Hei, Minäkin saan aika ajoin paniikkihäiriökohtauksia. Kohtaukset tulevat yleensä sellaisessa paikassa, mistä ei huomamatta pääse pois, kuten linja-auto, kaupan kassajono, suljetut kokoustilahuoneet. Ihan kuin itse aiheuttaisin sen kohtauksen, koska usein ne tulevat kun alan ajattelmaan, että apua jos nyt tulee kohtaus, niin mitä teen, kun en pääse pois. Onko muilla samalla lailla, että jos ns. unohtaa paniikkikohtauksen mahdollisuuden, niin se ei edes välttämättä tule. Viime viikolla sain kohtauksen bussissa ja nyt aloin taas pelkäämään koko bussiin menoa. Autolla jos ajan yksin, niin laulan kokoajan etten ehdi ajatella itselleni kohtausta. Onko jollakkin muullakin samalla lailla, elikä ns. itse ajattelee itselleen sen kohtauksen ja olisiko vinkkejä päästä tuollaisista ajatuksista heti eroon.
Paniikkikohtauksen ajatteleminen
yx panikoiva
5876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tilanne saattaa laukaista kohtauksen tai mennä hyvin. siitä jää aina mielikuva joka stressaa jo valmiiksi. jos tuntuu että elinpiiri pienenee niin kannattaa tehdä stressaavia asioita pieninä annoksina ja onnistumisien myötä itseluottamus vähän kasvaa, mulla ainakin on tämä keino auttanut
Moikka,
Kuulostaa hyvin tutulta. Omaan myös hyvin tuon taidon, jossa itse pelkästään ajattelemalla kohtausta/tai sen pelkoa voi aiheuttaa itselleen paniikkihäiriökohtauksen...
Neuvoni sulle olisi, että mitäpä jos antaisit sen paniikin vain tulla... Antaisit luvan sille paniikille, etkä yrittäisi sitä estää...? Sanot itsellesi, että "Anna nyt tulla ihan kunnolla, jos kerran olet tulossa..."
Siihen ei kuole, usko pois... ;) Mutta vaikeaa on päästää irti ja uusi kohtaus tietysti pelottaa. Itse aina ajattelen, että mitäköhän jos muut ihmiset huomaavat, että olen hermostunut tai saan paniikkikohtauksen. Loppujen lopuksi ihmiset ovat kuitenkin käpertyneet niin omiin napoihinsa, etteivät edes huomaa ympärillä tapahtuvia asioita... ;)
Mulle ainakin auttaa toi ajatus, että antaa tulla vaan... ja tosiaan kannattaa siedättää vähän kerrallaan. Eli menet vaikka bussiin ja istut kyydissä kaksi pysäkkiväliä... Vähän kerrallaan. :)
Tsemppiä sulle ja aurinkoista kesää! :)
tässä eräässä kokouksessa tosi inhottava juttu. Jouduin siis työn puolesta olemaan mukana tollasessa palaverissa, jossa oli pienessä huoneessa monta ihmistäa (osa tuntemattomia). Ihan hirveästi jännitti se tilanne, ja olin ottanut rauhoittavankin sitä ennen, muuten en olisi pystynyt menemään edes...
No, sain jotenkin siinä oltua suht rauhallisena sitten.
mutta sitten alkoi yksi kertomaan juttua, kuinka oli ollut jossain ahtaassa luolassa joskus, ihminen edessä ja takana....ja oli miettinyt että entä jos tässä jollekin tulee paniikki niin mitäs sitten tapahtuu. tuo keskustelu alkoi jostain kun joku oli jäänyt hissiin jumiin.
Minä tietysti eläydyin tuohon tilanteeseen, ja arvatkaa vaan että oli lähellä paniikkikohtaus. Olisi tehnyt mieli sanoa sille, että voisitko lopettaa tuon kertomisen. Mutta en tietenkään sanonut, ujo ja arka kun olen....
kaikkea sitä pitää sattua, jos itse onnistuin olemaan miettimättä kohtauksia, niin joku toinen sitten tuollaista alkaa kertoa. Huh! no selvisin siitä, mutta varmaan sen rauhoittavan ansiosta.
Moi,
Kiitos viesteistä. Kuten Nti ahdistunut kehoitti, niin yritänpä tosiaankin seuraavalla kerralla ajatella noin päin, että tulkoon kohtaus jos on tullakseen, eikä vaan pelätä sen tulemista. Mä en valitettavasti pysty tekemään niin, että menen vain pari pysäkinväliä, kun mun pitäisi mennä sillä bussilla moottoritietä. Sekin varmaan on yksi syy tuohon paniikkiin, kun tiedän, että en pääse tarvittaessakaan nopeasti pois. Mulla on muuten tuo sama juttu, että ajattelen, että nyt joku huomaa, kun hermostun ja se ahdistaa vielä enmmän. On tää paniikkihäiriö kyllä niin veemäistä, että sitä ei voi kyllä sellainen ymmärtää, jos ei itse ole sitä kokenut. Tsemppiä kaikille ja mukavaa kesää.
Aivan samallalailla saan itselleni ajattelemalla kohtauksen. Se on vaan ikävää kun kohtauksiini liittyy hyvin usein pahoinvointia (joskus jopa oksennukseen asti). Ja täten tuo että "antaa tulla vaan" on vähän huono, mikäli se sitten oikeasti tuleekin. Yleisillä paikoilla on vähän iljettävää ja noloa oksentaa muiden kannalta. Yleensä myös suolistoni saa kohtauksen aikana jonkun turbo ruiskeen ja aineenvaihdunta kiihtyy aivan järjettömästi. Tällöin vessan on oltava lähellä. Se rauhottaa aivan tolkuttomasti jos tiedän päässäni että pääsen tarvittaessa nopeasti vessaan. Mutta esim kokous tilanteet tai virastokäynnit ym. on vähän ikävä siitä kesken poistua vessaan. Ja esim paikallis bussit, ei niissä mitään wc:tä ole, joten panikointi on sata varmaa jos semmoiseen joutuisin menemään...