kepulaista

Kauppa kannattaa, jos osto ja myyntihinnan erotus on iso, eli katetuotto suuri. Tämä ei kuitenkaan lämmitä, jos tuotteita ei myydä, eli myyntihinnan on oltava sellaisella tasolla, että mahdollisimman moni kuluttaja on valmis hinnan maksamaan.

Kun puhutaan kaupan liiketoiminnasta, niin avainasia on katetuoton kasvattaminen kasvattamalla asiakasmääriä ja keskiostosta, eli sitä paljonko asiakas jättää euroja kaupan kassalle, kuinka iso loppusumma kuitissa lukee.

Katetuoton lisäksi kaupan voittoon vaikuttavat kaupanpidon kustannukset, palkat aivan keskeisesti. Kustannuksia pyritään siis ajamaan alas, jotta katetuotosta jäisi mahdollisimman hyvä voitto kaupalle.

Kustannusten hallinta on sitä helpompaa, mitä suurempia kaupan yksiköitä perustetaan. Voitto/palkkakustannukset ja voitto/myymäläneliö ovat sitä suurempia, mitä isompiin myymäläyksiköihin saadaan tulemaan riittävän isoja asiakasmääriä, jotka myös ostavat riittävän isolla summalla/käyntikerta.

Tämä talousajattelu ei ole minkään puolueen linjaa, mutta vaikuttaa politiikkaan, koska sen toteuttamiseksi tarvitaan kaavaratkaisuja.

Poliittisesti ikävän asiasta tekee, että maassa ei tarvita lisää myymäläneliöitä. Aina kun lisää rakennetaan, myymäläneliöitä jää muualla käyttämättä ja kauppoja suljetaan.

Tästä seuraa, että asiakkaiden ostosmatkat pitenevät ja myös kaupan henkilökunnn työmatkat pitenevät. Lähikauppa ja sen ohessa muutkin lähipalvelut katoavat kokonaan. Kaikki asiointi siirtyy kauppakeskuksiin ja ideaparkkeihin, joihin ihmisillä on paljon pidempi matka ja myös autonkäyttöpakko.

Tämä asian poliittinen puoli on ikävä siinä suhtessa, että se on sataprosenttisesti keskustan perinteisen maaseutupolitiikan vastainen ja autioittaa maaseutua, vie palvelut kauemmaksi ihmisistä, tekee maalla asumisesta hankalampaa ja epäviihtyisempää, vaikka toki kunnan verotulot nousevat ideaparkkien myötä ja sinne saadaan muitakin elämyksiä, pelihalleja ja olutpubeja, kun kylän bensa-asema baareineen lopettaa ABC:n vuoksi.

Poliittisesti on erittäin ikävää, että Suomessa on vallinnut sellainen kaavoituspolitiikka, jota S-ryhmä, Kesko ja Tradeka ovat aina ajaneet, tukkukauppiaiden TUKOkin oli aikanaan mukana.

Nyt tähän pääomavaltaisen kaupan kaavoituspolitiikkaan ovat työntyneet myös ulkomaiset erikoikaupan ketjut: IKEA, Bauhaus, Plantagen ja vastaavat sekä kotimaiset Suomi-Soffat j Tokmannit, jotka tarvitsevat hehtaarimäärin tilaa mm. kodinkonekaupan ja hypermarkettien rinnalla, ja mielellään hyvin lähellä toisiaan, että kokonaisuus vetäisi ihmisiä sadan, jopa satojen kilometrien päästä.

On erinomaista, että tämä talous- ja kaava-ajattelu nyt revitään auki ennen kunnallisvaaleja ja pakotetaan myös keskusta näyttämään korttinsa sen suhteen ajaako keskusta todella maaseudun pitämistä elinkelpoisena vai tuijottaako keskusta vain siihen, että ideaparkki sinne ja toinen tänne tuo niihin kuntiin lisää verotuloja, jotka ovat tietenkin naapurikunnilta pois.