Heippa!
Ikää minulla on 17 vuotta, ja synnytin viime perjantaina toisen lapseni (ikäeroa 1v 1kk). Terve poika. Itse en häpeä ikääni. Tuntuu vain että muut jotenkin odottaisivat minun häpeävän sitä, että olen nuori äiti. Mielestäni pystyn antamaan lapsilleni kaiken tarvittavan. Molemmat lapset on ihan toivottuja. Osa henkilökunnasta oli todella ärsyttäviä. Sain tuntea oloni koko ajan kiusalliseksi. Ihan kuin kaikki kyttäisi koko ajan teemisiäni, odottaisi minun "mokaavan" jotakin. Rinnanpääni menivät aika nopeasti ihan verille ja olivat todella kipeät. Annoin siis vauvalle pullosta omaa maitoani. Yksi hoitajsta tuli selittämään, että kyllä vauvan pitäisi saada maito rinnasta. että riistän vauvalta läheisyyden tunteen. Hän katsoi rintojani ja sanoi niiden olevan ihan normaalit (ei todellakaan olleet). Ihan kuin se olisi jotenkin hänen asiansa miten ruokin omaa lastani. Olin huoneessa, jossa oli kaksi äitiä minun lisäksi. Aluksi tulin juttuun heidän kanssaan. Toisena päivänä yksi hoitajista tuli luokseni kyselemään sosiaalisesta tilanteestamme ym. henkilökohtaisia asioita mm. onko lapsilla sama isä? olenko vielä yhdessä lasten isän kanssa? millainen on kontaktimme sosiaalitoimeen?(näiden huone tovereiden ollessa läsnä). Vastaile nyt siinä toisten kuunnellessa. Sen jälkeen ei minulle pahemmin hunetoverini puhuneet. Kotiuduimme maanantaina. Kokemus oli todella kiusallinen. Esikoisen synnytyksestä en oikein muista, miten meihin suhtauduttiin. Sen muistan että oltiin sairaalasta tällöin tehty kaksi ilmoitusta sossuun (eri osastoilta). Olisin ihan mielenkiinnolla vain kysellyt muiden kokemuksia sairaalasta (henkilökunnasta ja huonetovereista)?
Ikää minulla on 17 vuotta, ja synnytin viime perjantaina toisen lapseni (ikäeroa 1v 1kk). Terve poika. Itse en häpeä ikääni. Tuntuu vain että muut jotenkin odottaisivat minun häpeävän sitä, että olen nuori äiti. Mielestäni pystyn antamaan lapsilleni kaiken tarvittavan. Molemmat lapset on ihan toivottuja. Osa henkilökunnasta oli todella ärsyttäviä. Sain tuntea oloni koko ajan kiusalliseksi. Ihan kuin kaikki kyttäisi koko ajan teemisiäni, odottaisi minun "mokaavan" jotakin. Rinnanpääni menivät aika nopeasti ihan verille ja olivat todella kipeät. Annoin siis vauvalle pullosta omaa maitoani. Yksi hoitajsta tuli selittämään, että kyllä vauvan pitäisi saada maito rinnasta. että riistän vauvalta läheisyyden tunteen. Hän katsoi rintojani ja sanoi niiden olevan ihan normaalit (ei todellakaan olleet). Ihan kuin se olisi jotenkin hänen asiansa miten ruokin omaa lastani. Olin huoneessa, jossa oli kaksi äitiä minun lisäksi. Aluksi tulin juttuun heidän kanssaan. Toisena päivänä yksi hoitajista tuli luokseni kyselemään sosiaalisesta tilanteestamme ym. henkilökohtaisia asioita mm. onko lapsilla sama isä? olenko vielä yhdessä lasten isän kanssa? millainen on kontaktimme sosiaalitoimeen?(näiden huone tovereiden ollessa läsnä). Vastaile nyt siinä toisten kuunnellessa. Sen jälkeen ei minulle pahemmin hunetoverini puhuneet. Kotiuduimme maanantaina. Kokemus oli todella kiusallinen. Esikoisen synnytyksestä en oikein muista, miten meihin suhtauduttiin. Sen muistan että oltiin sairaalasta tällöin tehty kaksi ilmoitusta sossuun (eri osastoilta). Olisin ihan mielenkiinnolla vain kysellyt muiden kokemuksia sairaalasta (henkilökunnasta ja huonetovereista)?
Vastaukset 12
Vanhimmat
moikka
itse sain noin 2kk sitten tytön ja ikää mullakin 17.v. henkilökunta osastolla oli pääasiassa tosi mukavaa enkä huomannut et musta olis ajateltu mitenkään eritavalla. poikkeus tietysti löytyi, noin 50 v. hoitaja tarkkaili koko ajan tekemisiäni. huonetovereitteni kanssa en koko aikana vaihtanut sanaakaan. ja luulen sen johtuneen juuri mun iästä. no eipä silti tullut yksinäistä kun mies oli aina seurana kun vaan pystyi.
varmasti inhottavaa tollanen.
asumme itse pienellä paikkakunnalla ja täällä on kyllä saanut paheksuvia katseitä kaupassa yms. mut koitan olla välittämättä.. ihmiset vaan on niin jumalattoman ennakkoluulosia.
niin ja onnea pojan syntymän johdosta :) :)
Onnea ja jaksamista sulle. Sain aikoinaan kans huonoa kohtelua sairaalassa. Koita unohtaa...Tosi asia kuitenkin että paremmin jaksaa nuorena yövalvomiset ym. Ajattele vaik et niil ämmillä oli ikäkriisi tai jotain.Ei ole iästä kiinni kuinka hyvin lapsesta huolehtii...viel kerran onnea koko perheelle!
Miten sä tulit raskaaks? KUn mä tarttisin poikkikseni kans neuvoja kun me tarvittais vauva ennenku se menee armeijaan mutta ei onnistu (mun mutsin ja faijan syytä)
Tosiaan, mitenkähän sun vanhemmat voivat siinä olla esteenä?? Jos molemmat haluatte lasta, ja olette vlmiita lapsen mukana tuomaan vastuuseen, niin ei muuta, kuin jätätte ehäisyn pois. Ei sun vanhemmilla siihen ole mitään sana valtaa, sä ja poikaystäväs päätätte itse elämästänne!
minua kohdeltiin myös huonosti koko raskauden ajan ja sairaalassa myös! sain esikoiseni 16-vuotiaana.. kai se on sitten niiden käytäntö :/...itse en myöskään sitten puhunut sairaalassa hoitajille mitään, kun olivat niin tympeitä..en uskaltanut edes pyytää lastenhoito vinkkejä tms. eikä niitä mulle mitään näytettykään!
myöhemmin vanhempana, kun menin synnyttämään toista lastani, sain aivan erilaista ja mukavaa kohtelua! kyllä se on kumma juttu!
vieläkin harmittaa, etten tehnyt valitusta asiasta silloin nuorempana! jäi niin paskanmaku siitä reissusta :)..
Minä synnytin 17vuotiaana.. synnytysvastaanotossa oli tosi ihanaa väkeä.. osastosta en voi sanoa.. näin hoitajan kun menin osastolle, ja kun mut kotiutettiin. Mulle ei mitään neuvoja lastenhoitamiseen.. jne. Mulle ei huonekaveri puhunut myös mitään, tosin kun se vaihtui niin eipä se uus osannut ees suomea. Itselläni oli paha olla sairaalassa, kun iltaisin tuntui niin yksinäiseltä. Mutta loppujen lopuksi hoitajat suhtautui minuun hyvin. mitä nyt muutama vanhempi hoitaja mitä näki käytävillä, niin katsoi vähän sillain..
En tarkoittanutkaan että he tulisivat sanallisesti väliin vaan ihan muulla tavalla tulevat väliin!!!!!!!
eli siis mun mielestä kyse on enemmänki miten itse asiat otat! voi sanoa jos olen väärässä.
eli minä olin juuri täyttänyt 17-vuotta kun sain esikoiseni. Ja minua kohdeltiin samalla tavalla kuin huonetoveriani, sain jopa ensimmäisenä esikoiseni aikana perhehuoneen. Suoraan sanottuna koko henk.kunta oli aivan ihania, ymmärtäväisiä ja auttavaisia.
Minultakin hoitaja kysyi joitakin henk.kohtaisia asioita esikoiseni aikana ja myös näitä sossu juttuja. Mutta hän myös sanoi, että tämä on ihan normaali käytäntö kun kyseessä on alaikäinen äiti. Vastailin siinä joihinkin kysymyksiin ihan normaalisti. Että olen kihloissa ja mieheni käy töissä jne.. Ennen lähtöäni huoneeseen silti kutsuttiin sosiaalityöntekijä tarkastamaan ja juttelemaan minun ja mieheni kanssa. hänkin sanoi, että tämä on normaali käytäntö kun äiti on alaikäinen. En ottanut nokkiini niistä kommenteista vaan otin neuvot vastaan. Tosin sossua ei silloin tarvittu eikä olla tähänkään asti kertaakaan tarvittu. Nyt sain 2kk sitten synnytin toisen pienen lapsosen. lapsillä ikäero 1v8kk ja hoitajat eivät pahemmin edes käyneet luonani. sanoi vaan, että piippaa kelloa jos tulee asiaa. ikää oli minulla 18. Tällä kertaa ei kysytty mitään sossusta tai isästä eikä mistään henk.kohtaisista asioista. Vain, että muistanko vauvan hoidosta kaiken ja tarvitsenko jossain apua. Minusta tuntuu, että luulet itse vain kaiken johtuvan iästäsi. En usko sen niin olevan. Huonetovereiden kanssa en ole minäkään jaksanut pahemmin rupatella, oli se minkä ikäinen hyvänsä. kunhan käytävällä moikattiin. Uskon ihmisten myös ymmärtävän, että ihmisiä on erilaisia ja tuskin muita äitejä kiinnostaa onko lapsilla sama isä ja käytätkö sossua. järkevä ihminen kyllä tajuaa sen olevan jokaisen oma asia eikä muuta mitenkään ihmistä. Ja tuohan on totta, että pieni lapsi tarvitsee paljon,paljon läheisyyttä ja rakkautta ja se imetys on tärkeää. Oletko varma, että rinnanpääsi eivät vaan olleet arat. minulla on kummankin lapsen kanssa imetys lähtenyt vähän huonosti aluksi käyntiin koska imetys aluksia vihloi inhottavasti. mutta se oli normaalia ja meni ohitse ajanmittaan. Mutta jos ne ihan verillä oli niin se ei enään normaalilta kuulosta ja kyllä hoitajan se olisi pitänyt huomata.
suosittelisin, että et kiinnitä muihin ihmisiin huomiota vaan keskityt vaan itseesi ja lapsiin. ja niiden hoitamiseen. Ihmisillä on aina erillaisia mielipiteitä asioista. Ja sama lasten hoidossa, teet mikä on sinun mielestäsi oikea tapa ja teet niin.
hyvää jatkoa kuitenkin aloittajalle ja kaikille muillekkin. hyvää kesää mammoille!
Minä itse synnytin 16-vuotiaana, yli vuosi sitten. Minulla itsellä on jäänyt vain hyviä muistoja lapseni syntymästä, jopa itse synnytyksestä=) Minua kohtaan kaikki hoitajat olivat mukavia. Kätilö synnytyksessäni oli aivan ihana, teimme hyvää yhteistyötä kun synnytinkin ilman mitään kivunlievityksiä. Synnytyksen jälkeen olin 4 päivää sairaallassa, olimme lapsen isän kanssa perhehuoneessa joten minulla ei ollut edes huonetoveria eikä isästä siksi kyselty ainakaan=) Tutustuin yhteen toiseen äitiin pesutiloissa, ja hänkin oli erittäin mukava. Hoitajista jäi vain hyvä mieli, kyselin heiltä paljon neuvoja kylläkin, mutta hekin olivat erittäin ihania=) Yksi vanhempi hoitaja oli kyllä aika tiukkis, mutta minä tulin kyllä hänen kanssaan toimeen hyvin. Minullakin tuli nänneistä verta, minulle annettiin rasvoja ja käskettiin jopa laittaa sitruunaa nänneihin, kaikkia koitin mutta pääsi kuitenkin itku joka kerta kun imetin joten sitten lypsin aina välillä, ja siihen myös hoitajat suhtautuivat ymmärtävästi. Meille ei tultu puhumaan sossusta eikä hoitajatkaan kysellyt epämiellyttäviä kysymyksiä. Minusta tuntui sairaallassa, niinkuin normaalistikkin ajattelen että olen äiti siinä missä muutkin=)
Jos en olisi niin kauhea kotihiiri, olisin voinut olla sairaallassa kauemmankin, niin mukava kokemus se minulle oli, vaikka normaalisti en sairaaloista tykkää. ainoa mistä jäi paha mieli, etten nähnyt kätilöäni synnytyksen jälkeen enään, jotta olisin voinut kiittää häntä kun synnytyksessä sitä ei niin huomaa.
Itsellä esikoinen tulossa, ikää lapsen syntyessä himpun vaille 17 vuotta.
Lapsen isän kanssa huonot välit, koska hän ei hyväksynyt päätöstäni vaan oli ehdottomasti abortin kannalla, nyt olen kahden paikkakunnan vaiheilla kummassa synnytän, opiskelu kaupungissani jossa myös asunto, vaiko äidin (minun vanha kotikaupunki) kaupungissa jossa äiti olisi aluksi auttamassa.
Mä sain omani vajaat 18-vuotiaana ja siellä oli koko ajan kätilöitä, jotka v*ttuili ja kun kävin 24 tunnin aikana pari kolme kertaa tauolla, kun vauva oli syötetty, kuiviin vaihdettu ja nukkui rauhallisesti, tulin vartin päästä kätilöiden kansliaan johon olin vauvan siksi aikaa vienyt, sieltä tuli kommentteja et "johan ehti vauva äitiä kaivata" ja ties mitä... mitä sitä muuta kun itkua nieleskellen takaisin huoneeseen.
Ainoastaan yksi kätilö siellä kohteli mua kuten muitakin äitejä. En ole ollut lapseni isän kanssa yhdessä vuosiin, hoidamme tyttäreni yhteishuoltajuudessa. Kun lapseni isä oli käymässä, heti oli hirveä lässytys ja onnittelut - miksei silloin kun mä olin yksin?
Myös ilkeilyä siitä etten saa ottaa vauvaa mukaan kun menen yläkerran kahvilaan - mitä vaihtoehtoja oli, kun jos menin yksin, takaisin tullessani oli se vittuilu siitä että vauvalla on ikävä äitiä. Kaiken kaikkiaan yrittivät tehdä oloni mahdollisimman hankalaksi.
Myöhemmin aloin kärsiä alkoholismista, mikä ei johtunut vauvan hoidosta vaan yleisestä väsymyksestäni (elämäni on aina ollut poikkeuksellisen hankalaa henkilökohtaisista syistä, sen takia masennuin pahasti) ja pitkän prosessin jälkeen päätettiin, että lapseni asuu isänsä luona. Ehkä oli aiheellistakin sossujen silloin puuttua tilanteeseen, nykyään hoidan tytärtäni viikonloppuisin ja lomilla enemmän ja olen omasta mielestäni hyvä äiti. Olen ottanut äitiyteni tosissani, enkä syytä itseäni enää siitä etten joskus jaksanut. lapseni ei tosiaankaan ollut vaarassa, mutta oman yleisen väsymykseni takia en voinut hoitaa lasta - millainen lapsuus se olisi hänellekin ollut?
Siellä ravasivat koko ajan sossun työntekijät ja kuviteltiin synnärillä että mulla on jotenkin hirveesti ongelmia, kun synnytin lapseni kahdeksantoistavuotiaana. Seuraavalla kerralla synnyttäessäni en kuuntele vittuilua yhtään. Kannattaa tehdä noista valitus potilasasiamiehelle, saavat ainakin varoituksen. Hyvään terveydenhuoltoonhan kuuluu myös potilaiden asianmukainen kohtelu - vittuako se niille kuuluu missä iässä lapsensa synnyttää kunhan sen hoitaa? Häpeän itse omaa äitiyttäni kahden vuoden takaiselta ajalta, mutta pääasia, että sain itseni kuntoon ja hoidan tytärtäni nyt hyvin.
Ainahan ne nuorille äideille vittuilee. Kannattaa tehdä valitus. Me ei olla teineinä sen huonompia äitejä kuin 28-vuotiaatkaan.
Olisikohan sen ikäisillä muuten epäilty lapsen isiä...?
minä synnytin esikois poikani toukokuussa ja minä sanon kyllä kanssa että nuoria äitejä sairaalassa pidetään ihan tyhminä,tai ainakin minua pitivät..minua pidettiin viikko sairaalassa,lapsesta yritettiin vikoja etsiä vaikka kuinka vaikka lapsi oli täysin terve...mulle neuvottiin lapsen hoitoa tosi huonosti,ei ees kerrottu kuinka usein lasta pitää syöttää,lapsen paino putosi jonkin verran sen takia kun en tiennyt,ja sen takia sitten viikko oltiin sairaalassa kun ne rupes ehtimään vikaa et mikäs sillä vauvalla nyt on kun paino tippuu..kyllä minnuu vitutti..minnuu ne pitivät ihan tyhmänä,ja tuntu et ne ei ikinä päästä pois:(mulle sano yks hoitaja et mie en pääse sairaalasta pois ennenku osaan imettää,mulla oli alussa imetyksen kanssa ongelmia.nykyään imetän lasta vain osittain ja annan korviketta ja soseita lisäksi,koska ei ainakaan meidän pojalle riitä pelkkä maito enää.äiti 19