Hei sinulle, kaltaiselleni, joka et saa kotiasi siistiksi sen liiasta ja turhasta tavarasta!
Löysin hyvän ohjeistuksen tavaroiden läpikäymiseen, että saisi turhat asiat hävitettyä ja tilaa & siisteyttä kotiin:
* Milloin käytin tätä viimeksi?
* Onko todennäköistä, että käytän tätä vielä?
* Onko tällä niin suuri tunnearvo, että haluan edelleenkin säästää tätä vai ilahduttaisiko tämä enemän jotakuta muuta?, tai kirpputorille?
* Tulenko koskaan liimaamaan näitä lehtileikkeitä kansioon? (tms. asia)
* Tulenko koskaan keksimään, mikä tämä vieras kapine on tai mihin tämä avain sopii; mihin todella tulen tätä vielä käyttämään?
* Haluanko ihan varmasti tehdä valmiiksi tämän käsityön, tämän ... ?
* Haluanko lukea nämä lehdet, artikkelit?
* Luenko nämä kirjat vielä uudelleen?
* Ilahtuisiko joku muu näistä tavaroista NYT, enkä minä joskus hamassa tulevaisuudessa?
* Voisiko kukaan mukaan koskaan tarvita tätä mihinkään?
* Saan tulevaisuudessa tämän korvattua, jos tarvitsen tämmöistä !
Ryhmitystä:
Vaatteet/tekstiilit, huonekalut,
paperitavarat, taloustavarat
- Korvattavissa
-- Tunnearvoa/ainutlaatuista
---- Korvaamatonta
Tee luetteloa: "en missään tapauksessa halua luopua" "säilyttäisin mielelläni"
... ja laita lista talteen sekä käy sitä läpi joskus uudelleen.
ONNEA HOMMIINNE valoisina kesäiltoina !
Löysin hyvän ohjeistuksen tavaroiden läpikäymiseen, että saisi turhat asiat hävitettyä ja tilaa & siisteyttä kotiin:
* Milloin käytin tätä viimeksi?
* Onko todennäköistä, että käytän tätä vielä?
* Onko tällä niin suuri tunnearvo, että haluan edelleenkin säästää tätä vai ilahduttaisiko tämä enemän jotakuta muuta?, tai kirpputorille?
* Tulenko koskaan liimaamaan näitä lehtileikkeitä kansioon? (tms. asia)
* Tulenko koskaan keksimään, mikä tämä vieras kapine on tai mihin tämä avain sopii; mihin todella tulen tätä vielä käyttämään?
* Haluanko ihan varmasti tehdä valmiiksi tämän käsityön, tämän ... ?
* Haluanko lukea nämä lehdet, artikkelit?
* Luenko nämä kirjat vielä uudelleen?
* Ilahtuisiko joku muu näistä tavaroista NYT, enkä minä joskus hamassa tulevaisuudessa?
* Voisiko kukaan mukaan koskaan tarvita tätä mihinkään?
* Saan tulevaisuudessa tämän korvattua, jos tarvitsen tämmöistä !
Ryhmitystä:
Vaatteet/tekstiilit, huonekalut,
paperitavarat, taloustavarat
- Korvattavissa
-- Tunnearvoa/ainutlaatuista
---- Korvaamatonta
Tee luetteloa: "en missään tapauksessa halua luopua" "säilyttäisin mielelläni"
... ja laita lista talteen sekä käy sitä läpi joskus uudelleen.
ONNEA HOMMIINNE valoisina kesäiltoina !
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mieheni haluaa säästää kaiken elämän varrella kertyneen tavaran. Viime syksynä muutimme vanhaan kouluun asumaan ja täälläkin kaksi luokkahuonetta täynnä tavaraa niin ettei niissä voi asustaa. Ulkorakennus täynnä ja läheisen tehtaan alueella vielä yksi lato tavaran säilytykseen lainattuna. Kirpputoripöytää ei saa ottaa. Tästä olen kärsinyt vuosikausia hänen kanssaan asuessani ja lapsemme samoin. Hävettää kun vieraitakin käy.
Lisäksi mieheni on muutenkin muuttunut tosi ilkeäksi, puhuu aina vihaisella äänellä ja on äreä. Seksi loppui vuosi sitten jne... mutta ne eivät kuulu tälle palstalle.
Siis: miehelläni jos kellä on pakkomielle tavaran kerryttämisessä!
tuo alimmainen juttu on samanlaista kuin meillä. eihän se tänne palstalle kuulu,mutta kuitenkin. meillä taas minä nainen olen se keräilijätyyppi,oikeastaan pakkomielteinen lehtien keräily joita ei heittäisi millään pois. niitä kerääntyy sitten joka nurkkaan.
Auts, niin on...luokkahuoneet ovat meinaan aikas ISOkokoisia yleensä...
Hei toverit, kyllä minun käsittääkseni teidän kahden pariskunnan kohdalla, kummassakin tapauksessa toisella on PAKKOMIELLE tuohon keräämiseen, roinan säilömiseen, sen keskellä elämiseen ja lieko niin, että siitä jotakin turvaa haetaan. Ei se ole tervettä! Kipeä on ihminen, joka liikaa kerää.
Olen aloittaja, joka olen vasta havainnut, että jotakin tuommoista oiretta minullakin on. Haluan tarttua siihen tosi pikaisesti, olen asiasta ahdistunut ja peloissani, että kuinka tässä käy. Itse olen tuota ohjeistoa yrittänyt käytellä ja osittain ja tosi hitaasti minä olen onnistunut tavoitteessani raivata turhaa pois ja saada tilaa. Minulla on se erilailla, että elän yksinään ja tavarasta ja epäjärjestyksestä ei kärsi kukaan sivullinen. Itse kärsin ja se on kamalaa, minä häpeän, se kuluttaa minua! Olen rajoittunut elämässäni, sillä en voi kutsua kaveria kahveelle kotiini, kun en koskaan pääse tavoitteeseeni, että kotini olisi "normaali"... Mulla kyllä minä vielä, sillä kaikille tiedoksi, olen onnistunut pääsemään eteenpäin.
Roinan kimppuun on vain käytävä, esimerkiksi tuolla tavalla analysoiden kuin on tuo lainattu teksti jonka avaukseksi kirjoitin. Minua se on auttanut. Se on yksi pienikin asia tai tavara kerrallaan, kun on mietittävä. Olen saanut vietyä jo ison muovikassillisen turhia juttuja (tuolla periaatteella!) pois. Hienoa! Sinä, joka itse itsestäsi kirjoitat, käy kimppuun vaan.
Jos sua ahdistaakin heittää esim. lehtiä pois, niin anna ahdistaa, kyllä sen kestät. Älä välitä miltä tuntuu, toimi vain järjellä ja komennuksella. Ei se lopulta ahdista sen jälkeen, kun mytty on roskiksessa, vaan sitten HELPOTTAA!
Tosiaankin vaikeinta tuossa tilanteessa on se päätökse tekeminen, ja kun tavarat on jo roskakorissa/kirpputorilla, niin ei se niin pahalta enää tunnukaan. Itselleni on esim. juuri monen lehden kanssa käynyt niin, että en edes muistele koko asiaa jälkeenpäin.
Lehtien kanssa kannattaa muuten tehdä niin, jos niiden pois heittäminen on ylitsepääsemätöntä, että miettii siihen syytä. Jos se on esim. joku yksittäinen juttu siinä lehdessä, niin sen voi leikata talteen. Itse olen tehnyt niin, ja suuresta lehtipinosta päädyin lopulta kirjekuorelliseen lehtileikkeitä.
minulla on tosiaan tärkeimpiä lehtiä vaatehuoneessa kauniissa järjestyksessä,mutta tosiaan kun pitäisi kohtapuolin mahtua sinne jotain muutakin niin ei raaski heittää niitä pois. mulle se on varmaan joku "harrastus". lehdet ovat muotilehtiä ym. ja ei kalliita lehtiä viitsi poiskaan pistää. mun mielestä tämä voisi olla verrannollinen vaikkapa valokuvaukseen. kyllähän himokuvaajallakin on älyttömästi kuvia vaikka mistä.
Eiköhän melkein joka ihmiselle ole rakkaita koulu- ja työtodistukset, niiden eteen on siksi paljon tehty työtä.
Eri asia sitten onko niitä tarvittu johonkin ja onko niistä ollut mitään hyötyä? Joku meidän jälkeemme kamamme kuitenkin heittää pois tai tavarat lahjoitetaan museoon tai kirpputoreille.
ootte myös ihan 'oikeilla' jäljillä. Eipä se rajanveto niin jyrkkä ole, milloin ollaan pakkoneurootikkoja. Mielestäni tuommoinen, että jotkin asiat ovat 'rakkaita', muistorikkaita, tärkeitä ja ikäänkuin harrastus on ihan ok, ei siinä ole mitään neuroottista. Myös tosiaan ns. harrastuksen, henk.koht. mielenkiinnon piikkiin menee paljon asioita.
Tämän ketjun alussa on just nuo hankalat suuren määrän erilaista roinaa keräävien ihmisten kokokuva, siis kun se haittaa itseä ja lähimmäisiä ihan kohtuuttomasti, niin silloin ei kyllä ole ihan ok. - Kärsimyksellä sen rajan kai voi vetää, että tarttisko pyrkiä parantumaan, eikö! Kaikkea pientä piirrettä meihin kaikkiin mahtuu ja saa toki mahtua. Eihän sillä väliä ole, jos olemme jotakin 'turhaa' säilöneet jonkin verran ja vaikka jälkeenjääneet sitten heittävät pois; näin oli minunkin tehtävä vanhempieni lähdettyä Taivaan Kotiin, heidän 'tärkeänsä' lakkasivat olemasta tärkeitä.
- Todellinen pakko-oireinen keräily ja sotkuisen kodin tuottama kärsimys on rankka juttu, kyllä sen erottaa ns. normaalista arkielämästä piirteineen, pulmineen. Mietti vielä Aloittaja.
Mitä jos ei vaivaa se että on paljon tavaraa,eniten astioita,olen ihan astiahullu,onneksi saa välillä antaa lapsille ja nyt rupeaa lastenlapsetkin olemaan siinä iässä että tarvitsevat omia astioita mutta kuitenkin on kaapit,hyllyt täynnä.Aina tulee uusia astiasarjoja mitä tekee mieli kerätä.
Loppuneekohan tämä astiahulluus koskaan !