Korvatulpat

Jumala
sinulla täytyy olla
kumman kuulemattomat korvat.
Olisitko ystävällinen
ja ottaisit tulpat pois.
Sinä varmaan ymmärrät huumoriani
ilman anteeksipyyntöäkin.
Olen surullinen ja sappeni alkaa kiehumaan!
Onko liikaa pyytää sinulta
yhtä ystävää ja työtoveria.
Ihmistä jolla olisi sama unelma kuin minulla, tai edes samansuuntainen.
Nauratko sinä pyynnölleni?
Onko se tarpeeton, turha ja olematon?
Maailma on täysi ihmisistä,
eikö siellä nyt todellakaan ole ketään joka jakaisi minun unelmani?
Älä huijaa!
En usko!
Eikö kukaan jaksa kanssani?
Sitäkö sinä koitat selittää?
Etkai sinä nyt minua kiusaa?
Jumala?
Sinä tunnet minun malttamattoman luonteeni.
Eikö tässä nyt ole kypsytty ja kasvettu, sen
minkä sisätiloissa pystyy.
Haluan ulos aurinkoon ja kasvamaan työtä tehden.
Ei minusta koskaan tämän valmiimpaa tule, tiedät sen kyllä. Aina yhtä keskenkasvuinen, omapäinen, umpiluupää. Eikö sinun "tarhassasi" ole käyttöä tällaiselle. Olenko ymmärtänyt jotain väärin.
Sekin vielä! Älykkyysosamäärä liian pieni näihin hommiin.
Vakavasti puhuen, Isä sinä tiedät mitä minä tarvitsen. Tapahtukoon sinun tahtosi, sitä opettelen. Voisit silti vastata kysymykseeni, kumpi minä olen, olenko perhonen joka lentää rajojen yli ja tuottaa iloa ihmisille. Vai olenko kastemato joka ryömii mullassa aina ja ikuisesti maata möyhentämässä.
Ystävälliset vastaukset:
Sydämeni vasen kammio, taivaalliset postit.
P.s Ethän unohda sitä ystävää ja työtoveria,
en minä tässä turhaan valita. Tarvitsisin tukea, ihmisen malliseen pakettiin muokattuna.
Vai oletko eri mieltä?