Moi vaan kaikki!
Ajattelin täältä vähän kysellä että onko kohtalotovereita ku alkaa olemaan uskonpuute vähän jo itellään. Eli mulla tuntuu vähän väliä että pää olis niinku puutunut ja että kaikki olis jollain tavalla niinku "outoa" tai "epätodellista". Päätä ei säre tai mitään, mutta niskat on 4-5 kertaa/kk sen verran kipeät, että pitää särkylääke nappasta. Mulla on myös tapana naksutella niskoja (tulee aina ihan melkein tiedostamatta nakraustettua) ja tätä on jatkunut n.4-5 vuotta jo, että liekkö silläkään mitään tekemistä?
Olen aina ollut todella syöpäpelkoinen ja varsinkin kaikki aivoissa tapahtuva on aina ollut se itse "pääpiru", niin tää mun arki on vähä tällästä noidankehää kokoajan ja lietson itse paniikkia suuremmaksi vain kokoajan. Pelottaa niin pirusti mennä lääkärillekki, koska jos sieltä tulee huonoja uutisia niin pelkään romahtavani totaalisesti.
En tiedä onko tällä minkäänlaista roolia koko hommassa, mutta olen ollut jatkuvassa stressissä tässä aika kauan kun on ollut vanhempien avioeroja, isovanhemman menehtyminen ja äitikin oli tuossa vuosi sitten aika huonossa jamassa ja pidin vähän niinkuin vanhimpana tätä perhettä henkisesti kasassa.
Muita oireita ei siis juurikaan tunnu olevan, paitsi tuo puutuminen ja sitten sellainen että tulee mietittyä välillä että onko tämä tottakaan, mitä teen. eli sellainen vähän epämääräinen olo.
Mutta kiitos jos jaksoit loppuun asti lukea ja kesän jatkoa kaikille! :)
Ajattelin täältä vähän kysellä että onko kohtalotovereita ku alkaa olemaan uskonpuute vähän jo itellään. Eli mulla tuntuu vähän väliä että pää olis niinku puutunut ja että kaikki olis jollain tavalla niinku "outoa" tai "epätodellista". Päätä ei säre tai mitään, mutta niskat on 4-5 kertaa/kk sen verran kipeät, että pitää särkylääke nappasta. Mulla on myös tapana naksutella niskoja (tulee aina ihan melkein tiedostamatta nakraustettua) ja tätä on jatkunut n.4-5 vuotta jo, että liekkö silläkään mitään tekemistä?
Olen aina ollut todella syöpäpelkoinen ja varsinkin kaikki aivoissa tapahtuva on aina ollut se itse "pääpiru", niin tää mun arki on vähä tällästä noidankehää kokoajan ja lietson itse paniikkia suuremmaksi vain kokoajan. Pelottaa niin pirusti mennä lääkärillekki, koska jos sieltä tulee huonoja uutisia niin pelkään romahtavani totaalisesti.
En tiedä onko tällä minkäänlaista roolia koko hommassa, mutta olen ollut jatkuvassa stressissä tässä aika kauan kun on ollut vanhempien avioeroja, isovanhemman menehtyminen ja äitikin oli tuossa vuosi sitten aika huonossa jamassa ja pidin vähän niinkuin vanhimpana tätä perhettä henkisesti kasassa.
Muita oireita ei siis juurikaan tunnu olevan, paitsi tuo puutuminen ja sitten sellainen että tulee mietittyä välillä että onko tämä tottakaan, mitä teen. eli sellainen vähän epämääräinen olo.
Mutta kiitos jos jaksoit loppuun asti lukea ja kesän jatkoa kaikille! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tulehdus aiheuttaa tällaista, äläk napsuttele niskojasi. Jos kuntoutat niin pitää tulehdus olla ensin pois ja lämmin on hyvä. Jos siedät kylmää, niin pidä vähän aikaa pakastepussia ja kangas välissä ja se vie kipua pois. Koskaan kuntoutus ei saa aiheuttaa kipua. Muistakaa, tulehtunutta ei saa kuntouttaa, ensin tulehdus pois hoitakaa.Kortisoni sitten jos Burana ei auta.