Hei kaikki isovanhemmat. Olen 11 lapsenlapsen mummu ,syksyyn mennessä niitä on jo 13.sta.
Vanhin on 16 vuotias poika joka täyttää elokuussa 17:sta. Hänestä ja hänen tulevaisuudestaan olen kovin huolissani. Hänellä on 4 sisarusta. Kimillä on siinä perheessä isäpuoli joka minun mielestäni on koko ajan kohdellut häntä eriarvoisesti. Kasvatusmenetelmät siinä perheessä ovat liian tiukat "isän " sana on laki ja piste siitä ei neuvotella eikä jousteta pätkääkään.
Kimi ei esim. koskaan kerro murheitaan kotona eikä jos hän on kipeä. Monesti on niin että hän on kovassa flunsassa jonka varmasti jokainen huomaa ,yskä on niin kova että tarvis lääkärissä käyntiä mutta kun ei ...muut lapset kiikkuutetaan lääkärriin kun he pikkusen inahtaa. Kimin äidin (tyttäreni) itsetunto on niin nujerrettu ettei hän kykene puolustamaan kimiä. Hänellä on ollut vuosia vaikea masennus ja tätä mielestäni mies käyttää hyväkseen ollakseen talon "pomo". Kimi on oireillut koko murrosiän, ,mutta en yhtään ihmettele kun koskaan ei luoteta aina epäillään ennen ku on mitään tehnykkään ,taskurahaa ei saa niinku muut nuoret. Me mummut ollaan laitettu vuoro viikkoina sitte viikkoraha mutta tuntuu että sekin on väärin. Jos kimi joskus ottaa "kännit" niinku jokainen tuon ikäinen nuori kokeilee (en kyllä itekkään sitä hyväksy ) niin mulle tulee puhelu ja syy on minun.
Nyt tyttäreni on psykiatrisessa sairaallassa ja nyt se sitte oikein kaikki on kärjistyny.
Muutama päivä sitte kimi soitti mulle itkien että "isä" on käskeny hänen ostaa kengät ja sanonu että hänen pitää ne ite maksaa työllä. Kotitöitä kannatan minäki ja olenki kimillekki sanonu että kotitöihin täytyy jokaisen osallistua se on ihan ok. Mutta ei sun tarvi mun mielestä siellä rehkimään alkaa että saat kengät .Soitin siitä tälle isälle ja hän käänsi asian niinpäin että ei hän mitään semmosta oo sanonu ,kimille on laitettu vain kotitöiks puiden laittamisen liiteriin ja niillä ei ole kiire sen voi tehä pikkuhiljaa. Sitte tilanne kärjistyi perjantaina,isä oli vaatinu että ne puut pitää laittaa liiteriin ja sinä iltana ja oli huutanu että "sinä oot alaikänen ja sulla ei oo tuloja joten sinä maksat minulle vuokraa työlläs". Sillon mulla palo päreet laitoin iskälle viestin että johan menit liian pitkälle ,te saatte elatusmaksut ja lapslisän vielä pojasta ,pitäs riittää pojan kuluihin vaatteisiin ynnä muihin kiluihin.
Joten tein sen päätöksen vaikkaki raskain mielin ja soitin lastensuojeluun ja kerroin miten sitä poikaa kohdellaan. Minusta tuo on jo henkistä väkivaltaa vaatia vuokraa ja maksamaan ite vaatteensa(kengät). Ja lastensuojelussa oltiin samaa mieltä ettei noin sa lapselle puhua. Kotityöt on kotitöitä ja piste. Kimillä on muuten todettu parikuukautta sitte myös masennus. Ja hän viiltelee itseään.
Ja kaiken huippu on että tyttäreni sanoi eilen hommaavansa kimin laitos hoitoon:( . Tämä on niin ahistavaa .Miten ihmeessä saisin tuon lapsen sieltä pois(meille) jossa hän sais rakkautta, ymmärtäystä,luottamusta, hyväksyntää..
Kimi on ollu koko ikänsä paljon meillä ja tykkää olla täällä ,haluais muuttaa tänne. Hän on jo monta kertaa karannukki kotoa ja kukaan muu ei ole saanu hänen olinpaikkaansa tietoon kun minä ja mieheni olemme hänen luottohenkilöt.
Ahitaa niin kamalasti ......
Vanhin on 16 vuotias poika joka täyttää elokuussa 17:sta. Hänestä ja hänen tulevaisuudestaan olen kovin huolissani. Hänellä on 4 sisarusta. Kimillä on siinä perheessä isäpuoli joka minun mielestäni on koko ajan kohdellut häntä eriarvoisesti. Kasvatusmenetelmät siinä perheessä ovat liian tiukat "isän " sana on laki ja piste siitä ei neuvotella eikä jousteta pätkääkään.
Kimi ei esim. koskaan kerro murheitaan kotona eikä jos hän on kipeä. Monesti on niin että hän on kovassa flunsassa jonka varmasti jokainen huomaa ,yskä on niin kova että tarvis lääkärissä käyntiä mutta kun ei ...muut lapset kiikkuutetaan lääkärriin kun he pikkusen inahtaa. Kimin äidin (tyttäreni) itsetunto on niin nujerrettu ettei hän kykene puolustamaan kimiä. Hänellä on ollut vuosia vaikea masennus ja tätä mielestäni mies käyttää hyväkseen ollakseen talon "pomo". Kimi on oireillut koko murrosiän, ,mutta en yhtään ihmettele kun koskaan ei luoteta aina epäillään ennen ku on mitään tehnykkään ,taskurahaa ei saa niinku muut nuoret. Me mummut ollaan laitettu vuoro viikkoina sitte viikkoraha mutta tuntuu että sekin on väärin. Jos kimi joskus ottaa "kännit" niinku jokainen tuon ikäinen nuori kokeilee (en kyllä itekkään sitä hyväksy ) niin mulle tulee puhelu ja syy on minun.
Nyt tyttäreni on psykiatrisessa sairaallassa ja nyt se sitte oikein kaikki on kärjistyny.
Muutama päivä sitte kimi soitti mulle itkien että "isä" on käskeny hänen ostaa kengät ja sanonu että hänen pitää ne ite maksaa työllä. Kotitöitä kannatan minäki ja olenki kimillekki sanonu että kotitöihin täytyy jokaisen osallistua se on ihan ok. Mutta ei sun tarvi mun mielestä siellä rehkimään alkaa että saat kengät .Soitin siitä tälle isälle ja hän käänsi asian niinpäin että ei hän mitään semmosta oo sanonu ,kimille on laitettu vain kotitöiks puiden laittamisen liiteriin ja niillä ei ole kiire sen voi tehä pikkuhiljaa. Sitte tilanne kärjistyi perjantaina,isä oli vaatinu että ne puut pitää laittaa liiteriin ja sinä iltana ja oli huutanu että "sinä oot alaikänen ja sulla ei oo tuloja joten sinä maksat minulle vuokraa työlläs". Sillon mulla palo päreet laitoin iskälle viestin että johan menit liian pitkälle ,te saatte elatusmaksut ja lapslisän vielä pojasta ,pitäs riittää pojan kuluihin vaatteisiin ynnä muihin kiluihin.
Joten tein sen päätöksen vaikkaki raskain mielin ja soitin lastensuojeluun ja kerroin miten sitä poikaa kohdellaan. Minusta tuo on jo henkistä väkivaltaa vaatia vuokraa ja maksamaan ite vaatteensa(kengät). Ja lastensuojelussa oltiin samaa mieltä ettei noin sa lapselle puhua. Kotityöt on kotitöitä ja piste. Kimillä on muuten todettu parikuukautta sitte myös masennus. Ja hän viiltelee itseään.
Ja kaiken huippu on että tyttäreni sanoi eilen hommaavansa kimin laitos hoitoon:( . Tämä on niin ahistavaa .Miten ihmeessä saisin tuon lapsen sieltä pois(meille) jossa hän sais rakkautta, ymmärtäystä,luottamusta, hyväksyntää..
Kimi on ollu koko ikänsä paljon meillä ja tykkää olla täällä ,haluais muuttaa tänne. Hän on jo monta kertaa karannukki kotoa ja kukaan muu ei ole saanu hänen olinpaikkaansa tietoon kun minä ja mieheni olemme hänen luottohenkilöt.
Ahitaa niin kamalasti ......
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tyttäresi perheessä on niin kova kriisi menossa, että poika on saatava pois turvaan ennen kuin hän tekee itselleen jotain peruuttamatonta masennuksen tähden.
Itsensä viiltely kertoo suuresta sisäisestä tuskasta.
Isä on ottanut pojan seuraavaksi uhrikseen nyt kun tyttäresi on sairaalassa kotiympyröistä. Poika on isänsä henkisen väkivallan uhri ja sijaiskärsijä.
Olen kanssasi samaa mieltä, että poika on ehdottomasti saatava pois kotoaan rakkaudettomasta ja kaaosmaisesta ilmapiiristä.
Kimin ikäinen nuori voi jo kokeilla asumista yksinkin. On olemassa tuettuja nuorisoasuntoja syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.
Mihinkään laitoshoitoon poika ei missään tapauksessa kuulu.
Pistä tuulemaan, ja ota ohjat käsiisi reippaasti.
Ymmärrän, että haluat pojan luoksesi, mutta ehkä sekään ei ole kaikkein paras ratkaisu.
Olet joka tapauksessa kiinni tyttäresi asioissa ja ahdistunut. Tätä kautta poika ei saa tarpeeksi etäisyyttä, jos asuu kanssasi.
Poika kyllä tarvitsee tukeasi ja on hyvä, että annat sitä edelleen. Silti hänelle voisi olla vielä kaikkein parasta, että saisi itsenäistymiseen tilaisuuden ja etäisyyttä riittävästi.
Oma asuminen voisi antaa väljyyttä ahdistaville asioille ja toisi pojalle tunteen, että kaikesta huolimatta hänellä on mahdollisuus hallita elämäänsä.
Voisit tukea pojan opiskelua ja ammattiin valmistumista, vaikka hän asuisikin erillään teistä kaikista.
Voisitte pojan kanssa vierailla vaikka kuinka paljon toistenne luona ja hän voisi silloin tällöin olla yötä luonasi.
On tärkeää että valat poikaan uskoa parempaan huomiseen ja annat toivoa hänelle. Hän tarvitsee sitä tunnetta, että selviää. Hän ei ole enää lapsi vaan nuorukainen, ja on tärkeää selventää, että hänen äitinsä ja isäpuolensa kriisit eivät kuulu pojalle.
Ota ensi viikolla uudelleen yhteyttä sos.viranomaisiin.
Kerro pojan viiltelystä ja masennuksesta, isän henkisestä väkivallasta, äidin psykiatrisesta hoidosta, ja näiden ongelmien kautta yritä saada sosiaalitoimen järjestämään pojalle ihan oma asuminen riittävän kaukana vanhemmista.
Anittamummo ,tuotapa en tullu ajatelleksi että hän vois muuttaa johonkin tuettuun asuntoon. Ja sekin on paljon mahdollista että jos hän on täällä meillä niin hän on taas joutuu kuulemaan kun minä saan huutia . Huutia saan varmasti ensviikolla kun vanhemmille selviää etttä olen ollu yhteydessä lastensuojeluun.
Kerroin kyllä pojan masennuksesta ja viiltelystä sinne perjantaina kun soitin. Virkailija sanoi että hän keskustelee toisen virkailijan kansssa asiasta ja ovat sitten minuun yhteydessä.
Kiitos kun annoit minulle helpotusta ahdistukseen kun ajattelin jo että tein kamalan virheen kun tein sen että soitin lastensuojeluun ,nään että muutki on kanssani samaa mieltä.
Itse puutuin eroperheen lasten kohteluun ja
tosiaankin tuli huutia.Välit meni miniään,mutta lasten asema parani.-Lapsista olisi tullut enti-
sellä menolla taatusti häiriintyneitä.
yksin asumisen suhteen.
Jos poika on masentunut nyt, niin ei tilannetta paranna ollenkaan se, että joutuu opettelemaan yksin asumista, vaikka tuettuakin.
Jos hän on ollut ikänsä paljon mummolassa, niin näkisin, että se olisi ehdottomasti luontevin ja paras ratkaisu.
Vuoden päästä hän on jo täysi-ikäinen ja voi itse päättää asumisestaan, mutta siihen asti yrittäisin järjestää hänet mummon hoiviin.
tuon ikäiset poikalapset on vielä niin lapsellisia ja onnettomia, että on hyvä olla luotettava ja rakastava aikuinen elämässä jatkuvasti.
Jos on mahdollista tyttäresi kanssa sopia, vaikka ihan sossun kanssa teette paperin pojan muuttamisesta, niin ei luulisi olevan ongelmallista.
Muutenkin poika on jo sen ikäinen, että ei enää häntä tulla viranomaisvoimin pois hakemaan, jos itse teille haluaa muuttaa.
Poikaa kuunnellaan aivan varmasti. ei ole mitään ongelmaa.
Soita pojalle ja sano, et pakkaa tavaransa ja muuttaa teille saman tien.
välität!!
mulla oli mummo joka ei välittäny.
tuntuu ihanalta lukea tekstiäsi ja siitä kuultaa oikein se että välität ja huolehdit lapsenlapsista, se on ihanaa !!!
viimeistään kun on täysi-ikäinen voi muuttaa luoksenne, mutta mielestäni esteitä ei ole nytkään. kyllä tuon ikäinen saa valita jo asuinpaikkansa. hyvä kun tarjoat mahdollisuuden nuorelle miehelle tulla luoksenne! ihanaa lukea tekstiäsi, siitä kuultaa RAKKAUS!
tuon ikäiselle on tuhoisaa puhua, että "pitää maksaa kengät työllä". Ton ikäisen työtä on koulu. Tollanen johtaa koulun lopettamiseen ja kotoa pois äkkiä yrittämiseen. Se äijä tuhoaa pojan elämän tuolla.
Henkinen väkivalta on laissa kielletty. Auta poikaa ja ota sosiaaliviranomaisiin yhteyttä ihan oikeesti ja puhu sille tyttärelle, että oikeesti hoitais lapsensa, perhana. Masennus on toki sairaus, mutta äidin pitäis huolehtii lapsistaan. Itse asiassa ton pojan olis parempi olla jossain nuorisokodissa ja niihin voi mennä vapaaehtoisesti. Siellä ei ainakaan kiusata lasta, jonka ei tosiaan tarvi tehä töitä elatuksensa eteen, koska se on vielä lapsi. Ottaa päähän kuulla tuollaista ja uskon joka sanan, koska oon kuullut muistakin tollaisista paska-isäpuolista.
Olet hyvä mummo kun välität, moni ei kuule jaksais välittää.
Olen ymmärtänyt, että tuon ikäinen henkilö saa muuttaa pois kotoaan, eikä häntä voida enää pakottaa takaisin.
Varsinkin, kun perheen äiti on sairaalassa, ja on paljon huolta ja ongelmia kaikilla. Isäpuolella on neljässä omassa lapsessaan tarpeeksi huolehtimista.
Turvakotiinkin otetaan tuon ikäisiä, joten uskoisin, että voisit helpostikin saada pojan luoksesi asumaan.
Kysy uudestaan lastensuojelusta, jonne jo olit yhteydessä.
Se raukka pieni luulee että kun olin yhteydessä lastensuojeluun hän joutuu varmasti perhekotiin. En ymmärrä kuka semmosia on hänelle saanut päähän,muistelen että kun hän oli käynyt lääkärissä ja lääkäri oli nähny nuo viiltely jäljet niin hän oli ilmottanu lastensuojeluun pojan pahasta olosta ,niin kotona oli sanottu jotain että sinusta nyt riippuu joudutko perhekotiin että yksiki yhteyden otto sinne niin ne vie. Oon yrittäny puhua ja eilen yritettiin pappan kans molemmat puhua hänelle että ethän sinä oo mitään tehny ei sinua mihkään perhekotiin laiteta . Ja nuorison joukossa on yleinen käsitys siellä että jos vaikka on kerran jääny humalasta kiinni ja joku ilmottaa lastensuojeluun viejään perhekotiin.Voi hyvänen aika ,miten ihmeessä saan vähänkin eheäksi hänen elämäänsä ,hän on niin muserrettu ja hajalla.
Eilen muiden nuorten tavoin hän oli juhlinu koulun loppumista ja kaverin vanhemmat olivat saaneet sitte kiinni kaljottelusta(hän on nyt kaverilla vikonlopun) ja nämä vanhemmat olivat huomannu että kimi oli loukannu kätensä ja käyttivät emposa jossa oli laitettu 7 tikkiä. Nyt hän on kauhuissaan että kun lasku menee siitä käynnistä kotiin niin kamala metakka syntyy ja hän joutuu sen maksamaan ,eikä hä uskalla mennä kotiin kun äitikään ei oo kotona. Sovittiin että hän tulee kaverinsa kanssa tänne maanantaina. On tää niin ahistavaa ja kamalaa.
Suurin tehtäväsi on nyt rauhoittaa itsesi ja rauhoitella poikaa, että ongelmat selviävät.
Miksi?
Koska ne selviävät... ja unohda ne perhekotipelottelut.
Ensinnäkään perhekoti ei ole rankaisumuoto.
Pojalla on senverran ikääkin, että voisi pärjätä myös opiskeluasuntolassa asuen...
Pojan kotona on selvästi syyllistävä meininki aivan kuin isäpuoli haluaisikin pojan epäonnistuvan ja mokaavan pahasti.
Tämänkin vuoksi pojan olisi itsenäistyttävä kotiongelmistaan pois.
Kysäisepä polilta, voisitko käydä hoitamassa laskun sinne suoraan, niin ei tule siitä turhaa huolta pojalle.
Puhu pojalle paljon hyvästä tulevaisuudesta, vapaudesta päättää omasta elämästään jne.
Mene papan ja pojan kanssa yhdessä vaikka pikku matkalle, jos on varaa. Matkan ei tarvitse olla pitkäkään.
Tehkää yhdessä kaikkea mukavaa.
Taistele! Etsi pojan kanssa elämästä pieniä nautiskeluhetkiä, jolloin ette ajattele pätkän vertaa isäpuolta eikä pojan äitiäkään.
Tehkää jotain ihan uutta... sinullekin se tekisi hyvää ottaa pikkuisen väljyyttää tyttäreen nähden. Sen ei tarvitse merkitä hylkämistä.
Otat vain pienen loman, jos ei muuten niin ajatusloman.
Päätät olla vaikka uhmalla ajattelematta puoli päivää tyttäresi onnetonta elämää. Vaikka miettisit pääsi puhki heidän ongelmiaan, niin ratkaisut ovat loppujen lopuksi tyttäresi ja isäpuolen käsissä.
Voit päättää omasta elämästäsi. Ei ole väärin poimia pieniä ilonhetkiä, ja ota kimi mukaan niihin. Hänkin tarvitsee iloa, ennenkaikkea iloa ja naurua.
Perhekoti ei ainakaan sanana kuulosta kovin kauhealta.
Poika lienee aika arka ja lapsellinen, jos haluaa yhä olla kotona ja pelkää muutosta, vaikka olo on noin ankeaa?
Ota uudestaan yhteyttä siine missä aikaisemminkin puhuit asiasta ja kysy, saatko pojan edes kesän ajaksi luoksesi, kun kouluakaan ei nyt ole.
Hän on vielä lapsellinen ,eihän hän ole vielä AIKUINEN.
Ja miksei siinä ryöpytyksessä araksi tuu ko joka asiasta lyöjään lättään. Ja ei hän muutosta pelkää mutta perhekotiin hän ei todelläkaan halua. Ja ompa noista kuultu juttuja ,niissähän on kaikenlaisista oloista nuoria ja lapsia.
Tänne hän haluuaa mutta minkäs teet jos äiti ei huoltajana anna lupaa, eikä huomaa mistä pojan paha olo johtuu. Hän ois hälunnu tännepäin hakea kauppikseen ja asua meillä mutta hänet pakotettiin hakemaan omalle paikkakunnalle Lukioon ja kuinkas kävi ,ei onnistunu ei ku pakotettiin kouluun minne hän ei halunnu ja joka ei kiinnostanu lopetti sen kesken maaliskuussa
Kun ei ollut noita huoltajuuskriteereitä.
Senkun karkasi mummon luokse...
Yritähhän mummo olla aktiivinen pojan puolesta.
n. 170 km:n päässä.
Hänen ois nyt tarkotus tulla kaverinsa kanssa meille joksikin aikaa...saas nähä saako hän luvan.
Jospa nyt kesäloman aikana asiat selkiintyvät
ja poika saa vaikka jäädä luoksesi ja saada
etäisyyttä ongelmiinsa.
Voimia sinulle,mummo!
samaa juttua, mutta nyt kun luin lisää, niin olen vain vakuuttuneempi siitä, ettei kukaan tule pakottamaan lasta teiltä pois.
Vanhempien kanssa voi tulla sanomista teille ja pojalle, mutta kieltäkää heitä ottamasta yhteyttä, jos riitaa haluavat.
Viranomaisille riittää tieto siitä, että poika on turvassa.
Ei kannata ehkä enää pahemmin sossuun soitella, ellei ole ihan pakko.
Nimittäin ei ole mahdotonta sekään, että sossut katsovat pojan olevan sen verran ahdistunut, että vaatii ns. ammatiapua ja silloin luultavasti järjestävät pojan laitokseen, tai sellaiseen muka ammatilliseen perhekotiin. Se olisi sitten pojan kannalta ojasta allikkoon menoa.
Nyt kun sossut ovat sinuun yhteydessä, niin vaikuuttele heille, että asiat on jo paremmin ja poika asuu nyt teillä.
Sano, että palaat asiaan, jos tarve vaatii. He aivan varmasti tarttuvat nyt siihen masennukseen.
Apua poika toki siihen tarvitseekin, mutta todellista apua, ei vain säilömistä johonkin laitokseen, tai perhekotiin.
Yritä muuttaa pojan kirjat teille, hetken päästä, kun hän on teille asettunut.
Teet siis vain muuttoilmoituksen, vaikka väliaikaisena. Sen jälkeen selvitä pakkakunnaltanne nuorisopsykiatrian poli ja ohjaa poika sinne saamaan terapiaa.
ole kuvioissa. Mutta yhdestä asiasta olen eri mieltä, olette kovin huolissanne miten lasta kohdellaan, ja että saa ensiapulaskusta satikutia.
Niin kuuluukin saada, ei lapset saa juoda viinaa, se on LAITONTA. Yksikään joka puolustaa alaikäisten juopottelua, ei ole kelvollinen huoltajaksi.
Rahaakaan ei saa antaa kun kerran on tuota juopottelutaipumusta.
Miltä itsestäsi tuntuisi olla ilman penniäkään?
Olen yksin saanut taistella terroria vastaan, mitään siitä aluksi edes ymmärtäen. Kaltaisesi tuki olisi ollut kultaa. Olet varmasti ahdistunut tilanteesta, mutta olet korvaamaton apu nuorelle ja epävarmalle ihmiselle tilanteen keskellä. Näet tilanteen kulun, etkä jää seuraamaan painajaisen kehittymistä vaan puutut siihen.
Rohkeutta vaan ja mitä ikinä saat tapahtumaan, hyvä että edes jotain.
vuoroviikot vois sopia vuoroon isänsä ja mummonkin luona.poika on niin iso että mielipidettä kuunnellaan,jos haluaa muuttaa poiskin se pitäisi onnistua.kannattaa ainakin yrittää
Toistaiseksi hyvin ,poika on nyt täällä meillä ,en tiä kuinka kauan mutta nyt ainaski olen helpottunu. Eilen juttelin tyttäreni kanssa vakavasti eka kertaa . Sanoin hänelle aika lujasti ettei nuorta voi eikä saa kohdella tuollatavalla. Näyttää että tyttäreni on lujaa vauhtia saamassa itsetuntonsa takasi ja oli myös sitä mieltä että kun hän pääsee kotia sairaala hoidosta niin jos kotona ei asiat ja tyyli muutu radikaalisesti hän ottaa lapset ja muuttaa pois jääkööt mies sitten yksin miettimään mitä on tullut tehtyä.
En sinänsä ole eron kannalla mutta ei tuomosessa "helvetissä" kään voi elää eikä se ole lapsillekaan hyväksi nähdä että äiti voi aina huonosti.
Olen ite joutunut aikoinaan tekemään päätöksen erosta. Olin ite 22 vuotias ja meillä kaksi lasta ,mies hakkasi ja joi viikonloppusin ja vanhin tyttäreni (juuri tää kimin äiti) näki sen aina. Aikani sitä kestin ja toivoin että kaikki muuttuu ,mutta ei. Kun nuorin oli 8 kk otin ja lähin ,miehen suku yritti että enkö voi edes lasten vuoksi yrittää ja sanoin heille että just lasten vuoksi otan eron jotta he saavat elää semmosessa kodissa jossa ei tarvi nähä väkivaltaa eikä pelätä.
Toivon vain ja rukoilen että kaikki vielä muuttuu tuossa perheessä ja kimin elämässä parhain päin.
paremmaksi, kun sitä todella halutaan ja tehdään asioille jotain.
Tuo kuulostaa jo ihan hyvältä, että tyttäresi näkee tilanteensa surkeuden ja on päättänyt muuttaa asiat.
Toivottavasti hänellä puhti riittää sitten vielä toteutukseen ja kotiin palattua.
Ehkä kannattaisi lukea lakia ja ehdot sille ukolle, millä ehdoilla hän yli päätään kotiin palaa.
Ei kannata mennä sitä kurjuutta takas seuraamaan, vaan ilmottaa, että tulee kotiin vasta, kun ukko on muuttanut asennoitumistaan ja osoittaa sen myös.
Poika on nyt mummolassa turvassa ja äläkä päästä häntä teiltä enää pois.
Vuosi enää, niin hän on täysikäinen ja sitten itse päättäköön mitä tekee.
Yrittäisit saada johonkin kesätyöhön,vaikka se ei
kovin helppoa olisikaan.
Poka meni kotiin sunnuntaina . Hän onki päässy kesätöihin 2 viikoksi alottaa työt 16.6
Nyt näyttää vähän valoisammalta ,kaippa isäpuoliki alko vähän ajatella kun vaimo "rökytti" asiasta. Kimi halus mennä ite takasi kotiin,on se kaverioiiri niin tärkeä. Hän tietää nyt että miten toimia jos vielä jotain tulee. Paikka on täällä jos haluaa tulla tänne. Ja lastensuojeluun hän voi ite mennä juttelemaan jos vielä hän tuntee että kohdellaan kaltoin. Aiko pyrkiä syksyllä ammattistarttiin ,saa sieltä vinkkejä sitte jatko opiskeluun.
Ja kaverit ovat tärkeitä nuorille.-Joskus ehkä liiankin tärkeitä.Niin ainakin meistä mummoista
tuntuu.-Kaverit kun voivat vetää joskus huonoihinkin asioihin-j LAUMAHENKI ON NIIN VAHVAA,
ETTEI USKALLETA HEVILLÄ SIITÄ IRROTTAUTUA.Mutta,
jospa se siitä,kun poika pääsee mieleiseensä kouluun.-Ainahan niitä tulee elämässä ongelmakohtia.