Puhujien pitäisi käydä teologiset

Minun on helpompi seurata puhetta jos siinä on raamatunpaikan mukainen järjestys. Eli mistä puhuja puhuu, se seuraisi tekstiä. Tälläista opetellaan teologisessa opiskelussa.

Kun olen hämmästellyt, miksi en saa mitään tolkkua puhujan puheesta, mulle on sanottu, että usko vaan syntis anteeksi tyhmästä saarnasta. Ja epäuskoiselle se puhe ei kuulemma avaudukaan, mutta uskovainen sen ymmärtää.

Fraasien toistelua ihmetellessäni on sitten sanottu, että "Jumalan sana ei muutu". Olen siihen sitten yrittänyt sanoa, että eihän nuo tietyt lauseet ole kuin ihmisten keksimiä ja toiset on ne sitten ulkoo alkaneet muistaa. Televisiomainosten sloganitkin jää päähän jo muutamasta kerrasta, eikö tässä toimi ihan sama mekanismi.

Minä olen sitä mieltä, että seurakunnan pitäis yhdessä tutkia sanaa, toki jonkun vanhemman johdolla. Seuroihin kaikille Raamatut mukaan. Sitten erikseen ns. jumalanpalvelus, yhteiset rukoukset ja synninpäästö. Kahvittelut ja muut viihdykkeet sitten seurojen lopuksi, jos on tarvetta.

sylki suuhun tuo. Ihan kuin ei Jumala voisi puhua sananjulistajalle hänen valmistellessaan saarnaa. Näinhän se normaalisti menee. Puhuja saa "sydämelleen" jonkun asian, jonka haluaa muille jakaa. Usein se on Pyhän Hengen työtä, että puhuja kokee vahvasti että jostain aiheesta tulisi puhua. Ja silloin puhe valmistuu loogiseksi. Pyhä henki ei ole epälooginen. Mutta siltikin voidaan puhua joskus omia ja laittaa ne Jumalan suusta tuleviksi. Juuri sen takia Raamattu eli Jumalan Sana kehottaa kaikkia kuulijoita koettelemaan eli arvioimaan onko puhe Jumalan hengen synnyttämää vai ei. se on vaikeaa koska ihmisessä vaikuttaa niin moni asia..psyyke ja mielipiteet ja asenteet jne.. mutta se, mihin puhetta on järkevää peilata on nimenomaan Raamattu. jos se on linjassa sen kanssa niin kaikki hyvin. Raamatun tutkimista ja opiskelua tarvitaan, jotta ymmärretään se konteksti, missä asiat Raamatussa on. Muuten voidaan yhdistellä jakeita ihan vaan korvasyyhyn mukaan.. surullisen kuuluisia on nämä Juudas hirtti itsensä.. mene ja tee samoin. Mutta milloin tuo yhdistely on kaikkein vaarallisinta on silloin, kun se kuulostaa järkevältä, mutta ei ole kontekstinsa puolesta yhdistettävissä. Juuri tästä syystä moni ihmettelee miksi jotkut noudattavat joitakin Vanhan testamentin juttuja, mutta jättävät toiset asiat noudattamatta (valikoiden siis). Eli Raamattua tulisi ymmärtää myös historiallisena teoksena, josta ei voi kaikkea ottaa pois kontekstistaan suoraan tähän päivään.

Mutta kyllä, Raamattua tulee meidän kaikkien opiskella. Erityisesti puhujien.

ja Raamatut mukaan kirjoitti:

Kun olen hämmästellyt, miksi en saa mitään tolkkua puhujan puheesta, mulle on sanottu, että usko vaan syntis anteeksi tyhmästä saarnasta. Ja epäuskoiselle se puhe ei kuulemma avaudukaan, mutta uskovainen sen ymmärtää.

Fraasien toistelua ihmetellessäni on sitten sanottu, että "Jumalan sana ei muutu". Olen siihen sitten yrittänyt sanoa, että eihän nuo tietyt lauseet ole kuin ihmisten keksimiä ja toiset on ne sitten ulkoo alkaneet muistaa. Televisiomainosten sloganitkin jää päähän jo muutamasta kerrasta, eikö tässä toimi ihan sama mekanismi.

Minä olen sitä mieltä, että seurakunnan pitäis yhdessä tutkia sanaa, toki jonkun vanhemman johdolla. Seuroihin kaikille Raamatut mukaan. Sitten erikseen ns. jumalanpalvelus, yhteiset rukoukset ja synninpäästö. Kahvittelut ja muut viihdykkeet sitten seurojen lopuksi, jos on tarvetta.

Kuuleppa sinä, kun minä olen koko ikäni kulkenut seuroissa ja aina on tympinyt ne saarnat joka kerran jälkeen.
Pieniä poikkeuksia on tosin ollut, että saarna olisi ollut kiinnostava.
Olen tuskaillut lukemattomia kertoja saarnoja kuunnellessani.
Niissä on niin avutonta se sanoma aina.

Saarnaajaksi opitaan kuuntelemalla muiden puheita ja niitä sitten matkimalla.
Omia höysteitä ei juurikaan uskalleta lisätä soppaan, vaan aina siinä on ne samat liturgiat.

Jumalan valtakunta korostuu alinomaa. Minua kyllästyttää kuulla vain jumalan valtakunnasta ja jumalan lapsista.
Valtakunta ja valtakunta, inhoan koko sanaa.
Jehovan todistajien valtakunnansali, siinäkin mainitaan valtakunta.

Saisivat lopettaa sen valtakunnan julistamisen.
En tarvitse mitään valtakuntia, vaan seurakunnan, ja kirkon, jossa ei valtakunnilla mässäillä.

Ja kun puhja yhden saarnansa aikana toistaa jumalan valtakunnan kymmeniä kertoja ynnä jumalan lapset, nämä samat kertosanat alkaa tympiä kuulijaa.
Mutta lestadiolaisuus on vaan tämmöistä ja ihmiset ei hoksaa edes ajatella mitään tälläistä.
Kun olen kysynyt joltain, että huomasitko, miten monta kertaa puhuja mainitsi nuo samat kertosanat, niin se joku on vastannut, ettei hän ole sellaista tullut ajatelleeksikaan.
Meneekö siis kaikki kuultu toisesta korvasta samantien ulos, kun ei muisteta saarnasta mitään.

Ja kun kysyn, että mitäs opit sarnasta, niin vastaus tulee kuin valmiiksi äänitetystä nauhasta:

Minä virkistyin ja sielu tuli ravituksi elävän jumalan sanan äärellä.
Jaksan taas uskoa ja sain voimaa elämääni.
Itse sitä kyllä vaan latistuu kaiken aikaa sen yksitotisen sanan äärellä.

Näin sanotaan Jumalan puheen tulevan maallikkosaarnaajan suusta. Puhjat itsekin, oman arvovaltansa ja oraakkelimaisen asemansa säilyttääkseen, pitävät myyttiä yllä.

Niinpä sitten onkin syntynyt monta sitkeää harhaoppia, jotka elävät vl-yhteisössä sukupolvesta toiseen. Muutama esimerkki: oppi eksklusiivisesta seurakunnasta (vain me -oppi) ja siihen liittyen hevosvaunuoppi (viimeisinä aikoina herran henki lepää pohjan maalla)sekä oppi lopun ajoista (ajan ilta koittaa, elämme lopun aikoja)

ei aina pidä paikkaansa. Olen aika vasta kuunnellut vl-kirkkoherraa, joka enimmäkseen lateli näitä vl-fraaseja. Sitten väliin aina, että Raamatussa on sekin kohta, jossa tästä puhutaan ja siinä ja siinäkin kohdassa! Kun oli jo ne kohdat käyty läpi kolmeen neljään kertaan, meinasin sanoa, että on siellä monta muutaki kohtaa, vai meinaatko kaikki kohdat käydä läpi?

Ei siis mitään johdonmukaisuutta, vaan Raamatun lauseita sieltä täältä ja väliin aina vl-fraari asian tärkeydestä. En mene toista kertaa tätä äijää kuuntelemaan. Ja luulisi, että jos on ollut jo vuosikymmeniä kirkkoherrana, olisi ehtinyt oppia asiansa, mutta vielä mitä.

tuokaan kirjoitti:

ei aina pidä paikkaansa. Olen aika vasta kuunnellut vl-kirkkoherraa, joka enimmäkseen lateli näitä vl-fraaseja. Sitten väliin aina, että Raamatussa on sekin kohta, jossa tästä puhutaan ja siinä ja siinäkin kohdassa! Kun oli jo ne kohdat käyty läpi kolmeen neljään kertaan, meinasin sanoa, että on siellä monta muutaki kohtaa, vai meinaatko kaikki kohdat käydä läpi?

Ei siis mitään johdonmukaisuutta, vaan Raamatun lauseita sieltä täältä ja väliin aina vl-fraari asian tärkeydestä. En mene toista kertaa tätä äijää kuuntelemaan. Ja luulisi, että jos on ollut jo vuosikymmeniä kirkkoherrana, olisi ehtinyt oppia asiansa, mutta vielä mitä.

Itselläni on valitettavsta täsmälleen samanlainen pettymyskokemus nuorehkosta uskovaisesta pappismiehestä. Hän vaikuttaa Oulun lähiseurakunnassa, oeln kuunnellut seurissa, kirkossa ja toimituksissa häntä.Joka kerta sama pettymys. Puhetta tulee mutta se on hengetöntä, onttoa fraasien toistelua. Olipa tilanne mikä hyvänsä, pappi ei ole itse oikeasti puheessaan läsnä. Ja esimerkiksi hautaustilaisuuden tällainen pappi tekee omaisilel raskaaksi. Hyvin oudolta tuntuu siinä istua hänen jaaritustaan kuuntelemassa kun vaikuttaa siltä ettei hän itsekään usko puheisiinsa.

Onttoa ja hengetöntä kirjoitti:

Itselläni on valitettavsta täsmälleen samanlainen pettymyskokemus nuorehkosta uskovaisesta pappismiehestä. Hän vaikuttaa Oulun lähiseurakunnassa, oeln kuunnellut seurissa, kirkossa ja toimituksissa häntä.Joka kerta sama pettymys. Puhetta tulee mutta se on hengetöntä, onttoa fraasien toistelua. Olipa tilanne mikä hyvänsä, pappi ei ole itse oikeasti puheessaan läsnä. Ja esimerkiksi hautaustilaisuuden tällainen pappi tekee omaisilel raskaaksi. Hyvin oudolta tuntuu siinä istua hänen jaaritustaan kuuntelemassa kun vaikuttaa siltä ettei hän itsekään usko puheisiinsa.

...puhujalta.

En voi unohtaa niitä EVANKELISIA saarnoja, 40- 50 luvulta, kun Pyhä Henki vielä vaikutti seurakunnissa.
Vain me vanhemman polven uskovaiset muistamme, esimerkiksi ne valtavat kiitosäänet jotka kaikuivat, esimerkiksi suviseurateltassa.

Kun on eksytty ihmisoppiin, eli vain ME henkeen ja "Saara äidin" oppiin, ei ole ollenkaan kumma jos ei enää esiinny evankelista saarnaa.

Kun on kuollut usko, puhujallakin, tulee sieltä kuollutta saarnaa.

Kertoi: Entiset, suoraan Pyhältä Hengeltä lähetetyt saarnat muistava.

kun Pyhä Henki katoaa... kirjoitti:

...puhujalta.

En voi unohtaa niitä EVANKELISIA saarnoja, 40- 50 luvulta, kun Pyhä Henki vielä vaikutti seurakunnissa.
Vain me vanhemman polven uskovaiset muistamme, esimerkiksi ne valtavat kiitosäänet jotka kaikuivat, esimerkiksi suviseurateltassa.

Kun on eksytty ihmisoppiin, eli vain ME henkeen ja "Saara äidin" oppiin, ei ole ollenkaan kumma jos ei enää esiinny evankelista saarnaa.

Kun on kuollut usko, puhujallakin, tulee sieltä kuollutta saarnaa.

Kertoi: Entiset, suoraan Pyhältä Hengeltä lähetetyt saarnat muistava.

..tykkäsivät käydä Nivalassa käydessään vl-saarnoja kuuntelemaassa, mutta ihmettelivät miksi niistä voima ja elävyys vähitellen hävisi ja lakkasivat sittemmin käymästä. Havaintosi selittää sen - tuli omaa oppia sekaan ja nousi päällimmäisenä pintaan ja hapatti koko taikinan.