Neuvolan moka

vaadittehan niitä? on kyllä persiistä. itsekin saanut lääkärissä hypätä ihan turhan takia..

eikös se ole tosi hienoa ja helpotus että se neuvolantätin mittanauha OLI mutkalla!?
Että lapsellanne ei olekaan mitään aivopöhöä, vesipäätä yms??
Ymmärrän että suuren helpotuksen jälkeen (kun lapsellanne onkin kaikki hyvin) tulee turhautuminen ja suuttumus turhan ja kalliin reissun takia, mutta onneksi lapsellanne ei siis ollutkaan mitään vialla!!!

Sano sille seuraavalla kerralla huomautus, tai muuten se tekee useamminkin tollasia. Tai vaihda neuvolaa. Itse en ole koskaan käyttänyt lapsiani neuvoloissa, koska en luota lainkaan niihin. Jos jotain on tullut vien suoraan lääkäriin. Nyt ovat aikuisia kaikki, ja mitään ei ole vakavaa ollut että lääkäri ei sitä olisi huomannut. Hyvin pärjäilevät edelleen.

Kun ihmiset tekevät työtään, sattuu aina joskus erehdyksiä.
Kun ajattelet asiaa, ymmärrät varmaan, että oli parempi, että erehdys tapahtui tällaisessa asiassa, eli oltiin liian tarkkoja kuin liian huolimattomia. Omassa perheessäni on kokemuksia päinvastaisestakin. Eivät kaikki vanhemmat saa poliklinikalta yhtä hyviä uutisia kuin te saitte. Heidän elämänsä saattaa mennä kokonaan uusiksi niin, ettei sitä yhdellä pekkasella korjata.
Nauttikaapa nyt terveestä lapsestanne ja ihanasta kesästä! Kesä on kaikilla, mutta onni vain yksillä, mm. teillä.

Mikset pyytänyt tätiä mittaamaan uudestaan? Tai mitannut itse? Olisitte säästyneet kaikelta tuolta vaivalta ja kuluilta! Kyllä varmaan neuvolantätikin olisi uskonut, jos olisit itse mitannut. Maalaisjärjellä ajatellen.

Joskus aikanaan omalla kuukauden ikäisellä vauvallamme alkoi silmä turvota ja sinistyä. Tk -lääkäri sanoi heti, että kyynelkanava on tukossa, puristakaa siitä eritettä pois ja laittakaa tippoja. Vähän tuota ihmettelimme, koska yläluomi oli turvonnut, eikä alapuolella ollut mitään.
Neuvolassa th tuhahti, että viekää kunnon lääkärille, kyllä siellä sellaisiakin on. No, "kunnon" lääkäri kirjoitti lähetteen keskussairaalaan silmäpolille.
Siellä taas oli nuori ylimielisen oloinen lääkäri, joka pöytänsä takaa totesi, että taitaa olla sattunut johonkin, kattellaan nyt vähän aikaa. Ja loi merkitseviä katseita minuun. Totesin, että sitä on nyt "katteltu" ihan tarpeeksi, eikä tuon kummemmaksi ole tullut. Vastaanottava hoitaja kivahti lääkärille, että etköhän nyt kysyisi kokeneemman lääkärin mielipidettä. Pitkin hampain suostuttiin tähän, ja tuo kokenut lääkäri oli ensimmäinen, joka vauvan silmää alkoi tutkia. Raotettuaan silmäluomea näki siellä verisuonikasvaimen, ja kirjoitti edelleen lähetteen lastenpolille.

Kuvittelin, että hän olisi laittanut löydöksestään jotain viestiä lähetteeseen, ja shokissa kun olin muutaman viikon ikäisen vauvani kanssa, en tajunnut itsekään sanoa. Polilla kuitenkin lääkäri kauhisteli pahaa tulehdusta, josta otettiin heti viljelyt, ja meidät passitettiin infektio-osastolle.
Viikon ajan poikaa hoidettiin antibiooteilla, tippaletku pistettiin käsiin, jalkoihin, ja lopulta ohimosuoniinkin, mutta tuloksetta. Ainoa lopputulos oli karmea vaippaihottuma. Ennen hoidon aloittamista minulle sanottiin, että magneettikuviakin voitaisiin harkita, mutta se on niin kallis tutkimus, ettei tehdä. Lopulta lääkärit olivat sitä mieltä, että ei se mikään tulehdus ole (kun ei viljelyissäkään ollut mitään), otetaan magneettikuvat.
Kuvista löytyi suuri verisuonikasvain.

Meidät laitettiin sitten toiselle osastolle pois eristyksestä, ja aloitettiin kortisonihoito, joka lopulta näivetti kasvaimen.

Kyllä näin jälkeenpäin ajatellen tuossa on kaikki farssin ainekset. Pitäisi vain olla itse vähän jääräpäisempi, mutta vaikeaahan se on, kun pitäisi voida luottaa ammattilaisen sanaan.