Sain tänään paniikki/ahdistuskohtauksen. Se oli jotain helvetillistä. Oon syönyt ssri-lääkkeitä yli puoli vuotta ja koko lääkkeiden syönnin aikana ei kohtauksia ole juurikaan tullut. Kaksi on ehkä tullut lääkkeiden aikana.
Tänään kuitenkin tuli ihan kamala kohtaus, enkä ollut edes kotona vaan kaupungilla. Mulla ei ollut mukana rauhoittavia. Piti vaan jotenkin yrittää kävellä bussipysäkille ja päästä kotiin. En meinannut pystyä kävelemään, kun oksetti, en saanut henkeä, sydän tykytti niin kovaa, että ajattelin sen tilttaavan, pyörrytti ja pää tuntui oudon pehmoiselta.
Nyt onneksi rauhoittava on jo vaikuttanut mutta edelleenkin on niin paha olla. Väsyttää, heikottaa ja hikoiluttaa. Tuntuu tosi pahalta, kun tällainen kohtaus tuli juuri kun oon aatellut, että pääsin näistä eroon. Onko kukaan muu päässyt lääkkeiden avulla kokonaan eroon paniikkikohtauksista ja jos ette ole, niin mitä ihmettä teette, jos kohtaus iskee kaupungilla tai jossain muualla julkisella paikalla oikein pahana. Mun ei ainakaan auta muuta kuin ryömiä kotiin, koska nää mun kohtaukset on epätyypillisiä paniikkikohtauksia, koska nää kestää niin helvetatun kauan, esim monta tuntia.
Tänään kuitenkin tuli ihan kamala kohtaus, enkä ollut edes kotona vaan kaupungilla. Mulla ei ollut mukana rauhoittavia. Piti vaan jotenkin yrittää kävellä bussipysäkille ja päästä kotiin. En meinannut pystyä kävelemään, kun oksetti, en saanut henkeä, sydän tykytti niin kovaa, että ajattelin sen tilttaavan, pyörrytti ja pää tuntui oudon pehmoiselta.
Nyt onneksi rauhoittava on jo vaikuttanut mutta edelleenkin on niin paha olla. Väsyttää, heikottaa ja hikoiluttaa. Tuntuu tosi pahalta, kun tällainen kohtaus tuli juuri kun oon aatellut, että pääsin näistä eroon. Onko kukaan muu päässyt lääkkeiden avulla kokonaan eroon paniikkikohtauksista ja jos ette ole, niin mitä ihmettä teette, jos kohtaus iskee kaupungilla tai jossain muualla julkisella paikalla oikein pahana. Mun ei ainakaan auta muuta kuin ryömiä kotiin, koska nää mun kohtaukset on epätyypillisiä paniikkikohtauksia, koska nää kestää niin helvetatun kauan, esim monta tuntia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paniikki on näköjään vetänyt pään sekasin. En mä tohon otsikkoon mitään hymiötä tarkottanut..
kohtaus muutama viikko sitten autossa ja oli melko mielenkiintoista ajaa siinä kunnossa kotiin , virkavaltaa olisi varmaan hymyilyttänyt kun nolla promilleilla ei kuski pysy kunnolla pystyssä. ph kohtaus voi tulla niin yllättäen koska monitekijä voi laukaista sen yllättävissäkin tilanteissa. mullakin kestää 30 minuutista kahteen tuntiin olon normaalisoituminen , en kylläkään ole koskaan käyttänyt lääkitystä tähän kun voin käydä töissä tämän ph kanssa
voimia sulle ,kyllä tämän oireen kanssa pärjäilee
Minua auttaa kohtauksen alkaessa jutella jonkun kanssa. Jos olen yksin soitan äidilleni, joka rauhoittelee ja puhelee kaikenlaista. Jos taas olen porukassa liikkeellä tahi jonkun kaverin kanssa, sanon että nyt tuntuu että on kohtaus tulossa. Kerran meni kohtaus kokonaan ohi kun kaveri löi koko jutun leikiksi. Huumori auttaa :) ei kande epäillä puhua paniikista vaik se olisi päällä. Temppiä.
Mulla jäi alkukauheuksien jälkeen paniikki ja ahdistus pois lääkkeillä. Ihan ihmeellinen olo, näinkö muut elää. Olin kuitenkin varma, että ei ne voi hävitä ihan kokonaan, vaikka lääkkeet hyviä ovatkin. Alkavia kohtauksia on ollut, mutta ne eivät ole päässeet päälle kunnolla. Luulen, että kun näitä torjuttuja ph-kohtauksia on monta niin sitten tulee joku oikein kunnon jysäys. Täytyy vaan oppia elämään sen kaa, niin kait se on. Tuleekohan lääkkeiden aikana kohtaukset kovempina. Onko kokemuksia? Lääkkeitä en aio lopettaa, on ne niin suuri apu olleet, vaikka alussa meinasin luovuttaa, olo huononi niillä.
eräällä ns. vanhan polven mielialalääkkeellä. 8 vuotta sitten kokeilin omasta halustani SSRI- lääkitystä, kohtaukset palasivat ja niitä alkoi tulla myös kesken unien- eli saatoi herätä yöllä kasvot ja käsivarret tunnottomina täydessä paniikissa. Halusin kokeilla toista lääkettä, koska silloinen -ja nykyinen- lääkkeeni pahentaa matalasta verenpaineesta johtuvaa huimausta, jota minulla on aika lailla. Mutta- antaapa huimata vaan ,kunhan ei ole paniikkikohtauksia. Minulla oli ns. laaja-alainen paniikkihäiriö ja kohtaukset olivat varsin pitkiä kuten sinullakin, mutta olen toipunut täysin toimintakykyiseksi. Kärsivällisyyttä ja rohkeutta sopivan lääkkeen etsintään, hyvää kesää.