Mulle sattui kurja juttu. Olen aina ollut uskollinen avopuolisolleni, olemme olleet yhdessä 11 vuotta . ja kaksi tenavaakin on; alle kouluikäisiä molemmat.
Olin tyoporukan kanssa viihteellä keväällä, ja siellä kaikenlaisten sattumusten jälkeen päädyin seksisuhteeseeen tummaihoisen miehen kanssa.
Luulin päässeeni asiasta kuin koira veräjästä, ei tullut seksitautia ja menkatkin tuli ajallaan. Nyt ei seuraavia kuulunutkaan ja tein raskaustestin, ja järkytys oli sanoinkuvaamaton koska se oli positiivinen:(.
Odottamani lapsi ei millään voi olla mieheni, joten vaihtoehtoja ei paljon jää.
Aika on huomenna neuvolaan raskauden ajankohdan määrittämiseksi.
Selvää on etten lasta aio tehdä. En voisi miehelleni paljastaa syrjähyppyä, se tuhoaisi perheemme.
Murhe onkin nyt että jos viikot ovat yli 12, ( mitä kyllä epäilen) kuinka raskaat perutelut pitää aborttiin olla?. huomenna olen viisaampi muttta jännittää vaan niin pirusti..
Olin tyoporukan kanssa viihteellä keväällä, ja siellä kaikenlaisten sattumusten jälkeen päädyin seksisuhteeseeen tummaihoisen miehen kanssa.
Luulin päässeeni asiasta kuin koira veräjästä, ei tullut seksitautia ja menkatkin tuli ajallaan. Nyt ei seuraavia kuulunutkaan ja tein raskaustestin, ja järkytys oli sanoinkuvaamaton koska se oli positiivinen:(.
Odottamani lapsi ei millään voi olla mieheni, joten vaihtoehtoja ei paljon jää.
Aika on huomenna neuvolaan raskauden ajankohdan määrittämiseksi.
Selvää on etten lasta aio tehdä. En voisi miehelleni paljastaa syrjähyppyä, se tuhoaisi perheemme.
Murhe onkin nyt että jos viikot ovat yli 12, ( mitä kyllä epäilen) kuinka raskaat perutelut pitää aborttiin olla?. huomenna olen viisaampi muttta jännittää vaan niin pirusti..
Vastaukset 140
Vanhimmat
Mistä tiedät varmasti, ettei lapsi ole miehesikin lapsi? Lapsi on varmasti Sinun lapsesi ja kaikki avioliittoon syntyvät lapset ovat yhteisiä lapsia biologisesta taustasta huolimatta. Kaikkiaan 7% lapsista on heitä, joiden biologinen isä ei ole sosiaalinen isä. Lapsi on muiden lapsiesi pieni sisko tai veli.
Lapsi elää jo omaa elämäänsä. Hän ei ole tehnyt mitään, mitä pitäisi katua. Miksi hänen tulisi maksaa hengellään olemassaolostaan?
Ole aikuinen ja kanna vastuusi. Ota lapsi vastaan. Uskon, että miehesi ymmärtää asian, kun sen kerrot. Jos lapsi sittenkin on miehesi tekisit melkoisen vääryyden myös häntä kohtaan surmauttamalla lapsen.
Abortti-asiamiehet jakelevat täällä neuvot lapsen pään menoksi alta aikayksiön. Harkitse heistä huolimatta vastuutasi. Ajattele lapsesi elämää. Ole rohkea. Tee oikein.
http://www.teo.fi/FI/Luvat/Raskauden_keskeyttaminen/Sivut/etusivu.aspx
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abortti#cite_note-2
Sullapa on kiva katsella kun lapsesi kasvavat ja miettiä, että niin, nyt se tappamani lapsi olisi sen ja sen ikäinen..Arvaa, arvostaako miehesi sinua senkään vertaa kun kuulee sinun tehneen abortin syrjähypyn lisäksi. Nuo asiat kun harvoin jäävät salaisuudeksi.
Käsittämätöntä, miten nainen jolla on jo lapsia voi päätyä murhaamaan oman lapsensa. Tajuatko edes sitä, että se, että omallatunnollasi on syrjähyppy ja abortti tuhoaa liittosi kuitenkin. Jos olette olleet noinkin kauan yhdessä, miehesi kyllä huomaa jonkin olevan vialla. Miten ajattelet tehdä abortin häneltä salassa? Entäs, miten selviät henkisestä traumasta päivässä ja palaat arkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut? Tilanne tuntuu toivottomalta, mutta anna lapsesi elää!
Mistä tiedät että aloitaja saa jotain traumoja abortista? Hänähän tuntuu olevan enemmän kuin halukas pääsemään eroon odottamanstaan lapsesta. Abortti on todellakin pienin murhe aloittajan tilanteessa.
Ei se elämä välttämättä aborttiin ja syrjähyppyyn kaadu. Kunhan ottaa opikseen ja jättää vieraissakäynnin kokeilut tähän.
un en lukenut viestin linkkejä, niin en tiedä mistä ehdoista siellä puhuteen, mutta jos puhutaan niistä ehdoista jotka täytyvät täyttyä, että meillä abortin saa, niin eikös tämä oikein hyvin täytä ehdot...
Kuoleman jälkeen avioero on toiseksi suurin stressaaja ihmisten elämässä. Eihän kukaan siis kuvittele, että avioero olisi mikään pieni sosiaalinen rasite elämässä? Kyllä sen jo painava sosiaalinen syy täytyy olla?
Olisi kiva kuulla miten aloittajan tarina tästä jatkuu, miten käy...
aloittajalla oli yli 12 rv...
Normaalilla tuntevalla ihmisellä sellainen on. Normaali ihminen tuntee syyllisyyttä syrjähypystä ja tässä tapauksessa kun raskaus on noin pitkällä että sikiö pystyy aistimaan kipua, niin luulisi sen vaikuttavan niihin tunteisiin, mitä tulisi abortin jälkeen.
Valitettavasti sitten on niitä ihmisiä, joilla tällaista oikean/väärän tajua ei ole, mutta aloittaja vaikuttaa ihmiseltä, jolla se omatunto on. Entä Sinä?
Eihän se silloin kaavintaan joudu....
Pitääpä lukea uudelleen..
Ja oletko varmasti edes raskaana?
Ja kuka on lapsesi isä loppujen lopuksi?
Ikävä kyllä raskaana olen, vaikka niin muuta toivoisin ja rukoilisin..
Lapsi ei varmuudella ole mieheni. Eikä itseasiassa voi olla muuta kuin tuon typerän illan seurausta.
En voi mitenkään asiaa kertoa miehelleni, koska se murtaisi hänet ja rikkoisi varmuudella perheemme. En vi tehdä sitä lapsilleni. Mieheni on hyvä ja ymmärtäväinen mutta tiedän että hänelläkin on rajansa ymmärryksessä ja se kulkee kyllä tasan tässä asiassa.
Lasta en voi synnyttää ja antaa mieheni olla siinä uskossa että se on hänen, koska odottamastani lapsesta tulee ihon väriltään erilainen kuin muu perheemme.
Eniten tässä harmittaa ja kalvaa se kuinka saatoin olla noin mahdottoman tyhmä ja houkuteltavissa. Ja millä seurauksella.
Mutta tyhmästä päästä kärsii koko roppa.
Tuossa joku olikin linkittänyt keskytyksestä tietoa. Kiitos vaan! Olisi tietysti pitänyt itsekkin pystyä se löytämään, mutta nyt on jotenkin lamaantunut olo eikä ajatus kulje.
Jokatapasu keskeytys on varmuudella kaavinta. Sen verran mitä hermostumiselta pystyin keskittymään , ymmärsin että kyllä viikkojen 12 jälkeenkin vielä voidaan keskeyttää muissakin tapauksissa kuin vammaisuuden vuoksi.
Huomenna kuulen varmasti lisää...
Olet onnistunut pettämään miehesi pahimmalla mahdollisella tavalla ja nyt vielä aiot tappaa lapsesikin... Mitä jos myöntäisit itsellesi, että et enää ansaitse miestäsi ja hänen rakkauttaan, mikäli et kerro asiasta ja saa hänen hyväksyntäänsä ja anteeksiantoaan!?
Ole nyt edes tässä toisessa asiassa vastuullinen, vaikka se tietäisikin eroa miehestäsi! Tyhmästä päästä kärsii tosiaankin koko kroppa- ja monesti sekään ei riitä, vaan siitä kärsii vielä koko perhekin..!
asia (abortti) tulee kuitenkin ilmi joskus, onko parempi että miehesi jättää viimestään silloin kun saa jotain (muualta kuin sun) kautta tietää abortista? Joudut siihen asti salailemaan asioita mieheltäsi..mukavaa avioelämää?
Ja lapsen olet tehnyt jo, nyt voit enää miettiä joko hänen surmaamistaan ja laittamista silpomismasiinan läpi, tai sitten tunnustat kaiken ja annat tämän lapsen pitää ainoan mahdollisuutensa jatkaa ainutkertaista elämäänsä.
Miten niin abortti tulee ilmi, paitsi jos nainen sen haluaa kertoa? Eihän mies sitä mistää voi saada tietää. Terveydenhuollossa on vaitiolovelvollisuus.
Aloittajan tilanne on ikävä. Ymmärrän hyvin että abortti on ainoana vaihtoehtona mielessä. Voihan olla että aloittaja on juuri sellainen nainen jolle abortti todellakin suuri palastus; pelastaa naisen ja hänen perheensä takasin elämään.
Meidän sivullisten on turhaa jakaa tuomioita täysin tuntemattoman ihminen tekemisistä. Hänellä on varmasti muutakin mietittävää kuin ihmisten arvostelua.
Miten aikuinen nainen ja vakisuhteessa elävä
voi suostua sexiin tummaihoisen kanssa ilman
ehkäisyä,jos avon kanssa siitä huolehditaan.
Käytä abortin jälkeen ehkäisyä,jos pystet vielä
sexiin miehesi kanssa ilman huonoa omaa tuntoa,
sillä HIV ei ole vielä pois suljettu.Tuskin voit
humalan syyksi laittaa moista typeryyttä.
Itse en antaisi anteeksi toisen syrjähyppyä.
"Voihan olla että aloittaja on juuri sellainen nainen jolle abortti todellakin suuri palastus; pelastaa naisen ja hänen perheensä takasin elämään."
Noinko tosiaan ajattelet?! Tehty, mikä tehty, eikä siltä mikään enää pelasta. Toki, jos petturintiellä haluaa jatkaa, niin voihan sitä yrittää niin, että tappaa ensin lapsensa ja uskottelee miehelle, että kaikki on, kuten ennenkin, MUTTA onko se oikein?!
Miksi se näyttää aina siltä, että ne, joiden mielestä abortti on ok keino, ovat aina niitä, jotka käyttävät/käyttäisivät muitakin likaisia keinoja hyväkseen.. -kuten nyt tässäkin; aloittaja mietti, että ei voi pitää lasta ja uskotella miehelleen, että tämä on hänen jälkelkäisensä, siksi, että lapsi tulisi olemaan ihonväriltään poikkeava- muuten tuollainen keino olisi siis aloittajasta selvästikin ihan varteenotettava... ja sitten sinä toteat, että abortti pelastaa naisen ja hänen perheensä takaisin elämään... Joo, pelastaahan se, jos tosiaan tappaa ensin lapsensa ja jatkaa sitten loppuelämänsä valheiden ja salailun verkossa elämistä..!
Missä ihmiset on omatuntonne ja oikeustajunne?! Olette valmiit tappamaan, pettämään ja pettämisenkin jälkeen pettämään..! HUH naiset!
tuo silpomismasiina? Olin joskus aputöissä sairaalassa ja siihen aikaan ainakin abortoidut sikiöt hävitettiin polttamalla isossa uunissa muun leikkausjätteen kanssa..... No yhtä ällöjä asioita kumpikin.
missä on todellakin ihmisten moraali ja omatunto.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
ketjun aloittajalle sanoisin. Älä lähde valheen verkkoon. kun jäät siitä kiinni ei puolisosi tule koskaan enää luottamaan sinuun. sitä et saa takaisin. Ole rehellinen nyt ja kanna vastuu siitä mitä olet tehnyt.
Katsohan video abortista www.lopettakaa tappaminen,
itse voin pahoin katsellessa,kun sikiö kaivetaan
ulos kohdusta.Onneksi en itse ole koskaan joutunut
valitsemaan tuota tietä.Olin 16,kun tulin raskaaksi,
mutta en suostunut aborttiin,vaan halusin saada
lapsen,enkä ole katunut päätöstäni.Jos nainen
tulee raskaaksi huolehtimatta ehkäisystä ja
tekee sen jälkeen abortin,se on tuomittavaa.
Asia on eri,jos abortti joudutaan tekemään
terveydellisistä,tai sikiön vamman vuoksi.
Jokaisen velvollisuus on huolehtia ei toivotuista
raskauksista,sekä naisten,että miesten.
Onnea vaan abortin valinneena ja sääli miestäsi,
kun on luottanut uskollisuuteesi.
Eli kaikilla lapsilla ei sinun mielestäsi ole kuitenkaan oikeutta syntyä. Jos on vähänkin epäilystä siitä, että lapsi voi syntyä sairaana, niin ei muuta kuin aborttia kehiin.
No joo... Itse olen sitä mieltä, että abortti on jokaisen ihmisen oma asia, jokainen ihminen elää loppupeleissä kuitenkin yksin sen kanssa. Mutta pettämistä en salli.
Olisit hankkinut sen katumuspillerin heti
panon jälkeen,kun ilman ehkäsyä pelasit.
Olis perheesi säästyny moiselta tuskalta.
Miten kehtaat vielä abortin jälkeen olla
miehesi silmien edessä ja vielä aviovuoteessa.
Häpeä,aikuinen nainen.
Apuamme hän nyt tarvitsee, eikä tuomitsemista. Hän tietää itse tehneensä pahasti ja on nyt pulassa.
sillkihanskoillako pitäis pettureita ja (jopa lapsenmurhaa hautovia) valehtelijoita silitellä?!
Hän ei ole täällä rehvastelemassa synneillään eikä puolustelemassa niitä. Kaikki ihmiset ovat syntisiä, yksi yhdellä, toiset toisella tavalla.
on langennut siihen synneistä karuimpaan, toisen ihmisen, ja vieläpä oman lapsensa surmaamiseen.
kuitenkin niin, että pääsin säikähdyksellä. Sain luonnollisen keskenmenon 13:lla viikolla. Kerroin vasta keskenmenon jälkeen miehelleni kaiken. Mieheni antoi kaikki anteeksi, ja saimme vielä kolme yhteistä lasta sen jälkeen.
Sinua neuvoisin kertomaan heti miehellesi. Avioliittoa ei voi rakentaa valheelle, mutta keskenäinen anteeksianto on hyvä perusta avioliitolle. Yleensä jos tapahtuu syrjähyppyjä, vika ei ole vain pettäneessä puolisossa, vaan avioliitossa on silloin paljon korjattavaa.
Jos miehesi rakastaa sinua, avioliittonne ei välttämättä kaadu tähän koettelemukseen. Se riski kuitenkin tässä on, että miehesi loukkaantuu ja ottaa eron, mutta asia olisi vielä pahempi, jos hän kuulisi siitä vasta jälkeenpäin ja kenties muilta, sivullisilta. Missä on anteeksiantamusta, siellä on elämää!
Mietitte sitten yhdessä mitä teette, annatteko lapsen adoptioon vai otatteko sen yhteisessä kodissa kasvatettavaksi. Aborttia ei välttämättä enää saa, mutta voihan sitäkin vielä yrittää anoa, (jos omatuntosi sallii abortin), ja vedota vaikeaan tilanteeseen. Olet kieltämättä pahassa pulassa.
en huomannut, että kirjoititkin, että olette AVOLIITOSSA eikä laillisessa avioliitossa.
Silloin asia ei periaatteessa kuulu kumppanillesi, koska hän ei ole aviomiehesi eikä hänestä ei tule lapsen juridista isää. Kannattaisi kuitenkin kertoa hänelle asiasta etukäteen, ainakin, jos aiot synnyttää ja pitää lapsen.
Monet avoliitossa olevat miehet kuitenkin suhtautuvat avokumppaniinsa yhtä omistavasti kuin lailliseen vaimoonsa, joten voi tietysti käydä niin, että hän jättää sinut. Suhdettaan kannatta pohtia ja miettiä. Syrjähyppy on aina merkki siitä, että asiat eivät ole kunnossa.
avoliitosta :O Avopuoliso tai aviopuoliso. Jos toisilleen ollaan luvattu olla uskollisia, ja vielä lapsiakin on, niin eipähän paljon eroa avioliitosta muuten kuin lain kannalta. Ei ainakaan meillä.
Milläköhän vuosisadalla elät?
on pelkkää luulottelua. Sitä ei tosiasiassa ole olemassa.
Avoliiton ainoa "etu" on se, että siitä pääsee nopeasti eroon, jos jotain tapahtuu, eikä omaisuuttaan joudu jakamaan toisen kanssa. (Tosin avioliitossakin puolisoilla voi olla täysin erilliset omaisuudet, jos on avioehto.)
Jos menee avoliittoon, niin jättää takaportin auki ja päättää, että näin eletään, kunnes riitaannutaan tai löydetään itselle toinen kumppani.
Kyllä eroaa.Hyvinkin paljon.AVOpuolisolla ei ole esim mitään oikeuksia,jos toinen kuolee.Avopuoliso joutuu tunnustamaan mahdollisen perheenlisäyksen.Itselläsi taitaa olla korvantaukset vielä märät.Useimmille on käynyt huonosti,kun olettavat avoliiton olevan sama asia kuin avioliitto.
avioliitosta voi noin vain lähteä? Kylläpäs se avioerojen määrä on ollut kovasti nousussa ja eroaapa nuo "Herran omimmatkin". Ne vain tapahtuu niin hiljaisuudessa, että sen kuulee vasta sitten kun toisella on uus kainalossa... Ei sitä avioliittoakaan ole kovin usein olemassa, vaikka sitä kuinka on käyty kuulemassa se herran aamen. Sitä vain mennään nuorena naimisiin, jotta saadaan tyydytettyä ihmisen perustarpeita ja sitten parin vuoden päästä sitä erotaan, kun huomataan, että eipä tämä ollutkaan ehkä se mitä sittenkin elämältä haluaa... Kuulostaa ehkä katkeralta, mutta sitäpä se ihmisen elämä joskus on... Jokapaikassa se on se takaportti... Jos on noin hepposilla persteilla liikkeellä, että avoliiton etuja on se, ettei tarvi jakaa omaisuuttaan ja siitä pääsee nopeasti eroon, niin olen ihan onnelinen näin. Kylläpä meillä on ihan yhteistä kotia perustettu tässä ja kaikki mitä on ostettu on ostettu yhdessä, eli jos jotain tapahtuu puolisolleni, niin minullepa ne jää, jos ei sitten puolison sukulaiset halua ostaa minua ulos niistä tai toisin päin... Lapsien tilanne on aina turvattu, koska rintaperillistä ei voi jättää perinnöttä kuin painavilla perusteilla testamentin avulla... Nopeasti sitä pääsee eroon avioliitostakin, jos haluaa. Pakkaa vain tavarat ja lähtee kävelemään, katkera puoliso voi pitkittää eroa, jos haluaa, mutta nykyään saa haettua eron yksinkin. Tai pakkaa toisen tavarat ja sanoo, ettei tarvi näkyä.
Puran vähän helpotustani täällä.
Kävin tänään neuvolassa ja sain osakseni erityisen asiantuntevaa ja ymmärtävää palvelua terveydenhoitajalta. Hän järjesti minut samantien lääkärin vastaanotolle ja ultraääneen.
Samaa asiallista, ymmärtävää ja tukevaa apuaan tarjosi myös lääkäri. En tiedä onko mieli erityisen herkkä nyt reagoimaan kaikkeen, mutta positiivinen olo jäi.
Raskausviikot on tosiaan 11, eli kiirettä pitää, mutta keskeytys järjestyy ilman erityistoimenpiteitä kiitos ihanan terkkarihenkilökunnan.Helpotus on sanoinkuvaamaton!
Lueskelin muutamia kommentteja tässä ketjussa, ja sen verran voi sanoa, että abortti ei tosiaan tule olemaan ongelma minulle. Tiedän myös ettei miehenikään pidä sitä vääränä. Olemme asiasta keskustelleet jo aiemmin, kun yksi hyvä ystäväni päätyi aborttiin. Mutta ehdottoman vääränä ja tuomittavana hän pitää uskottomuutta. Siihen liittomme tulisi kaatumaan, jos hän sen tietäsi, ei aborttiin.
Olen itsekin rehellisyyden kannalla ja uskollisuuden; olen ollut aina, vaikka sitä on vaikeaa uskoa nyt. Nyt mokasin ja kammaottavalla tavalla. Mutta sitä en saa enää millään tekemättömäksi, en vaikka tunnustaisin tai rukoilisn muuta, tai vaikka lupaisin tähdet taivaalta. Tehty mikä tehty.
Jos kaiken miehelleni tunnustaisin eromme olisi varma. Sitä en voi lapilleni tehdä. En näe mitään mieltä tuhota suhdettamme; eihän mieheni tästä kärsi kun ei siitä tiedä mitään. Eikä voi saada koskaan tietääkään. Miksi aiheuttaisin perheelleni surua, oman töppinin takia. Ise sen tekoni taakan kannan.
Tiedän että osa ihmisistä ei hyväksy paitsi tekoa( syrjähyppyä ja aborttia), mutta myöskään sitä että en paljasta itseäni.En hyväksy itsekkään naista muuta kuin abortin. Minusta se on kuitenkin perheemme tulevaisuuden kannalata parempi, että asia jää omaksi ikäväksi salaisuudekseni.
Toivon että moralisoijat eivät lähtisi joukolla lynkkaamaan. Vakuutan että tiedän tekoni siis pettämisen kammottavuuden ja kärsin siitä.
Vaan mietit surmatekoasi yötä päivää.
Kestääkö psyykesi?
Miten voit sanoa,että kuinka ihanaa kohtelua sait neuvolassa?Höpönlöpön!
ps.Aborttiasiat voivat putkahtaa esille joskus yllättävälläkin tavalla.
Minä löysin vuosien jälkeen miniäni kirjeen tuttavalleen(lähettämättä jääneen) jossa hän
kertoi tehneensä abortin pojalleni!
Arvaa,miltä tuntui minusta?-Ja kun se asia on
pitänyt salata minun kaikilta.
Poikani liitto hajosi kuitenkin tuon abortin ja kahden lapsen jälkeen.-Luulen,että aborttiasiasta
se johtui.Mutta miniäni se vaan touhuaa aktiivisesti uuden miehen kanssa,eikä ole moksiskaan abortista!
Jos minulle tulee joskus oikein tinkapaikka x-miniäni kanssa,vetäisenpä aborttikortin hihastani
hänen nenänsä alle.-Eiköhän ole nenänpää valkeana...
luulin että oli tekaistu. Niin paljon muistutti jotain vanhaa Kauniit ja rohkeat -jaksoa.
No, onnea kun löysit itsellesi sopivan ratkaisun! En sano että hyväksyn tekosi, mutta mistä sitä tietää mitä itse tekisi samassa tilanteessa..
Voimia!
Aborttiväki onnittelee ratkaisustasi ja toivottaa "voimia". Noita pimeitä voimia tarvitsee äiti avukseen surmauttaessaan lapsensa. Teon jälkeen nämä "voimat" näyttävät usein jättävän äidin ja moni valittaa täällä tuskaansa. Katuvia ei abortiväki kykene eikä edes yritä auttaa.
Olet hirveä ex-anoppi, pahansuopa ja ilkeä.
Ethän vain ole osasyy poikasi eroon??
Niimpä. En ole kauniita ja rohkeita katsonut, mutta tunne on itselläkin ollut välillä sama,että näin voi sattua vain elokuvissa ja että miten minun tavallisen mukavassa elämässä voi tapahtua näin ikävää. Välillä on tunne niinkuin itseäni ulkopuolisena katselisin;, epätodellista ja odotan että herään pahasta unesta.
En hyväksy itsekkään tekoani, mutta keinot hyvittää on vähissä ja tekemättömäksikään en tekoa saa. Se ei ainakaa ole hyvity jos pilaan muunkin perheni elämän.
Niitä voimia nyt tosissani tarvitsen. Jollain oudolla tavalla helpottaa kun voi tuntemattomille kirjoittaa asiasta. Tässä samalla oma ajtuksin selkiintyy.
Juuri noin abortti-vertaistuki toimii. Odottava äiti ohjataan "aloittamaan keskustelut" lapsensa hengestä. Häntä saatellaan itsekkyyteen, lapsesta ei aborttiväki sano halaistua sanaa, lopuksi toivotellaan "voimia" lopulliseen tekoon. Manipulaation uhri kuvittelee itse keksineensä hänelle hienovaraisesti ja aina samalla kaavalla syötetyn ratkaisun.
Mikä syy kirjattiin aborttihakemukseen perusteluksi?
Kyllä on rasismi järkyttävää, että pitää oma lapsi tappaa. Ihan kuin jotain keskiaikaa elettäisiin. Vaikka miehesi lähtisikin, niin ei sinua kukaan tule kivittämään. Saat paljon iloa uudesta ihmisestä, joka nyt tarvitsee sinua asuinpaikkanaan. Älä alennu rasistiseksi tappajaksi.
Jos et sattunut huomaamaan alkuperäinen on jo itse päätynyt aborttiin. Siis ennekuin edes kirjoitti tänne.
Ymmärtänet ettei tuohon päätökseen voi muut vaikuttaa kun raskaana oleva itse.
Niin, olet joutunut todella syvällisten asioiden äärelle.
Omaa aborttiani ajatellen, minulla oli eri lähtötilanne kuin sinulla, eli itse en etukäteen voinut kuvitellakaan aborttia tekeväni. Asia on liian vaikea ja monisyinen miettiä etukäteen, vain sillä hetkellä tietää mitkä asiat alkavatkin tuntua ja mitkä eivät. Olin siis valmis joustamaan periaatteestani.
Olen joustanut periaatteestani muutenkin, eli toinen sinun polttava aiheesi: uskottomuus. Myös tässä asiassa luulin olevani ehdoton ja niin monet kerrat silloisen kumppanin kanssa siitä puhuttiin, että ehdoton nolla linja... Kuinka ollakaan, annoin kuitenkin syrjähypyn anteeksi ja se suhde ei katunut, vaan vuosien päästä ihan muihin asioihin.
Eli meillä on kuvitelma siitä millainen elämämme ja maailmamme on, ihannemaailma. Todellinen elämä on kuitenkin hyvin usein eriasia.
Myös miehesi on varmasti pohtinut asiaa syvällisesti, mutta mikäli paljastuisit, niin sillä hetkellä alkaa ihan uusi ajatusprosessi. Kun oikeasti on tilanne, että tämä suhde pitäisi nyt lopettaa, pitäisi teidän tapauksessa jättää lapset, hajoittaa koti... Tilanne on ihan eri kuin ajatuksen tasolla jättäminen ja lähteminen.
Siinä vaiheessa un aborttiväki hylkää, te olette paikalla auttamassa ja toivottelemassa voimia...
"en antautunut perheenlisäykseen..."
Olet tyystin shokissa,joten älä tee mitään peruuttamatonta,jota katua loppuelämän.
Luuletko,että voisit jatkaa,ettei mitään olisi tapahtunut?Varmasti miehesi huomaa,ettei kaikki ole kunnossa-ja sinun on PAKKO kuitenkin kertoa
kaikki.
No entäs se mies,joka sinua lykki?Mitä hänen vaimo sanoo tästä asiasta?Vai kannatko taakan sen miehenkin puolesta?Et tajua ollenkaan mitä olet menny tekemään.Nyt tietysti väität,että mies oli sinkku.No oma asiasihan se on,mutta minä laittasin miehen vastaamaan myös.
vielä varmemmin valheilla ja salailuillas!! Toivon todella että jäät kiinni ja miehesi saa tietää mikä tosiasiassa olet...hän ja lapset ansaitsee kunnollisen vaimon ja äidin. Siihen susta ei lapsen tappamisen ja juonittelujen jälkeen ole!!
Samaa olen miettinyt, kuinka periaatteistaan joutuu tinkimään. Olen ollut aina ehdottoman uskollisen parisuhteen kannattaja ja puolestapuhuja, jotkut voisivat sanoa jopa morajisoija, eikä pahasti liioittelisi.
Siksi tämä on itselle niin vaikeaa.
Mieheni pitää minua malliesimerkkinä uskollisesta vaimosta ja luottaa minuun täysin. Töpäykseni paljastumien olisi hänelle niin liikaa, että en todella voi heittää palloa asiassa hänelle. En voisi tuottaa sitä tuskaa ja ahdistusta jota tämä meille aiheuttaisi; en itsekkäästi itseäni ajatelleen, mutta myöskään miestä ja lapsia ajatelleen.
Voi olla itsensä pettämisä se kun ajattelen että kannan taakan yksin ettei muu perhe kärsi, ja myös pelkurimaisuutta. Mutta sen petoksen kanssa pystyn elämään.
Jos voisin olla varma että mieheni antaa anteeksi ja pysyisi jatkamaan elämäämme yhdessä kertoisin hänelle, mutta tunnen mieheni tässä asiassa ja hän on ehdoton. Ajattelen edelleen että pienempi paha on elää tämä inhottava teko omaski salaisuudeksi jääden kuin että sotken pienet lapseni ja puolisoni tähän. En voi romahduttaa heidän maailmaansa. Enkä kestä että minusta tulisi tämän tapauksen seurauksena yhtäkkiä huono äiti ja vaimo. Tämän yhden virheen takia. Vaikka tekoni on paha en kuitnekaan ajattele että minun pitää siitä elämälläni ja perheeni tuhoamisella maksaa.
Sinulle kiitos että kirjoitit asiallisesti. En yritä röyhistellä teollani, päinvastoin. Mutta en voi mysökään koko loppuelämää itseni siitä ruoskia. Niinkuin sanoit elämä ei ole sitä ihannemaailmaa vaan karu todellisuus iskee joskus näin kovaa.
että kertomalla puolisolleen omasta pettämisestään siirtää vastuun omasta teostaan sen puolison harteille. Saa itse asian pois painamasta omaa mieltään, mutta sen sijaan siirtää sen pahan mielen sille viattomalle.
Tavallaan olen tuosta samaa mieltä.
Eiköhän juuri tällä palstalla aika moni ole joutunut tavalla tai toisella kohtaamaan sen karun todellisuuden ja joutunut miettimään asiat ja omat periaatteensakin uudestaan. Ihmiset tekevät vääriä ja hätäisiä ratkaisuja, eikä niitä ja tunteitaan voi etukäteen kuvitellakaan. Raskaaksi tuleminen on sen verran iso asia, että se varmasti herättää/säikäyttää ja siten pakottaa ihan oikeasti ajattelemaan tekojensa seurauksia. Etköhän sinäkin ole nyt pelästynyt sen verran kovin, että osaat taas todella arvostaa sitä mitä sinulla on ja teet parhaasi sen pitämiseksi. Niin itsesi kuin etenkin perheesi tähden. Siis vaikka teit toki väärin perhettäsi ja miestäsi kohtaan (tosin inhimillistä tuo näyttää olevan minkä tahansa tilastojen mukaan), toisaalta tämä saattaa olla sinulle se sysäys, ettet jatkossa ajattelekaan enää sellaista ja keskityt vielä entistäkin paremmin perheesi hyvinvointiin ja sen kasassa pysymiseen. Koska nyt tajuat arvostaa sitä taas entistäkin enemmän. Siis niin kornia kuin se onkin, vääryydestä voi seurata aina jotain hyvääkin. Siis panosta siihen hyvään :)
Kiitos! Hienosti kirjoitettu. Pitkälle noin ajattelen juuri itsekin.
En voita sillä mitään että vedän perheeni mukaan tähän onnettomuuteen. Enkä voita sillä mitään että ruoskin itseäni asiasta lopinikääni. Eikä se ole perheenikään edunmukaista
Olen aina ollut perhekeskeinen ja arvostanut korkealle parisuhteen uskollisuutta ja luottamusta. Kuten kirjoitit, opetus tästä on minulle kyllä tämän elämän kestävä. Ja meni heti kerralla perille.
Et ole edes avioliitossa.-Suotta löysäät toisten
takia.AJATTELE ITSEÄSI!
perheesi eläisi paremmin - ilman valehtelevaa petturia!! Eiköhän miesparkasi ole ansainnut sen mitä parisuhteelta odottaa. Sinä se et enää ole.
Ennenkaikkea lapsesi ansaitsisi elää ja kuolee nyt aivan turhaan sun halutessa pitää oman (sortumispisteessä olevan) mukavuutes!
Mutta joo, mitä muutakaan näin äärimmäisen omanapa-keskeisiltä vois odottaakaan...
siinä toinen moraalivajeinen silottelee tietä seuraavalle...
ole miehesi, etkä sinä ole hänen puolisonsa. Liittyykö suhteeseenne muutakin valehtelua? Sinuna miettisin suhdettani ja selvittelisin sitä "puolison" kanssa.
Mikä noita naisia vaivaa?!! Ugh, mitä tyyppejä! Sääli miehiä, jotka joutuvat heidän verkkoihinsa!
jatkaako petturipuolison kanssa vaiko ei! Pahinta mitä voit tässä tehdä, on laittaa miehesi elämään valheessa ja hyvän parisuhteen kuvitelmassa. Miehesi oikeus on rakentaa itselleen uusi elämä jonkun toisen kanssa, jos hän ei pysty/halua antaa sinulle anteeksi ja hyväksyä tekoasi!
aidan alitse- asiassa kuin asiassa...
Abortintekijät erottaa juuri tuosta tavastaan hoitaa asioita...
olisi nenänpää valkeana abortistaan? Eihän hän näytä täysin laillista tekoaan häpeävän mitenkään, kun kerran on siitä pojallesi kertonut ja ainakin aikonut kertoa ystävälleenkin. Sinuahan tässä näyttää enemmän oma tekosi hävettävän, kun salailet tekemääsi rikosta.
Ehkäpä pelkäät että oma nenänpääsi valkaistuisikin kummasti, kun miniäsi nostaisi syytteen sinua vastaan kirjesalaisuuden rikkomisesta? Mitä muuta syytä sinulla olisi salata tekoasi?
Miten niin. jos ei ap miehelleen kerro asiaa, ei ole mitään valittavaa. Mies elää onnellisesna ja tietämättömänä koko asiasta hamaan hautaan ja heidän perheonnensa säilyy.
Ei moisen jutun takia kannata koko elämää uhrata jos kerran on muuten ollut suht hyvä liitto.
Minusta ap kirjoittaa varsin viisaasti asiasta.
Miksi hän särkisi perheensä? Miksi aiheuttasi muille pahaa mieltä ja murhetta, jos se ei ole tarpeen? Jos hän itse kerran kestää kantaa tekonsa salaisuutenaan, niin sittenhän kaikki on kunnossa. Se on eri juttu jos salaisuuden paino on liikaa, ja joutuu sen vuoksi ottamaan muut mukaan asiaan. Mutta ap.muistaaksen jossain jo kirjotti, että pystyy elämään asian kanssa.
Olisi toisaalta raukkamaista tuhota perhe, (jos kaikki on ollut tavallisen hyvin tuohon saakka) tuollaisen töpin vuoksi, jos kerran tekijän oma psyyke kuitenkin asian kestää.
Minusta täällä monissa vastauksissa on ikävä henki ; aivam kuin pääasia olisi että tekijä saadaa lynkattua,vaikka hän on itse ilmoittanut olevansa pahoillaan. Aivan samoin kuin monissa aborttikeksuteluissa on pääasia että tekijät ja teon suunittelija saadaan kunnolla haukuttua, ei niinkään se että keskusteltaisiin itse abortista ja sen merkityksestä.
Ihme porukkaaa täällä hilluu.
myös oman akntani tässä, täytyy kantaa kori kekoon ja kompata satuaa ja kumppaneita taas. Kun tehty on joka tapauskessa jo tehty, pitää katsoa eteenpäin... mikä toimintataa tuottaa vähiten tuskaa kaikille, ja valita sen mukaan. Minusta olisi itsekästä keventää omaa omatuntoaan muiden onnen kustannuksella, yksin salaisuuden pitäminen voi olla rankkaa mutta jos siihen pystyy, en näe Mitään syytä tuottaa tarpeetonta tuskaa useammille osapuolille.
Useille keskuetlijoille pääasia on mahdollisimman laajamittaisen mielipahan tuottaminen, etenkin sille joka teki väärin ja tietää sen, muista viis. Kunha pahantekijä kärsii, ei ole väliä jos muutkin joutuvat kärsimään siinä sivussa. Minusta tuo ei oel rakentavaa ajattelua ensinkään, saati realistista... toimikoot toki omalla kohdallaan niin jos sen parhaaksi katsovat.
***
eiköhän tuo ole pilannut suhteensa joka tapauksessa. Mikään ei ole ennallaan vaikka kuinka yrittäisi salailla tekojaan. Ainoa paras mitä voisi enää tehdä ettei pahenna tilannetta vielä entisestään olisi tunnustaa avoimesti ja rehellisesti kaikki. Tulee ne kuitenkin ilmi jollain tavoin ja sillon viimestään kulissi kaatuu.
Mutta vastausta ei saatu vieläkään siihen mitä sietämätöntä on siinä että jotkut toiset säälii surmattavaa lasta ja osoittaa tälle myötätuntoa mm. toivomalla rauhaa hänen sielulleen? Onko se niin rankkaa että joku toinen välittää lapsen kohtalosta jonka itse sinetöi mitä karmneimmalla tavoin?
kokemusta on. Päin vastoin virheistään oppineena elämä on paljon antoisampaa ja perhe-elämä kukoistaa paremmin kuin koskaan. Mitä nyt moisista pikkusalaisuuksista.
varmasti.. ehkä kertoo kuitenki jotain suhteen laadu(ttomuude)sta jos pitää salailla, ja vielä jotain noin oleellisia asioita..toisaalta ethän säkään varmaks tiedä mitä karmeuksia puolisos sulta salaa? Alkaa se paska (kielletty liha) joskus siellä maton alla mädältä haista vaikka kuinka peitellään... No, miten vaan, eipä käy kateeks!
Mikä aiheuttaa vähiten tuskaa? Ei ainakaan oman jälkeläisensä tappaminen! Tai sitten täytyy olla täysin paatunut, jos valitsee niin äärimmäisen väkivaltaisen tavan peitellä jälkiään. Ja itsekkäämpää kuin keventää omaatuntoaan on kyllä oman jälkeläisensä tappaminen. Nyt sitä paitsi ei ole ensisijaisesti kyse omantunnon puhtaudesta, vaan ainutkertaisen ihmisyksilön elämästä, joka on vasta aluillaan.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ei ole kiva, kun entiset pahat teot alkavat pulpahdella eteen joskus tulevaisuudessa. Kaikki paljastuu joskus.
Kirjeentekeleen kirjahyllyn takaa!
Saa olla onnellinen,ettei appiukko sitä löytänyt!
Olis tullu ryyppymimmille hatkat välittömästi.
Kovasti luihistelee x kun joskus sattuu näkeen.
Vaan mielisairaalaan ei minua saa,heilukoot missä heiluu!
Ne jotka täällä vaivautuvat pidempään keskustelemaan ja ovat elämän puolella, toivovat, että lapsi saa elää, vaikkei alku ehkä ihanteellinen olekaan. Ei tämä maailma kuulu vain niille, joiden vanhemmat ovat hoitaneet asiansa mallikelpoisesti. Pettämisellä, valehtelemisella ja surmaamisella tilanne vain pahenee. Vastuun ottaminen ei todellakaan ole aina kivaa, mutta se on oikein. Vastuuttomuus on väärin.
Ja olkoonkin, että ap on vastuussa syntyneiden lastensa ja miehensä onnesta, niin vielä enemmän hän on raskaana ollessaan vastuussa jälkeläisestään kohdussa. Hänen on nyt priorisoitava asiat.
Kyllä rumasti tekee puolisolleenkin, jos loppuelämänsä salailee noin isoa asiaa. Joka tapauksessa pahinta on ryhtyä surmaajaksi.
Aloittajalla lienee todellakin tarpeeksi "rangaistusta" omassa sielun kärventymisessä.
Sitä, että on tehnyt väärin ei helpota se, että asiasta kertoo muille ja aiheuttaa kärsimystä muillekin. Kun on paha teko, siitä on tietty määrä rangaistusta, sen kantaa nyt aloittaja itse. Jos hän kertoo asiasta miehelleen, on vaarana,e ttä oma tuska ei helpota yhtään, vaan mies ruokkii sitä lisää ja lisäksi vielä tuskan määrä lisääntyy, kun kärsijöinä on myös mies ja lapset.
Unelma maailmassa parisuhde perustuu luottamukseen. Jokainen todellisen elämän parisuhteita elänyt tietää, että oli asia pieni tai suuri, aina ei kannata olle rehellinen.
Toinen asia on, mikäli pahasta teosta kärsisi muut kuin tekijä. Jos vaikka olisi humalassa ajanut jonkun ihmisen päälle ja nyt miettii kannattaaako kertoa vai ei... Silloin syyllisyytensä paljastaminen olisi ehdotonta, sillä siitä rangaistuksen saanti helpottaisi toisten oloa, siis uhrin ja uhrin omaisten... Nyt ei kärsi muut kuin aloittaja.
Täysi tukeni siis satualle ja Tristarille, sekä tietenkin aloittajalle. Kasvottomana vaikeasta asiasta on helppo puhua, toivon, että puhut asiasta paljon, jotta pääset mahdollsimman nopeasti yli. Myös ammattiapu on hyvä vaihtoehto. Elämän täytyy jatkua, perheesi hyvinvoinnin takia.
Nyt meillä on tapaus joka tunnustaa syyllisyytensä. Onkin äärettömän mielenkiintoista lukea, kuinka nyt abortinvastustajat auttavat häntä parantumaan, eivätkä syyllistä lisää, kuten kertovat tekevänsä, auttaessaan ihmisiä parempaan hyvinvointiin aborttinsakin jälkeen (miksei siis toisen omallatunnolla painavan asian jälkeen, eli uskottomuuden?). Ihmettelen miksi me joudumme jälleen tukemaan ihmistä kestämään omaa syyllisyyttään, meidänhän piti vain olla vakuuttamassa, että et sinä ole syyllinen mihinkään...
Minulla on mies, eli avomies. Hän on puolisoni, eli avopuolisoni.
On nainen ja mies, kun he muuttuvat kumppaneiksi, he ovat ensin nais- ja miesystävät. Kun he muutttavat kimppaan, he ovat avovaimo ja -mies, kun rekistöröivät parisuhteensa he ovat aviovaimo ja -mies.
Alusta asti, siis kun siirrytään tytöistä ja pojista naisiin ja miehiin, puhutaan sen naisen kumppanista hänen miehenään, vaikka liite olisi vielä lopussa (-ystävä).
Puoliso ollaan taas siitä lähtien kun jaetaan sama talous kahden ihmisen liitossa, puoliksi sinun, puoliksi minun...
Ihan mielenkiinnsota kysyn, mitä itse tekisitte aloittajan tilanteessa? Kertoistteko puolisolle vai ette?
Minä itse kertoisin. Tässä elämäntilanteessa, tämän puolison kanssa minä kertoisin . Omaan mielipiteeseeni vaikuttaa teitenkin omat kokemukseni ja se miten tiedän kokeneena syrjähyppyjen satuttavan ja pahimmalta tuntui juuri salailu.
Tämäkin on tietenkin, että voi vain teoreettisena miettiä omalle kohdalleen, tilanne saattasi olla toinen oikeasti. Mutta silti, itse uskon vahvasti, että kertoisin.
Aloittaja tietenkin elää omaa elämäänsä, josta minulla ei ole käsitystäkään. Enkä sano todella eläväni aloittajaa paremmin, minä salaan puolisoltani myös asioita, joita tiedän että hän ei sulata, syrjähyppy ei vain ehkä kuulu niihin asioihin, joita juuri tämä puoliso ei pystyisi anteeksi antamaan. Ja kun meillä ei ole niitä lapsiakaan, riski ei ole kovin suuri, jos ei hyväksykään...
Miten te itse omalle kohdallenne?
Tiedän, että aloittajaa ei auta omien mielipiteiden ilmaisu tai jeesustelu, mutta toivon, että aloittaja on jo saanut tarpeekseen koko palstasta, eikä ole kiinnostunut meidän mielipiteistämme...
jo selvinnyt tässä ketjussa että yleisesti abortinsuosijoiden moraali(ttomuude)lla petos halutaan salata ja jäljet pyyhkiä vaikka sitten viattoman henki uhraamalla.
...satuan ja Tristarin omaa mielipidettä, siitä mitä itse tekisivät, mikä ei ole mitenkään näkynyt tässä viestiketujussa. Luet liikaa rivienvälistä kaikkea ssellaista mitä siellä ei ole.. Miksi? Viekö tällaiset keskustelua eteenpäin? Selvisikö sinun vastauksestasi jotenkin kyseisten henkilöiden mielipide?
Siis kertoisinko uskottomuudesta? Riippuu. Tekee ikävää edes puhua moisesta mutta otetaan hypoteettisesti. Jos hairahtuisin vaikka heikkona hetkenä, maentuneena ja yksin, pienessä pöhnässä ja imarreltuna huomiosta, väärään ihmiseen. En kertoisi. En haluaisi tarpeettomasti tuottaa tuskaa ihmiselle jota rakastan yli kaiken, ja toivon että hän on yhtä huomaavainen minua kohtaan. Virheistä jotka eivät merkitse mitään, ei tarvitse kertoa, ei minulle.
Sen siajan jos tilanne olisi toisenlainen, tuota toista ihmistä kohtaan olisi tunteita tai liitossa muuten ongelmia, olisi uskottomuus oire niistä vaikeuksista ja olisi syytä kertoa asiasta ja korjata se vika joka siihen johti, tai ainakin yrittää.
Perheen yhteinäisyys ja hyvinvointi ei saa, ja sen ei tarvitse, kaatua yhden ihmisen inhimilliseen virheeseen. me kaikki teemme mokia, ennemmin tai myöhemmin, se on tdellisuutta ja se on vain hyväksyttävä. Mitä ei tiedä, se ei vahingoita, sanon minä. Itselleni olisi moisen salaisuuden kanssa eläminen vain kauheaa, mutta en kokisi oikeudekseni helpottaa oloani sellaisten ihmisten kustannuskella joille en mitään pahaa halua.
***
vissiin pitänyt jo viedä sinne mielisairaalaan. Mikä se sinä olet tonkimaan toisten tavaroita? Ja mitä se oikeastaan sinullekaan kuuluu mitä hän on joskus tehnyt? Jos se johtuikin sinusta koko abortti. Ei halunnut naisparka lapsaan tuollaiselle mummolle antaa.
Vielä en ole joutunut tilanteeseen, jossa sitä olisin joutunut miettimään. Toki haluan uskoa, etten sellaiseen koskaan päädykään, mutta on tässä ainakin tullut lyhyenkin elämänsä aikana opituksi, ettei ne tilanteet aina niin yksinkertaisia ja suoraviivaisia ole. Siis parisuhteessakaan.
Kai sitä itsekin perustaa ajatuksensa tuohon, että ei itse haluaisi tietää, mikäli kumppanilla olisi joku kertahairahdus. Jos se ei siis meidän väleihin mitenkään vaikuttaisi ja hän sen jälkeenkin olisi täysillä minuun ja mahdollisiin lapsiimme sitoutumassa. Tai juuri kuten aloittaja tajuaa erehdyksensä ja meidän parisuhteemme merkityksen ja tärkeyden itselle. Tuollaisilla asioilla on taipumusta painaa toisen mieltä mahdollisesti vuosikymmenien päästäkin ja viattomalta osapuolelta menee luottamus suhteeseen, vaikka itse asiassa sen jälkeen toisen sitoutuminen suhteeseen voi muuttua paljon suuremmaksi. Siis kuten tuolla aiemmin sanoin, viaton joutuu kärsimään siitä asian paljastamisesta.
Mutta tuo Tristarin pointti oli hyvä, että mikäli kyseessä on parisuhteen ongelmien aikaansaama pettäminen, silloin tosiaan kertominen voi saada toiselle konkretisoitumaan, että nyt on oikeasti pakko jotain tehdä parisuhteen hyväksi tai sitä ei muuten enää kohta ole.
Kyllä.
Mielenkiinnolla olen myös seurannut kuinka vastustaja leiri " auttaa" hätäänjoutunutta aloittajaa.
Puukkoa ja puntaria on tullut, syylistämistä, haukkuja solvaamista, rankkaa arvostelua, suorastaan epäonnen toivotuksia, "lohduttavia "tekstejä siitä kuinka lopunelämää kuuluu nyt aloittajan kärsiä , eikä mikään onni saa häntä enää tavoittaa.
Vastustajat ovat täällä sitä tuomioita jakavaa ja lisätuomioita langettavaa huutosakkia, jolle mikään inhimillinen piirre ei ole ominaista. Heidän mottosananparsilause on "lyö lyötyä niin lujaa kuin ikinä pysyt ja potkaise vielä jos mahdollista".
Tässä on siis nainen joka myöntää syyllisyytensä. Nyt aborttipalstan pulmusien pitäisi siis oman teoriansa mukaan olla tukemassa häntä kaikintavoin ...
Mitäpä nämä tekee? Haluavat lisätä kärsimystä. Ei mitään tuen sanaa naiselle,e ttä pääsisi yli mieltään kalvavasta syyllisyydestä, vaan vain haukkua...
jos kuvitellaan, että tämä nainen katuisikin aborttia, niin samaa paskan heittoahan hän saisi silti osakseen. Ja se tähtää... mihin?
Eli reseptikö onkin, että kun tunnet syyllisyyttä, niin sinua pitää ruoskia ensin kasvottomien lisää, että oikein kärsit? Ohje minkä saat on, että kerro kaikille syyllisyytesi, ettei paina vain omaa mieltäsi? Älä välitä, että pahoitat siinä melko varmasti muidenkin mielen, sillä tarkoitus on että nyt kärsit?
Eli jos kärsit esim. abortin aiheuttamista tunnontuskista, niin on hienoa, että tunnustat meille syyllisyytesi, niin saamme vähän räksyttää lisää. Sitten kerro kaikille muillekin, kerro kaikille joiden elämää aborttisi koski, jotta hekin pääsevät syyllistämään sinua ja haukkumaan lisää.
Odotan malttamattomana milloin se auttaminen, jota palstalla kovaan ääneen kerrotaan tekevän alkaa?
Jossa aborttiminiäni asui useita vuosia.
Joi ja biletti.-Ja valehteli minulle kirkkain silmin menevänsä jonkun naistenvaivan takia
sairaalaan.
Ihan sama.Ukkojen perässä sopii jatkaa samalla tyylillä-niin ennen ja jälkeen poikanikin.
Kaksi lasta jäi siihen sekasortoon.Ensimmäinen sai julman kohtalon...
Päin vastoin. Minusta ap.n asenne kertoo suhteen laadusta positiivista. Hän rakastaa ja arvostaa miestään niin paljon ettei halua kaataa tätä sotkua miehensä niskaan. AP päättää kantaa taakan itsellaan juuri perheensä ja mieensä kohtaan tunteman arvostuksen takia. Hän haluaa pitää pereheensä kasassa koska rakastaa ja on sitoutunut siihen.
Tämä moka jonka teki on ( vain) yksi ikävä välivaihe hänellä. Miksi siihen sotkea muita.
minusta aloittajalla on varsin suuri viisaus ajauksessaan, kun ei koko tähänastista elämää lähde tuhoamaan.
Ja ole huoleti hyvin he tulevat pärjäämään. Vaikka sehän voi tietysti joitain murehduttaa, että liian hyvin pärjää, vaikka on noin töpännyt. Eikö teidän joidenkin mielstä nainen joudakin jalkapuuhun ja vielä kivitettäväksi. sellasta henkeä täällä joissain kirjoituksissa on saanut aistia.
Minulle on tehty abortti, jonka jälkeen olen saanut neljä lasta. Mies on ollut koko ajan sama, ja naimisissa olen edelleen. Abortti ei ole tuottanut minulle tunnontuskia, siitä on aikaa jo 25-vuotta.
Enemmän vaikuttaa siltä, että ap pelkää miestään. Jos hän olisi varma miehensä rakkaudesta ja ehdottomasta anteeksiantavaisuudesta, hän ei edes miettisi lapsen tappamista. Mutta nyt hän päättelee, että mies jättää, jos yksi pikainen syrjähyppy tulee julki. Mies ilmeisesti on viestittänyt jollain tavalla, että pahempaa kuin murha on meneminen sänkyyn vieraan miehen kanssa ja siksi nainen on valmis epätoivoiseen tekoonsa.
Suhde on jo valmiiksi sellainen, että vain totuus ja sen jälkeinen anteeksianto voisi auttaa. Ap tietää pelaavansa uhkapeliä, koska totuus voi lipsahtaa ulos, jos hän vaikka puhuu joskus unissaan. Hän joutuu jännittämään ja pelkäämään ja peittämään jälkensä hyvin. Hän uskoo onnistuvansa, koska ei jäänyt kiinni sivusuhteestaankaan. Todellisuudessa hän on jo kiikissä, koska mies voi seurata erilaisista merkeistä esim. kuukautiskiertoa. Mutta epätoivoisella on tapana ripustautua kuvitelmiin.
Lukekaa Rikos ja rangaistus. Siinäkin raivataan hankala ihminen pois päiviltä. Mutta vaikeudet kasvavat ja ne ovat lähinnä murhaajan pään sisäisiä. Siellä ne pahimmat möröt ovat. Kukaan ei voi taata hänelle mielenrauhaa. Juuri kun ap luulee päässeensä pahimman yli, alkavat möröt herätä.
Lopulta hän mieluummin tunnustaa kaiken päästäkseen huonosta omastatunnosta. Ja sitten kaikki onkin jo aivan pilalla ja sitten sitä anteeksiantamusta vasta tarvitaankin. Mutta kukaan ei tunnu uskovan hänen miehensä rakkauteen nytkään. Miksi hän joskus myöhemmin olisi sen anteeksiantavaisempi?
Eikö jossain ekstissä lukenutkin, että hän tietää mihenesä kaan näihin asiassa esillä oleviin kysymyksiin hyvin. Muistin varaisesti sanoisin(kun en nytviitsi keistiä alkaa etsimään) että ap kirjoittaa asiasta, että mies ei aborttia pidä pahana, mutta sen sijaan uskottomuss olisi katastrifi.
Eikö silloin ole luonnollista, jos haluaa perheensä säilyttää, ja olla tuottamatta muille tuskaa, toimii niin ettei muiden tarviste asiasta tietää. Miksi hän tietoisesti alistaisi perheensä onnettomuudelle, jos asian voi välttää. Mokahan oli naisen. Jos mies ei sitä tiedä, ei Ja mitä aborttiin tulee, se on yksin naisen asia.
" Todellisuudessa hän on jo kiikissä, koska mies voi seurata erilaisista merkeistä esim. kuukautiskiertoa"
Tämä oli huvittava lause. Mitähän tällä tarkoitat? Epäiletkö että miehet tarkastavat naistensa pikkuhousut säännöllisesti? Entä jos onkin ehkäisy jossa ei kuukautisia tule? Tai jos vuoto on niin niukkaa ettei tule kuin viiru pikkuhousunsuojaan? Miten seuraminen tapahtuu jos mies on reissuhommissa tai nainen on reissuhommissa? Tasi jos on jotenkin epäsäännöllinen kuukautiskierto??
Seuraako sinun miehesi kuukautskiertoasi ja millä keinoin??
Tuohon riskos ja rangaistus-kommenttiisi sen verran että ap.ei ole tekemässä mitään rikosta, jos aborttia tarkoitat. Lakimme sallii abortin teon tietyillä raskausviikoilla.
Ja eiköhän hänellä suuremmat möröt pelottelisi jos ottaisi vielä harteillee koko perheensä hajottamisen, lastensa kärsimyksen, miehensä tuskan, kaikn tähän astisen tuhoon aihetuttajana.
Eiköhän taas kahdesta pahasta kannata valita pienin.
omatunto tai olet onnistunut torjumaa kaiken. Kun tajuat tekosi on syyllisyys oleva musertava.
mennyt "vaimonsa" kanssa lailliseen avioliittoon, ja sitten vielä kehtaa vaatia uskollisuutta. Ei avoliitossa ole mitään uskollisuusvelvoitetta. Minusta ap:n olisi parasta jättää tuo mies heti.
Abortti on rikos ihmisyyttä vastaan, vaikka meidän lakimme salliikin sen. Monta kertaahan lait sallivat abortin lisäksi mm monenlaisen syrjinnän ja ihmisoikeuksien polkemisen, prostituution ja orjuuden ym. Siinä, että lait voivat olla vääriä, ei ole mitään uutta.
Ei taida olla sellainen ehkäisy, jossa kuukausia ei tule, kun on kerran raskaana. Ja senkin voi mies huomata, että nainen odottaa. Onhan hän jo aiemmat raskaudet elänyt mukana.
Perheensä säilyttäminen onnistuu vain, jos ei tapa jälkeläistään, sillä onhan hän a) oma lapsi b) vanhempien lasten pikkusisarus. Pikkusisaren surmaaminen ei siis "pelasta" perhettä. Perheen äidistä tulee abortissa surmaaja ja sen lisäksi valehtelija. Ja kaikki tämä siksi, että hän on kerran mennyt sänkyyn vieraan miehen kanssa. Ongelma on noiden pettämisen syiden selvittämättömyydessä. Asiat eivät selviä abortilla, vaan siitä tulee uusia ongelmia. Loppuelämän kestävä peittely ei ole kestävä valinta.
Kahdesta vaihtoehdosta oman jälkeläisensä joka tapauksessa tappaminen on väärin. Totuuden kertomisessa ei ole mitään väärää. Totuus voi tehdä kipeää, mutta se ei tapa.
Abortti tuhoaa ihmisenalun.
Minulla on elävä usko, jonka kautta näen, että kukaan ei ole täydellinen ja jokainen tekee virheitä. Olen saanut syntini anteeksi ja näin voin antaa anteeksi myös muille. Minulla on rauha tekojeni kanssa.
Sinun arkikommenttisi menee valitettavasti pieleen; olen ammatiltani psykologia ja käynyt pitkän "yksilöterapian", joka on osa koulutusta.
Katkeruus elämässä ei johda mihinkään. Vain omien puutteiden ja heikkouksien tiedostaminen johtaa ihmisen vapaaksi. Kukaan ei ole täydellinen, et myöskään sinä "täysin kehittymätön".
kertoo, ettei halua tulla huonoksi puolisoksi ja äidiksi... Siis salailullako hän sen estäisi, kun hänhän on jo sellainen?!
Kuulehan saarnamies! ;))on sellaisia ehkäisyjä joissa kuukautiset eivät tule mm kierukka. Ja sellaisia ehkäisyjä jotka pettävät jolloin ainakaa ei kuukautisia tule, mm kierukka. Ja kun nämä kaksi asiaa kykenet yhdistämään, olet taas hiukan viisaampi!
Naisen odottomista on äärimmäisen vaikeaa huomata ennekuin maha alkaa kasvamaan, ja senki voi laittaa normaalin painon vaihtelun piikiin.
Joten jos ap haluaa asian mieheltään salassa pitää se onnistuu , suureksi harmiksesi varmaan, erittäin hyvin.
Vain ap tietää mikä hänen elämälleen ja perheelleen on viisain ratkaisu vaikeassa tilanteessa.
Ihmiset salailevat puolisoiltaan moinenlaisia asioista ja kertovat toisilleen muunneltua totuuttta, silloin kun se ei ketään vahingoita, se on ok.
Abortti túhoaa ihmisalun, mikä tässä tapauksessa on ilmeisesti toivottavaa. Ja jos raskausviikot ovat lainsallimissa rajoissa ei pitäsi kenelläkään olla mitään sanaa asiaan.
että se viaton osapuoli saisi muiden sotkuista huolimatta pitää henkensä!
Sen sijaan abortinsuosijoille tärkeintä tuntuu oelvan se että petos saadaan salattua, hällä väliä vaikka sen eteen olisi tapettava eräs ihminenkin..!
rakastaisi niin olisi rehellinen ja antaisi miehen valita onko enää odotusten mukanen vaimo hänelle! Valhetelijana nainen ei ainakaan miestä enää ansaitse! Nyt haiskahtaa pelkästään itserakkaus ja haluttomuus menettää (liian) hyvä mies..
katujaa, joka kantaa vastuunsa, mutta likaisten keinojen käyttäjiä ja niiden hyviksi selittelijöille sanotaan suoraan, mitä heidän kieroudestaan ja teoistaan ajatellaan... ja sekös kieroilijoita vituttaa!
leirissä loistavan se vitutus. Kiroilua, sekoilua ja raivonsekaisia viestejä. Aloittajalta taas on tullut vain asiallisia, rauhallisia ja levollisia kommentteja - ei provosoidu teidän haukuistanne tai alennu yhtä lapselliseen kiukutteluun.
Mutta lohdutukseksi sinulle: Vitutukseen ei kuole.
Koita kuitenkin huolehtia verenpaineestasi :)
Eipä ole tuollaisia tekoja/niiden suosintaa, joista joku voisi sanoa mielipiteensä ja 'loukata' rehellisyydellään, kuten umpikieroja voi.. :D
omissa kuvitelmissa. "Miehesi" voi koska hyvänsä kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä pois tai häätää sinut ulos asunnosta, jos asunto sattuu olemaan sinun nimissäsi.
Avoliitto ei ole mikään "liitto" eli laillinen sopimus kahden ihmisen välillä onpahan vain yhdessä asustelemista. Aivan samaan tapaan joku voi asustella vaikka kissan kanssa.
Avoliitossa kaksi ihmistä parisuhteessa asuu samassa taloudessa. Sitäs e avoliitto on. Se on oelmassa sanallisena sopimuksena osapuolten mielessä, joskus myös yhteisinä vuokra- sähkö- ja vesisopimuksina. Liittoa ei ole rekisteröity, eli perimys- tai eläkepuolta siinä ei ole, se ei ole avioliitto vaan avoliitto, osapuolten (pariskunta ja mahdolliset lapset) muodostama perhe samassa taloudessa.
Kuinkahan monella tapaa se pitää ilmaista että sen ymmärrät? Itse elän avioliitossa, eikämikään estä minunkaan miestäni keräämästä kimpsujaan ja lähtemästä jos niin tahtoo tehdä, omasta vapaasta tahdostaan hän kasnsani elää. Aivan samalla tavoin kuin silloin kun emme vielä olleet naimisissa.
" Avoliitto ei ole mikään "liitto""
Mikä ihme sinä oelt sanomaan milloin toinen ihminen on parisuhteessa ja milloin ei??
***
sovittu yhtään mitään. Asutaan vain yhdessä.
että ei olisi sovittu yhtään mitään, ihan sattumalta vaan asutaan yhdessä :D mistä sinä tiedät mitä kunkin liiton osapuolet ovat keskenään sopineet?
"ei oel sovittu mitään" oelt sinä kiireinen kaveri, kun ilmeisesti jokaisen avoparin asunnossa olet kerennyt luuhaamaan ja totamaan selvää mitä ovat sopineet. Juurihan tuossa 1977 oli kanssasi omista sopimisistaan eri mieltä...
En ymmärrä, kertaahan vielä. Avopari ei siis ole keskenään sopinut mitään asuinjärjestelystään ja parisuhteestaan? Miä kun olen ymmärtänyt että ianut sopimus mitä siinä ei olla tehty on juuri se parisuhteen rekisteröinti, avioliittosopimus. Muuten yhteiselo on samanlaista.
***
Ensinäkin:toimeenpiteestä jää merkintä potilastietoihisi.Et pysty sitä salaamaan.
Toiseksi:olet jo menettänyt miehesi luottamuksen.Mikään ei sinua ikävä kyllä pelasta.
Luultavasti kuvittelet,että voit jatkaa elämääsi valheessa.
Sinä olet jo tuhonnut perheesi.Pahimmalla mahdollisella tavalla.Ja jos et tunnusta tekoasi,tuhoat itsesikin.Ammattiapua tulet tarvitsemaan.
Kolmas juttu:sillä joka sinut pani paksuksi,on oikeus/velvollisuus tietää asiasta.Ja hän on ihan yhtä syyllinen asiaan kuin sinäkin.En ymmärrä,miksi naiset joutuvat yksin kärsimään tälläsissä tilanteissa.Kun siihen hommaan tarvitaan aina kaks ihmistä.
Teet abortin tai et,sillä ei ole väliä,sillä kusiset paikat sinulla on jokatapauksessa.Toiset täälä on aborttia vastaan,toiset puolesta.Mutta ei se tee asiaa tekemättömäksi,vaikka hankkiudut siitä eroon.Ja jos synnytät,sinä olet sitten kolmen lapsen yh.Ellei miehesi vie yhteisiä lapsia.
Toivon vaan,että sinulla sitten edes jonkinlaiset tukijoukot.Joku ystävä tai muu,jolle voit puhua.
Laittanet myöhemmin viestiä,miten kävi?
muuhan ei potilastietoja nää kuin henkilö itse ja hoitohenkilökunta. Eli ei pelkoa siitä.
Samanlaisessa tilanteessa olleena voin sanoa että siitä se elämä taas palaa raiteilleen. Perheen saa hyvinkin pidettyä kasassa jos ei jää kiinni. Ja miksipä jäisi jos ei ihan lärppä ole.
Ammattiapua en ole tarvinnut, ehkä kaikilla ei ole niin herkkä omatunto. Itse en varsinaisesti kadu vieläkään - muuta kuin sitä raskaaksi tuloa.
Aloittajan tapauksessa en kertoisi pettämiskumppanille raskaudesta missään tapauksessa.
Et tietenkään kertoisi.Koska olet niin hurskas ja hyvä,että teet hyvän teon,kun et tuhoa kenenkään perheitä.
kirjoitit: "Ammattiapua en ole tarvinnut, ehkä kaikilla ei ole niin herkkä omatunto. Itse en varsinaisesti kadu vieläkään - muuta kuin sitä raskaaksi tuloa. "
VASTAAN: siis pettäminen on ihan ok sinusta, samoin kuin lapsen murha. millaisia ihmisiä tämä maailma kanttaakaan päällään.
En ihmettele että sukupuolitaudit, abortit jne on niin yleisiä. petetään, levitetään tauteja ja jos "hups" käy vahinko niin kirjaimellisesti lakaistaan liha mätänemään maton alle.
Eikö teillä ihmisillä ole enään mitään MORAALIA ja OMAATUNTOA?
Mikset voi sitten antaan lasta adoptioon?Onhan sekin yksi vaihtoehto,ei aina tarvi kauheinta ajatella.Joka tapauksessa olet nyt raskaana,sen pitäs olla onnen täyttymys.Kuinka moni tässä maailmassa olisikaan valmis antamaan vaikka kätensä,että saisi elämänalun kasvamaan sisälleen.Ei raskaaksi tuleminen ole itsestään selvä asia,ei sitä voi päättää.Lapsi on lahja.Suuri lahja.Väärinhän sinä teit,mutta tehty mikä tehty.Nyt täytyy vain miettiä seurauksia.Olet saamassa perheenlisäystä.Onnea :)
tekemättä jättäminen ei auta ketään hedelmättömyydestä kärsivää.
Tuossa tilanteessahan raskauden jatkaminen ei tule kuuloonkaan, mies ei saa tietää raskaudesta.
Ensin tulee jo syntyneiden hyvinvointi ja puolison ja syntyneiden lasten suojeleminen.
Perheenlisäystä EI TULE ennen kuin nainen on päättänyt jatkaako raskauttaan vai ei.
Mikä hiton jumalan lahja se on jos tulee syrjähypystä lahjaksi.Minusta se on ennemminkin jumalan kosto.
Jos luit ap. tekstit huomasit varman ettei hän halua lasta,koska ei halua paljastua rikkomuksestaan. Miten silloin voit väittää että noin epäonninen tapahtuma olisi onnittelua aihe!?
Käsittäksein ap. kirjoitii että ei halua tuhota perhettään väärän tekonsa takia. Eikö tämä juuri ole sitä seurauksien miettimistä?
Johan on taas taikauskoista porukkaa liikkeellä. Jos harrastaa seksiä, voi tulla raskaaksi. Ihan luonnollinen seuraus. Kahden lapsen äiti sen tietänee. Hän kykenee äidiksi. Hän on aikuinen. Hän on terve. Miksi hänen pitäisi muuttaa elämänsä suunta ryhtymällä murhaajaksi? Perhe voi hajota, mutta se ei ole varmaa. Abortissa hänen jälkeläisensä kuolee ja se on varmaa. Perheen voi vielä saada takaisin, mutta tapettua lasta ei koskaan. Väärästä teosta siirtyminen vielä väärempiin tekoihin olisi silkkaa hulluutta.
siellähän se lapsi kohdussa uinuu sydän sykähdellen vielä hetken, autuaan tietämättömänä tulevasta kohtalostaan, kunnes poloisen elämä pysäytetään..
Jos aloittajan mies on rasisti, joka hylkisi "vääränväristä" lasta (joka on kuitenkin hänen lastensa sisarpuoli), niin sellainen mies joutaakin menemään.
Ei niin täydellistä ihmistä olekaan, joka ei voisi vaikkapa humalassa saada alulle lasta. Aloittajan mieskin voi joutua sellaiseen tilanteeseen eikä hänellä tavallisena ihmisenä pitäisi olla oikeutta kivittää aikuista naista, joka on rehellinen ja joka vastaa teoistaan. Ainakin hänelle pitäisi kertoa, mitä on tekeillä ennen kuin mitään pahaa tapahtuu.
Jos aina raivataan tekojen seuraukset pois silmistä, niin kyllä ne kuitenkin jossakin mielen pohjalla ovat. Koko loppuelämän kestävä salaaminen on kauheaa. Mikään tietojärjestelmäkään ei ole niin täydellinen, ettei sieltä voisi jonkin inhimillisen virheen vuoksi päästä tietoja ulos. Ja aina voi joku sairaalan henkilökunnasta kävellä vastaan kadulla tai kaupassa.
Aloittajan kannattaisi selvittää myös lapsen isän ja tämän suvun kanta. Jos hän haluaa kasvattaa lapsen vaikkapa sukunsa avulla, niin voitte tehdä adoptiosopimuksen. Monissa kulttuureissa abortti on nimittäin erittäin häpeällinen asia ja lapsista huolehditaan yhteisöllisesti.
Valkoihoisella ystävälläni on muuten kaksi lasta, joista toinen on valkoinen ja toinen (nuoruusvuosina saatu) värillinen. Hän on nykyään naimisissa valkoisen miehen kanssa, joka on siis toisen lapsen isä. Perheenä liikkuessa tosi monet olettavat, että värillinen lapsi on adoptoitu ja monet ovat jopa onnitelleet heitä adoption johdosta. Sisarukset taas ovat keskenään ihan normaaleja sisaruksia, vaikka heillä eri isät onkin.
olla ihan jokaisesta muustakin asiasta... :D
Mutta mutta, jos ei sitä lasta ensinkään halua. Ja haluaa pitää perheen kasassa, ilman että tarvitsee perhettä yrittää ensin sen menetettyään kasailla takaisin.
Eikö nyt ole ihan ymmärrettävää että moisen tragedian jälkeen haluaa palata normaaliin tuttuun elämänrytmiin. Eikä siihen välttämättä kuulu juhlatuulella tehdyn haureuden seurauksena alkanut todella ei-toivottu, yllätysraskaus.
Jestas!
Hei!
olen lukenut muutamat kirjoittamasi viestit. Tilanteesi ei ole vähääkään kadehtimisen arvoinen. Mutta vaikutat selviävältä ihmiseltä. Uskon että elämäsi tulee jatkumaan mukavana ja onnellisena,kunhan tästä ensijärkytyksestä selviät ja saat raskausasian siihen tilanteeseen kuin haluat.
Varmasti otat virheestä opiksesi, ja se riittää. Ei meistä kukaan ole täydelinen.
Kaunista kesää ja tsemppiä sinulle toivotan!
Selviät kyllä!!
..jos teet abortin, sinä et saa enää koskaan kokea uutta raskautta ja että tekosi paljastuu. Mitä ajattelit tehdä sitten kun olet synnyttänyt tappamasi lapsen ja entä jos se onkin miehesi alulle laittama..Viet samalla omilta lapsiltasi siskon tai veljen. Ajatteleppa jos he saavat tietää..
mikäli satut tulemaan nykyiselle miehellesi raskaaksi, tällöin jos hän on mukana neuvoloissa tulee ilmi kuinka monesti olet ollut raskaana :D
ei keskustella puolison läsnä ollessa. Kuten ei mistään muistakaan luottamuksellisista asioista potilastiedoissa. Raskaus on myös luottamuksellinen asia, kaikki on.
Ja voi se lipsahtaa hoitsuiltakin jossakin vaiheessa sairaalassa.-Paras on kertoa miehelle.
Kyllä on ihminen vieraantunut ihmisyydestään, kun kirjoittaa noin. Jos terveydenhoitohenkilökunnasta joku huomaa moisen salailun ja epäluottamuksen, siellä saatetaan tarjota psykologista konsultaatiota. Kannattaisi oman mielenterveydensäkin tähden elää rehellisesti ja olla avoin. Puhumattomuus ja asioiden peittely kostautuu jossain vaiheessa. Viimeistään vanhana ja dementoituneena ihminen juttelee helposti vanhoja asioitaan, mutta silloin on todella vaikea enää auttaa, kun mieli on jo monilta osin sulkeutunut.
Ei tule jos sen kieltää. Ihan turha pelätä ja pelotella paljastumisella. Jos ei asianomainen itse halua kertoa ei tieto mene mistään eteenpäin.Jos menisi se olisi rikosoikeudelline tilanne. Potilastietoja ei saa missään tilanteessa lakiin säädetyn vaitiolovelvollisuus pykälän mukaankaan "lipsautella". Se on ehdotonta.
Ko tilnteessa ei ole mitään velvollisuutta, pakkoa, painostusta asiasta kertoa jos ei itse halua. Abortti ei kuulu miehelle, eihän lapsi käsittääkseni ole edes kirjoittajan aviomiehen. Mies ei vaimonsa ruumista tai mieltä omista.
Missään ei sanota että naisella ( tai miehellä) ei sasis olla omia salaisuuksia avioliitossakaan.Joitain asioista voi olla jopa viisautta pitää omana tietonaan, ihan toisen suojelemiseski ja turhan tuskan välttämiseksi.
En kannata valehtelua, mutta joskus sekin vaan on pienempi paha kuin karmean totuuden kertominen.
No, vanhana ja " sulkeutuneella" mielellä ne jutut menee dementikon horinoiden piikkiin :DD,
joten ei hätää....
Asia menee salaisuutena hautaan saakka jos niin haluaa.
Ei meistä kukaan tiedä, milloin tulevaisuudessa tapahtuu vakava tietomurto. Tai joku sekoaa ja kertoo työssä kuulemansa salaisuudet. Tai tulee jokin rikostapaus, jossa kaikki pengotaan.
Sinänsä tyypillistä, että sikiönmurhan kannattajat naureskelevat dementikon "horinoille". Dementiaa sairastavat ja heidän läheisensä tietävät, miten kauhea kyseinen sairaus on.
Kaikki on mahdollista. Mutta myös toisinpäin. Eli että kaikki menee ihan hyvin, mikä onkin näistä vaihtoehdoista kaikista todennäköisin.
En ole yhtään alkiota enkä sikiötä abortoinut, ja dementiaa sairastavan äiti omaishoitajan olen ollut jo vuosia. Joten se tuosta loppusolvauksestasi. Mikä ihmisen pinnan kiristää noin että on valmis heti ampumaan..
Mikähän siinä on, että niin moni on valmis tappamaan jälkeläisensä? Minä en kyllä ole sitä tehnyt enkä myöskään ammuskellut ketään. Tällä palstalla sikiönmurhan kannattajat ovat kovin herkkänahkaisia OMAN hipiänsä suhteen, mutta syntymättömän ihmisen ihoa he eivät sääli.
Lisäksi he ovat kovin närkästyneitä, jos joku korottaa äänensä ainutkertaisen ihmiselämän puolesta. Heidän mielestään tulisi istuskella ihan hissukseen, kun toiset lahtaavat jälkeläisiään.
vastaus ilmentää yleisesti abortin suosijoiden moraalia (eli sen puutetta) muiltakin osin valheineen, salailuineen ja pettämisineen...kaikki on oikein ja kunnossa niin kauan kun toinen ei tiedä ja ulkokultainen kulissi pysyy pystyssä, jepjep..
missään vaiheessa.
Minun mieheni ei tietäisi ekasta abortista mitään,ellen olisi itse kertonut hänelle.
Tämä kun oli tapahtunut ennen kuin tapasimme.
Toinen aborttini oli viime kesänä ja miehelleni olin raskaana,mutta emme kumpikaan enää halunneet viidettä lasta,joten se siitä.
Niin, mene sitä pohtimaan ennekuin tänne tulet syyttöksiä heittelemään summamutikassa kaikkien aborttioikeudenPUOLUSTAJIENKIN niskaan.
Sinulle varmasti sana "yleistää" ja " mutavalkoinen " ovat tuttuja, koska osaat toimia juuri näiden sanojen hengen ja sisällön mukaisesti.
Ehdotankin ajatusten avartamista ja käsityskyvyn laajentamista, ei pahalla..
Aloittajan tapuksessa ei taida olla se paras juttu miehelle kertominen. Tuossa tapauskessa ei taida miään parasta ollakaan, on vain pienempiä pahoja. Kuten se että pitää tosiaan tapahtuman omana tietonaan, eikä altista muita tuskalliseen tilanteeseen.
Neuvolassa ei asiosita puhuta miehelle tai kenellekään muulle. Abortti on naisen yksityisasia jos niin haluaa.
Ei kannata turhaan pelotella vireheellisellä tiedolla.
Esim.Anja Kaurasen(nykyinen Snelman ) kirjassa
hänen äitinsä hokee viimeisillään,kuinka hänellä
oli nuorena ihana rakastaja.
Ja kuinka ollakkaan:kuolintodistuksesta kävi ilmi,että hänellä oli synnytetty tytär,poisannettu,josta äiti ei koskaan maininnut sanallakaan.
Oma isänikin puhui loppuaikoinaan eri ihmisistä heidän valonaraoista tekosistaan.
niin kuinkahan se aikoo selittää miehelle ne ylimääräset, salamyhkäset lääkäri sairaalakäynnit (kai niitä nyt useempi jo tossa vaiheessa tulee, ja yleensäkin?)..kai jos joutuu nukutukseen tai synnyttään sikiön, niin sairaalaan on jäätävä pisemmäkskin aikaa.. Jos mies on yhtäänkään fiksumpi, niin vaatii saada virallista paperia nähtäväks mikä on ollu syynä, eikä usko sokeena mitä se selittää, ja jollei toinen suostu näyttään niin tietääkin jo että salattavaa on, ja epäilemättä ainakin sitten haluaa saada tosiasiat selville!
Säälittävää miten yrität kaikella tavalla luikerrella tilanteesta.Raskaus ei todellakaan ole luottamuksellinen asia.Meinasitko pimeässä metsässä synnyttää?
Ei tässä tapauksessa kukaan.
Raskaus ei johda synnytykseen..ja keskeytetyt tai keskenmenneet raskaudet OVAT luottamuksellisia asioita.
Harvemmin abortin takia joutuu sairaalassa olemaan muutamia tunteja pitempään. Eikä niitä lääkärikäyntejä välttämättä montaa tule. Joten tuskinpa niiden takia narahtaa.
Ja mitä ihmeen "virallista paperia" - voi jösses-
tää (kuvitteellinen tapaus?) on ollu lähempänä rv12 niin varmaan tehtäsiin nukutus ja kaavinta? Ja sekö menee sitten parissa tunnissa, eikä joudu missään jälkiseurannassa tms. oleen? Jos mies saa jotenkin selville että on ollu lääkäri ja sairaalatouhuja niin ehkä kumppanina haluaa tietää minkä takia?! Ja jollei suostu kertomaan/näyttään hoitokertomuksia niin mitä siitä sitten voikaan ajatella...
Kumman tien valitsit ja mikä on fiilis?
hän näkyy aborttiväen säestämänä valitsevan...
Asia on kohdallani ratkennut toivomallani tavalla. Abortti tehtiin ja jatkan normaalia perhe-elämää.
Kirjoitukseni on saanut paljon kommentteja, kaikkia en ole lukenut, mutta suuren osan.
Tuomitsijoilla näyttää riitävän puhtia lynkkaustoimenpiteissään. Se ei ole mikään yllätys vaikka vähän pahalta tuntuukin. Pahalta siinä mielessä kun miettii, että joku tuntematn ihminen arvostelee tekoani raakasti ja vielä toivoo että epäonneni jatkuisi ja perheeni tuhoutusi. Pahalta se että joku oikeasti toivoo toiselle onnettomuutta lopuksi elämää. Siis ihmisten ilkeys on se joka säväyttää.
Ymmärrän toki ettei tekoani; uskottomuutta, hyväksy. En edes itse hyväksy sitä. Minun vain on elettävä asian kanssa, kun en saa sitä poistettuakaan enää. Kamalammalta enää voisi tuntua jos aiheuttaisin miehelleni ja sitä kautta myös lapsilleni tuskaa asiassa. Sitä en aio tehdä, koskaan. Itse pärjään syyllisyydentunteen kanssa, tiedän että se jossain vaiheessa helpottaa. Onneksi saan keskuteluapua mielenterveyshoitajalta.
Tämä kirjoittamien on toisaalta myös terapeuttista ja hyvää tässä on että voi tuntemattomille kirjoittaa.
Abortti sinänsä ei tunnu miltään, koska raskaus oli todellakin niin epähaluttu ja onneton vahinko kuin vain voi olla. Siitä en tunne syyllisyyttä enkä katumusta. Se oli ehdottoman ainoa vaihtoehto minulle. Kaikki mitä siitä tunnen on nyt helpotuksen tunnetta.
Tapahtuma ( siis uskottomuus) on minulle opetus kantapaan kautta. Se on myös jonkinlainen kolaus itsetunnolleni, koska olen ollut aina kiivaasti uskollisen parisuhteen kannattaja. Ja nyt se olin minä joka mokaisi, toimin oman, melko ankarankin periaatteen vastaisesti.
Jos tästä tapahtumasta voi jotain positiivista sanoa, on se sitä, että tajuan oikein konkreettisesti kuinka mukava mies ja ihanat lapset minulla on. He ovat kaikki mistä haluan pitää kiinni. Koskaan en halua itseäni enää tähän tilanteeseen saattaa.
Toinen asia jonka opin on se että ymmärrän suhteessaan pettäneitä ihmisiä paremmin sekä tapahtumaan johtavia syitä. En hyväksy sitä edelleenkään mutta ymmärrän paremmin miksi tai miten niin voi käydä.
Haluan vielä kiittää kaikkia kannaustavia ja positiivisia kirjoittajia. Ne olivat tärkeitä ja lisää rohkeutta ja uskoa antavia palautteita. Kaikki eivät ole lynkkausmielellä olleet onnekseni liikkeellä. Kun tuntee itsensä huonoksi ja väärin tehneeksi on ihana huomata että kaikki eivät tuomitse vaan haluavat ymmärtää ja kannustaa ja nähdä syvemmälle asiaa.
Kiitos ja aurinkoista kesää!!
Hei!
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi. Olet varmasti opetuksesi saanut ja se riittää.
Hyvä että olet päätynyt vielä ammattiauttajan kanssa juttelmaan. Siellä saat purkaa ajatuksiasi.
Onnea tulevaisuudellenne!
Muutama napin painallus ja kas kummaa klik ja suomi24 palstan abortti palsta avautuu ja jotenkin ihmeen tavalla keskustelusi sopii niin hyvin juuri sinun elämääsi.
jossain määrin kirjoituksestasi paistoi omatunto, mutta se kylmeni lopulta. Miksi ihmeessä et käynyt hakemassa vaikka jälkiehkäisyä apteekista?? aikuinen ihminen.
Muista sitten käydä HIV ja hepatiitti testeissä. Toivotaan ettet tuonut perheellesi vielä HIViäkin. niin että miten selität suhteessa sen ettet voi harrastaa seksiä? ainakaan ilman kondomia? Toivottavasti et ole ilman kumia miehesi kanssa ennen kuin olet 6kk ollut HIV tarkkailussa vähintään.
itse voisin antaa vielä pettämisen ja raskauden anteeksi vaikka ehdoton olenkin pettämisen suhteen siinä mielessä etten itse sitä tekisi.
Valehtelua en voisi antaa anteeksi. Jos olisin ollut miehesi olisin todellakin toivonut että olisit kertonut asiasta, mutta ihmiset on yksilöitä tämä on vain minun kantani.
En myöskään kantaisi syyllisyyttä tai surua siitä että puolisoni on pettänyt, enhän minä siinä olisi pettänyt vaan toinen osapuoli, eihän siitä minun tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa tms.
aborttia en usko että voisin antaa. toivoisin että minulle olisi kerrottu asiasta koska en voisi antaa tehdä aborttia oli se lapsi sitten puolisoni syrjähypystä tai mistä vain. Eihän siihen tarvita sitä syrjähyppyä mukaan. voihan siitä kantaa aikuisen vastuun lapsesta kuin omastaan. Jos suhde on oikeasti OIKEA niin ei petä, mutta jos nyt on yhden (siis oikeasti yhden vain) kerran mokaamaan niin ei lasta siitä tarvitse rangaista. kasvattaisin kyllä lapsen kuin omani jos olisin ollut tuossa tilanteeessa.
kyllähän siinä olisi varmasti herättänyt huomiota ja kaikki saaneet tietää että vaimo on ollut vieraissa koska lapsen väri sen olisi paljastanut.
aikamoisen häpeän kanssa olisi siinä joutunut nainen elämään. MUTTA toivottavasti opit ettet ikinä enään petä.
Kovan kohtalon sait. Samoin lapsesi.
>>Jos tästä tapahtumasta voi jotain positiivista sanoa, on se sitä, että tajuan oikein konkreettisesti kuinka mukava mies ja ihanat lapset minulla on. He ovat kaikki mistä haluan pitää kiinni. Koskaan en halua itseäni enää tähän tilanteeseen saattaa>>
Piti hankkiutua vieraalle miehelle raskaaksi,ennenkuin tajusit??Ja luulet tosiaan ansaitsevasi heidät.
>>joku tuntematn ihminen arvostelee tekoani raakasti ja vielä toivoo että epäonneni jatkuisi ja perheeni tuhoutusi. Pahalta se että joku oikeasti toivoo toiselle onnettomuutta lopuksi elämää. Siis ihmisten ilkeys on se joka säväyttää.>>
Ööö tota siis sä ihan itse hankkiudut raskaaksi?kukaan meistä ei ollut tiettävästi siinä mukana,joten ihan itseäsi voit syyttää.Kukaan ei siis käskenyt sua tekemään sitä.Torvisoittokuntaa ja presidentin kättelyäkö odotit?
sinua siitä alkuperäisestä uskottomuudestasi, jota kaduit jo- sen sijaan sinua kritisoitiin pääasiassa likaisesta tavasta, jolla asian hoidit/hoidat! Sitä et näy katuvan, koska petoksesi jatkuu yhä...
Turha siis yrittää kääntää asiaa niin, että tässä lyötiin sinua siitä asiasta, jota jo muutenkin kaduit ja saada korkeampimoraaliset näyttämään pahoilta! Tapasi hoitaa tämä asia on petollinen, ruma ja epäoikeudenmukainen petoksesi jatkuu...
Ai normaalia perhe-elämää, vai..?
että lapsesi elämä EI jatku enää, koska hänen sydämensä pysäytit!?
Petoksilla ja valheilla höystetty perhe-elämäsi tuskin 'normaalia' päivää enää näkeekään...joskus vielä saat taatusti ansiosi mukaan!
Lainaus aloittajalta:
>>joku tuntematn ihminen arvostelee tekoani raakasti ja vielä toivoo että epäonneni jatkuisi ja perheeni tuhoutusi. Pahalta se että joku oikeasti toivoo toiselle onnettomuutta lopuksi elämää. Siis ihmisten ilkeys on se joka säväyttää.>>
Ensinnäki: Joku tuntematon ihminen arvostelee tekoani raakasti? Sähä ite oot kirjottanu täs paskan tänne ja haluat muiden mielipiteitä, Meinaatko että saisit jotai kehuja että kyllä oot mahtava... Nussi kaikkee,tapa kaikki,petä miestäs ja taputellaa päätä sitte.
Pahalta se tuntuu että joku toivoo toiselle pahaa?
Minusta olet tehnyt niin väärin, en toivo sinulle pahaa vaan miehellesi HYVÄÄ että saisi edes tietää. Toivoo onnettomuuttkin vielä... Kuka on onnettomuuden aiheuttanut??
Ihmisen ilkey se säväyttää:
Toivottavasti tajuat tuossa puhua vain itsestäsi. Ilkeitä ne jotka arvostelevat tekoasi, vai olisiko yksinkertaisesti ne teo ilkeitä.
Odotitko saavasi täältä huonoon omaantuntoon jotai vai? Sä elät kuule sen kanssa lopun elämääs.
Jo pelkästään sinun viesteistäsi näkee ettei sinulla ole päässä paskan vertaa... Eli levittele vaan niitä haaroja niin sua arvostaa edes sun käyttäjät.
kehityksen vaiheet:
http://www.ehd.org/prenatal-images.php?thum_id=183&cell=6#content
Jos se olisi ollut todellinen niin tässä ensimmäisessä viestissäsi on jo ristiriita:
"Murhe onkin nyt että jos viikot ovat yli 12, ( mitä kyllä epäilen)"
eiköhän tuollaisen reissun muista koska sen on tehnyt..
mutta yllä linkki kuvaan minkä ikäistä tämä kuvitteellinen tapaus oli lynkkaamassa, kuvat kertovat totuuden siitä miten kehittynyt 11-12viikkoinen oikeasti on.
Jatkossa pidat huolta ehkaisysta niin voit huoletta nauttia pienesta sapinasta elamassa aina silloin talloin.
Kokemuksesta voin kertoa etta kerran se vain kirpaisee, ensi kerralla et koe syyllisyyden tuntoja lahes ollenkaan.
No oliko miehella maineensa veroinen, hih? Itsella on kokemusta kolmesta ja ihan eria ovat olleen kuin valkoiset.
on että sun kokemukset on tasan vaan siinä näppäimistön entteriä painelles... siis ööö nettihoro :) tai nörttihoro.. Lol.Hanki elämä