Sain väliaikaisen ajokortin käpälään viimevuoden marraskuussa. Sen jälkeen otin auton lainaan muutaman kerran. Tietysti hermostutti. Viimeksi ajoin jouluaattona, kun kävin äidin luona viemässä lahjoja, ei hermostuttanut ollenkaan koska liikennettä ei ollut :) Mutta nyt en ole ajanut puoleen vuoteen, koska en ole saanut autoa lainaan. Nyt kun ajattelen pelkästään ajamista, alkaa ahdistamaan ja hermostuttamaan. Vaaratilanteita on ollut 1. Ajoin noin kuuttakymppiä, aloin vaihtamaan kaistaa. Katsoin peileihin, tarkistin kuolleenkulman, juuri kun olin kääntämässä toiselle kaistalle kuuluu *TÖÖÖT* ja sieltä tulee toinen auto hirveää kyytiä (ei varmana ajanut rajoitusten mukaan). Tuon jälkeen ajaminen oli hirmu ahdistavaa ja pelottavaa touhua. Tuntui pahalta että siinä olisi voinut kolari sattua. Monta unetonta yötä on ollut kun olen ajatellut ajamista. Tiedän että minun pitäisi vain mennä ajamaan, harjoitella sitä. Mutta kun ei ole mahdollisuutta ajaa. Pitäisi kakkosvaihe suorittaa vuoden päästä. Autoon ei ole varaakaan, kun olen köyhä opiskelija, töitä en ole saanut. Tuntuipa hyvältä avautua.
Ajamisen ahdistavuus
onniinvaikeaa
6665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heippa, tuttua on, käy katsomassa oman avauksesi alapuolella olevaa juttua, jonka otsake on "Hypokondria (luulosairaus) iski..., kirjoittaja kolmen äiti. Olen hänelle vastannut omasta kokemuksestani, joka ei liity mitenkään luulosairauteen. "Luulosairaudesta...".
Lue vastaukseni, ehkä tulee ajatuksia. Motto on, että ajopelko ei lähde millään muulla kuin ajamalla. Rohkeutta vaan, ajele ensi alkuun rauhallisilla paikoilla ja kesällä vaikka illalla, kun ei ole paljoa liikennettä. Ajovarmuus lisääntyy, kun ei ajaessa tarvitse enää miettiä itse auton käsittelyä, että se sujuu jouhevasti, silloin pystyy paremmin reagoimaan muuhun liikenteeseen.Yritä ihmeessä keskustella jonkun kanssa, jolla on auto, että saisit harjoitella, mitä kauemmin menee ajamatta, sen hankalammalta se tuntuu. Käy tosiaan vielä vilkaisemassa oma vastaukseni tuohon toiseen kirjoitukseen. Tsemppiä
Itse olin onnettomuudessa yli puoli vuotta sitten, säikähdyksellä selvisin, vaikka maantie nopeuksissa oltiinkin, kiitos autoni. Olen ajanut sen jälkeen tuhansia kilometrejä, mutta silti iskee yhtäkkiä hirveä paniikki päälle, tietyissä tilanteissa. Onnekseni on oma auto ja vaikka tuossa onnettomuudessa meni silloinen auto, niin oli kuitenkin toinen auto kotona odottamassa, ja lähdin kyllä heit onnettomuus paikalta auotn rattiin, auton romun sai kuitenkin kotiin ajetuksi, mutta ei auta ei. Eli kuin paljon on riittävästi, että pääsen pelkotiloistani ? Päivittäin olen ajanut sen jälkeen noin 50- 200 kilometriä.
ajokortti on, ja alkuun ajelin ihan mielellään. Mutta sitten tapahtui onnettomuus; ajoin ulos tieltä. Onneksi ei kenellekään mitenkään käynyt, muuta kuin auto romuttui. Mutta tilanne oli hirveä.
Pikkuhiljaa sitten on ajaminen alkanut jäädä (ajoin vielä muutaman kerran tuon onnettomuuden jälkeen)
Mutta pelko on hiipinyt pikkuhiljaa. Sen ajatteleminen, että pitäisi ajaa, saa todella ahdistumaan. Ja vielä enemmän se, jos kuvittelen että pitäisi ottaa ihmisiä kyytiin. Pelkään niin, että onnettomuus toistuu, ja jollekin käy jotain.
Saisin kyllä autoa lainaan, mutta en ole lähtenyt enää ajamaan. Kukaan ei ole patistanut tarpeeksi, en ihan vähällä suostuttelulla ole lähtenyt:(
on sinulla siis kohtalotoveri, mutta en tiedä miten päästä tästä pelosta!
Itsellä on mielessä se että muille voisi sattua jotai! Jos minulle sattuisi jotain, sen kanssa voisin elää, mutten sen kanssa että joku muu kärsisi kolarista. Minuakaan ei kukaan patista, kukaan ei ole sanonut että "hei ajappas sä välistä". Mukava jos joku noin sanoisi. Toisaalta, rauhoittaisi ihan hirveästi, jos joku tuttu istuisi siinä vieressä, ei pelottaisi niin paljon. Auton käsittelyn osasin helvetin hyvin, silloin kun ajoin, mutta nyttenkun ajattelen, niin tuntuu etten osaisi varmaan edes vaihdetta vaihtamaan. Kyllä varmaan osaan, mutta kun on niin huono itseluottamus tuosta ajamisesta.
aivan sama juttu, että juuri sitä en kestäisi että jollekin muulle sattuisi jotain!
Ja joo, voisi olla rauhoittavaa jos joku turvallinen henkilö istuisi kyydissä, mutta noin muuten yksin ajaminen ei niin ahdistavalta tunnu (vaikka ahdistaa sekin tällä hetkellä niin, että en aja...)
Mutta kaikenlaiset kuskin hommat kuulostaa niin kamalilta, että ei minusta sellaisiin ole.
että olen jopa melkein tosissani miettinyt, että menen juomaan viinaa autoon kuskin paikalle. Jospa poliisit veisivät ajokorttini pois! sitten ei tarvitsisi enää koko ajamisasiaa murehtia....