Elämä kuin umpisolmu

On niin väsähtänyt ja ahdistunut olo ettei ole voimia avata yhtään solmua. Ja solmut ne tässä nimenomaan väsyttää ja ahdistaa.

avohoidokki88 kirjoitti:

On niin väsähtänyt ja ahdistunut olo ettei ole voimia avata yhtään solmua. Ja solmut ne tässä nimenomaan väsyttää ja ahdistaa.

sinulla on auottavana? Kertoisitko lisää?

solmuja kirjoitti:

sinulla on auottavana? Kertoisitko lisää?

Läjäkaupalla traumoja(=huono lapsuus) ja takkuilevia ihmissuhteita. Siinä varmaan päällimäiset solmut.

avohoidokki88 kirjoitti:

Läjäkaupalla traumoja(=huono lapsuus) ja takkuilevia ihmissuhteita. Siinä varmaan päällimäiset solmut.

Traumojen ei pitäisi aiheuttaa päänvaivaa jos hyväksyy traumojen aiheuttajan ja ymmärtää että se on menneisyyttä.

Jos jotakin asiaa ei pyri miettimään niin se pyrkii tulemaan kuulluksi ja tästä traumat syntyvät.
Ehkäpä pitäisi vain hyväksyä menneisyys ja keskittyä tulevaan.

avohoidokki88 kirjoitti:

On niin väsähtänyt ja ahdistunut olo ettei ole voimia avata yhtään solmua. Ja solmut ne tässä nimenomaan väsyttää ja ahdistaa.

Kuulin, että solmuja kun avaa niin niistä voi tulla tie. Ei kyllä aina jaksa uskoa omiinsa, mutta onhan ne sittenkin ainoat lajiaan jokaisella...

Monesti myös huomaa jälkeenpäin kulkeneensa tärkeimmin eteenpäin juuri silloin, kun tuntui, ettei päässyt minnekään.

yritetään90 kirjoitti:

Traumojen ei pitäisi aiheuttaa päänvaivaa jos hyväksyy traumojen aiheuttajan ja ymmärtää että se on menneisyyttä.

Jos jotakin asiaa ei pyri miettimään niin se pyrkii tulemaan kuulluksi ja tästä traumat syntyvät.
Ehkäpä pitäisi vain hyväksyä menneisyys ja keskittyä tulevaan.

"Jos jotakin asiaa ei pyri miettimään niin se pyrkii tulemaan kuulluksi ja tästä traumat syntyvät."

Tuo on todella lievä selitys trauman syntymiselle. Siis jos trauma tulisi noin yksinkertaisesti niin silloin kaikilla olisi kasoittain traumoja koska monilla on asioita joita he eivät pysty käsittelemään kerralla vaan he käsittelevät niitä hiljalleen. Trauma määritellään henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi tai haavaksi. Trauma vaati jonkin todella järkyttävän mielenterveyttä koettelevan tapahtuman joka ylittää ihmisen kyvyn sietää psyykkistä tuskaa ja se aiheuttaa traumaattista stressiä. Traumaattisessa tapahtumassa ihminen kokee suurta avuttomuuden tunnetta ja sen aiheuttaa todellinen tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta tai mielenterveyttä kohtaan. Ihmisen normaalia ajatusmaailmaa järkytetään ja hän altistuu turvattomuuden tunteelle ja on usein hyvin hämmentynyt.

Kaikilla on erilainen sietokyky ja joillekin jotkut tapahtumat ovat voimakkaampia kuin toisille. Jotkut eivät pysty koskaan pääsemään irti niistä tapahtumista varsinkaan jos niillä on suuri vaikutus läpi koko elämän. Jos ihminen on menettänyt jotakin sellaista jolla on ollut todella suuri merkitys hänelle. Jos hän on vaikka sokeutunut tai muuten vammautunut pysyvästi. Silloinkin ihminen pystyy jatkamaan elämäänsä mutta ei enää koskaan samalla tavalla kuin ennen.

"Traumojen ei pitäisi aiheuttaa päänvaivaa jos hyväksyy traumojen aiheuttajan ja ymmärtää että se on menneisyyttä."

Ja traumojakin on erilaisia ja jotkut vaikuttavat koko elämän vaikka niiden aiheuttamat oireet voidaan pitää hallinassa. Esim. raiskauksen uhriksi joutuneet pystyvät kyllä jatkamaan elämäänsä mutta he eivät koskaan tule unohtamaan sitä raiskausta eivätkä välttämättä sitä koskaan täysin hyväksy varsinkaan silloin jos se on olut hyvin voimakas ja raaka. Riippuu tietenkin henkilön iästä ja trauman aiheuttajasta. Mutta trauma ei välttämättä katoa kokonaan jos sen aiheuttaja on olemassa koko ajan tai on mahdollista että aiheuttajan joutuu kohtaamaan useasti tai vielä joskus elämän aikana. Esim. läheltä piti tilanteet joissa ihminen on ollut hengenvaarassa mutta pelastunut täpärästi. Silloin tästä tilanteesta syntyneet pelot voivat laukaista erilaisia oireita ihmisessä jos hän on joutumassa/pelkää joutuvansa samankaltaiseen tilanteeseen jossa on jo ollut.

Vakavimmat traumat aiheuttavat suuria muutoksia ihmisessä (dissosiatiivinen persoonallisuuden muutos) Trauman aiheuttaja on ollut liian voimakas ihmismielen kestettäväksi että hän ei pysty käsittelemään asiaa mitenkään. Asia vaipuu unohdukseen eikä ihminen välttämättä pysty edes muistamaan koko tapahtumaa mutta se vaikuttaa hänen elämässään aina kun traumaan liittyvät muistot ja tunteet aktivoituvat. Ihminen ei silloin välttämättä edes ole tietoinen käytöksestään. Silloin hän ei myöskään pysty käsittelemään asiaa tai hyväksymään sitä jos hän ei muista.

Traumoja voi hoitaa terapialla ja suosittelenkin hakemaan apua niiden solmujen avaamiseen jos tuntee että ei itse selviä. Samalla niitä traumojakin voidaan käsitellä. Yksin ei kenenkään tarvitse selviytyä vaan on uskallettava hakea apua varsinkaan jos ei ole tarpeeksi tukevaa ystävä tai sukulaisverkkoa. Avun hakeminen ei ole merkki heikkoudesta vaan vahvuudesta koska vaatii rohkeutta pyytää apua. joka saa aikaan traumaattista stressiä. Voimia!