Miten voisin harjoitella sosiaalisia tilanteita?
Lähinnä tarkoitan tilanteita kun olen isommassa porukassa ja en tunne heitä. Silloin olen todella vaivaantunut ja en tiedä miten pitäisi oikein olla. Kahden kesken kenen tahansa kanssa tulen oikeastaan hyvin toimeen.
Mut miten noita tilanteita voisi harjoitella etukäteen,koska todella rasittavaa,sillä törmään noihin tilanteisiin kuitenkin lähes viikottain esim.koulussa(nyt kesäloma onneksi),kesätyöpaikalla,vapaa-ajalla jne.
kohtaan todellakin noita tilanteita usein ja vieläkään en ole tottunut niihin.
Lähinnä tarkoitan tilanteita kun olen isommassa porukassa ja en tunne heitä. Silloin olen todella vaivaantunut ja en tiedä miten pitäisi oikein olla. Kahden kesken kenen tahansa kanssa tulen oikeastaan hyvin toimeen.
Mut miten noita tilanteita voisi harjoitella etukäteen,koska todella rasittavaa,sillä törmään noihin tilanteisiin kuitenkin lähes viikottain esim.koulussa(nyt kesäloma onneksi),kesätyöpaikalla,vapaa-ajalla jne.
kohtaan todellakin noita tilanteita usein ja vieläkään en ole tottunut niihin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä olen itse ollut todella vaivaantunut ja hiljainen joukoissa, joissa itselleni ei ole ketään kavereita tai tuttuja. Olen itse päässyt siitä pikkuhiljaa tuppautumalla sellaisiin porukoihin, joissa on pärjätäkseen edes hieman pakko puhua jollekin. Esimerkiksi kielikurssi täysin vieraiden ihmisten kanssa. Menee kauan tuosta selviämiseen, mutta parannuksen huomaa kuitenkin jo aika pian, kun vain pakottaa itsensä juttelemaan ihmisten kanssa.
Netissä voi ainakin harjoitella: Mene vaan irkkiin tai chattiin, seuraa hetken sivusta muiden juttelua ja kun olet hiukan perillä siitä missä mennään, kommentoi kun tulee jotain sanottavaa. Jos muut ei reagoi, jatka sinnikkäästi yrittämistä kunnes olet osa porukkaa tai katsot parhaaksi vaihtaa maisemaa ja etsiä ystävällisempää seuraa jostain muualta.
Kahdenkesken tulee hyvin toimeen mutta jos siihen edes yksi tulee lisää kolmanneksi niin tulee sellanen olo että "noniin, mun mielipiteitä ei kaivata". Ja helpostihan se meneekin siihen että ne muut alkaa höpisemään keskenään ja mä unohdun taka-alalle, kun menen ihan tumpiksi enkä osaa/uskalla tuoda mielipiteitäni julki.
mulla on taas toisinpäin. isossa porukassa tulen hyvin toimeen mutta kahden kesken, vaikka olisin tuntenut tyypin kauankin olo on vaivaantunut enkä meinaa keksiä mitään sanottavaa.
koskaan totukkaan kunnolla. Monia tuollaiset tilanteet jännittää ja aina on ihmisiä jotka ovat porukassa hiljempaa joten tuskin siihen edes kukaan kiinnittää mitään erityistä huomiota. Voithan toki oppia sietämään tuollaisia tilanteita ja niistä selviämään mutta se ei tarkoita sitä että sinun tarvitsisi olla se puheliain porukasta.
Sosiaalisia tilanteita et voi mitenkään harjoitella etukäteen, paitsi ehkä tarkkailemalla vähän muita miten ovat ryhmässä. Mutta kaikilla on kuitenkin oma tapansa ja puhua voi mistä vaan (paitsi ei tietenkään hirveän raskaista aiheista). Ehkä sinun kannattaisi harjoitella tilanteita enemmän vapaa-ajalla kuin esim. koulussa niin sinun ei tarvitse miettiä muuta kuin sitä tilannetta eikä jatkoa. Otat sitten ihan vaan harjoittelun kannalta tilanteet niin ei sitten jännitäkkään niin paljon.
Itse huomasin saavani rohkeutta, kun aloin vetämään lapsille yhtä kerhoa. Vaikka lapset ovat mua yli 10-vuotta nuorempia, niin silti jännitin heitä alussa aivan kamalasti. Tuntui vaikealta olla edessä ohjaamassa heitä ja kaiken keskipisteensä. Mutta se kyllä kasvatti paljon. Tuntui että opin olemaan ryhmässä paremmin ja opin semmoista ohjaamista ja puhumista. Nykyään muutaman hengen ryhmä-tilanteet ei useinkaan edes tunnu pahalta. Eihän siinä ole pakkoa edes puhua. Hiljaakin saa olla, eikä siitä sakoteta. Olen antanut luvan olla sellainen kuin olen. Jos muita häiritsee hiljaisuuteni, niin se on heidän ongelmansa.