Olipa juhlaa palata eilen junalla kotikaupunkiin - iloisten karjalaisten pariin. Otin asemalta taksin ja naiskuljettaja ei tervehtinyt, ei puhua pukahtanut koko matkan aikana mitään, ei kiittänyt rahaa saatuaan, ei vastannut hyvän illan toivotukseen eikä edes siihen, kun kiitin kyydistä.
Siinä sitä oli varsinaista kotiinpaluun riemua!
Tulin miettineeksi, että mistä ihmeestä se maine "iloisista karjalaisista" oikein syntyy? Suurta "hilpeyttä" taksitäti ainakin tuotti. Hymyillähän moiselle jurpoudelle piti.
Siinä sitä oli varsinaista kotiinpaluun riemua!
Tulin miettineeksi, että mistä ihmeestä se maine "iloisista karjalaisista" oikein syntyy? Suurta "hilpeyttä" taksitäti ainakin tuotti. Hymyillähän moiselle jurpoudelle piti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä sitä aika paljo näkeepi samantapaisia juroja ihmisiä täällä päin. olen kokenut monasti saman...
-yksi sellainen mulliturpa, jolla nyt vielä sattui olemaan paska päivä, voi näköjään syyllistää koko Pohjois-Karjalan porukan. Joopa joo! Kannattaa mennä sinne Helsinkiin takaisin, jospa siellä osuisi ekana kohdalle se juuri Joensuusta muuttanut taksikuski. Ois kaikki taas paremmin.
se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa
Sullahan on suuri otanta! Tuolla logiikalla päästään varmasti jatkossakin varsin mielenkiintoisiin tuloksiin...
Ja jaksaako joku oikeasti uskoa, että ihmisten luonteissa on alueittain suuremmin eroa? Onhan se totta, että Helsingin kaltaisissa (suomalaisittain) suurissa kaupungeissa pidetään yllä "kohteliasta välinpitämättömyyttä", mutta siinäpä ne erot taitaa olla.
Vaan elä huoli, seipäännielleitä niitä riittää joka pitäjään täällä muuallakin!
Paitti jos taksitätillä oli aluhousut huonosti kierroksella. Haasta siinä sitten ja näytä ilosta naamaa...
:)