Vieläkö näillä vuosikymmenillä mietit,miksi et voinut toteuttaa jotain unelmaasi,haluamaasi tms.?
Mikä oli esteenä vai oliko se vain unelma?
Itsellä on mielessä ollut kodittomien eläinten täysihoitola,mutta esteet ovat olleet lähinnä rahan puute ja rohkeus ja nyt on jo niin vanhakin.
Olisi kai pitänyt tavata sellainen puolisko aikoinaan,joka olisi ollut asiasta samaa mieltä...
Mikä oli esteenä vai oliko se vain unelma?
Itsellä on mielessä ollut kodittomien eläinten täysihoitola,mutta esteet ovat olleet lähinnä rahan puute ja rohkeus ja nyt on jo niin vanhakin.
Olisi kai pitänyt tavata sellainen puolisko aikoinaan,joka olisi ollut asiasta samaa mieltä...
Vastaukset 36
Vanhimmat
olihan niitä haaveita mutta en liion kadu,yksi oli lentoemäntä mutta pituus ei riittänyt kuulemma(166)toinen oli lastenlääkäri ja sehän oli rahasta kiinni siihen aikaan,kolmas vaihtoehto oli asianajaja.Kaikki unelmat meni siis pieleen.En ole katkera siitä koska on muuten onnellinen elämä vaikka ei parempaa ammattia ole.
Tavoitteeni oli "palkkatyöstä pois 50:nä"
Lipsahti 53:een.
Varsinainen unelma rinkka selässä mapallon kiertäminen ajan kanssa.
Elinkumppanin terveydentilan yllättävä ja pysyvä muutos esti sen.
Muuten olen saanut elämältä enemmän kuin rohkenin odottaa.
on mukava elinkumppani. Kiukkuilevaa lajia olen saanut tarpeeksi. En haaremia aio perustaa, yksikin sopuisa riittäisi. Taitaa jäädä haaveeksi, ei sellaisia paljon vapaina pyöri liikenteessä.
Minulla on ollut ikuinen unelma kulkea Kiinan muuri jalkaisin päästä päähän.Muutenkin olen ollut kovin kiinnostunut Itämaista.Olen samonnut Nepalissa ja muutamissa muissa itämaissa,mutta Kiina on jäänyt toistaiseksi vain unelmaksi,joka ehtii kyllä vielä toteutua.
vaatisikin juuri oikeanlaisen puoliskon toteutuakseen. Voisi kuvitella eläinhoitolankin olevan juuri sellainen. Mitä siitä tulisi, jos eläimet ei toista kiinnostaisi. Hieno unelma kuitenkin.
Itsellä se toteutumaton unelma on punainen tupa ja perunamaa. Vaan toivossa on hyvä elää.
No,kyllähän se omakotitalo oli silloin nuorempana unelmissa kuten tai useimmilla.Unelma jäi tosin unelmaksi kun olen työskennellyt suuren osan elämästäni ulkomailla.Nyt eläkkeellä ollessa,on maailman sivu tullut niin mukavuudenhaluiseksi,että kaupunki ja hyvätasoinen kaupunki asunto on jäänyt siksi ainoaksi ja oikeaksi asumismuodoksi.
Joskus kaipaan maaseutua omakotitaloa,mutta sitten tulee mieleen se valtava työmäärä jota maatila vaatii.Kesämökki saa nyt korvata omakotitalon joskin leikkimökki koossa.
...oli unelmissa. Yritys oli tosi kova, mutta vasta yli nelikymppisenä tuli tulosta... poika ja tyttö. Syntyneet samana päivänä, eri vuosina. Sitä se juhannus teettää...
Minäkin halusin paljon lapsia ja sainhan minä niitä kolme. Aikaa "tekemiseen" meni ja iäkkäänä nämä lapset on saatu. Haave lapsista elää edelleen ja nyt jos koskaan minulla on haaveeni toteuttamiseen hyvät mahdollisuudet. Ehkä jossain joku yh- tai leski-isä lapsineen odottaa minua. Joten en vielä sano että haave monesta lapsesta on toteutumaton unelma.
Olisin aina halunnut paljon lapsia. Yhden ainoan tein ja syynä oli se, että mies osottautui vastuuttomaksi. Myöhemmistä poikaystävistä ei kukaan halunnut lapsia. Ehkä yksi olisi halunnut muutaman vuoden yritin muttei enää tärpännyt ja olin jo melkein neljänkymmenen. Ja neljänkympin jälkeen lopetin yritykset todettuani olevani liian vanha.
...oli haave, että saisin HYVÄN perheen itselleni. Sellaisen aviomiehen, joka ei riitele (olen lapsuuteni elänyt hyvin riitaisessa perheessä, äitini ja isäni "tappelivat" ja väittelivät mielestäni koko ajan ja se oli tosi kurjaa).
Halusin omakotitalon, koiria ja kissoja. Lapsia.
Ja kuinkas kävikään. MINÄ SAIN SEN :)
Haaveeseen tietysti kuului, että se yhdessä oleminen kestäisi aivan koko loppuelämän. Että yhdessä rullaattorien kanssa kävisimme lenkillä:)
No, se ei onnistunut, kuolema otti mieheni pois.
Nyt minulla on haave, että voisin vielä aloittaa alusta yhteiselämän rakentamisen jonkun kunnollisen miehen kanssa. Voisi yhdessä matkustella, tehdä kaikkia kivaa. Olisi kiva rakastaa toista ihmistä ja olisi kivaa, että joku minua rakastaisi.
Ans kattoo, miten käy :)
Olisi todella kurjaa jos joutuisin olemaan koko loppuelämän yksin. Se ei sovi minulle.
Miss Universumiksi mutta pituus jäi yli kaksikymmentä senttiä liian matalaksi, eikä äiti päästänyt mihinkään missikisoihin. Olen katkera :((
oli saada suuri perhe.
Nyt kun kokoonnumme, lapset, lastenlapset, miniät ja vävy.
Niin hupsista: mullahan on iso perhe!
ei mitään ole jäänyt toteutumatta.
On koti, kunnolliset lapset, ja lapsenlapsiakin jo puoli tusinaa, - en ymmärrä mitä puuttuu.
Mies vain oisi saanut pysyä terveenä; tulevaisuus huolettaa, ja on sääli miestäni...
jäänyt unelmia toteutumatta, koska kuljen yleensä pitkin maan pintaa. Mutta jos tällä tiedolla, joka nyt on, voisi kelloa kääntää taaksepäin, pyrkisin lääketieteelliseen. Olenkin päättänyt, että seuraavassa elämässä minusta tulee lääkäri. Paitsi jos satun syntymään sammakoksi, tai perhoseksi, tai laboratoriorotaksi; sitten täytyy miettiä asia uudelleen.
Kun olisi mahdollisuus kalastaa muutamalla verkolla ja katiskalla ja ehkä tuulastaa muutaman kerran kesässä. Kun asun kaupungissa eikä ole mökkiä, venettä eikä järveä. Eihän tämä kovin kummoinen haave olisi toteuttaa, jos tosissaan asialle alkaisi, mutta ei kuitenkaan täysin ilmaista.
Nuorena noita tuli kokeiltua ja kaiho niihin jäi.
miksi et vuokraisi mökkiä, - onhan näitä varmaan kaupunkienkin liepeillä saatavana?
Likoaisi niissä luonnon lämminvesikylpylöissä kyllikseen.
Hyvällä säällä katselisi vaikka vuokra-autolla 'satujen saaren' karuja maisemia.
Kuulemma hintatasokin siellä satumainen.
Islanti lie geologisesti Euroopan nuorinta maankamaraa.
Sekin mielenkiintoista, että mannerlaatan läntisempi osa kuuluu Pohjois-Amerikan laattaan.
Itäinen taas Euraasian laattaan. Nämä hitaasti erkanevat.
Kyllähän sitä on useampanakin kesänä vuokrattu mökki, mutta tuo kalastus ei aina natsaa välttämättä mökin vuokraukseen. Kerran ainoastaan oli mökin puolesta katiska, jota saattoi kokea. Kun varaat vieraan mökin viikoksi, ei kalastus onnistu välttämättä tosta vain. Pitäisi tuntea vesiä ja olla aikaa 2-3 kk, jotta mielestäni homma onnistuisi. Pitäisi tutustua vesistöön.
Kyllähän se taitaa olla varmin kalapaikka torilla tai marketissa, mutta se muu 'hauskuus' silloin jää pois.
unelma elää
omaksi itsekseni
kun kasvaa voisin
katsella maailmaani näin
vapaasti taivaltaen
kaikki muu, tarvittava, on jo käyty läpi.
Jos löytäisi vielä sen lähteen, voisi käydä läpi sen tarpeettomankin.
Kyllä vanheneminen on paskamaista.
ehkä jostakin haaveilin, mutta turhaanpa haaveilin. Jotain pienempää ehkä toteutuikin.
Nyt en enää viitsi edes haaveilla.
on ihan lähellä mun mökkiä,lähes koskematon,kylän ensimmäinen aikoinaan,aiotaan laittaa kuntoon...
Ps.joutsenilla on pesä kaislikossa
t.-B-
Se on ja jää toteutumatta ainiaaksi. Unelma oli -yhteinen vanhuus lasteni isän kanssa. Siitä ajasta unelmoin kaikenlaista hempeätä. Muita unelmia ei nyt ole juuri tällä hetkellä.
olen ihan tyytyväinen, etteivät kaikki nuoruuden unelmat toteutuneet.
Muutenkin -
jos kaikki toiveet
ja unelmat todeksi
tulisivat se
olisiko vain tyhjää
toivotonta elämää
tv.wg
Eläimet etu sijalla.Onhan meitä ihmisiäkin kodittomana ....??????
Koen eläimet kaikista lähelle sydäntäni,ne ei petä,niihin voi luottaa,ne antaa hyvän mielen,ne on hassuja omine erikoisuuksineen kukin eri tavalla.
Kun itken,itken eläinten vuoksi,en ihmisten,niitten julmuus ei saa sympatiaa.
Eläin on aito.
Anam cara
Saahan sitä miettiä.Miksikäs se siitä enää muuttuu.
Olisin kaivannut ainakin toisen pojan palleron ja
yhden tytön tyllerön, yhden entisen jälkikasvun
lisäksi.Sinä ehkä suurin toteutomaton unelma,
muitten pienempien lisäksi.
hienoa juttua on takana.
Olin n. 11v. kun pohdimme "tyttöjen" kesken tulevaa elämää.
(George Harrison oli muutes Beatles-suosikki)
Toivoin kahta poikaa, ne olen saanut.
Halusin nähdä Kheopsin pyramidin, sekin on nähty.
Rooma olisi vielä haaveissa, mutta .........
eli sellaisella avovaunulla, joka ohjataan kiskojen päällä itse. Suunnitteilla oli ottaa selvää, kun täytin 50, missä voi ajaa resiinalla. Se jäi kuitenkin.
Ehkä voin toteuttaa toiveeni joskus
Meillä oli niin köyhä koti, että mistään unelmista ei mitään tiedetty. Oltiin vain tyytyväisiä, kun ruokaa saatiin suuhun.
Olin jo lapsena kiinnostunut autoista ja tekniikasta yleensä, mutta köyhällä isälläni ei ollut koskaan autoa. Siksi ihailin maantiellä kulkevia autoja.
Äitini taas oli intohimoinen raittiusihminen, joten viinaakaan ei saanut kotona juoda (ei isäkään saanut). Elämä oli siis tässäkin suhteessa aika rajoittunutta.
Elämä kuitenkin yllätti positiivisesti, ja nyt eloni on paljon mukavampaa kuin lapsena. Essolla voin katsella autoja jokaisena päivänä, ja Einari Essosen myymä hyvä keskari pitää mielen virkeänä ja ajatukset lennokkaina. Eipä ole nyt elämässä valittamista.
Me vaimon kanssa ollaan mietitty aina kun hyvin menee, (niin kun nyt tännään) jotta miten ne haaveet ja toiveet on menneet. Hyvin on mennyt täytyy sanoa ei ole haaveet jääneet ilimaan roikalehtamaan. Aateltiin tännäänni olla vielä pitkään yhessä kun on kuiteski niin kivaa ollu vaistenni tännään.
tehdä mitä vaan. Aikaa on ja kuten eräs Kylähullu aikoinaan totesi "raha ei voi olla ongelma, koska se on jo keksitty". Sen puutteen paikkaamiseen saa/kannattaa käyttää luovaa hulluutta.
Sen verran on tutustunut kaikkeen, että haaveet on tulleet täytettyä.
Monen alan työtä ja kaikesta olen pitänyt. Pa*kaduunia ei ollenkaan. Yrittäjyydestä valtion ja kunnan virkojen hoitoon. Jopa siivousta tein terveydekseni vähän aikaa pitkän tietokonetyö istumisen vaihteluksi. Sitten menin ylilääkärin sihteerin sijaiseksi. Tuo professori ei ollenkaan tykännyt, että CV:ssäni oli siivoustyötä. Hän puhutteli kolmannessa persoonassa, niinkuin piikoja ennen vanhaan puhuteltiin. "Hän soittaa nyt tälle potilaalle..." :-)
Vaikkei mitään hirveän hienoa olekaan ollut eikä maineikasta, olen tyytyväinen elämäni kokemuksiin.
Ihmissuhteissa on katumista kylläkin.
Nyt on vaan mukavaa.
että joskus, ennen kuolemaa varmaan saisin toteuttaa edes yhden unelmistani ja haaveistani?
... varmaan
sinut kohdata saan.
5-vuotiaasta asti haaveilin perheestä, johon kuuluu äti, isä ja lapset. Sainkin sen nelikymppisenä, itse äitinä. Mutta se ei kestänyt, jäin lasten kanssa kolmestaan. Joku kirjoitti haaveilleensa vanhuudesta lasten isän kanssa, niin minäkin. Uskoin kuitenkin löytäväni uuden rakkaan, mutta 56 vuotias saa ainakin netistä vain 5-10 v vanhempien miesten vastauksia. Ehkä itse sitten olenkin "tulppana" oman uuden haaveeni totetumiseen, kun toivon oman ikäistäni seuraa. Itse olen saanut olla terve ja tässä iässä 5 vuotta merkitsee jo paljon.