Mitä olette mieltä tekniikoiden ominaispiirteiden ylikorostamisesta treeneissä? Ajatus on siis se, että tekniikan jotain kriittisiä osia liioitellaan harjoitellessa siinä tarkoituksessa, että stressaavassa käyttötilanteessa tekniikat menevät "sinne päin" ja saavuttavat optimiliikeradan. Tämän ajattelun mukaan, jos treenattaisiin "käyttötekniikkaa", menisi suoritus tositilanteessa (olkoon sitten itsepuolustus tai kilpailu) voimattomaksi roiskaisuksi. Tyypillinen esimerkki ylikorostamisesta on kiertopotkun tekeminen laajalla kaarella tai polven nostaminen potkussa tarpeettoman korkealle. Sinänsä tässä ajattelussa tuntuisi olevan järkeä, mutta toisaalta se rikkoo varsin yleisesti hyväksyttyä "taistelet, kuten harjoittelet"-periaatetta.
Ylikorostaminen
Andy
81028
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Liioitellen tehty tekniikka on väärin tehty tekniikka. Jos joku tekniikka vaatii tällaisen varmuusmarginaalin ajamista sisään, niin kannattaa miettiä onko tämän tekniikan käyttö tositilanteessa ylipäätään järkevää.
Suurempana syynä liioitteluun näkisin sen, että opettaja ehkäpä tiedostamattaan haluaa havainnollistaa tekniikan ominaispiirteitä, ja että oppilaat haluavat todistaa omaa osaamistaan sekä itselleen että opettajalleen.
Se, että tekniikat tulevat käyttötilanteessa väistämättä vähän roiskaisemalla ja sinnepäin, ei korjaannu sillä, että ne tehdään harjoitellessa liioittelemalla. Oikein ja puhtaasti toki pitää tehdä harjoitellessa. Poikkeuksena voi olla joidenkin korkeiden potkujen harjoittelu, mutta kuka ääliö nyt muutenkaan yrittää potkia päähän. Eihän nilkkaankaan lyödä, kuten Bruce aikoinaan sanoi.
"Poikkeuksena voi olla joidenkin korkeiden potkujen harjoittelu, mutta kuka ääliö nyt muutenkaan yrittää potkia päähän. Eihän nilkkaankaan lyödä, kuten Bruce aikoinaan sanoi."
- Tosi mielenkiintoinen väite.. Jos haluat kerrasta poikki tilanteen niin silloin potkaiset päähän. Simppeliä. Kannattaa ensin opetella tilanteet, joissa voi potkasta päähän.
-Toisin sanoen aikas naurettavia väitteitä täälä.
Itsepidän kyllä tuosta lausahduksesta. Potku päähän on ylimainostettua. Onhan se toki hienon näköistä kun jalka heilahtaa korkealle mutta se on auttamattoman hidasta.
Ainoastaan kerran olen nähnyt että kamppailu on päättynyt tyrmäykseen kierrepotkulla. Ja sitäkin pohjusti sellainen mylläkkä käsillä että kaveri olisi kaatunut omiakin aikojaan.
Tosin jos osaa käyttää jalkojaan tehokkaasti korkealla mikäs siinä mutta ennemmin tai myöhemmin sellaista miestä viedään maahan.. ja silloin on paljon helpompi potkia pärstään.
Jos toisella on tapa tarjota jalkojaan kehässä kohti vinttikamaria niin pyrkikää potkimaan nilkoille ja reisille. Monta kertaa on kaveri kyntänyt kanveesissa kun sääriluu kolahtaa sisäreiteen ja toisens takajalka on taivaissa. Mutta sillon pitää muista suojata kuuppaansa samalla.
Itsekkin syyllistyn korkeisiin potkuihin mutta kertaakaan en ole tiputtanut ketään sillälailla, vaan aina siellä on ollut kädet edessä tai ne on väistetty tyylikkäästi ja sitten pamautettu kantapäällä tai polvella sisäreiteen... joka muuten koskee... kannattaa kokeilla jos ei usko
Hei!
1.Tekniikkaa
2.Taktiikkaa
"Onhan se toki hienon näköistä kun jalka heilahtaa korkealle mutta se on auttamattoman hidasta."
-joo, just. Vink vink vink. Nopeuttakin voi harjoitella.. Eikä potku ole yhtään tehottomampi päähän kuin keskivartaloonkaan. ALL DEPENDS TRAINING STRADEGIES! Ei kannata lähtee sil fiiliksel et ny mä meen ja tinttaan tota päähän, ja jahda toista kokoajan nuppi mielessä. Pitää opetella mahd monipuoliseksi, oppia tuntemaan vastustajan liikkeet ja iskeä heikolla hetkellä. Ketään ei yllätetä näyttämällä kaikki aikeet etukäteen. Olen nähnyt muutaman tosi siistin tiputuksen matsis. Yks näytettiin tv:ssä viime keväänä..
Tiedän potkua päähän käytetyn itsepuolustuksessa menestyksellisesti. (Päällekäynti loppui siihen.) Vaan se kaveri osaakin potkia lujaa ja nopeasti.
itselläni oli alkuaikoina ongelma saada potkujen tekniikat kohdalleen. Ts. jalka heilahti mutta siitä puuttui voima. Tämä korjattiin suorittamalla potkut korkealle liioittelemalla jalan "lentorataa" ja sitten kun jalka liikkui "liioitellusti" alettiin mättää potku tyynyjä nopeasti ja kovaa... Liikerata alkoi supistua kun liioittelu katosi väsyessä mutta se lantion kääntö säilyi... (juuri se pointti jota haettiin) Itse opin korkeat potkut ennen matalia juuri tuon takia ja oian tuon treenin jälkeen onnitui myös alapotkut..
Mielestäni liioittelu sopii kun opetellaan perusteita eikä yritetä saada asiaa selkäytimeen. mutta jos toistoja tehdään jatkuvasti liioitellen eikä keskitytä voimaan ja nopeuteen niin jossain on pielessä ja paljon. Ymmärrän myös mikäli valmentaja esittää jotain monimutkaista tekniikkaa jossa on paljon pieniä mutta tärkeitä yksityis kohtia. Näiden korostaminen on suotavaa mutta vain aluksi.
Ja kyllähän se siperia opettaa... jos muuten ei ymmärrä
Sanoisin, että opettamisessa on usein hyödyksi esittää jokin piirre liioitellen. Tekniikan piirteet näkyvät tarkemmin.
Ja kiertopotku laajassa kaaressa on omissa tilanteissaan uskomattoman hyvä. Se on massiivinen ja voimakas liike, mikä sopii hyvin tyrmäämiseen tai muuten vaan ruhjomiseen.
Liioitteleminen voi olla keino oppia - siitä voi olla hyötyä jossakin tilanteessa ja jossakin kehitysvaiheessa. Jos harjoittelu koostuu aina liioiteltujen liikeratojen tekemisestä, on kyseessä perversio, josta on syytä päästä eroon.
Päähän potkiminen on yksi tehokkaimmista tavoista tyrmätä vastustaja. Joka kieltää tämän, ei tunne joko potkujen voimaa tai ihmisen fysiologiaa. Toki pystyssä olevaa vastustajaa ei ole aivan helppo osua jalalla päähän, mutta ei niin vaikeakaan, kun tilanne on sopiva ja tekniikka kunnossa. Suosittelen treenaamista sellaisten lajien taitajien kanssa, joissa osataan potkia (esim. taekwondo), ja kas, käsitys potkusta ja sen mahdollisuuksista voi avartua.