yksinäiset vs muut

haista vittu

kirjoituksessasi oli pointtia. ihan oma "vikahan" se on jos ei lähde mukaan.
mutta moni yksinäinen ei välttämättä kaipaa kaveri laumaa, baariseuraa, vaan ystäviä jakamaan arki ja sen ilot ja surut. monet myös saattavat pelätä vähän vieraampia ihmisiä ja isoja kaveri porukoita.
ehkä sun lähestymis tapa on ollu väärä (tai sitten näitä yksinäisiä ei oo kiinnostanu seuras!), et oo tutustunu niihin "yksinäisiin" kunnolla. =)


(ja vetäytyvä ihminen oli eriasia ku yksinäinen)

Useimmat (eivät tosin kaikki) raittiit kaverit ovat sellaisia, etteivät kovin kauaa viihdy ihmisten ilmoilla. Vaikka olisi miten hieno ilma ja ympärillä mukavia kavereita, silti tulee nopeasti pakottava tarve lähteä himaan safkaamaan ja vetäytyä pois, ja kavereiden tapaaminen jää lyhyeksi.
Kajoittelijat toisaalta viihtyvät tuntikausia hengailemassa eivätkä vetäydy mihinkään, paitsi korkeintaan jonnekin jossa olisi vielä enemmän porukkaa.

Kieltämättä on joskus tullut kieltäydyttyä joistain tuommoisista. Ala-aste aikoina jättäydyin suosiolla niiden ihmisten parista pois joilla oli tapana hankkiutua vaikeuksiin. Toki he ihmettelivätkin usein miksi en pyörinyt heidän porukoissa.
Noh nyt vanhemmalla iällä maksetaan sitten hintaa siintä.

Monilla aremmilla nuorilla on varmasti iso kynnys lähteä mukaan, kun ei tiedä mitä siellä baareissa tehdään, mitä juodaan ja niin edespäin. Kaikki on mystistä. Sitten, kun kuulee viellä ne äärimmäiset jutut baari-iltojen tapahtumista, niin ei se kovin hyvää mielikuvaa muodosta. Vaikka ei se sitä tarkoita, että jos joku örveltää, niin itenkin on pakko örveltää, muuten katsotaan kieroon.
Vaikka itsekkin joskus käyn baarissa, niin täytyy sanoa, että kerran kuussa on aivan ehdoton maksimi minkä viitsii käydä. Alkuillasta on semmoinen mukava fiilis, kun tapaa tuttuja yms., mutta puolenyön jälkeen rupeaa aina kyllästyttämään ja tekemään mieli nukkumaan. Nyt en ole käynyt puoleen vuoteen, kun ei sopivaa seuraa ole ollut, eikä ole tehnyt suuremmin mielikään.

Kysy uudestaan, niin lähden.

Juu. No minä lähden melkeinpä aina mukaan kun pyydetään. Ja vastapainoksi pyydän myös muita, mutta usein muilla näyttää olevan jotain tärkeämpää tekemistä. Enkä valita juomisjutuista, tykkään itsekin käydä viihteellä. Onnistun kuitenkin valitettavan harvoin lähtemään ulos kun kavereita ei ole montaa ja usein heillä on omat menonsa. Ja minulla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi sosiaalisia taitoja, olen ujo, entinen kiusattu, arka jännittäjä, joten ihmisiin tutustuminen ei ole kovin helppoa. Kun lähden, yritän kyllä olla mukava, jutusteleva ym. Kehumista voisin kyllä lisätä, se on kyllä totta. On kiva kuulla itsestään positiivista. Olisi kiva kehittää itseään sosiaalisissa tilanteissa, mutta kun ei ole aina kavereita joiden kanssa lähteä viihteelle-->noidankehä valmis.

Olen kyllä huomannut että monet yksinäiset eivät halua lähteä minnekään. Se voi johtua suurista peloista. Mutta jännitänhän minäkin, ja lähden silti mielelläni ihmisten sekaan. Toisilla kyllä saattaa olla vielä vaikeampaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriötä, joten ei se ole niin helppoa.

Mua ei ole kysytty koskaan mukaan muuten kuin puhtaasti hyväksikäyttömielessä. Aina kyseltiin että "lähdetkö kuskiksi?" Ketä ny helvetti kiinnostaa vittuuntuneena selvinpäin kuskata örveltävää sakkia kun muilla on hauskaa.

Koskaan ei ole kysytty mukaan pitämään hauskaa (eli itsekin ryyppäämään), tottakai silloin olisin lähtenyt.

Jos joku pyytää mua baariin, teen selväksi että vaikka kieltäydyn kutsusta niin voin joskus toiste lähteä jonnekin muualle: kahville, piknikille tai jonnekin muualle missä ollaan selvin päin... Lähtijät on kuitenkin välissä, kun aina pitäisi mennä baariin.

Miksi kaikkien pitäisi käydä baareissa? Mä en todellakaan ymmärrä, miksei niistä saisi jättäytyä pois. Onko vika siinä, että yleensäkin pidän baareja vastenmielisinä paikkoina, vai siinä etten teeskentele viihtyväni niissä? Se ei ainakaan ratkaisisi mitään, jos menisin baariin mököttämään. Epärehelliseksi teeskentelijäksi en aio ruveta enkä voi mitään sille, että inhoan baareja, joten mitä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä?

Tietämätön harmaaseen perusmassaan kuuluva tänne eksynyt teini tulee vikisemään. Viestistäsi jo huomaa, ettet tiedä millaista on olla yksinäinen. Eli oleppas nyt kiltti tyttö ja lähde kavereittesi kanssa sinne baariin pyllyjä pyörittelemään tänne olet liian normaali.

Tuo on kyllä totta, kyllä minuakin on usein pyydetty milloin mihinkin..mieli tekisi kyllä useinkin lähteä, mutta aina on joku este joka jarruttaa..joillain se on huono itsetunto, ujous tai on muuten vain niin tottunut yksinoloon ettei oikein
osaa lähteä mukaan, kun tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

Olen huomannut, että avoimuus kannattaa, vaikka sitä nykymaailmassa pidetäänkin ilmeisesti heikkoutena, jota on vältettävä..toki on varottava ettei ihmiset käytä avoimuutta hyväkseen.

Oma persoona ei pääse esiin jos ei ole avoin, muutoin on aina varottava sanomisiaan ettei vain tulisi lipsautettua jotain ns. noloa. Miten yleistä se onkaan, että ylpeys on syynä yksinäisyyteen..tarkoitan tällä, että ei haluta muiden näkevän omia heikkouksiaan..minulla tämä on se etten haluaisi muiden tietävän, että olen yksinäinen :D. vaikkei siinä ole mitään pahaa, ei elämä aina ole niin yksinkertaista, yksinäisyyttä ei tarvitse hävetä. täytyy nähdä asioita usealta eri kantilta. Jokainen meistä on joskus ollut se viaton lapsi, jolla on ollut haaveita, elämäniloa ja joka on iloinnut elämän pienistä asioista..ei tarvita kuin yksi asia kuten läheisen kuolema, joka sysää elämän väärille raiteille..

Luulisin, että yksinäisyydestä eroon pyrkivän on ensin hyväksyttävä itsensä..täytyy tajuta, että tämä on vain elämää, ei sen kummenpaa..ei asioita kannata ottaa niin vakavasti! mitä sitten jos tulee mokailtua ja nolattua itsensä..:D

Kavereita minulla ei vieläkään ole, mutta olen matkalla onnellisempaan elämään, sen tiedän jo nyt.En tunne silti itseäni yksinäiseksi.

Toivon, että tästä olisi lohtua kaikille yksinäisille..älkää pitäkö yllänne kulisseja, rohkeasti vain olette omia itsejänne vaikkette olisikaan ns. cooleja tyyppejä..

P.S. Jos onnistutte pääsemään yksinäisyydestä eroon, älkää vain alentuko silloin halveksumaan muita yksinäisiä, vaan päinvastoin ottakaa ne mukaan teidän porukkaan!Ei pidä unohtaa omia juuriaan.. Kaikkea hyvää palstan lukijoille ja kirjoittajille..tulen kyllä silloin tällöin lukemaan viestejänne. :)