Haluan keventää sydäntäni,koska jouduin tekemään abortin noin 3 vuotta sitten.Kumppanini asuu toisella paikkakunnalla ja hän ei halua enää lapsia, koska niitä on jo useampi.Asia piinaa minua päivin ja öin ja tuska on valtava.Olen jo 41, joten kiirettä pitää..Syytän itseäni kun jään tähän suhteeseen mutta toisaalta ymmärrän miehenkin kannan.Mutta nyt elän vain hänen unelmaa.Kai se on kiva kun on lapseton nainen jolla ei lapsia rasitteena, helppo tilata aina paikalle.Toisaalta näin ei kyllä tapahdu käytännössä.Vihaan ja olen todella katkera tälle miehelle vaikka hän on muuten upea ja rakastettava ihminen.Aina ei jaksaisi aloittaa taas uutta ihmissuhdetta.Tämä lapsettomuus saa aikaan myös masennusta.Asumme vielä eri paikkakunnilla joten haastetta riittää.Ikä tekee vielä omat paineet tähän asiaan.
loppuelämän tuska?
uhrautuja
9550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta sinä valitset.
itse en pystyisi elämään lapsettomana katkeruudessa..toivottavasti löydät ratkaisun!
tsemppiä..
Jaa-a.Niinhän sitä sanotaan,että älä lyö lyötyä.Joten itehän tiedät mitä olet tehnyt.Ja jokainen vastaa yksin teoistaan.Myös tekemättä-jättämisistä.Jos niin kovasti haluat lapsen ja tiedät,että voisit vielä sellaisen saada,miksi roikut huonossa suhteessa.Ei sitä kukaan muu voi sinun puolesta tehdä.Viha ja katkeruus ei kuulu normaaliin parisuhteeseen eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.Sinulla on vielä elämä edessä.Joten ota se ratkaiseva askel.Et kadu.Olen itse elänyt pystyynkuolleessa suhteessa.Vasta nyt tajuan,mitä kaikkea voin tässä elämässä vielä kokea.Enkä kyllä tarkoita irtosuhteita tai muuta sellaisia vaan sitä vapautta päättää itse omista asioistaan.Ei tarvitse tehdä tiliä kenellekkään.Ei tarvitse selitellä päätöksiään.Toivotan onnea,mitä sitten päätätkin tehdä.
vapautua tuosta tuskasta, jos olet hänen kanssaan. Hän on tehnyt hyvin väärin painostaessaan sinua.
Hei!
Suorastaan raivostuttavaa lukea tällaista aikuisen ihmisen kirjoittamaa teksiä. Jos nyt oikein ymmärsin olet perheellisen miehen ( eronnutko?)kanssa ollut vuosikausia suhteessa, vai? ja itse olet lapseton?
Ymmärrän tuskasi täysin, tilantesi ei todellakaan ole häävi. Mutta...tähän voi kyllä sanoa jatkoksi, että sitä saa mitä tilaa. Itse olet elämäsi noin järjestänyt.
Ajattelen että sinun ikäisesi nainen tultuaan lapsettomuuden jälkeen raskaaksi, EI todellakaan tee aborttia miehen toivomuksesta. Varsinkin kun miehellä itsellään on jo lapsia!. Olet oiva esimerkki siitä kuinka aborttia eoi pitäsiskään tehdä, ja senhän tieysti jo itsekkin tiedät.
Tehtyä et saa enää tekemättömäksi, ja todella lapsen saannille ikäkin jo kirii karkuun. Ja vielä jos olet saman miehen kanssa?!! Vaikuttaa vähän sekavilta olosuhteilta tielanteeseen jossa elämän pitäsi jo monesti alkaa ukavasti helpottamaan; lapset kasvaneet ja parisuhde kehittynyt.
Sinulle ei todella voi muuta toivotta kuin tsemppiä. Yritä nyt ITSE ottaa ohjaimet OMIIN käsiisi ja vie elämääsi sellaiseen suuntaan millainen sen haluat olevan. Vielä ei kuitnekaan ole liian myöhäistä.
Elät vain kerran tätä elämää ja se on sinun omissa käsissäsi! Haluatko uhrata oman elämäsi ja toiveesi, omat halusi miehen ja hänen unelmiensa vuoksi. Mieti vuosia vuosia eteenpäin, missä tilanteessa haluaisit nyt katsottuna silloin olla?
Ei kukaan, ei KUKAAN ihminen ole sen arvoinen että kannattaa uhrata oma elämänsä toisen vuoksi. Tasapainoinen suhde ei ole sitä, että toinen tekee toisen mieliksi. Hyvä ja vakaa parisuhde on sitä, ettei tuijotella toista eikä nojata toiseen, vaan molemmat seisotaan omilla jaloilla katsoen yhdessä samaan suuntaan.
Raskaus ei ole koskaan miehelle sama asia kuin naiselle. Nainen kantaa sen vauvan omassa kropassaan. Abortti ei varmasti montaakaan miestä "hetkauta" millään tavalla, koska hän ei konkreettisesti lasta koe kuin vasta siinä vaiheessa kun vauva on syntynyt ja mies sen omin silmin näkee.
Tehtyä ei enää saa tekemättömäksi. Jos koet tarvetta käydä läpi aborttia, se kannattaa tehdä ammattiauttajan kanssa. Hakeudu paikkakuntasi mielenterveystoimistoon ja kerro siellä mihin asiaan haluat keskusteluapua. Ainut mitä tässä vaiheessa pystyy tekemään, on asian selvittäminen ja sen hyväksyminen. Katkeroituminen ei tuo sinulle mitään hyvää, yritä päästä sellaisista ajatuksista eroon ettet pilaa loppuelämääsi. Kuitenkin jos sinulle päiviä suodaan keskivertonaisen iän verran, onhan sinulla melkein puolet elämästäsi jäljellä!
Mutta kuitenkin tosiasiahan on se, että olet jo sen ikäinen, että perheen perustaminen ei ole ehkä mahdollista enää kauan. Mahdollisuus tulla raskaaksi vähenee radikaalisti mitä enemmän vuosia tulee.
Minun silmin katsottuna mies on ollut todella itsekäs, hän ei ole sinun raskauttasi arvostanut minkään vertaa koska hänellä on jo lapsia. Kuten itsekin sanoit, hänestä on varmasti kiva saada nainen jolla ei ole lapset "rasitteena" eikä "esteenä". Mieti miten kauan voit olla sellaisen ihmisen kanssa, jos tunnet häntä kohtaan vihaa ja katkeruutta.
Tee päätös: missä pisteessä haluat elämässäsi ollevan 10 vuoden päästä?
Onko unelmasi, että 10 vuoden päästä olet edelleen tämän rakastamasi miehen kanssa?
Onko unelmasi, että sinulla on lapsi (ja mahdollisesti mies)?
Ikäsi tulee vastaan. Se ei ole este toteuttaa tuota ensimmäistä mahdollisuutta, silloin sinun täytyy käsitellä katkeruutesi, jotta olette onnellisa vielä 10 vuoden päästä. Toisen toteuttamiseen se alkaa olla este, eli sinun on toimittava mahdollisimman nopeasti. Jos tämä mies ei sinulle lasta tarjoa, niin etsi joku toinen. Hanki spermaa vaikka pankista, silloinhan olisi ehkä mahdollista pitää myös mies, jos hän voi kuvitella suhdetta yksinhuoltajan kanssa...
Tavoittele vain omaa onneasi, ajatele itsekkäästi kerrankin, äläkä aina toisia...
ymmärrän sinua täysin, biologinen kello tikittää ja se pian vaimenee koska aikaa ei naiselle anneta niin paljon kuin miehille.Miksi teit abortin? oliko opinnot kesken vai mikä syy? mihin mies sitä perusteli?...jaksamista sinulle!
Aloittaja osoittaa monella tasolla VÄÄRÄKSI aborttiväen täällä hokeman sanoman, että "kaikki mitä teet on oikein".
Tuska ja lapsettomuus, elämän valuminen käsistä ovat abortin ankaria seurauksia, jotka tuntuvat raskailta sellaisen kokeville. Abortti oli alistavaa väkivaltaa ja vääryys naista kohtaan.
Lisäksi abortti oli vääryys ja äärimmäinen loukkaus surmautettua lasta kohtaan.
Karista hyvä aloittaja harteiltasi kaikki abortteja suosittelevat ja sellaiseen houkuttelevat. Valitse elämä ja etsi mahdollisutta otta vastaan toinen lapsi.
Aloittajan tapaus on tyyppiesimerkki siitä, mitä aborttioikuuden puolustajana pidän erittäin huonona aborttiperusteena. siinähän mies oli painostanut ja nainen antoin painostuksen vaikuttaa. Lähtökohta abortille oli ihna väärä, jos tätä ilmaisua voi käyttää. Ja väärä vielä suuremmalla syyllä koska aloittaja halusi lapsien ja kertoo kärsineensä lapsettomuudesta!
En todellakaan ymmärrä mitä varten ko ihminen aborttin edes ikipäivänä päätyi. Eiköhän aloittaja ole itsekkin jo ilman eri kehoituksia käsitänyt tekonsa vakavuuden ja kaiken sen ikävyyden. Uskoisi että myös ilman kehoituksia hän todella valitseee raskauden jatkamisen seuraavan kerran jos raskaaksi enää tulee.
Noin yleisesti ottaen sitten; "tuska ja lapsettomuus ja elämän käsistä valiminen" eivät ole abortin seurauksia. Kokemuksella tiedän ettei tuska ole millään tavalla tässä aborttikokemuksen jälkeen saavuttanut, pelkästään helpotus on tunne, jos jokin yleensä asiasta tuntuu. lapsettomuus niinikään ei ole mikään seuraumus sen kummemmin abortin tekijälle kuin ei-abortintekijälle. Kokemusta tästäkin on neljän lapsen kautta. Elämän käsistä valumisen sijaan sanoisin että elämssä on entistä enemmän kiinni, koska virheet opettaa, virheiden korjaamien helpottaa.Abortti voi olla elämän pelastus. Kokemukset ovat subjektiivisia.