heinäkuussa

Heips!

Täällä olisi yksi odottaja jolla on la heinäkuussa. Rv 36 menossa.vauva on ollut kk:n lähtökuopissaan ja ennustettiin et aikasemmin syntyy.Nyt kuiten tilanne on supistusten osalta rauhottunu.Nykyään herään aamuöisin suppareihin jotka on muuttunut jo kivuliaiksi.Toinen olisi tulossa..kovasti potkii ja temuaa masussa.Vointi on ollut alkupahoinvoinnin jälkeen ihan hyvä, mutta on toisaaltaan kiva ku saa pian kropan takaisin omaan hallintaan:) Ensi viikolla olsi sikiönkasvuseurantaan kontrolliaika kun kävin synnytysuhan takia ylimääräisessä lääkärin tarkastuksessa viime viikolla.Tuolloin vauvan painoarvio oli 2kg.Esikko syntyi 39 6 ja painoi 2980g et ei välttämättä tämäkään kauas heitä.Vauva on ollut siis kääntyneenä n.28 vkolta asti ja paikat on jo pehmenneet et lähtöä tässä odotellaan..:)
Aurinkoista kesäpäivän jatkoa ja hyvää vointia!

33. rv menossa, ekaa odotan ja hyvin on mennyt. Oikeastaan muita vaivoja ei oo ollut kuin selän väsyminen iltaa myöten ja yölliset heräilyt jotka väsyttävät jonkin verran päivällä. En tiedä miltä supistukset tuntuvat joten en osaa sanoa onko niitä ollut, joten sama juttu kuin sulla.

Täälläkin tuntuu paljon liikettä ja hikotusta, kaipa riippuu vähän tilasta ja istukan paikasta että miten hyvin niitä tuntuu.

Pää oli alaspäin tällä vesselillä jo pari vkoa sitten, mutta kuulemma voi vielä kääntyäkin joten en tiedä onko vielä "oikeassa" asennossa.

Mulla oli ihan hirveä vauvakuume ennen kuin tulin raskaaksi ja se loppui välittömästi kun tulin raskaaksi. Alkuvaiheessa oli suoranainen antivauvakuume, korviin suodattui joka puolelta pelkästään lapsiperheiden valitukset ajanpuutteesta, kärsivästä parisuhteesta, yövalvomisista, rahan menosta jne. Sitä ennen en ollut kuullut näitä epäkohtia lainkaan, olin vain nähnyt ympärilläni hymyileviä ja hyväntuoksusia vauvoja. Nyt alkaa olla ilmassa jo jonkinasteista ihan omankin vauvan odotusta, muutenkin kuin pelkona lakkaamattomasta itkusta ja yövalvomisista ja vaipparumbasta, mutta aika pitkä tie on kuljettu ennen tätä fiilistä.

Sinänsä sama fiilis että voisin olla pidempäänkin raskaana kun odottaminenkin on oikeastaan aika ihanaa, lapsi kulkee nyt kätevästi mukana eikä vielä muuta arkea paljonkaan, mutta toisaalta maha rupeaa olemaan tiellä.

Hyvää loppuraskautta muillekin!

Toinen lapsi mahassa, (ensimmäinen on 1v9kk) viikko 37 alkoi juuri. Potkii hirmuisesti ja änkee ja tunkee, että on sisuskalut aivan solmussa välillä.

Kaikki pahimmat raskausoireet ovat onneksi loppuneet, turvotusta on, tosin sitäkin on vähän ekaan verrattuna. Supistuksia on ollut joitakin, mutta ei kivuliaita, kohdunsuu oli viime käynnillä vielä aivan napakasti kiinni, joten tuskin aivan pian ollaan lähdössä. Vaavi on ollut pää alaspäin jo useamman viikon ja niin on edelleenkin.

Mun puolesta sais synytyä vaikka heti...

Nukkuminen on tosi katkonaista ja pystyn nukkumaan vaan toisella kyljellä.

Mulla ei ekan kanssa ollut mitään supistuksia ennen synnytystä, mietin aina, että onko jokin vialla, kun ei tunnu missään, ja kun ei sitä tiennyt miltä edes tuntuvat. Silloin ekat supparit alkoivat 6 tuntia ennen syntymää, olivat heti tosi kivuliaat ja erittäin säännölliset.

Lämmintä on tosiaan, ja onneksi olen ainakin vielä välttynyt sen monelle tuomasta turvotuksesta. Muutenkin koko raskaus mennyt paremmin kuin hyvin ja nyt jo kovasti odotellaan vauvaa syntyväksi.

Mullakaan ei ole supistellut vielä ollenkaan (tai en ainakaan sitä ole huomannut/tajunnut, samoin kävi ensimmäisten potkujenkin kanssa:)) eli en myöskään osaa edes kuvitella miltä ne sitten tosipaikan tullen mahtavat tuntua.

Vauva liikkuu melkein samoin kuin ennenkin, eli eniten illalla kun käyn sänkyyn lepäämään. Toki nyt enemmän päivälläkin, mutta ehkäpä sitä ei vain sitten niin huomaa touhutessa. Mulla on istukka aika edessä että ehkäpä se on vaimentanut aika tehokkaasti kovimpia potkuja ja nyrkkeilyä.

Oiskohan ainakin kuukauden verran vauva ollut jo pää alaspäin, yhdessä neuvolassa th ei ollut ihan varma mutta ainakin nyt viimeset pari-kolme viikkoa ollaan menty nurin päin :) Huomenna on vika lääkäri, että eiköhän se siellä sitten selviä.

Ei ole vauvakuume kasvanut tai juurikaan muuttunut, olen kuitenkin ollut koko ajan niin tiiviisti tekemisissä pikkuisten kanssa että jotain sitä osaa jo odottaakin vaikka itselle onkin ensimmäinen tulossa..

Ei raskaus myöskään kyllästytä, mutta olisihan se jo ihanaa saada se oma pikkuinen syliin ja kotiin =) En kyllä itse todellakaan olisi valmis odottamaan vielä toisia 9 kuukautta, ei tämä nyt NIIN ihanaa ole ollut (vaikka tosiaan olenkin välttynyt suunnilleen kaikilta raskausoireilta -ja vaivoilta).

Kyllä mä odotan sitä, että pystyn taas kumartumaan tai kyykkäämään menettämättä heti tasapainoa, tai pyöräilemään nivusten heti kipeytymättä, tai nukkumaan heräilemättä joka kerta kun asento on jotenkin huono yms.. Mutta on se "palkinto" vaan kuitenkin varmasti kaiken tuon arvoinen :D