Aina maaseudulta Tampereelle tullessani koen valtavan elämyksen. Peltojen ja metsien jäädessä taakseni alkaa Tampereen esikaupungit näkyä. Toinen toistaan isompia ja vilkkaampia esikaupunkeja ja lähiöitä jatkuu loputtomiin. Autoja näkyy yhä enemmän ja kiireisiä ihmisiä menossa tai tulossa. Ratavallin päällä menee pitkiä junia. Horisontissa näkyy korkeita kerrostaloja.
Ihmettelen, miten tällainen elämisen vilkkaus on saatu järjestykseen. Bussit ovat täynnä matkustajia. Jalkakäytävillä kiirehditään asioille. Aina silloin tällöin liikennevalot pysättävät automassat ja päästävät kiireisiä jalankulkijoiden ryhmiä kadun ylitse. Siellä täällä ongelmat on ratkaistu alikulkutunneleilla, mikä luo kuvaa suuren maailman metropoleista.
Meinaan pakahtua innosta päästyäni ydinkeskustaan aistimaan sen kanjonimaisia katuja. Voin kuvitella olevani New Yorkissa tai Lontoossa. Monen värisiä ihmisiä tulee vastaan. Kuulen eri kielten sorinaa. Silmäni aistivat monen värisiä vilkkuvia neonvaloja eri kielisinä. Nautin joka hetkestä. En osaa päättää mitä tekisin. Ravintolat ja pubit pitävät oviaan kutsuvasti auki. Elokuvateatterit houkuttelevat. Ja kas tuolla jaetaan jehovan sanomia. Hengenravintoa. Ihmettelen, miten aivan pikku lapset osaavat kulkea eksymättä. Erehtymättä he osaavat valita oikean kadun tai bussin. Tuolla menee jyrkät rappuset maan alle. Onkohan siellä metrojuna? Missäköhän alamaailman mafian päämaja sijaitsee? Sinne en haluaisi eksyä.
Tämä on Sisä-Suomen metropoli, Tampere. Kaupunki, joka ei nuku koskaan. Eläman suoni sykkii vilkkaana 24/7. Olen elämän keskipisteessä!
Ihmettelen, miten tällainen elämisen vilkkaus on saatu järjestykseen. Bussit ovat täynnä matkustajia. Jalkakäytävillä kiirehditään asioille. Aina silloin tällöin liikennevalot pysättävät automassat ja päästävät kiireisiä jalankulkijoiden ryhmiä kadun ylitse. Siellä täällä ongelmat on ratkaistu alikulkutunneleilla, mikä luo kuvaa suuren maailman metropoleista.
Meinaan pakahtua innosta päästyäni ydinkeskustaan aistimaan sen kanjonimaisia katuja. Voin kuvitella olevani New Yorkissa tai Lontoossa. Monen värisiä ihmisiä tulee vastaan. Kuulen eri kielten sorinaa. Silmäni aistivat monen värisiä vilkkuvia neonvaloja eri kielisinä. Nautin joka hetkestä. En osaa päättää mitä tekisin. Ravintolat ja pubit pitävät oviaan kutsuvasti auki. Elokuvateatterit houkuttelevat. Ja kas tuolla jaetaan jehovan sanomia. Hengenravintoa. Ihmettelen, miten aivan pikku lapset osaavat kulkea eksymättä. Erehtymättä he osaavat valita oikean kadun tai bussin. Tuolla menee jyrkät rappuset maan alle. Onkohan siellä metrojuna? Missäköhän alamaailman mafian päämaja sijaitsee? Sinne en haluaisi eksyä.
Tämä on Sisä-Suomen metropoli, Tampere. Kaupunki, joka ei nuku koskaan. Eläman suoni sykkii vilkkaana 24/7. Olen elämän keskipisteessä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Positiivsuus on pop! Pidä kiinni siitä.
Älä vain herää unestasi sunnuntai aamuna Hämeenkatua kulkiessasi.
Sen Lauantai/Sunnuntaiaamun voi kokea sitten toisella tapaa. Muistan kaksi tapausta menneiltä vuosilta.
Kyläilin Tamperelaisperheessä joskus 90-luvulla Petsamossa. Oli talviaika. Lunta maassa reilusti enemmän mitä rannikkoseudulla tapaa olla. Katselin ja kuuntelin elämää aamulla 10 aikaan parvekkeella. Ei ollut kylmä. Kalevan Kirkon kellot kutsuivat kävijöitä Jumalanpalvelukseen. Lapsia oli pulkkamäessä läheisessä puistossa. Kaupunki ei kohissut aivan yhtä paljon kuin arkena, koska liikennettä oli vähemmän. Aistimus rauhallisesta "pikkukaupungista" Sunnuntaiaamuna suuressa metropolissa siis.
Toinen tarina kesäajalta Laukontorin satamasta Lauantaiaamuna, kun Suomen Hopealinja on lähdössä kohti Hämeenlinnaa noin puoli 10. En tiedä tarkalleen, toimitetaanko Takon tehtaalle tukkeja myös Lauantaiaamuisin, mutta muistaakseni jotain kolinaa tehdasalueella kuitenkin oli, siis merkkejä elämästä ja työn teosta. Laukontori oli tyhjä, muutamia ihmisiä harvakseltaan liikkui ja oli menossa kuka minnekin. Lokkeja lenteli satamassa. Bussiliikenne vasta aloitteli ajojaan Hämeenkadulla. Kaupat availivat oviaan tai toiset niistä olivat vielä kiinni. Sitten lähdettiin sillä laivalla kohti Hämeenlinnaa, Pispalan ohitettuamme jätettiin taakse tämä hiljainen yön unestaan heräävä metropoli.
Se hiljaisuuskin kannattaa kokea, joillekin se voi olla positiivinenkin yllätys, miten metropolissa voi olla niin hiljaisiakin hetkiä.
Aamuyöstä voi tietyillä alueilla kokea todellista rauhaa, jos uskaltaa liikkua, tiedän sen.
Mitenkään sykkivää elämänmenoa väheksymättä!!
Onkohan tuo aloittaja nähnyt unta Tampereesta? Tamperehan on isohko kylä tai kaupunki. Kaupungin ja metropolin ero on, että metropolissa pääkaduilla ydinkeskustassa ei juurikaan ole asuntoja. Tampereen Hämeenkadulla on paljon asuntoja. Tampereella pitäisi olla noin 800 000 asukasta enemmän, jotta voisi alkaa puhua metropolista.
Olisi upeaa Löytää paikkansa Tampereelta ja sitten Vielä asua 3 otteeseen eri asuin alueella ja sitten vielä 6 lapsen isänä Ja vaimonsa JA koiriensa kanssa ja sitten Vielä Olisi upeaa asua Kalevassa ja Viinikassa ja sammossa ja sitten Pyynikin Kupeessa ja Vaimonsa kanssa sekä 6 lapsen isänä Olisin sitten tuttu mm Nekalassa ja Kaupungin Kaupoissa