Onkohan se? On se kai osittain periytyvää? Minä "sain" selkärankareuma diagnoosin v.1991. Ja HLAB27 on positiivinen. Reumalääkäri sanoi että jos tuo em verikoe/kudosantigeeni? on positiivinen. Ja kuulema kun se on positiivinen se periytyy etenkin pojille!!? Minun 2:lla pojalla... (nyt 17v. ja 23v.) on selkärankareuma diagnoosi. ONNEKSI me kaikki ollaan liikkuvaista sorttia...joten tämän kanssa pärjää paremmin. Onko Muilla kokemuksia??
Srr:n periytyvyys?
helka
31567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se srr on jossain määrin periytyvää. Kun itselleni n. 30-v sitten poikasena iski ensioireet ja sittemmin diagnoosi varmistui, kummastelin sitä miksi minulle tämä vaiva kun suvussa kummankaan vanhemman puolella ei mitään vastaavaa ollut tiedossa.
Kuitenkin myöhemmin selvisi, että kyllä sitä sukurasitusta kuitenkin on pelissä mukana, sillä sedälläni on ollut toistuvia iriittejä joka on srr:n sivuoire. Tosin sedällä ei varsinaisia selkäoireita pahemmin ollut, mutta noita silmätulehduksia kyllä. Eli isän puolelta sen sitten perin, tuon läpi elämän kestävän riipan.
Onneksi nykyisillä lääkkeillä tuokin vaiva pysyy jotekin hallinnassa ja nähtävästi srr:n aktiivisuus väestössä on häviämään päin muutenkin. Ehkä koko riesa häviää muutaman sukupolven aikana kokonaan?
On se sellainen kaveri jolla todella on periytymistaipumusta.
Itse olen sairastanut selkäreumaa 70-luvulta lähtien ja tyttärellä todettiin selkäreuma vuosituhannen alusta.
Kellään sukulaisella ei ole diagnoosia selkäreumasta, mutta epäilen että sedälläni saattoi olla selkäreuma, koska hänellä oli hyvin etu kumara ryhti.