Jostain kaukaa muistuu mieleen, kuinka kepun veretseisauttavaa vaalivoittoa (vuosi?) muistellessaan Paavo Väyrynen kirjoitti muistelmateoksessaan jotain tähän tyyliin, että: "olimme saaneet teollisuudelta sellasen tuen, että vaalivoitto voitiin varmistaa". Tuolloin mietin, että eikö vaaleja todellakaan voiteta äänestäjien tuella. Ei tuosta kukaan ollut silloin kiinnostunut, vaikka sen oli Väyrynen mielestäni kirjaankin laittanut!
Voisiko kukaan täsmentää tätä muistikuvaani. Itselläni ei ole noita Väyrysen teoksia hyllyssä, joten en pääse tarkistamaan.
Voisiko kukaan täsmentää tätä muistikuvaani. Itselläni ei ole noita Väyrysen teoksia hyllyssä, joten en pääse tarkistamaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuli vuonna 1991.
joka pantiin Nokian pääkonttorin kassakaappiin. Sopijana oli Paavo Väyrynen, Ilkka Suominen ja Cristoffer Taxell. Toisella puolella mm. Kari Kairamo, joka ampui sitten myöhemmin itsensä.
Eli voidaanko väittää, etteikö KEPU ole aina ollut ostettavissa?
Wikipediasta:....Keskusta, Kokoomus ja RKP solmivat ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja niin sanotun kassakaappisopimuksen, jonka mukaan mikään osallisista puolueista ei neuvottele hallituksen muodostamisesta ilman muita puolueita. Sopimuksen tarkoituksena varmistaa elinkeinoelämän vaalirahoitus porvaripuolueille ja eduskunnan porvarillisen enemmistön mukainen porvarihallitus.
Väyrysen porvarisopimuksen takana oli Eteläranta 10:n vuorineuvokset, johtajanaan Nokian Kari Kairamo. Tarkoitus oli nostaa Paavo Väyrynen tulevan porvarihallituksen pääministeriksi ja sitten myös syrjäyttämään Koivisto, joka oli seuraavissa presidentinvaaleissa pyrkimässä toiselle kaudelleen.
Etelärannan vuorineuvokset elivät vielä kekkosajan vientitukien hurmassa eivätkä sietäneet sitä, että Koivisto oli vapauttamassa kauppaa vapaalle markkinataloudelle ja vaatimassa teollisuutta tulemaan omillaan toimeen ilman valtion vientitukia.
Itserakas ja vallanhimoinen Väyrynen oli vuorineuvosten mielestä paras ehdokas Koiviston kaatamiseen ja tähän sopimukseen houkuteltiin tai painostettiin mukaan myös Ilkka Suominen ja Christofel Taxell.
Sopimus oli tarkoitus pitää salassa, mutta se vuoti Koiviston korviin, joka pani Harri Holkerin kysymään Suomiselta oliko sopimus olemassa ja Holkeri selvitti enitselle esimiehelleen, että olihan sellainen tehty.
Niinpä Koivisto käytti silloisen perustuslain hänelle suomaa vataa eikä piitannut mitään sopimuksesta, jonka kaikki sen allekirjoittaneet vielä tuolloin kielsivät edes olevan olemassa, ja nimitti hallituksen muodostajaksi Harri Holkerin.
Tähän katksesi Väyrysen, Suomisen ja Taxell'in poliittinen ura. Väyrynen ja Suominen siirtyivät EU-parlamenttiin ja Taxell Partekin johtoon. Vain Väyrynen on enää sitkeästi mukana vanhojen kannattajiensa tukemana, mutta ilman ienintäkään vaikutusvaltaa mihinkään asiaan.