Saako lapsen synnyttää sektiolla/keisarinleikkauksella jos haluaa? En takuulla kykene tekemään lasta jos en saa sektiota. En siis aio edes raskaaksi jos tämä ei ole mahdollista ja se on harmi.
Ja vain asiallisia vastauksia kiitos!
Ja vain asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Synnytyspelon takia voit saada sektion ainakin Helsingissä en tiedä miten on kuntakohtaiset erot. Varmaan joka sairaanhoitopiirillä on omat ohjeistuksensa. Helsingissä ensin ohjataan pelkoklinikalle jossa keskustellaan asiasta pariinkin kertaan ja jos et silti halua muuttaa mieltäsi niin voit saada sektion.
On se kumma kun tämän asian tienoilta on niin paljon kohua. Varsinkin ihmettelen niiden kommentteja jotka haluavat nollata sektiota haluavat kaikin mahdollisin kommentein esim. ei se mikään kunnon synnytys ole tai että sehän on järjetöntä ja vaarallista.
On lukuisia syitä miksi joku voi haluta sektion ja pinnalliset seikat kuten se että haluaa varjella omaa vartaloa tai "niitä" paikkoja synnytyksen aiheuttamilta vaurioilta on varmaan se kaikkein harvin syy vaikka useimmat sektiota vastustavat varmaan jotain tämän suuntaista usein haluavat vihjaista. Lisäksi kivun pelko ei myöskään ole se ainut syy sillä eihän se sektiokaan ole mikään täysin kivuton toimenpide.
Itse suurin syy miksi halusin sektion oli se että en halunnut mistään hinnasta että syntyvälle lapselle tulee jokin vamma synnytyksestä tai mahdollisesti jopa kuolee. Näitä tapauksia kuitenkin aina on. Totuushan on se että lapsi ei joudu riskitilanteeseen sektiossa kuten synnytyksessä (esim. pitkittynyt synnytys ja hapenpuute) varsinkin jos sektio on suunniteltu. Hätäsektiot ovat sitten asia erikseen ja niihinhän joudutaan usein juuri sen takia että tapahtuu jotain odottamatonta ja vaarallista alatiesynnytyksessä jolloin tilanne on jo vaarallinen ja hälyttävä ennen sektiota.
Tilastojen mukaan sektio on riskimpi äidin kannalta mutta jos olet perusterve niin ongelmia ei pitäisi tulla. Kuitenkin sektiossa on aina vaara esim. vakavaan verenvuotoon jos leikkauksessa kaikki ei mene ihan niin kuin pitää. Harvoin näihinkään komplikaatioihin kuolee jos on normaali terve ihminen eikä mitään vakavaa sairautta taustalla.
Jokainen saattakoon lapsensa maailmaan tavalla jolla haluaa. Olen aivan varma että sektio on paras ja ainoa vaihtoehto silloin jos synnytyspelko on todella voimakas ja voittamaton.
En ole kokenut normaalia synnytystä mutta kaiken sen perusteella mitä olen kuullut ja lukenut niin synnytyksiä on niin erilaisia helppoja ja vaikeita ja kaikkea siltä väliltä ja niin on myös sektioitakin. Esim. se tuleeko sektiossa komplikaatioita vaikuttaa todella paljon toipumiseen ja jälkikipuihin. Oman kokemuksen kautta voin sanoa että sektio voi olla todella helppo, miltei kivuton mutta myöskin pelottava, vaikea ja kivulias.
Nykylääketieteen aikana valitettavasti ei vieläkään voida täysin kontrolloida kaikkea 100 prosenttisesti olkoon kysymyksessä normaali synnytys tai sektio.
Pitäisikö asiaa kysyä oman kaupungin äitiysneuvolasta tms? En nimittäin aio raskaaksi ennen kuin olen 100% varma, että saan synnyttää sektiolla. Olen jo 30v ja siksi kieltäytynyt aina raskaaksi tulemisesta, että en halua synnyttää. En ota sitä riskiä, että tulen raskaaksi ja joudun ns. tappelemaan siitä miten saan synnyttää, mielestäni se on täysin typerää, että siitä pitäisi kiistellä. Olen jo aikuinen ja osaan päättää ihan itse, millekkään pelkoklinikalle meno ei tässä asiassa auta.
Kannattaa varmaan ottaa yhteyttä vaikka kaupungin äitiysneuvolaan saadakseen vastauksen miten teillä toimitaan.
Toisaalta pelkoklinikalla käyminen on pieni vaiva siitä että sektio myönnetään (myönnettäisiin varmaan ilman siellä käyntiäkin) mutta katsotaan että on ihan hyvä keskustella kaikista mahdollisista seikoista. Ei se ole mikään "väkisin käännytysyritys" klinikka. Olin itsekin kyllä aivan varma että mieleni ei tule muuttumaan eikä muuttunuktaan. Siellä käydään läpi paljon asioita sektiosta ja synnytyksestä mutta jos näistä asioista on jo ottanut selvää tarkkaan paljon aikaisemmin ei siellä mitään uutta selviä. Niinkuin ei minullekaan. Tiesin tasan tarkkaan sektion haitat sun muut sekä synnytyksen kivunlievitykset sun muut. Toisaalta moni muuttaa mielensä klinikalla käytyään eli joillekin siitä on apua.
Olen kyllä samaa mieltä siitä että aikuisen ihmisen ei pitäisi joutua tappelemaan siitä miten haluaa synnyttää. Jokaisella kunnalla pitäisi olla käytäntö että sektio myönnetään jokaiselle joka sitä haluaa oman vakavan varkinnan jälkeen. Jotenkin pitää kyllä selvittää että hakijalla on etukäteen tiedossa kaikki sektioon liittyvät tiedot. Itseäni rahoitti tieto että kyllä sen saan ilman muuta jos vielä haluan ja pelkoklinikalla käynti ei auta.
voit huoleti raskautua, sua ei kukaan pysty pakottaa synnyttämään alateitse, mutta kylmä tosiasia on se, että jos sinulla ei ole lääketieteellistä syytä sektiolle, on pelkoklinikalla käynti pakollista. Ja taatusti yrittävät kääntää pääsi, mutta kun pidät kiinni "pelostasi", etkä luovuta, loppujen lopuksi sinulle on pakko myöntää sektio. Ehkä se pelkopolilla ravaaminen ja aivopesut on pieni hinta ja vaiva sinulle siitä, että voit tulla äidiksi. Toisilla pelkopoleilla lääkärit luovuttavat helpommin ja toisissa saatat joutua muutamaan otteeseen taistelemaan vakaumuksesi puolesta, mutta lopputuloksena on, että Suomessa ei ketään pakoteta vasten vakaata tahtoaan synnyttämään alakautta! Nyt vaan lapsia tekemään! :D
Näin varmaan onkin. Riippuu paikasta kuinka paljon joutuu siitä tappelemaan mutta loppujen lopuksi aina se myönnetään. Inhottavaa vaan jos käyntäntönä on se että vasta loppu metreillä myönnetään lupa sektioon. Siitähän voi tulla ihan kohtuutonta stressiä raskauden aikana ja hankala tilanne esim. jos tulee ennenaikainen synnytys ja sektiota ei ole vielä luvattu. Aika karmiva tilanne synnytyspelosta kärsivälle.
Onneksi Helsingissä oli ainakin muutama vuosi siten ihan inhimillistä toimintaa eli etukäteen jo oikeastaan luvattiin että kyllä sen saa jos mieli ei muutu. Joillain on nähtävästi eri käytäntö eli mitään ei missään vaiheessa luvata vaan yritetään käännyttää ja väsyttää äiti ja vasta viime metreillä annetaan lupa sektioon jos äiti ei ole luovuttanut. Aika inhottavaa ja epäinhimillistä toimintaa.
Ja ei se pelkoklinikka mikään kauhea kokemus ole. Voi olla ihan hyvä vaan puhua asioista jonkun kanssa ja vaikka väitelläkin omasta näkemyksestään. Kyllä minunkin sanomisista pelkoklinikan hoitsu tai oliko jopa lääkäri meni joskus hieman sanattomaksi kun ei voinut mitään vastaväitettä antaa.
Rahastahan tässsä on eniten kysymys. Eivät myöntäisi sektioita mielellään kun tulee maksamaan moninkertaisesti verrattuna tavalliseen synnytykseen. Tästä seikasta ei puhuta vaan julkisesti vaan aina höpötetään mahdollisista sektion suurista riskeistä äidille jotka ovat todelliset mutta ei niin iso ongelma kun tuo raha.
Sitten vielä se seikka että jos takanasi on jo esim. kaksi sektiota niin sitten se lääketeiteellinen syy on jo syntynyt eli silloin normaali alatie synnytys on vaarallisempi kun sektio kohdun mahdollisen repeämän takia joten silloin ei enää tarvitse selitellä. Aikaisemmin sektioon riitti yksi aikaisempi sektio mutta muutama vuosi sitten katsottiin että yhden sektion jälkeen voi vielä synnyttää normaalisti vaikka hieman riskialttiimpaa onkin. Tuntuu että kaikin keinoin yritetetään estää oikeus sektioon vaikka alatie synnytys olisikin riskialttiimpaa.
on 100% varma, jos pelkäät synnytystä niin ettet muuten raskaaksi halua. Mutta en usko, että saat "virallista" sektiotakuuta ennen raskaaksi tuloa. On ainakin hgissä nimittäin pakollista se pelkopolilla käynti, ja ekoilla käyntikerroilla ei edes niiden henkilökunnan ohjeiden mukaan hlökunta saisi ottaa mitään kantaa synnytystapaan vaan vain keskustella asiasta. Sitten loppuraskauden käynnillä se vasta lyödään virallisesti lukkoon se sektio. Mutta ei tarvitse silti pelätä, saat sen 100% varmasti kuitenkin jos et muuta mieltäsi, sitä vaan ei virallisesti luvata ennen kuin loppuvaiheessa.
Sectioidulla lapselle tulee enemmän erilaisia komplikaatioita kuin alateitse syntyvälle. Oli kyseessä sitten suunniteltukin sectio.
Mutta yleensähän kaikki kuitenkin sujuu hyvin.
Voisitko iskeä tähän lääketieteelliset faktat ja lähteet mistä olet ne lukenut?
Joskus sektio lapsilla voi olla hengitysvaikeuksia aluksi koska ei ole valmistautunut syntymään välttämättä juuri sillä hetkellä kun sektio on ja erittäin harvoin voi leikkausveitsestä tulla haava päähän mutta jos puhutaan vakavista vammoista kuten siitä että lapsi kärsii hapenpuutteesta koska jää synnytyskanavaan kiinni pitkittyneessä synnytyksessä tai siitä että esim. isokokoisen lapsen olkakuu voi murtua kun väkisin revitään ulos niin tällaistahan ei ikinä tapahtu sektio lapselle. Yksikään sektio lapsi ei myöskään kuole sen takia että ei pääse ulos tarpeeksi aikaisin jos esim. sydänäänet heikkenisivät äkkiä. Synnytyksessähän tämä on vakava vaaratilanne. Jos sydänäänet heikkenevät äkkiä ja hätäsektiota ei voida tehdä tarpeeksi nopeasti niin tosi huonosti voi käydä.
Tosiasia on että Suomessa on liian moni lapsi saanut vakavan aivovamman tai muun vakavan fyysisen vamman (en muista vamman nimeä mutta jotenkin se liittyi käteen tai olkavarteen ja sen vammautumiseen kun liian isokokoinen lapsi revitään ulos ja vamma voi olla tosi pitkäikäinen jopa pysyvä) sen takia että sektiota ei ole tehty vaikka se olisi pitänyt jo päättää tehdä suunnitellusti ennakoitavien riskien takia (esim. lapsen suuri koko) tai sitten sitä ei ole tehty tarpeeksi nopeasti vaikka synnytyksen kulussa on todella jotain hälyttävää.
Varmasti tajuat sen että suunniteltu sektio on aivan eri asia kun hätäsektio. Hätäsektioonhan päädytään vasta sitten kun lapsella on jo jokin vikana tai hätänä mutta haluasinkin nähdä tilaston ennakkoon suunniteltavista sektioista ja siitä minkälaiset "vaarat" muka lasta tällaisessa sektiossa vaanivat alussa mainituiden seikkojen lisäksi. Ole hyvä ja kerro jos tiedät lisää.
Omaan kirjoitukseen haluaisin vielä lisätä että haluaisin siis nähdä tilaston jossa verrataan sektiolasten synnytyksessä syntyneitä vammoja ja normaalissa synnytyksessä syntyneitä vammoja ja nimenomaan kun verrataan näitä kahta synnytystapaa niin pitää verrata tapauksia joissa lapsi on täysin terve eikä odotettavissa pitäisi olla mitään komplikaatioita eli komplikaatiot syntyvät vain ja ainoastaan synnytystavasta eikä esim. lapsen omasta terveydentilasta joka ei ehkä sikiöaikana ole ollut välttämättä edes normaali.
Monestihan ongelmaraskaudet sektioidaan jolloin myös lapsella voi olla jo ennestään sellainen terveydentila joka johtaa komplikaatioon.
Oman kokemuksen mukaan ja muistan vielä keskustelleeni lääkärin kanssa sektion mahdollisista riskeistä lapsen kannalta niin ei hänkään osannut muuta sanoa kun tuon mahdollisen leikkausveitsen osumisen päälakeen joka on äärimmäisen harvinaista sekä mahdolliset hangitysvaikeudet jotka eivät myöskään ole mitään hengenvaarallisia. Hengitys ei vain aluksi ehkä suju niin sutjakkaasti kun normaali kautta syntyvillä.
Kun taas ei lääkäri eikä kukaan muukaan voi kieltää niitä riskejä mitä lapsen kannalta normaalisynnytyksessä on: hapenpuute, vammautuminen ja pahimmassa tapauksessa kuolema.
Kerropa edes yksi tapaus jossa lapsi olisi jotenkin vammautunut tai kuollut sektion takia? Synnytyksestä johtuvia tapauksia kuulee valitettavasti joka vuosi.
Luonnollisesti tajuan elektiivisen, kiireellisen ja hätäsection eron, koska olen gynekologi. En myöskään kiellä etteikö synnytyspelon takia sectiota voitaisi tehdä (teen niitä itsekkin) mutta riskit ovat siinä suuremmat sekä äidille ja vauvalle kuin alatiesynnytyksessä.
Eli yli 2miljoona naista käsittelevän tutkimuksen mukaan kuolemanriski äidille on seuraava; alatiesynnytys 1/49 000
suunniteltu sectio 1/17 000
kiireellinen hätä 1/5 500
Suomessa äidin kuoleman riski (vuonna 2003) tehdyn tutkimuksen mukaan on 6/100 000. Yleisimmät kuolin syyt ovat hallitsematon verenvuoto sekä tromboemboliset komplikaatioit joita esiintyy sectoiduilla naisilla enemmän kuin alatie synnytyksessä.
Ja riskit ovat suurempia vauvallekkin. Jos olet todella kiinnostunut aiheesta, niin tässä hieman listaa tutkimuksista (niitä voi mahdollisesti lainata yliopistollisista sairaaloista)
Eli tässä tutkimuksessa on hyvää tietoa, miten anestesia (spinaalipuudutus) vaikuttaa lapseen. Tekijät Route Cc,Roche Da; Preventation of hypotension followin spinal anestesia for cesaren section (1994)
Hyvää tietoa kuolleisuudesta synnytyksissä löytyy tutkimuksesta; Hall Mh, Bawley S. "Maternal mortality and mode of delivery"
Wilkinson c. "Is a rising ceasarean section rate inevitable" on kanssa lukemisen arvoinen.
Suomalaista tutkimustietoa löytyy; Terhi Sainio ja Erja Lähdesmäki: "Keisarileikkauksen riskit". (2003) Tämän jos saat käsiin, niin kannattaa ehdottomasti lukea. Sieltä löytyy myös paljon viitteitä ulkomaalaisiin tutkimuksiin. Eli lueppa ainakin tuo suomenkielinen tutkimus. Siinä on ihan hyvin kerrottuna kaikki riskit ja niitä on suhteutettu myös normaali alatie-suunniteltu sectio -päivystysleikkaus. Eli voi verrata niiden eroja.
http://www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D93493.htm
Eli vaikka laitoin tutkimustietoa äsken noille sivuille, niin ei tarkoita sitä, että en suostu sectioita tekemään, vaikka alatiesynnytys olisi mahdollinen. Ei vauvan saanti pitäisi siitä olla kiinni. Eli itse käyn section riskit vain tosi tarkkaan tulevan äidin kanssa läpi jos lääketieteellisestä syytä leikkaukseen ei olisi.
Äitiysneuvola ei sinua oikein voi auttaa asiassa, koska he eivät synnytystapaa päätä eli suosittelisin sinulle seuraavaa tapaa.
Ota selvää kaupunkisi gynekologeista. Juttele tuttujen naisten kanssa ja kysele heidän mielipiteitään sopivasta lääkäristä, joka pitää sekä yksityisvastaanottoa että on töissä sairaalassa, jossa tehdään sectioita.
Mene suoraan hänen vastaanotolle ja esitä asia lääkärille. Jos hän sen section sinulle lupaa, niin silloin ei tarvi asiaa miettiä sen enempää. Myös raskauden aikaiset lääkärintarkastukset olisi syytä tehdä saman lääkärin valvonnassa ja jos lääkärikeskuksessa olisi vielä yksityinen äitiysneuvola, niin aina parempi. Tietysti ne asiat maksavat hieman ja jos päivystysleikkaukseen joudut, niin silloin leikkaavalääkäri voi olla eri, mutta synnytystapa on jo päätetty.
Itse sectio ei tietystikkään maksa yhtään sen enempää kuin muillekkaan, koska se tehdään verovarojen turvin.
Muutaman äidin kanssa vuodessa toimitaan näin ja kyllä se on toiminut. Vaikeinta vaan on löytää se hyvä gynekologi, johon luotat, ja uskallat uskoa sen varaan, että leikkaus tullaan tekemään.
Elikkä näön vuoksi useimmissa tapauksissa tuleva äiti käy meillä odotusaikana (veloituksetta) psykologin vastaanotolla. Oli kyseessä sitten synnytyspelko tai joku muu syy, niin siinä hieman usein joudutaan huijaamaan ja laittamaan section syyksi synnytyspelko ja siksi muodollinen käynti psykologilla on tarpeen.
Tämän vastauksen nopeasti luettuani ei tullut mitään uutta tietoa etkä mitenkään vastannut siihen että mihin seikkoihin lapsi voi kuolla tai vammautaua johtuen pelkästään sektiosta?
Se että keisarinleikkaus on riskimpi äidille on kyllä ollut jo tiedossa ja siitä en ole puhunut.
Mielelläni luen lääketieteellistä aineistoa jos tietoa löytyy nimenomaan leikkauksen riskeistä lapselle.
Mutta edelleen ehkä juuri gynegologina senäkin voisit hieman kertoa kokemuksista siitä että monta tapausta on vuodessa niitä joissa lapsi mahdollisesti vammautuu tai jopa kuolee hankalan synnytyksen takia ja monta tapausta on niitä joissa pelkästään sektion aiheuttama komplikaatio aiheuttaisi saman???? (Ottaen edelleen huomioon sen että sektio ei olisi hätäsektio joka johtuu synnytyksen komplikaatioista jolloin ei ole mikään yllätys jos sektiostakin seuraa niitä ja myös sen seikan että äiti ei olisi jo ennestään riskisynnyttäjä oman tai lapsen huonon tai poikkeavan terveydentilan johdosta) Eli montakohan tapausta tiedät joissa pelkästään synnytyspelon takia sektiolla syntynyt terveen äidin terve lapsi olisi vammautunut tai kuollut?
Se miten anestesia vaikuttaa lapseen on varmaan mielenkiintoista mutta kuinka suuren riskin se muodostaa ajatellen vakavia haittoja esim. vammautuminen tai kuolema se onkin varmaan asia jo erikseen. Itsekin mainitsin jo mahdollisista hengitysvaikeuksista jotka jo tiesin.
On ihan eri asia puhua riskeistä äidille tai lapselle. Ne on pidettävä erikseen. Helposti vaan heitetään kuinka riskialtista se sektio on mutta kenelle riskialtista ja millä tavalla on hyvä tietää yksityiskohtaisesti.
Erittäin mielenkiintoista on se että Suomessa helposti yhden leikkauksen jälkeen suositellaan normaalia alatiesynnytystä vaikka kohdun repeämisriski on kasvanut? Tai ei vain suositella vaan mitään automaattista lupaa leikkaukseen ei tule vasta kun kahden sektion jälkeen. Ennen Suomessakin oli eri käytäntö mutta on nähtävästi lähdetty vähän riskaabeliin käytäntöön taas säästösyistä. Monissa muisssa maissa tilannetta pidettäisiin jo sen verran riskinä että suositeltaisiin sektiota.
Eli tosiaan pitää ajatella suunniteltuja sectioita ja normaalisti käynnistyviä alatiesynnytyksiä yhdessä ja jättää kiireelliset ja hätäsectiot erilleen sekä käynnistetyt synnytykset erilleen.
Eli ongelmahan myös suunnitellussa sectiossa on juuri se mainitsemasi "hengityksen hidas käynnistyminen". Yleensähän se saadaan hyvin hoidettua, eikä aiheuta pidempiä ongelmia.
Alateitse syntyvän vauvan keuhkot tyhjenevät nesteestä ja synnytyskanavan paine (ahtaus) edesauttaa nesteen tyhjenemistä, jotta vauva oisi valmis syntymän jälkeen vetämään happea keuhkoihin. Sectoidulla lapsella tämä mekanismi ei toimi. Lasta voidaan joutua imemään enemmän, joka taas pahimmillaa aiheuttaa spasmin kurkkuun ja se estää silloin hengittämisen. Se tila on harvinainen, mutta hengenvaarallinen.
Toinen vauvan ongelma section kohdalla on verensokeri. Eli sectiovauvojen verensokeri laskee enemmän kuin alatiesynnytyksellä syntyneiden. Joutuvat useammin sokeritippaan ja ovat tarkemmassa seurannassa. Yleensä vaurioita ei tästä tule, koska asia huomataan ja kyetään hoitamaan. Mutta alhainen sokeri aiheuttaa hoitamattomana aivovaurion.
Lämmönsäätely toimii sectiovauvoilla huonommin kuin alateitse syntyneillä, mutta ei siitäkään suuria ongelmia tule yleensä, koska asia on hoidettavissa.
Anestesialääkäri olisi parempi kertomaan nimenomaan anestesian aiheuttamista ongelmista, mutta yksinkertaisuudessaan anestesia-aineet (myös spinaali -ja epiduraaliin annettavat puudukkeet) laskevat äidin verenpaineen reilusti. Eli puudutuksen jälkeen verenpaineet hyvin usein laskevat hetkeksi tuonne alle 80 allekkin (yläpaine) se aiheuttaa hapenpuutetta kohta syntyvälle vauvalle. Eli ihminen on ohjelmoitu niin, että kun verepaine laskee, veri ohjautuu niihin tärkeimpiin alueisiin ja aivot ovat ne elin, jonka hapetuksesta verenkierto pitää ensisijaisesti kiinni. Istukan kautta sikiöön siirtyvä hapetus heikkenee ja aiheuttaa hapenpuutetta sikiölle. (Synnytyksen jälkeen otetaan aina verinäyte, jolla tarkistetaan mikä vauvan "happipitoisuus" oli synnytyksen aikana.)
Eli siksi sectioissa pidetään kaikilla (pitäisi ainakin!) tulevilla äiteillä happimaski kasviolla. Ei äidin, vaan vauvan takia. Jotta vauva ei kärsisi synnytyksen aikana hapenpuutteesta. Tavallisessa alatiesynnytyksessähän lisähapetus normaalissa tilanteessa ei ole tarpeen. Sydänäänten kuuluukin laskea supistusten aikana jonkin verran.
Suomessa todellista tilastotietoa lapsen vammautumisesta synnytyksessä on vaikea löytää, koska on aika vaikeaa varmuudella määritellä onko vamma tullut synnytyksessä vai ei. Se ei ole ihan yksinkertaista.
Suurin osahan synnytyksistä (oli tapa mikä tahansa) sujuu hyvin ja äiti ja lapsi lähtevät terveinä kotiin.
Tälle vuodelle synnytykset -ei laskettu kiireellisiä eikä hätäsectioita (joita olen hoitanut), niin yksikään vauva ei ole kuollut ja yksi tietääkseni on saanut aivovaurion. (Vaurion astettahan on mahdoton sanoa vielä). -Vaurio tuli suunnitellussa sectiossa anestesiakoplikaation takia eli äidin verenpaine ja syke romahti puudutuksen vuoksi ja hän meni elottomaksi ja elvytettäväksi. En ollut vielä salissa (koska kyseessä suunniteltu sectio), joten vauvan pois saaminen kesti noin kymmenen minuuttia ja vaikka äitiä elvytettiin koko ajan, niin ulkopuolinen painelu ei ollut riittävä turvaamaan vauvan hapen saantia. Äiti toipui hyvin ja vauvakin lähti hengittämään ihan itse (myöhemmin laitettiin hengityskoneeseen) mutta vauvan veren happipitoisuus oli tosi alhainen eli vauriot tulivat liki varmuudella.
Muita isompia komplikaatioita on tullut muutama. (ja siis puhe edelleenkin tavallisesta alatiesynnytyksessä ja suunnitellusta sectiosta. Pieniä alapään repeämiä ja leikkaushaavainfektioita ei ole huomioitu, vaan sellaiset, joista on pidempi aikainen iso haitta.) Alatiesynnytyksessä kolmannen asteen repeämä. Sulkijalihakset katkenneet (1 kpl), Hallitsematon vuoto suunnitellun section takia (2kpl) -Kummankin vuoto alkanut muutamia tunteja leikkauksen jälkeen ja olen ollut päivystäjänä ja tehnyt "korjausleikkauksen". Molemmat tehohoitoon massiivisen vuodon takia. Toinen menetti kohdun toinen ei. Eli tuossa on isoimmat komplikaatiot, joiden kanssa olen tänä vuonna joutunut tekemisiin.
Itse pidän vauvalle suurimpana ongelmana kokemusten mukaan uutta ja uutta sectiota eli suurimmassa vaarassa on se seuraava tai sitä seuraava vauva, koska arpeutunut kohtu ei ikinä kestä samaa kuin ehjä kohtu. Osa joustosta on hävinnyt. Kohdun repämä on sekä vauvan että äidin henkeä uhkaava tila.
Seuraava on lainattu suoraan Duodecimin artikkelista "Keisarileikkauksen riskit" (Saisto, Halmesmäki. Duodecim 2003;47(nro7). Poistin viitteet kun oli aika pitkä teksti.
Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio . Keisarileikkauksessa osuus on 4,5 %. Kuoleman riski on tuoreen, yli kaksi miljoonaa synnytystä käsittäneen brittiaineiston mukaan noin kolminkertainen ennalta suunnitellussa ja lähes yhdeksänkertainen päivystyskeisarileikkauksessa alatiesynnytykseen verrattuna. Äitikuoleman vaara oli kyseisessä aineistossa noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja päivystyskeisarileikkauksissa 1/5 500. Ongelmattoman raskauden päättyessä spontaaniin alatiesynnytykseen verensiirtoa tarvitaan vain 0,4-0,6 %:ssa.
Keisarileikkauksen jälkeen verensiirron tarvitsee noin 6 % potilaista. Merkittävän (yli 1 500 ml tai vähintään neljä punasoluyksikköä vaativan tai hemoglobiinipitoisuutta yli 40 g/l pienentävän) verenhukan riski on kolminkertainen alateitse synnyttäneisiin verrattuna.
Synnytyksiä hoidettaessa joudutaan joskus tilanteeseen, jossa verenvuotoa ei saada tyrehdytettyä muuten kuin poistamalla kohtu. Riski on kuusinkertainen, jos synnytys on tapahtunut keisarileikkauksella. HYKS:n naistenklinikassa 80 % synnytyksen yhteydessä tehdyistä kohdunpoistoista on liittynyt keisarileikkaukseen.
Yhteensä kirurgisia komplikaatioita ilmaantuu noin 2 %:ssa keisarileikkauksista. Rakkovaurioita esiintyy alle 0,3 %:ssa ja virtsanjohdinvaurioita alle promillessa, mutta kuitenkin yli kymmenkertaisesti alatiesynnytykseen verrattuna.
Kohtutulehdus on alatiesynnytyksen jälkeen harvinainen (0,2 %); keisarileikkauksen jälkeen se on 15 kertaa yleisempi antibioottiprofylaksiasta huolimatta (2,6 %). Keisarileikkaushaava tulehtuu 4-7 %:lla. Ilman antibioottiprofylaksiaa haava- ja kohtutulehdus komplisoivat jopa joka neljättä keisarileikkausta.
Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileikkauksen jälkeen on 26-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Keisarileikkauksella synnyttäneillä oli 2,4-kertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimotromboosin vaara (verrattuna alateitse synnyttäneisiin).
Eteisistukan todennäköisyys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän keisarileikkauksia on tehty. Matalalle tai tiukasti kohdunseinämään kiinnittynyt istukka altistaa verenvuodolle raskauden aikana ja synnytyksen yhteydessä, ennenaikaiselle synnytykselle, pitkälle sairaalassaoloajalle ennen ja jälkeen synnytyksen ja keisarileikkaukselle. Poikkeavaan paikkaan kiinnittynyt istukka on myös todennäköisemmin kasvanut kiinni kohtulihakseen, ja 89 %:ssa tapauksista, joissa istukka on kiinnittynyt keisarileikkausarpeen, joudutaan kohdunpoistoon synnytyksen yhteydessä.
Elektiiviseen keisarileikkaukseen liittyy suurentunut vastasyntyneen hengitysvaikeuksien riski. Se on sitä suurempi, mitä aikaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy. Raskausviikolla 37 vaara on seitsenkertainen (esiintyvyys 7,4 %), ja vielä 39. raskausviikolla, jolloin suurin osa elektiivisistä keisarileikkauksista tehdään, riski on kuusinkertainen (esiintyvyys 1,8 %). Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla on suurempi vaara joutua hoitoon vastasyntyneiden valvonta- ja teho-osastolle myös veren pienen glukoosipitoisuuden ja matalan ruumiinlämmön vuoksi. Synnytyksen aiheuttama katekoliamiinien erityksen käynnistyminen valmistaa lasta syntymänjälkeistä sopeutumista (adaptaatiota) varten. Elektiivinen keisarileikkaus ei käynnistä eritystä, ja koko adaptaatioprosessin täytyy tapahtua syntymän jälkeen. Kirurgiset komplikaatiot vaanivat myös lasta; riski saada ihon laseraatio veitsestä kohtua avattaessa on 1,3-1,9 %, perätilassa olevalla sikiöllä vielä suurempi.
Keisarileikkauksen jälkeiseen synnytykseen liittyy lisääntyneitä vaaroja myös lapsen kannalta. Perinataalikuolleisuus on suurentuneen kohturuptuurariskin vuoksi kahdeksan kertaa suurempi verrattuna ensisynnyttäjien tai niiden uudelleensynnyttäjien lapsiin, joille ei ole aikaisemmin tehty keisarileikkausta.
Alateitse syntyneiden lasten veressä on enemmän liuskatumaisia valkosoluja, monosyyttejä ja luonnollisia tappajasoluja kuin keisarileikkauksella syntyneillä. Lisäksi fagosyyttien toimintakyky on alateitse syntyneillä lapsilla parempi jopa vielä kuusi kuukautta syntymän jälkeen. Näillä tekijöillä saattaa olla merkitystä myöhemmän atopian, astman tai infektiokierteen syntymisen kannalta.
Kerroit omakohtaisista kokemuksista tänä vuonna.
En usko että olen väärässä jos silti väitän että kaiken sen perusteellä mitä olen yleisesti kuullut ja lukenut ne pahimmat tapaukset joissa lapsi on vammautunut tai kuollut ovat johtuneet normaalista alatiesynnytyksestä ja siitä että jokin on mennyt siinä pahasti pieleen esim. erittäin suurikokoista lasta ei ole saatu tarpeeksi ajoissa ulos tai jostain syystä lapsen sydänäänet ovat heikentyneet ja hätäsektiota ei ole tehty tarpeeksi ajoissa.
Pari edellämainittua tapausta muistan julkisuudestakin lähiaikoina jotka ovat johtaneet syytteisiin ja onhan niistä tuomioita luettukin lääkäreille ja hoitajille.
Esim. yhdessä tapauksessa lääkäri ei reagoinut tarpeeksi ajoissa kätilön ilmoituksiin heikentyneistä sydänäänistä ja lapsi muistaakseni kuoli tai sai erittäin vakavan aivovamman.
Toisessa tapauksessa lapsen poikkeavan suuri koko oli todettu ennen synnytystä mutta silti lääkäri oli normaalin alatiesynnytyksen kannalla vaikka vanhemmat olivat ilmoittaneet huolestuneisuutensa ja halunneet leikkausta. Hyvin ei tässäkään tapauksessa loppujen lopuksi käynyt. Useinhan se on niin näissä tapauksissa että lääkäreissäkin on eroja (onneksi) eli jotkut olisivat suoraan ehdottaneet sektiota sen sijaan että lähdetään koittamaan tuleeko se sieltä vai ei.
En ole ainakaan julkisuudessa ikinä kohdannut tapausta jossa lapsi olisi vammautunut tai kuolenut sektion takia eli on varmaan erittäin harvinaista. Tietysti kaikkea voi tapahtua sekä sektiossa että normaalissa synnytyksessä mutta olenkohan väärässä jos kärjistän että sektiossa on enemmän riskejä äidin kannalta mutta normaalissa synnytyksessä taas lapsen kannalta. (ja nyt en huomioi niitä pikkuseikkoja jotka ovat vaarana sektiossa esim. hengitysvaikeudet sun muut vaan vakavat henkeä uhkaavat tilanteet ja pysyvän vamman aiheuttamat tilanteet)
Olen itse läpikäynyt kaksi sektiota synnytyspelon takia enkä todellakaan lähde lämpimästi sitä suosittelemaan kaikille. Onneksi kaikilla äideille ei ole ylipääsemättömiä pelkoja tai fobioita ja tuntevat voivansa synnyttää normaalisti. En usko että hyvään suuntaan mentäisi jos sektiot lisääntyisivät merkittävästi.
Koska oma pahin pelkoni oli lapsen mahdollinen vammautuminen tai kuolema synnytyksessä ei sitä mikään tieto olisi voinut poistaa. En sano että pelkoni on järkevää tai perusteltua, turhan hysteeriseksikin voi kutsua mutta joskus vain omille peloille tai tunteille ei mitään voi.
Yleensähän luullaan suurimmaksi peloksi kipua mutta omalla kohdallani se ei ollut se suurin syy vaikka eihän kukaan kivusta pidä ja tietysti se oli vain plussaa jos pääsin kivuttomammin kun normaalissa synnytyksessä. Sitä on kuitenkin erittäin vaikea verrata sillä sen verran mitä olen kuullut tiedän että synnytys voi olla kivulias tai helppo ja kaikkea siltä väliltä ja niin voi myös olla sektiokin. Riippuu niin tapauksesta.
Tiedän itse hyvin kuinka riskialtis sektio on äidille. Ensimmäinen sektio meni loistavasti. Ei mitään komplikaatioita ja seuraavana päivänä viiletin pitkin käytäviä niin että ei olisi ikinä voinut arvata että olin juuri eilen ollut sektiossa.
Toinen sektio olikin sitten jo toinen juttu. Tapahtui se normaali mutta paha komplikaatio eli kirurginen vuoto joka oli aika paha huomioiden että verenhukka oli kuusi litraa (ihmisessähän on n. viisi litraa verta) Sillä hetkellä kun huomasin että jotain on pahasti vialla ja kärrättiin uusintaleikkaukseen (tunsin kuinka lilluin verilammikossa) niin ajattelin että ei kai vaan nyt tapahdu se pahin en kaan vaan kuole sen turhamaisuuden takia että halusin leikkauksen. Useampi lääkäri sai parsittua minut kokoon (olin tietenkin nukutuksessa mutta luin myöhemmin leikkauksen kulusta sairaskertomuksesta ja kyllä siellä salissa aika monta lääkäriä oli ollut) ja loppu hyvin kaikki hyvin. Lapsella oli mennyt kaikki hyvin se oli se pääasia. (niinkuin ensimmäisessä sektiossakin) Eikä tilanne nyt loppujen lopuksi niin hirveä ollut. En joutunut kohdunpoistoon tai teholle. Toipuminen oli hitaampaa ja kivut paljon kovempia kun ensimmäisessä sektiossa. Ensi kertaa kun piti nousta jaloille tunsin että olisin tarvinnut rollaattorin.
En kuitenkaan kadu sektiopäätöstäni. Mistä ikinä tiedän minkälaiset normaalit synnytykset olisivat olleet kohdallani? Ehkä helpot tai ehkä kauheat?
En suosittele kenellekään sektiota vaan mukavuussyistä. Hieman kyllä arveluttaa että onko sellaisia todellakin jotka haluavat sektion vain sen takia että haluavat lapsen syntyvän jonain tiettynä päivänä? Mutta jos äitiä vaivaa suuri ylitsepääsemätön pelko jostakin niin silloin ei oikein ole muuta vaihtoehtoa. Toivon kuitenkin että jokainen ottaa huomioon kaikki seikat mitä voi tapahtua ja ottaa selvää etukäteen mahdollisimman paljon asioita ettei mene leikkaukseen tyyliin "kun se nyt on varmaan helpompaa."
Monikohan tietää sen että ei kannata sektioputkeen ryhtyä jos mielii useamman lapsen hankkia sillä kohtu ei kovin montaa leikkausta välttämättä kestä. Ainoa seikka oikeastaan mistä olin huolestunut oli sektion mahdollinen negatiivinen vaikutus seuraavaan tulevaan raskauteen. Tiesin mahdollisen etisen istukan lisääntyneestä riskistä ja koska itselleni on ollut tärkeintä mahdollisimman riskitön raskaus ja synnytys lapsen kannalta niin en tietenkään ollut kovin iloinen että seuraavaa raskautta varten olin saanut lisäriskin. Lisäksi tietenkin huolestuttaa kohdun tila jos vielä joskus lisääkin lapsia tekisi mieli koska eihän se enää missään loistokunnossa ole kun on pari kertaa kunnolla viillelty. Lisäksi edellisen sektion ja komplikation vuoksi pelkäisin varmasti ihan oikeasti kuolemaa.
Eli lopputulos on se että mikään ei ole varmaa tänä päivänäkään ja täysin turvallista synnytystä tai sektiota äidille ja lapselle ei voi kukaan luvata tai etukäteen järjestää.
Tuo sinun viimeinen lauseesi kiteytti asian hyvin eli vieläkään ei ole täysin turvallista tapaa synnyttää.
Mutta se miten kiteytät sen, että sektio on vaarallisempi äidille, mutta turvallisempi lapselle ei todellakaan ole yksioikoista. Ne ongelmat joita vauva usein kohtaa section jälkeen eivät ole suinkaan "pikkuhommia", ne vain useimmiten pystytään hoitamaan ja mieluiten jokainen lapsi annettaisiin suoraan äidille synnytyksen jälkeen. Sectiovauvat vain joutuvat useimmin hakemaan sitä elämänpotkua keskolasta. Eli kyllä itse pidän vauvalle turvallisempana reittinä syntyä alakautta. Mutta ymmärrän täysin, miksi osa ihmisistä ei halua synnyttää. Luonnollisesti enemmän ikäviä kokemuksia kuulee alatiesynnytyksestä, koska kuitenkin suurin osa synnyttää vauvansa alakautta. Osalle (ei varmasti sinulle) naisista sectio tuntuu vain olevan ihan pikkuhomma. Pikku viilto massuun ja vauva pois. Ja niinhän se ei ihan mene. Itse näemmä jouduit aika koville toisen sectiosi kanssa.
Tsemppiä elämääsi!
että mut leikattiin vuosi sitten synnytys pelon takia! ja se leikkaus meni mun kohdalla niin pieleen kun voi vaan mennä, tosin hengissä ollaan! totesin itse omilla aivoilla kantapään kautta että keisari leikkaus on suuri riski ja se on leikkaus! vaikka mulle sitä päähän taottiin pelkopolilla ennen sectioo! ja tääkin tapahtui kätätärillä helsingissä. lääkärit ei ole mitään robotteja et kaikki onnistuu 100 varmasti, onhan nekin vaan ihmisiä.. huom! ajattelin että tuskin mulle nyt mitää tapahtuu tai vauvalle koska ne prosentit on niin pieniä, mut sit kun käy jotain niin se tulee 100% sinulle.
On myös asioita, joille lääkärit eivät voi mitään. Tietyt komplikaatiot tulevat, jos ne on tullakseen. Siinä ei auta asia, että lääkäri on hyvä tai huono. Loppujen lopuksi erittäin harvoin ongelman aiheuttaa hoitovirhe.
Ikävää, että jouduit kantapään kautta tajuamaan sectionleikkauksen suuruuden. Tiovottavasti elämäsi on jatkunut kuitenkin hyvin ja sinulla on mahdollisuus saada jatkossa halutessasi lisää lapsia.
säikyttää ap: tä tai ketään. anteeksi vain. jos joskus raskaudun uudelleen niin sectioon menen vain jos vauvan elämä,henki on kyseessä, perätila. tms.
lääkärit ois voinukkin ehkäpä olla vähän HUOLELLISIMPIA mut elämä jatkuu !! =)
Mitkä mahtavat olla riskit, kun synnytetään perätilassa alakautta? Joidenkin tutkimusten mukaan moiseen ei pitäisi edes ryhtyä. Kaikissa tutkimuksissa alakutta syntyneet perätilalapset ovat saaneet huonommat apgar pisteet heti syntymän jälkeen. Kumpi on lapselle suurempi riski, perätila synnytys alakautta vai suunniteltu sektio? Hätäsektioonhan joudutaan paljon useammin perätilassa olevan lapsen synnytyksessä, joka taitaa olla sitten kaikille osapuolille se huonoin vaihtoehto? Lääkärit suosittelevat minulle alatiesynnytystä lantion mittojen ja vauvan koon perusteella, mutta erittäin vaikeaa on tämä päätös.. Olen käsittänyt, että hapenpuute riski on viisinkertainen perätilasynnytyksessä, kuin normaalissa alatiesynnytyksessä.
itse olen nyt raskauden puolessa välissä, rv22, enkä tule koskaan synnyttämään "normaalisti". tämän olen tiennyt aina, ja kun vauvakuume sitten iski, otin sektio-asioista selvää ennenkuin pillerit jäi pois.
100% fakta on, että Suomessa ketään ei siihen alatiesynnytykseen pakoteta. kävin juttelemassa neuvolan lähetteellä lääkärin ja kätilön kanssa sairaalassa. minkäännäköistä käännytystä ei ainakaan vielä yritetty, ja tuskin yritetäänkään, koska osaan kyllä perustella kantani niin, ettei siihen voi kukaan enää vastaväitettä antaa.
Käynnistä ei siis ollut mitään haittaa, helpotusta vain, kun sai kuulla totuuden vielä heiltä. psykologillekkin lupasin mennä juttelemaan ens viikolla, ihan kuulema siitäkin syystä olisi hyvä, että on sitten näyttää "todisteita" pelosta tai jotain. ei siitäkään haittaa ainakaan ole, eikä sielläkään yritetä aivopestä, keskustella vain asiallisesti. mihinkään näistä ei ole pakko osallistua tietenkään, mutta kannattaa kyllä.
suosittelen sinua myös lukemaan mahd. vähän näiltä suomi24- ym-palstoja, täällä kun liikkuu kaikennäköisiä tyyppejä kommentteineen ja "kertomuksineen". osa jopa aivan häiriintyneitä yksilöitä, varsinkin kun keskustellaan pelkosektioista. en tiedä mistä johtuu, kateudesta tai jostain, mutta jätä lukematta tai ainakin omaan arvoonsa:) Pelkosektiot näyttävät olevan useimmiten suurin murhe ja stressinaihe aivan tuntemattomille ihmisille, eivät niinkään odottajalle itselleen, sen olen huomannut.
jokatapauksessa, nyt ehkäisy pois ja hommiin! kyllä se äidiksi tulo on maailman upein asia, eikä siitä kannata luopua synnytys-inhon takia, se on aivan sama vaikka sen vauvan synnyttäisi korvasta jos se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta! sektio on hyvä tapa tulla äidiksi,ja Suomessa se on turvallinen toimenpide, lääketiede on kehittynyt huimasti sitten keskiajan! :)
Kiitos tuosta tiedosta! Minä olen lukenut, että nykyään joka viides synnytys on sektio. Joissakin kaupungeissa esim. Raahessa 40 % synnytyksistä on sektioita. Minä olen myös yksi synnytys pelosta kärsivä nainen. En ole vielä raskaana, mutta pelkkä ajatuskin alatie synnytyksestä saa melkoisen ahdistuksen ja pelon päälle. Olen harrastanut aina paljon liikuntaa. Mieheni mielestä vaginani on miehen unelma.. pehmeä, tiukka ja elävä. Osaan ottaa alapää lihaksillani miehen peniksestä kiinni ja saan hänen laukeamaan, vaikka hän olisi vain paikallaan sisälläni. Synnytyksessä ei pelota pelkästään kipu, vaan se että alapää ei palaudu entiselleen. Haluan nauttia hyvästä seksistä jatkossakin. Tottakai se olisi luonnollista synnyttää alateitse, mutta olen sitä mieltä että kyllä naisen täytyy saada itse päättää tällaisesta asiasta.
Joo eiköhän tästä kaikesta selviä. Nyt sitten vaan toivoo että tulee vielä raskaaksi :)
Hyvää kesää!