulaa,
siksi pitäisi toimia varman päälle, jotta on iloa käsien tuloksista koko loppuelämä.
No ei todellakaan vauvan tulo sitä tarkoita, että koti pitää desinfioida. Liiallinen siivous ja pöpöjen pelko saa aikaan sen, että vastustuskyky ei kehity kunnolla.
Yhdessä vaiheessa hehkutettiin kodin puhdistukseen antibakteerisia aineita, mutta en ole enää nähnyt mainoksiakaan, joten mahtaako hullutus olla ohi? Siinähän olisi kasvatettu lopulta hyvinkin kestäviä bakteerikantoja, kuten on joissakin tapauksissa käynyt ylettömän antibioottien syönnin kanssa.
Terve järki mukaan näihin siivousasioihinkin. Mitähän sellaista "kodin saastetta" tarkoitat, joka olisi vauvalle peräti hengenvaarallista?
Nuoret ovat ottaneet väitteen, että bagteerit ovat terveellisiä ilolla vastaan, siis ei tarvitse siivota!
Vähän liian kirjaimellisesti.
Kun omat lapset olivat pieniä, siivosin päivittäin ja eihän lapset sairastelleet juuri ollenkaan, vesirokon ja muutaman flunssan.
Eikä ollut mitään eläimiä, ei kissaa eikä koiraa.
Kun lapset kasvoivat isommiksi, otimme kissan ja muutaman vuoden kuluttua koiran, mutta siitä alkoi myös joka päiväinen imurointi ja lapset imuroivat myös vuoroillaan. Kerran viikkoon siivottiin paremmin, petivaatteet tuuletettiin/vaihdettiin puhtaisiin, matot tuuletettiin, pestiin lattiat ja pyyhittiin pölyt ja porukalla.
Näin lapsetkin oppivat siistiksi ja tekemään töitä.
Miten nyky kodissa? Jos vanhemmatkaan ei siivoa, niin eipä varmaan lapsetkaan sitten kun tulevat aikuiseksi, kotihan se on se paikka kuitenkin mistä mallit otetaan.
Nythän ovat lisääntyneet syöpäläisetkin, mitkä jo luultiin kuolleen sukupuuttoon.
On russakoita ja lutikoita kodeissa ( tv-uutisista kuultu asia) ja päätäitä, mitä ei vuosiin ole ollut. Nämähän tykkää liasta ja sonnasta.
Minun jakeluun ei mene tämä sottaisuus nyky kodeissa, eikö olisi kodikasta ja mukavaa kun olisi puhdas ja raikas koti.
Meillä ainakin siivotaan ja käytetään pesuaineita ja desinfioidaan pesutilat, sauna ja wc ihan viikottain ja pidän sitä ihan normaalina.
Minun nuoruudessani oli ympärilläni juuri tuollaisia ihmisiä, joille ei mikään siivous ollut liikaa.
Koko ikäni olen ollut alemmuudentuntoinen, kun ei siivous ole elämäni ensimmäinen asia. Kun lapseni olivat pieniä, tein taloustyöt parhaani mukaan, mutta pääasiallisesti olin lasteni kanssa. Filosofoin, että lapset ovat vain hetken lapsia, sen ajan saa siivous odottaa. Ei lapsillani ole allergioita, mutta seuravalla sukupolvella on. En syyttäisi niistä siivousmenetelmä.
Minusta on raivostuttavaa, että edellytetään ilman muuta, että jokaisen naisihmisen luonteenpiirre on alituisen siivouksen kyky ja halu.
Yksinhuoltajaisän talous voi olla sotkuinen ja pölyssä, se on ihan ymmärrettävää, mutta jos on nainen, ei missään tapauksessa saa jäädä kiinni siivoamattomasta huushollista.
Sellaisessa kodissa lapset altistuvat vaikka mille kamalalle.
Jokainen taaplaa tyylilään, sanotaan. Sama koskee siivousta ja kodinhoitoa ylipäätään. Elämme muuttuvassa maailmassa.
tuosta täistä, niiden saamiseen ei likaisuus tai puhtaus liity millään lailla.
Pelottaa ihan.
Kymmenen minuuttia päivässä jos menee imurointiin, niin se on ihan hirveetä ja vie lapselta aikaa?
Mielestäni lapseni ovat saaneet minulta aikaa, jokaisen kolme lastani olen kotona hoitanut hoitolapset, kun olin sen ajan perhepäivähoitajana.
Esim. sen kymmen minuttisen joku viettää tupakkaa vetäen tai tietsikan ääressä istuen, siihen aikaan ei vielä ollut näitä koneita meillä.
En ole mikään neuroottisen siisti, mutta siisti kuitenkin, meillä voi tulla milloin vaan käymään kylässä koti on avoin ja kylä kuntoinen milloin vaan.
kyllähän se liasta sikiää!
Kerroppa mistä täit sitten tulevat???
"Miten päätäi tarttuu?
Hieman kärjistäen voi sanoa, että kuka tahansa, jolla on hiuksia päässään, voi saada tartunnan. Ympäristön tai hiusten puhtaudella ei tässä suhteessa ole merkitystä."
Lähde Suomen Tartuntatautiliitto
http://www.health.fi/tartuntatautiliitto/paatai.html
Nainen joka huolehtii kotinsa kunnosta säällisesti, huolehtii ja välittää myöskin perheestään ja lastensa hyvinvoinnista.
Naiset jotka vähät välittää huushollistaan eivät välitä myöskään lastensa hyvinvoinnista. Työssäni tämän näen.
Törky äitien aika menee yleensä ihan muussa, ystävien kanssa juorutessa puhelimessa ja netissä yms.
Kun lapseni oli päiväkodissa sinne tuli erään lapsen mukana täi ongelma.
Oma lapseni säästyi tartunnalta koska joka päivä epidemian aikana, kotiin tultuamme laitoin kaikki lapsen vaatteet 100c saunaan tunniksi ja kylvetin myöskin lapsen.
Minä en selviä 10 minuutissa imuroinnista.
En osaa siivota vain keskilattiaa, vaan kiskon huonekalut seinistä, pyyhin sohvien ja kaappien alta, ravistan pienet matot jne. En selviä siitä millään alle tunnin. Yhdessä huoneessa siis.
Miten 10 min voi riittää mihinkään? Johan pelkkä eteisen matto ja nurkat vie sen ajan.
Siivoojat siivoavat kovin eri tavoin.
luule että tuon kirjottamasi takia lapseesi ei tullut täitä..
se on jos kerran kuukaudessa imuroi, huom. minä imuroin joka päivä ja joka nurkan, en vain keskilattialta, huom!
ehkä pieni koti? Itse asiassa joka päivä imurointi ei ole hyvä, koska se vaan nostaa pölyä ilmaan. Pitäisi imuroida pari kertaa viikossa, ja tomumoppia käyttää muina päivinä. Lisäksi lattiat pitäisi pestä ainakin kerran viikossa.
Kyllä siivous oikeesti on tärkeää, mutta mun teoria on, että on ihmisiä joilla on joku siivousvamma, että ne ei vaan pysty siihen ja näkeehän sen noista tv-ohjelmistakin, se on verrattavissa juoppouteen tms. Että ei vaan siivoo, vaikka kärsii törystä. Ymmärrystä, ei tuomitsemista, pyydän!
Toisten siivoomisiin ei kannata puuttua, tosin suosikkini on Frendien Monica, joka nauttii siivoamisesta niin että siivoaa toistenkin kodit...
kokoinen kotini on, minulle ihan sama miten sinä siivoat. Huolestuttaa vaan tuleva polvi, mistä ottavat oppinsa siisteyteen, kun vanhemmat eivät näytä hyvää esimerkkiä siisteydestä.
Noihin sinun teorioihin siivoamisesta jätän omaan arvoonsa, tiedän kyllä siisteydestä ja siivoamisesta ihan käytännössä mikä toimii ja mikä ei.
En kyllä menisi siivoamista vertaamaan juoppouteen, se on kyllä aika huono vertaus.
Jokainen taaplaa tyylillään!
Siistien ihmisten lapsilla ei ole täitä.
Vai ei siistien ihmisten lapsilla ole täitä..... Harmi, kun eivät ne täit sitä tiedä. Jos täitä jollakulla on, nehän siirtyvät vaikkapa piposta toiseen, mikäli samassa naulakossa ovat.
Siksi vaatteet heti 100c saunaan tunniksi ja lapsi kylpyyn. Tämä systeemi esti meillä tartunnan epidemian aikana.
Luulisi, että imurisi on tukossa, koska joudut imuroimaan joka päivä.
Onko ainoa vaihtoehto kerran kuussa? Kuussa on 30 päivää keskimäärin.
En usko millään, että selviät huoneen imuroimisesta nurkkia myöten 10 minuutissa. Huom.
Tai sitten on pieni huone, eikä raskaita huonekaluja. Huusholleja on monen kokoisia ja kaulustukset erilaiset.
Tuolla joku kaiken siivoamisensa lisäksi vielä pesee lattiatkin kerran viikossa. Kysyn, miksi? Puhdastahan siivouksen jälkeen luulisi olevan ilman, että pilaa parketit.
Mukavasti kerittiin vetää siivouksen vaihtoehdoksi puhelimessa juoruamiset ja netit.
Kovin on pienet ympyrät.
Koska ehditään olla lasten kanssa. Saavatko lapset tehdä mitään näin siisteissä kodeissa. Monissa lastenhuoneissa on autot rivissä, nuket nököttävät hyllyillä, lelukorit on liinalla peitetty.
Eräästä tällaisesta kodista kotoisin oleva kolmivuotias istui kerran meidän lastenhuoneessa ja paiskoi leegoja ja palikoita ilmaan ja nurkkiin kuin hurmiossa. En estellyt.
hiukset osuvat leikkiessä toisiinsa.. miten tämän estät?? ..Päivä on pitkä.. jos lapsesi olisi saanut täitartunnan päivän aikana ei siihen kylvetykset olisi auttaneet, ainoastaan täishampoo... ja täit ei liity puhtauteen vaan että jokainen hoitaa täit asianmukaisella tavalla jos perheeseen niitä tulee.. ehkäistä voi yrttishampoolla...
lapset ovatkin jo maailmalla, ei ole lelukasoja ym. turhaa. Koira ja kissa on nykyisin.
On neliöitä n.100, ei kaikki huoneet ole edes käytössä nykyisin, kuin silloin kun lapset tulee käymään.
Kuitenkin imuroin joka päivä näitten lemmikkien tähden, kun irtoaa karvaa kuitenkin.
Kait sinä tiedät, että imuriin on olemassa vaihto pusseja ja ne tulee myös vaihtaa tarvittaessa, ei ole kertaakaan imuri ollut tukossa ja kyllähän sen huomaa jos on, eihän se ime tukkoisena!
Siis imuroin joka päivä käytössä olevat huoneet ja pesen lattiat, tilavaatteet tuuletan, matot tuuletan ja pyyhin pölyt kerran viikossa.
Eikä ole pyöreitä nurkkia, huonekalut on helposti siirrettäviä, siihen ei kovinkaan mene aikaa.
Onko sinusta tämä uskomatonta?
Kun lapset olivat pieniä ja olin perhepäivähoitajana, joka ilta lasten lähdettyä imuroin huushollin ( silloin ei ollut koiraa eikä kissaa) Silloin kylläkin meni aikaa enempi, kun oli roinaakin, leluja ym. enempi, mutta ei se lapsilta ollut silloinkaan poissa se aika, olinhan minä kuitenkin läsnä koko ajan ja mieskin oli jo illalla kotona lasten luona.
Kyllä meillä on lapset saaneet leikkiä ja peuhata ja elää vapaasti siitä huolimatta, että meillä siivotaan, eihän se ole este elämiseen.
Joku vaan kertoi tuossa, että siivous on turhaa ja lapset ovat niin vähän aikaa lapsia, että turhaa ajan haaskausta siivoukseen on senkin ajan lasten kanssa. Jos ajattelee noin, mikä on lasten hyvinvointia? Mielestäni puhtaus kuuluu ensisijaisesti hyvinvointiin ja kun ottaa lapset siivoukseen mukaan, kun ovat vähän isompia, oppivat lapsetkin mitä on siisteys ihan luonnostaan.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, että tervettä maalaisjärkeä nuoret äidit, lapset ovat todella vain sen hetken lapsia, antakaa lapsillenne terveelliset vaikutteet kotoa ja niistä yksi on siisteys ja onhan niitä muitakin, mutta tässä nyt puhutaankin siisteydestä...
Miten näitä siivousjuttuja lukiessa tulee mieleen, että naiset ovat niin kiukkusesti toisiaan vastaan? Kamalan puolustelu- ja väittelyn saa aikaan pölyhiukkasista. Täytyy vain todeta, että nykyään työssäkäyvillä naisilla (varsinkin yksinhuoltajat) on melko rankkaa, jos heillä (yksin) on vastuullaan kodin siisteys, lasten hoito, työt....Miksei miehet väittele siivousjutuista?
...naurattaa ihan naisenakin tämä viestiketju.
Niin naismaista, ettei tosikaan ;-)
Hei come on.... itselläni on neljä lasta, vanhin jo 20v ja nuorinkin jo varhaismurkku. En ole ikinä ollut siivousintoilija, se ei silti tarkoita, että koti olisi koskaan ollut sotkuinen. Mutta että joka päivä imurointi... just joo... ja desinfionti... ei todellakaan paranna kenekään oloa, päinvastoin. Vahvat puhdistusaineet todellakin ovat saanet aikaan sen, että vastustuskyky heikkenee ja allergiat lisääntyvät. Ja toimin työssä, jossa törmään tapauksiin, ei ole omasta päästä keksittyä.
Yhdelläkään lapsellani ei ole allergiaa, ovat sairastelleet todella vähän, kodissa on eläimiä.... monta, isosta karvaisesta koirasta pienempiin asti, yhteensä 5 karvaista kaveria.
Että koittakaapa nyt rauhoittua, kukin toimii parhaaksi katsomallaan tavalla, se kullekin suotakoon. Jos joku haluaa mennä luuttu kädessä päivittäin, niin just go ahead, mutta turha tuomita sitä aikaa lasten kanssa viettäviä. Lapsiperheen siivous on eri kuin yksinäisen pölynpyyhkijän, kannattaa muistaa se tosiasia.
Jokainen saa minun puolestani jynssätä kotia minkä kerkee tai olla jynssäämättä, mutta sen halua sanoa, että TÄIT eivät väitä onko siistä tai likaista. Tai mieluummin siistiä. Viihtyvät paremmin puhtaissa hiuksissa. Ja tarttuvat siistin perheen lapsista siistin perheen lapsiin. Olen tämän nähnyt työni puolesta. Kihomatoja voi jonkin verran ehkäistä siivouksella ja käsipesulla, mutta täille ei voi mitään.
Kun on oikein likaista, niin liasta alkaa kehittyä täitä. Mitä likaisempaa, sitä enemmän ja isompia täitä kehittyy. Sama koskee myös tyhmää päätä...vaviskaa!
Jos lapsen päähän tarttuu täi,ei siinä kylvyt auta. Auttaa vain täishampoo. Mutta hienoa, että teillä on ollut nuin hyvä tuuri! Mutta turhaan olet huhkinut kylpyjen kanssa. Tai lapset kyllä tykkää kylvystä!:)
aika vahvasti mielipideasia, mutta meillä oli 3 kissaa ennenku vauva synty ja tulee olemaan vastaisuudessakin. Ne on perheenjäseniä siinä missä vauvakin, eikä se tee meistä sen huonompi vanhempia kuin muistakaan.
Ihme harhaluulo monilla että kissat on vaarallisia vauvoille ja koirat ei. Kaikki kyselleet että "kai aiotte luopua niistä", niinku se ois itsestäänselvää. Vitun loukkaavaa mun mielestä ja törkeää
on toi sun kielenkäyttös. Samaa kieltä puhut varmaan sille lapsellekin.
joo totta kai puhun, tostahan sen näkee selvästi jo päättelemällä. Näinhän niitä sun ikäluokan paljon haukuttuja NYKYnuoria kasvatetaan pilaamaan kaikki ja tekemään tästä maasta niin huono kuin se nyt on. Ei sillä että sun ikäluokallas PÄÄTTÄJIEN asemassa ei olis mitään valtaa siitä minkälaista täällä tänä päivänä on...nykynuorethan sen on päättäny joo
ettei lapsesi saa suuhunsa kissan kakkaa, se kun saattaa olla hengenvaarallista. Loukkavaa on että pidät kattejasi saman arvoisina kun lastasi. Kaikille sitä lapsia suodaankin.
no en tietenkään huolehdi, syötän oikein lusikalla sitä. Pidän ittekki siitä.
Ei tullu mieleen että ihan oman viihtyvyydenkin kannalta astia putsataan monta kertaa päivässä. Sen lisäks, mistä sä mun järjestelyitä tiedät niin hyvin että on varaa arvostella mun "oikeutta lapsiin"? Jos on vaikka erillinen huone johon ei lapsi voi päästä ?
Muuten hei, monenko kissan oot kuullu tappaneen lapsen tai ylipäätään ihmisen, ja on sen takia lopetettu? Niinpä, arvasin. Kaikenlaisiin lemmikillisiin kotitalouksiin sitä lapsia suodaankin..Suoraan sanottuna jos asunnossa yhtään isompikokonen koira, sanotaan vaikka iki-ihana dobermanni tai susikoira niin mun lapsi ei ole sinne kylään menossa. Siis puhutaan nyt tästä 0-4v iästä tms
"Muuten hei, monenko kissan oot kuullu tappaneen lapsen..."
Kun oma pariviikkoinen vauvani nukkui kopassa ulkona koivun katveessa, tapasin ruohikosta kissan vaanimassa. Kun lapsi heräsi kitisemään, kissa kyyristyi kuin luontofilmin leijonat heinikon sisään, ja kun lähestyin kissaa, se murisi minulle.
Kissa on petoeläin. Se pitää muistaa.
mun kissat ei oo ikinä noteerannu tota vauvaa millään lailla. Joskus käyvät kattomassa ja nuuhkasemassa, ei mitään reaktiota kuitenkaan. Samalla tavalla kun nuuskivat ihmisiäkin.
Monet koirat, esim. dobermannit, ovat tappajia luonteeltaan ja se on todistettu monta kertaa. Miksei siitä sitten puhuta tässä yhteydessä. Tiedän henkilön jolla on monta lasta ja HELV monta koiraa. En oo sanonu mitää ku ei mulle kuulu mutta vähemmän "epäilyttäs" jos ne olis muita elukoita kun just koiria
Ja ainakin äitimuorini kertoi että on sattunut tapauksia joissa kissa on nukkunut ihan pienen vauvan hengiltä vaunuissa.
Ps, kyytkin tykkäävät maidon hajusta.
ole se kultainen keskitie paras, ja jokainen perhe sen itse päättää, miten usein on tarvetta siivota.
Meillä on koira, josta ei lähde karvaa, kuin ennen nypintää, silloin siivous kerran viikossa ei riitä, muuten määrä on varsin passeli.
Mulla ei tulis mieleenkään imuroida joka päivä, sen verran on muutakin elämää, etten ehdi ;) Ja aika turhalta tuntuu...
Pojalle opetamme, että lelut kerätään joka päivä paikoilleen ja mielellään jo heti, kun leikki loppuu, pikkuhiljaa lapsi kasvaa siihen, että tavarat pysyvät paikoillaan.
Meillä koiralla on oma paikkansa, se ei ole ihmisten sänky tai sohvat, tai lapsen viltti, kun lapsi oli pieni. Koiralla on omat lepopaikkansa, joihin lapsella ei ole asiaa.
kuten seuraava sanoin niin jokaisella on oma mielipide ja kukaan ei ole huonompi sen takia ja tuskin kukaan lapsi on kuollu vain sen takia että on hengittänyt kissan eikä koirankarvoja.
Kyllä elämä on niin vaarallista että turha säikkyä joka asiaa joka voi olla itselleen tai lapselle vaaraksi. Jos meen vauvan kans ulos niin hengittäähän se pakokaasuakin.
Että saan "viimeisen" sanan niin mun kissat inhoaa maitoa ;)
Meillä kans kaksi kissaa jo ennen lapsia, ja mulle kans sanottiin "Annathan kissat sitten pois, ne tappavat vauvan, menevät naamanpäälle nukkumaan" ym ym..
Lapset jo isompia eikä kissat heitä tappanut, toinen nukkui pinnasängyssä -kissa siis- pinnasänky sen verran iso ettei pieni vauva edes tarvitse niin isoa tilaa, hyvin oli tilaa jalkopäässä.
Itse siivosin aikanani kokoaika, kunnes tajusin että väsytän sillä vain itseni.
Ihan ovat normaaleja lapsia kaikki.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001623&posting=22000000035549488
hei ollaan jo omat kolme saatu 35v ikään ja nähty kuinka heidän ystävänsä ja kaverinsa myös jaksavat.
jos ajattelet että jottain pitäisi jo näkyä lapsissa, niin voi voi,
eli vähän kuin kokeita tekisit.
Yleensä ensimmäiset tulokset kasvatuksesta näkyvät, kun nuori tulee murrosikään,
jos on hyvin onnistunut, sen jälkeen ei ole enää mitään huolia, nuori menee niihin hyviin porukoihin, hyvät porukat vievät lukion kautta yliopistoon.
"Yleensä ensimmäiset tulokset kasvatuksesta näkyvät, kun nuori tulee murrosikään,
jos on hyvin onnistunut, sen jälkeen ei ole enää mitään huolia, nuori menee niihin hyviin porukoihin, hyvät porukat vievät lukion kautta yliopistoon."
-Ja ne vähemmän onnistuneet luuserit siis päätyvät ammattikouluihin, vai?? Johan on omahyväistä puhetta. Tiesitkö, että joillakin aloilla ammattikouluun on korkeampi keskiarvokynnys päästä opiskelemaan, kuin lukioon?
Ja kasvatuksesta muuten, mistäs ne "hyvien perheiden" lapset tulevat, jotka tappajiksi päätyvät? Mieti vähän.
Elämältä puuttuu kuukema toimeentulohuolien tuoma
jännite elämästä -ja sitä saadaan erilaisista rikollisuuksista.
"-Ja ne vähemmän onnistuneet luuserit siis päätyvät ammattikouluihin, vai??"
kaikilla voi onnistua ja useimmat onnistuivat, kun,
"nuori menee niihin hyviin porukoihin,"
mutta minkäänlaista peruutusvaihdetta, tai ohjausta ei voi enää tehdä kun murrosikä koittaa, useimmiten saa aikaan vain vahinkoa, kyllä "luonto vie ja ihminen vikise"
On tuo "aika laajalti nähty", kun lapsemme oli 5-18v iän ainakin yhdessä harrastuksessa *)jossa kuultiin ja nähtiin useiden vanhempien mielipiteitä, linja-automatkoilla, hotelliyöpymisen aikana.
Kyllä moni äiti/iskä oli itsevarma lastenkasvatuksesta, opettajatkin haukuttiin, ym.
nyt ovat häpeissään.
*) naisvoimistelu, jääkiekko, tms.
Ei perheitä kuulu jakaa hyviin ja huonoihin,
vanhempien pitäisi vaan miettiä, jos ovat tiukaan jotain mielipidettä,
onko se varmaan oikea, mistä ovat sen viisauden saneet.
Lyhyesti, kannattaa ohjata vain lapsia hyviin porukoihin jossa leikitään eikä pelleillä ja keksitä pikku kepposia , jatkuvasti.
Niin on hieman varmempaa onnista.
jahtasi hiirtä ja luuli että yrität tulla viemään sen saaliin ;o) Kissat ei jahtaa lastenvaunuja, koppia eikä vauvojakaan...Jos kissa näkee ääntä pitävän vauvan jota se ei tunne, se lähtee kyllä pötkimään karkuun. Uteliaana sattaa seurata kauempaa ja uteliaana saattaa myös käydä kurkkaamassa koppaan.
Äly hoi älä jätä!
kertoi mulle ihan totena, että Elvis elää. Onneksi mulla on itsellä niin paljon järkeä päässä, että uskon vain tosiasioihin.
hajusta. Silti monikaan kissa ei syö hiiriä! Vanha lujaan juurtunut uskomus on myös kissan maidonrakkaus. Maito ja maitotuotteet eivät kuulu kissan ruokavalioon, eikä niitä saa kissalle antaa. ne ovat myrkkyä kissan suolistolle.
P.S siilitkin tykkäävät maidon tuoksusta, mutta siileillekään ei saa maitoa antaa, se vaurioittaa niidenkin suolistoa!
Heräsin äskettäin ja pian töihin lähden..satuin lukemaan tämän linkin ja nyt on pakko kertoa eräs tapaus hygieniasta.
Vuosia sitten kummipoikani vanhemmat pyysivät minua hoitamaan poikaa kun itse olivat menossa juhannusjuhliin.Okei,minä lupasin hoitaa tätä kuukauden vanhaa poikaa sen yön.
Tiesin jo etukäteen että perhe on hyvin boheemi ja tavarat siellä sun täällä...mutta silloin kun siihen kämppään astuin olin aivan kauhuissani:roskapusseja keittiö täynnä,vauvan vaippoja siellä sun täällä,homehtuneita tuttipulloja pitkin lattioita ja tutteja myös.
Lisäksi pariskunnalla oli kaksi isoa koiraa.Sanoivat ennen lähtöään että "koirat on kusetettu,tullaan sitten aamuyöllä".
Noh,eihän siinä muu auttanut kuin alkaa keittämään tuttipulloja ja tutteja..siis ne mitkä löysin lattioilta.Sitten vauva jo heräsikin ja ajattelin vaihtaa vaipan..Voi herranjumala sentään!Vaippa oli AIVAN läpimärkä ja pylly ihan ruvilla.Riisuin kaikki vaatteet pois ja katsoin käsien,jalkojen ja niskan taipeita.Ne olivat täynnä mustaa töhnää.Olin aivan kauhuissani.
Vaikka kokematon lasten kanssa silloin olinkin niin kyllä sen verran raksutti että se lapsi on kylvetettävä välittömästi.Ja niin kylvettiin ja syötiin Tuttelia.Vaihdoin myös pojan pinnasänkyyn petivaatteet,ei sattunut olemaan puhtaita vauvan lakanoita,oli vain lähes kattoon asti ylettyvä keko likaisia vaatteita kylppärin lattialla..Onneksi aikuisten lakanoista sain puhtaat petivaatteet hänelle.Poika nukahti ihan tyytyväisenä.
Ajattelin siinä aikani kuluksi tiskailla pariskunnan astioita,koska en tohtinut nukahtaa kun tiesin että vauva herää kuitenkin parin tunnin päästä.Siinä tiskauksessa ja keittiön siivoamisessa menikin aika kauan,ette uskokaan.Vauva nukkui,vaikka odotin hänen heräävän jo pari tuntia aiemmin.
Tällä välin pariskunnan koirat paskoivat olohuoneen matoille isot kakat ja haju oli sanoin kuvaamaton!! Olin raivoissani,koska pariskunnan piti olla jo kotona siihen aikaan(klo4aamuyöllä).
Toinen koirista vinkui paskomisensa jälkeen ja yritti ovelle..minä hätäpäissäni etsin avainta joka piti olla keittiön pöydällä (ihan varuiksi,jos mitä sattuukaan),mutta avainta ei ollutkaan jätetty.
Kävin äkkiä katsomassa poikaa,nukkui rauhassa,lähdin koirien kanssa viiden minuutin ripulilenkille kerrostalon 8 kerroksesta.Pakko oli jättää asunnon ovi raolleen että pääsisin takaisin sisälle...ulko-oven väliin jätin toisen kenkäni jottei se menisi lukkoon ja vahdin samalla koirien ripuloidessa ettei kukaan vain sulje rapun ovea.
Huhhuh,päästiin sisälle ja poika nukkui edelleenkin(huoh).Koirat olivat häpeissään kun olivat paskoneet lattialle.Totesin niille ettei se haittaa,ja rullasin paskamatot tiiviiksi paketiksi ja heitin partsille .Poika alkoi heräilemään ja otettiin taas Tuttelia ja ihmeteltiin että missäs iskä ja äiti oikein viipyvät....Nukahdettiin molemmat ja minä heräsin 8 maissa aamulla kun pariskunta saapui.Äiti oli ihan lärvit mutta miehensä selvä,koska ajoi.Pistin tiukkaan tenttiin pariskunnan kaikesta mitä olin nähnyt,tehnyt ja kokenut ja huudatin siitä että mikseivät tulleet silloin kuin oli sovittu???
Naureskelivat vain kun olin keittiön aikani kuluksi siivonnut ja koirat hätäpaskalla käyttänyt vaikei avaimia ollut.Olipas TOSI hauskaa!Ja kaikkein parhain nauru tuli siitä kun olin niputtanut ne koiranpaskamatot partsille.Nauroivat ja sanoivat että "johan ne matot voi roskiin suoraan partsilta heittää,on niihin niin monesti koirat paskoneet".Silloin loppui mun huumori ja sain kyydin kotiin.
Nyt kummipoikani on jo aikuinen ja omillaan..vuosien varrelle on mahtunut hänen ja pikkusiskonsa huostaanottoja ynnä muuta paskaa:vanhempansa eronneet jo yli 15 vuotta sitten lukuisten pahoinpitelyjen seurauksena:isä hakkasi äitiä,äiti hakkasi isää.molemmat hakkasivat lapsia..kuinkakohan monesta kämpästä kummipoikani äiti saikaan häätöjä...ehkä neljästä..Syy:naapurit ilmoittivat huoltoon että heidän kämpästään tulee kamala haju rappuun..Näihin kämppiin meni kaupungin desinfioijat ,jotka kantoivat säkkitolkulla talousjätettä roskikseen!!
Oi niitä aikoja kun kummipoika oli pieni...kävin kylässä mutta kenkiäni en voinut riisua koska lattia oli täynnä saastaa.Saastan määrä oli ylimitoitettu tässä tapauksessa,mutta täytyy sanoa että tämän perheen lapset eivät ole koskaan sairastaneet nuhaa kummempaa vaikka muuta voisi luulla jos lapset ryömivät roskapussien ja kakkavaippojen seassa aina.
Joten sinä, alkuperäinen kirjoittaja,älä pienistä asioista,pienestä boheemiudesta murehti..maailmaan mahtuu isompaakin sontaa.
Ja tämä kertomani tarina on TOSI !
jälkeen osataan laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.Siisti voi olla muutakin kuin steriili.Tämä kirjoitus on tietysti ääripää.Omasta mielestäni riittävän siisti on minulle sopiva vaihtoehto.
tulikin jo yksi asia, jota alussa mietin. Johan tuollainen lapsen perushoidon laiminlyönti on lastensuojeluolmoituksen paikka. Ja siellä lopussa kerroit että kummipoikasi elämään on liittynyt huostaanottoja jne. eli vanhemmat eivät aina ole kykeneviä hoitamaan lastaan.
JA jo tuossa kertomassasi hoitotilanteessa oli kyllä aineksia siihen, miten lapsen etua pitäisi ajatella.
Toista se oli silloin reilut 15 vuotta sitten .Ei silloin ilmoitettu lastensuojeluun muuten kuin vain poliisin kautta.Onneksi nykyään on matalampi kynnys tehdä sellaisia ilmoituksia.
Itse tein aikoinaan sen minkä parikymppisenä pystyin:olin läsnä usein kummipoikani perheessä ja huolehdin kummipojasta ja hänen sisarestaan,sen minkä pystyin.
Nyt yli nelikymppisenä puuttuisin asioihin aivan toisella tavalla koska lastenhuollon resurssit ovat aivan toiset.
Mutta,pääasia että kummipojasta ja sisarestaan kasvoi kaikkien vaikeúksien kautta ihan hyviä ja kelpoja kansalaisia.Osaavat jopa pitää oman kotinsa siistinä :)
Työkaverini kanssa odotimme molemmat vauvaa, minulla ensimmäinen, hän odotti toistaan.
Hänellä oli kolmevuotias ennestään.
Oltiin äityislomalla ja paljonkin tekemisissä lähes päivittäin.
Kuitenkaan en käynyt heillä kylässä, aina hän oli meille tulossa, tai olimme ulkoilemassa, leikkipuistossa.
Heillä oli myös koira, kultainen noutaja.
Asuttiin noin kilometrin etäisyydessä toisistamme.
Kerran tuli tilanne, että en saanut häneen puhelimella yhteyttä ja oli jokin tärkeä asia mikä oli selvitettävä ja ajattelin mennä käymään sen tiimoilta.
Voi vitsi, mikä yllätys oli, kun näin sen huushollin!
En ikinä olisi uskonut näkemääni!
Tämä ystäväni oli puheissaan niin siisti ja pukeutuminen oli viimeisen päälle myös siistiä.
Mutta voi taivas sitä kotia!
Hajukin jo yrjötti, vaate kasoja nurkissa ja lattioilla yhtenä vyyhtinä, astiat vuorina tiskipöydällä ja ruokapöydällä ja vähän siellä täällä, koiran karvaa ym. törkyä...
Hän pyyti minua peremmälle olohuoneeseen, mikä sekin oli kuin kaatopaikka, kasasi ryysyjä että löytyi istumapaikka.
Minulla muutaman kuukauden ikäinen vauva mukana.
Hän raikkasi lattialle tilaa, että voisin laittaa lapseni siihen kellimään.
Sanoin, että en millään voi jäädä pitemmäksi aikaa, kun on siellä ja siellä käyntiä...
En ikinä, IKINÄ, olisi laittanut lastani siihen paska lattialle, mihin hän omansa sitten kiikutti.
Aivan JÄRKYTTYNEENÄ lähdin kotiin.
Ei sitä tiedä, olipa miten fiksusti pukeutunut ihminen, voi olla koti kaaoksen oma ja törkypesä.
Ajattelin monesti säälien lapsia, minkälainen koti heillä oli ja millaisiahan niistäkin vielä tulee aikuisena.
Näille syntyi vielä kolmaskin lapsi muutaman vuoden päästä, minä en koskaan käynyt enää heillä.
Olimme kuitenkin ystäviä vielä vuosia siihen asti, kun muutimme toiselle paikkakunnalle.