En aio kadota jos teen ilmoitan kyllä läheiselle.
Omastani elämästäni: Olen yksin ollut jo melkein 4 vuotta ja 20v mies. Koulu aikana minut syrjäytettiin johtuikohan tästä asenteestani, en kovin huumori miehiä ja enkä pahemmin hymyile. Ei se ihme ole jos ihmistä pilkataan pidetään arvottomana. No onneksi se on ohi. Kavereita ei ole, suku ei ota yhteyttä ja minua ei huolita ystävä piiriin. Uskon että olen saman arvoinen kuin muut no tietenkin kiinnostukset täysin erilaisia. Täsä sitä nyt on pohdiskeltu elämän menoa että jos katoaisin niin tuntuu että ketään ei pitäisi väliä. Tuntuu siltä että minun elämällä ei ole mitään arvoa tässä yhteiskunnassa. Hyvä jos mun perään soittaisi työn antaja ja ehkä kuukauden päästä joku alkaa ihmettelemään. Miten on jos sinä yksinäinen katoaisit soittaisiko ketään perääsi, koska ja ketä?
Omastani elämästäni: Olen yksin ollut jo melkein 4 vuotta ja 20v mies. Koulu aikana minut syrjäytettiin johtuikohan tästä asenteestani, en kovin huumori miehiä ja enkä pahemmin hymyile. Ei se ihme ole jos ihmistä pilkataan pidetään arvottomana. No onneksi se on ohi. Kavereita ei ole, suku ei ota yhteyttä ja minua ei huolita ystävä piiriin. Uskon että olen saman arvoinen kuin muut no tietenkin kiinnostukset täysin erilaisia. Täsä sitä nyt on pohdiskeltu elämän menoa että jos katoaisin niin tuntuu että ketään ei pitäisi väliä. Tuntuu siltä että minun elämällä ei ole mitään arvoa tässä yhteiskunnassa. Hyvä jos mun perään soittaisi työn antaja ja ehkä kuukauden päästä joku alkaa ihmettelemään. Miten on jos sinä yksinäinen katoaisit soittaisiko ketään perääsi, koska ja ketä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voisin kertoa minulla on todettu paniikkihäiriö ja masennusta. Olen ujo vieläkin ei taida olla yllätys jos aina yksin ollut. Ujouteeni liittyy dysfasia joka on pilannu elämäni.
missä ihmeessä on sinun äitisi?Onko myös äitisi hylännyt sinut?.Minulla on kaksi poikaa,toinen 24 ja toinen 26.Olisi kyllä hirvittävä huoli heistä jos he olisivat onnettomia.Onko sinulla lääkitystä näihin ongelmiin?.Usko vaan että varmasti olet ihan mukava poika kunhan saat apua omaan elämääsi.Haluaisin neuvoa sinua menemään ulos ihmisten ilmoille,mutta se ei taida olla niin yksoikoista.Oletko käynyt mielenterveystoimistossa juttelemassa kenellekkään?.En saanut selkoa,oletko koulussa tai työelämässä?.Oisko siellä ketään kelle jutella?.Jos ihmiset syrjivät sinua ujoutesi takia niin se vika ei suinkaan ole sinussa,he saisivat katsoa peiliin.Ujous ei tee ihmisestä yhtään huonompaa.Minullakin vaivaa joskus masennus.olen syönyt siihen lääkkeitäkin yhden kevään,mutta olen aika hyvin päässyt siitä,kun olen puhunut siitä ja olen painellut väkisin ulos piha hommiin.Olen onnekas siinä.että asun omakotitalossa missä on pakko tehdä pihahommia.Sillä olen aika paljon saanut ajatuksen muualle.Ja minulla on hyvin rakastava mies.Toivoisin,että sinäkin saisit jonkun ihmisen joka tosissaan välittää sinusta.
Äiti ei ole hylännyt mutta hänellä on omat murheensa 2 nuorempaa sisarustani. On siitä paljon aikaa kerroin etten ollut onnellinen ja söin lääkkeittä. Noh siihen vaan sano että töihin siitä ja lopetat sen mököttämisen kämpässäsi. Noh kai se viel tietää että syön lääkkeittä mutta "vähähtelee" minun ongelmista ja väittää että menevät ohi no itsarilla lähtee varmasti. Olen töissä vuoden ja täytyy myöntää että en sovi mihinkään isoon rakennus liikkeeseen jos ketään ei edes halua puhua minulle ei edes säästä. Ongelma ei ole hygieeniassa. Olen ollut hupaisa ja vilkas morjestelemaan kaikille vastaantuleville ennen sitä varsinaista kiusaamista koulussa. Asiasta on tullut puhuttua ja vastaukseni 2 otteeseen että äiti luovuttaa ja alkaisi pitää yhteydenpitoa. Asun sellaisella paikkakunnalla josa ihmiset ovat kateellisia toisillee ja ahneita. Olen sen huomannu tässä 10 vuodessa että ahneet voittavat heikkomieliset.
pysty paneutumaan ongelmiisi, eikä ehkä huomaa niiden vakavuutta. Sinun kanttaisi mennä ammattiauttajan juttusille, se koulukiusaaminen on varmaan suurin syyllinen, joka on saanut itsetuntosi nollille. Se on totta, mitä edellinen kommentoi, että meissä ihmisissä on se vika, että helposti syrjimme toista, vaikka sitten ujouden takia. Ujoa voi olla vaikea lähestyä, ja ujo saattaa vaikuttaa myös siltä, että karttaisi kontaktia. Hymy tai ainakin muu kuin totinen ilme saattaisi auttaa siihen, että olisi helpommin lähestyttävä. Mutta jos olet masentunutkin, on kai vaikea edes näyttää iloiselta, kun sisältä itkee.
Mutta apua sinun kannattaisi jostain hakea, jotta pääsisit siitä masennuksesta ja saisit itsetuntoasi nousemaan.
Täytyy sitä hakee apua mutta epäilen pääsenkö lääkäriin saakka tai riippuu mihin pistävät. Kyllä harmittaa nä pelot lääkäriin menosta. Ihan turhaan tulee pelkoja.
menoa pelkäät? Miten et pääsisi lääkäriin saakka, tarkoitatko, että omalääkäri ei määräisi sinua eteenpäin? Ihan turhaan pelkäät lääkäriin menoa, kyllä ihan nuo terveyskeskuslääkäritkin ovat tottuneet mielenterveysongelmiin. Nehän ovat nykyään valitettavan yleisiä. Eihän lääkäriin meno niin mukavaa ole, mutta kun mietit etukäteen vähän mitä puhut, ja yrität vaan ihan rennosti ottaa, kyllä se siitä. Ihan tarkkaan en tiedä, että miten tk-kautta pääsee sitten psykiatrille, mutta sieltä se asia selviää.
Sinun kuitenkin kannattaa vaan jo tässä vaiheessa hakea apua, ettet mene pahemmin solmuun. Jos sitten vähän vapautuisit ja pystyisit olemaan enemmän oma itsesi, niin se voisi auttaa saamaan kontaktia muihin ja parantamaan elämänlaatuasi.
Kattoon tultas varmaan, tuskin kukaan muu välittäs vaikka kupsahtasin paitsi lapsi. Vanhempia ei ole enää tällä puolen paitsi juoppo ukko jota en ole paljoon nähny. Kun on lapsii niin ei ole koskaan yksin paitsi että sitä romantiikkaa ei siinä ole mitä liitossa oli. Ehkä joskus sitten taas löytyys oikee.. Kriteerit on vähän tarkentuneet jäätyä kahden muksun kanssa. Netissä hakeevat vähän liikaa oikotietä onneen, ei se rakkaus ole mikään kuvastovalinta.