Otsalohkodementia ja seksuaalisuus

Oma äitini, joka on tullut nyt melko iäkkääksi. Ja sairastaa parantumatonta aivoihin kohdistuvaa rappaeumasairautta. Hän oli nuorenpana hyvin "rajoittunut" keskustelemaan mistään sukupuoliasioista. Normaali perheen sisällä tapahtuva sukupuolivalistuskin, jäi häneltä tekemättä. Hän jopa takavarikoi lapsiltaan näitä asioita koskevan nuorille tarkoitetun kirjan aikoinaan.

Nyt hänellä on ilmennyt jo useampia vuosia rasittava tarve. Kysellä omilta lapsen lapsiltaan. Heidän sukupuolikokemuksistaan/tarpeista. Ja melko yleiset keskusteluaiheet ovat nykyään näitä "alapää juttuja". Ja täysin estotta nämä keskustelut voivat tapahtua ihan missä vaan.

Otsalohkodementiaan kuuluu, kuten mainitsit, seksuaalisuuden ylikorostuminen. Myös estottomuus ja tilannetajun puute liittyy kyseiseen dementiamuotoon. Lääkehoidolla ei valitettavasti ole juurikaan tehoa näihin monesti hyvin kiusallisiin oireisiin. Onkin tärkeää luoda tautia sairastavalle turvallinen ja ymmärtävä ympäristö.

Voin vain kuvitella, millaiselta tällainen käytös puolisosta ja muista läheisistä tuntuu. Mutta dementiaa sairastava ei itse pysty näitä oireita hillitsemään, eikä ymmärtämään käytöksensä sopimattomuutta.

Oletko ottanut selvää tukiryhmistä dementiaa sairastavien omaisille? Saattaisit löytää sitä kautta keinon jaksaa ja selviytyä.

Voimia sinulle. Työssäni näen, kuinka väsyneitä dementiaa sairastavien omaiset monesti ovat. Muista ottaa aikaa myös itsellesi.

Pipa

Siis voiko tämä ilmetä jopa 53 vuotiaalla? Yliseksuuaalisuus on tappanut suhteessamme lähes koko seksin. Lisäksi tähän myös liittyy erektio-ongelmia. Ajattelin aluksi, että tämä korostunut tarve ehkä on sitä ns. huonoa itsetuntoa tällä saralla. Nyt kuitenkin olen huomannut myös muita erikoisia oireita, kontrollointi, kiukuttelu,vaihtelevat mielialat, nuukuus ja toisaalta leventelevä tuhlaus? Tiettyjen asioiden, merkityksettömien, tärkeys ja ylikorostus.

Itse olen dementiayksikössä töissä ja valitettavasti tämä otsalohkodementia (frontotemporaalinen dementia) on mielestäni pahin mahdollinen dementian muoto. Kun tauti etenee niin käytöshäiriöt kuten kiroilu ja jopa väkivalta läheisiä kohtaan alkaa lisääntyä. Virtsaa ja ulostaa minne sattuu ja esittelee alapäätään usein. Myös seksuaalinen halu kasvaa ja tästä tulee osalle (varsinkin miehillä) jatkuvaa tietyssä vaiheessa. Kun tauti edennyt todella pitkälle (ollaan varmasti jo laitoshoidossa) seksuaalinen halukkuus laskee. Mutta sanotaanko diagnosoinnista tähän vähenemisvaiheeseen saattaa mennä kymmenenkin vuotta. Valitettavasti yhä nuoremmat ja nuoremmat sairastuvat dementiaan. Alhaisin joka minun eteenki on tämän 5v aikana on kyllä 63v joten tämä 53v on todella (jos kyse jo 49v alkaneesta) niin omituista ja ikävää :(

Frontot ovat hoitohenkilökunnallekkin valitettavasti vaikeita hoitaa :/ Tsempit kaikille jotka taistelevat arjessa heidän kanssaan. Kuitenkin pitää muistaa että hekin ovat ihmisiä mutta sairaus muuttaa persoonaa ja todellakin KAIKKI omaisen kokemat tunteet myös viha puolisoaan kotaan on sallittua. Sitten kun oma jaksaminen alentuu tulee pytää apua. Kotihoidon aloittamienn varhaisessa vaiheessa on hyväksi kun aletaan myöhemmin hakea laitospaikkaa. Tärkeää pyytää apua ettei itse ajaudu epätoivoisiin tekoihin!

t: Sairaanhoitaja

Meillä jo kymmenes vuosi menossa Alzheimer diagnosista ja vasta nyt on alkanut sexi-jutut olemaan päivittäin mielessä... Kuitenkin ukkokullallani ei ole muuta jäykkää, kun jalat, mutta silti:)) Otan huumorin kannalta, koska se on kuitenkin vain pieni vivahde tämän kaiken muun sählingin rinnalla.