Nyt järki vetää viimeisiään. Olen saanut tarpeekseni äidin syntymämasennuksista ja siitä, kuinka se kohtelee meitä. Enää äidille ei onneks ole tullut kolmeen vuoteen lapsia, mutta masennus on jotenkin päässyt kroonistumaan ja mukaan on tullut myös muita mielen sairauksia. Ainakaan kaikilta osin äitiä ei voi pitää enää normaalina. Se harrastaa mieletöntä mielivaltaa ja todella paha psykopaatti. Se kohtelee meitä jokaista ihan eri tavalla ja pelottelee, ettei psykologeille saa mennä, jos kokee olevansa masentunut, sillä psykologit tekee muka automaattisesti ihmisistä hirviöitä.
Suvussamme liikkuu paljon mielenvikaisuutta johtuen myös siitä, että meidän suvussa jo masentuneet katsotaan mielisairaiksi ja masennusta ei saa näyttää, eikä siihen saa hakea apua.
Itellä masennus on päässyt jo tosi pahaksi ja se näkee jatkuvasta muistin pätkimisestä ja hajamielisyydestä. Hukkaan lippuset ja lappuset minne sattuu ja hommat joihin ryhdyn, tulee paljon huolimattomuusvirheitä yms.
Suvussamme on paljon myös itsemurhan tehneitä ja äiti pitää niitä naurettavina pelleinä, joilla ote uskoon on karannut. He ovat surkeita luovuttajia. Heille ei heru yhtään sympatioita ja itsemurhan tehneistä ei saa puhua, ne lakaistaan maton alle. Se on suvussamme suuri tabu.
Nyt mulla on ruvennut oikeesti tuntuu siltä, että järjen valo on sammumassa kohta multakin. Ei tällaista jaksa. Ainakaan uskominen ei ole enää onnistunut, kuten pitäis. Kuvioihin on tullut sellaisia asioita, jotka ei ole sopivia uskovaisille. Mutta kun on ahdistunut ja masennuskin pitää kieltää, sitä tulee helposti haettua lohtua vääränlaisilla keinoilla :(
Onko edelleen monissa vl-perheissä masennus suuri tabu, että niitä ei haluta hyväksyä. Halutaan vain sulkea ongelmilta silmät ja ihmetellään, miksi suvussa on paljon itsemurhan tehneitä.
Suvussamme liikkuu paljon mielenvikaisuutta johtuen myös siitä, että meidän suvussa jo masentuneet katsotaan mielisairaiksi ja masennusta ei saa näyttää, eikä siihen saa hakea apua.
Itellä masennus on päässyt jo tosi pahaksi ja se näkee jatkuvasta muistin pätkimisestä ja hajamielisyydestä. Hukkaan lippuset ja lappuset minne sattuu ja hommat joihin ryhdyn, tulee paljon huolimattomuusvirheitä yms.
Suvussamme on paljon myös itsemurhan tehneitä ja äiti pitää niitä naurettavina pelleinä, joilla ote uskoon on karannut. He ovat surkeita luovuttajia. Heille ei heru yhtään sympatioita ja itsemurhan tehneistä ei saa puhua, ne lakaistaan maton alle. Se on suvussamme suuri tabu.
Nyt mulla on ruvennut oikeesti tuntuu siltä, että järjen valo on sammumassa kohta multakin. Ei tällaista jaksa. Ainakaan uskominen ei ole enää onnistunut, kuten pitäis. Kuvioihin on tullut sellaisia asioita, jotka ei ole sopivia uskovaisille. Mutta kun on ahdistunut ja masennuskin pitää kieltää, sitä tulee helposti haettua lohtua vääränlaisilla keinoilla :(
Onko edelleen monissa vl-perheissä masennus suuri tabu, että niitä ei haluta hyväksyä. Halutaan vain sulkea ongelmilta silmät ja ihmetellään, miksi suvussa on paljon itsemurhan tehneitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
parempaa huolenpitoa omista joukoistaan. Hyvän ystäväni perheessä on nuorella mielenterveysongelma ja lasta hävetään. Suurin huoli äidillä onkin ollut se, mitä muut uskovaiset heistä ajattelee. Kun mun mielestä suurin huoli pitäisi olla, miten lasta saisi parhaiten autettua. Näkemykseni mukaan VL-yhteisö ei heidän perhettään kykene tukemaan, ainoastaan syyllistämään entisestään. Toivon SRK:n johtajien kommentteja tähän kipeään VL-yhteisöä koettelevaan asiaan. Siis itse en ole VL, mutta läheisesti tekemisissä VL:sten kanssa.
Terv. Kempelainen
eikä liioitella asioita. Minun näkemykseni on päinvastainen. Vl-yhteisössä ymmärretään hyvin masennusta ja muita mielensairauksia.Jokainen meistä kuitenkin tarvitsee muutaman ystävän jollaisen löytäminen mielensairaalla ei aina ole yhtä helppoa kuin terveellä. Masentuneen tai muutoin mielen sairaan eristätyminen ja muut sosiaaliset voimat saattavat vaikeuttaa tätä.
Vl-liikkeessä ei ole sairaana yhtään huononpi olla kuin muussakaan uskonnollisessa yhteisössä. Miksi olisi ? Mikään yhteisö ei voi huolehtia yksittäisten jäsenten kotihoidosta tai ystäväpiiristä.Kannatta rukoilla Jumalalta ystävän löytämistä ja ymmärrystä vanhemmille ja sukulaisille. Vanhemmille ei voi väkisin ymmärrystä antaa sairauden hyväksymisessä.Siihen pitää olla itsellä valmiuksia ja halua.siionin asukkaista on kyllä neuvottu ja opastettu ymmärtämään ja tukemaan mielen sairaita , väsyneitä , masentuneita ja vaikeuksissa olevia
niin..ois mukava jutella ja kuulla lisää itse olen käynyt masennukset sun muut paskat läpitte ja myötätunto heräsi het ku luin tuon.sulla esim meseä ?