Kesän, joka minun osaltani on täydellisen yksinäinen, kunniaksi perustin blogin. Käy lukemassa, saamassa ja antamassa vinkkejä yksinäisen elämän täytteeksi, kommentoi.
http://www.yksinaisyydenylistys.blogspot.com/
Asiattomat viestit eivät pääse julkaistavaksi.
http://www.yksinaisyydenylistys.blogspot.com/
Asiattomat viestit eivät pääse julkaistavaksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
perustaa blogin, mutta en oikein tiedä mistä kirjoittaisin. Omasta elämästä en suoraan halua.
Kirjoita vain omasta elämästäsi. :) Siitä minäkin kirjoitan. Yleensä siinä ei tapahdu mitään kummallista, mutta arkikin voi olla kiinnostavaa. Jos pelkäät tunnistamista, ole anonyymi.
ei ole edes "arkea", en ole töissä, ja tunnen itseni tätä nykyä tyhmäksikin, joten ajatukseni ovat vain katkeruuksia.
käännytys onnea vaan.
Omasta vakaumuksestaan voi kirjoittaa elämänsä osana ilman että haluaa toisia "käännyttää"
Minäkin olen käynyt yksin Tuomas-messuissa ja oikeestaan nauttinutkin siitä.
Mulla on mies ja perhe, mutta silti voi olla yksinäinen, jos ei muuta sosiaalista verkostoa ole tai sisimmässä on joku perusyksinäisyys.
Yksinäisyydessä omat hyvätkin puolensa. Mutta ystäviä tarttisi jokainen. Mistä tämä yksinäisyysilmiö johtuu? Monet viestit kertovat ahdistavasta yksinäisyydestä.
Ehkä tietynlaisille tyypeille aina riittää seuraa,"positivisille",meneville, varakkaille jne, mutta entä sitten kun "pintakiilto" rapisee ja tulee vastaan elämän suuret kysymykset, joilta ei kukaan säästy. sairaus, menetys.
Jos ihmisellä yksikin tosi ystävä, on hän rikas.
Mutta sitä en tiedä,mistä todellisia ystäviä löytyisi. Seurakunnissakin,kuten muissa ihmisyhteisöissä, usein omat kuppikunnat valmiina eikä mukaan pääse ainakaan helposti.
"tulee vastaan elämän suuret kysymykset, joilta ei kukaan säästy. sairaus, menetys."
Kyllä totta. Kun tulee pelko vastaan...
Moni heikompi mielinen uskottelee itselleen että se kuollut omainen ei ole kuollut vaan odottaa siellä paratiisissa ihan elävänä. Tai kun oma kuolevaisuus tulee vastaan, niin ummistetaan silmät ja todetaan että en minä ikinä kuole. Olen KUOLEMATON, elän ikuisesti. Ja kuolihan minun syntieni vuoksi mies jonka olemassa olosta tai teoista ei paljoa todisteita löydy, mutta elän silti paratiisissa ikuisesti. MINÄ EN IKINÄ KUOLE !!!
Siinä vastaus kaikkiin vitun suuriin kysymyksiin. OLEN KUOLEMATON !!!
Kaikki tämän marttyyrin loppua koskevat tekstithän kirjoitti ihmiset paljon tapahtumien jälkeen. Nämä "silmin näkijät" eivät olleet näitä tapahtumia koskaan nähneet.
Mutta kuunnelkaamme gospelia herran, sillä on hän näiden miesten kynää ohjannut... Ja luonut kaikkien aikojen suurimman kuolemattomuus kultin. Äärimmäisen suosituksi muodostui paratiisi idea luona pakanoiden, joiden manala oli synkeä mesta.
Se voi pelottaa, että elää vaan kerran.
Niin siis, raamattuun uskominenhan on jo selvää idioottimaisuutta ja ihan eri tasolla jo kuin vain johonkin luojaan uskominen, joka taas on tietämättömyyden merkki.
"Tyhmyys on luonnon voima, jolle ei vedä vertoja yksikään maanjäristys."
Ei minua usko häiritse niin paljoa. Mutta kirkko ja dogma saavat minut murisemaan.
Siis eihän kukaan voi olla oikeasti niin helvetin tyhmä että uuden testamentin luettuaan yhä itseään kristityksi kutsuu. Kun ei kai kukaan nyt helvetti kristittynä selviä edes vanhan testamentin yli, joka on saman jumalan ihan itte kirjoittama.
Ja ketähän nyt autan kun haukun väkeä idiooteiksi. No piti vaan avautua, minua se auttoi hieman.
Hyvä, että sait paineita ulos, mut se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa eli sulla aktivoitui joku ikävä juttu, ehkä. Uskovissa typeriä ihmisiä, kuten muissakin ryhmissä.
Evankeliumit perustuvat silminnäkijäkuvauksiin.
Kirjassa Mitä tiedämme Jeesuksesta on mielenkintoisia pointteja, kirjoittanut Timo Junkkaala.
Mut täs oli puhetta yksinäisyydestä, ei tarkoitus aloittaa jotain uskonnollista väittelyä ja todistelemaan omia näkemyksiään, se on loputon suo ja sitä varten omat viestiketjut.
Mut silti esitän vakaumukseni perustan: v-tun suuriin kysymyksiin usko auttaa vain siten, että tietää Jeesuksen ristillä kantaneen jokaisen ihmisen jokaisen surun, sairauden ja kärsimyksen samaistumalla niihin täydellisesti,siksi hän ymmärtää jokaista ihmistä täysin. Tämä on VT:ssa Jesajan kirjassa 53. Sinun, minun, meidän kärsimyksemme mursivat hänet. Mut tänkin tietty saa olla uskomatta.
Mut me tarvitaan rakkautta ihan inhimilliselläkin tasolla ja suuri osa "uskovista" tosi itsekkäitä ja ramppaavat kirkossa omaksi ilokseen hymistellen laulujaan. Oikeanlainen tapa olisi läsnäoleva myötäeläminen ja vierellä olo, oli lähimmäinen mikä p-mainen, masentunut ruikuttaja tahansa. Varsinkin jos tietää tämän olevan yksinäinen, on julmaa jättää ihminen ilman tukea. Pelkkä "rukoilen puolestasi ja Jumala on kansasi " eivät lohduta.
Niin siis, mun mielestä on niin... Valhellista väärää. Kaikkea negatiivista, olla kristitty joka ei ota raamatusta kaikkea jumalan sanana ja ehdottomana lakina. Sillä sitä se on, eikö. On siellä hienoa kohtaa armosta kaikkien aikojen ihmis uhrauksesta jonka kerrottiin jälkeen päin tapahtuneen.
Mutta siellä on muutakin, ja jos sitä muuta et ota, olet yksi niistä jonka Jeesus pyysi tuomaan eteensä ja tappaa.
Jos on kristitty, raamattu on laki. Jos se ei sitä ole, niin olisi parempi pysyä poissa kristityn yhteisön tiloista sillä silloin et kristitty ole. Nämä eivät ole mitään tulkinta kysymyksiä. Nämä eivät ole siitä miten itse tuntee.
Sinä olet kristitty, uskot kirjaan jesajan sitten kai. Uskonet kaiken muunkin mitä kirjasta löytyy. Ja otat sen herran totuutena. Se ei ole armon ja anteeksi annon ylistys se kirja.
Olet vaarallinen. En edes pelleile. Sinä olet vaarallinen.
En minä oikeastaan uskoa pahana pidä. Mutta uskonto, on paha. Uskonnolla on dogma, ja se on vaarallinen myös sinun uskonnossasi. Ja se dogma saarnaa kuolemaa niin monelle ihmis ryhmälle, vai valitsetko vaan että ei jumala sitä tarkoittanut kirjoittaessaan.
Ai kun meinaan taas päästä käyntiin tässä hommassa ja jankkaan samaa asiaa pian, joten parempi paukata lenkkipolulle.
Uskonnot tuhoavat maailman ja tekevät ihmisistä sairaita!
on niin tulkinnanvarainen juttu, ettei sitä kukaan tervejärkinen voi ottaa kirjaimellisesti. Uusi testamentti on täyttä totta, tulkinnanvaraisesti. Siinä selitetään tarkoin, mikä tekee ihmisestä onnellisen ja mikä onnettoman. Ja jos katsoo nykymaailmaa ja historiaa ja soveltaa niitä tekstejä,huomaa, että tunteiden laki pitää paikkansa. Se, jolla on paha olo, tartuttaa pahaa oloaan muihin, ja ehkä luulee saavansa helpotusta mutta ei sitä sydämessään silti koskaan saa. Vain muuttumalla hyväksi muita kohtaan voi itsekin tulla onnelliseksi.
Olisi toivottavaa, että uskontokeskustelu siirtyisi tästä ketjusta niihin, missä uskonto oli aiheena, Tässä oli alunperin aiheena yksinäisyys. Pyysin tätä jo aiemmin. On itsekästä jatkaa omien mielipiteiden vatvomista väärässä ketjussa, siirtykää uskontoketjuihin.
Kirjoittamistanne jutuista on paljon kirjallisuutta puolesta ja vastaan. mitään uutta ette ole sanoneet. Kirjoittakaa siis yksinäisyydestä ei uskonnosta
saa osallistua yksinäisyyskeskusteluun; kirjoittaa itsestään ja yksinäisyydestään, kuvailla yksinäisyyttään ja päiviensä kulkua, joihin kuuluu MYÖS ja muun lomassa uskonto?
Mikset kiellä samalla fenno-ugristiikasta tai vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita yksinäisiä kirjoittelemasta tänne?
En tiedä oletko mainostanut blogiasi muuallakin, mutta luulen että parasta yleisöä yksinäisten blogeille olisi ne joilla on aina ollut ystäviä... Sellaisille tekisi hyvää nähdä, millaista yksinäisen elämä on ja mitä se ei ole.
Voi tietysti olla, että joillekin muille yksinäisille tekee vain hyvää lukea yksinäisten ajatuksia. Itse olen kuitenkin huomannut, että jos vietän paljon aikaa muiden yksinäisten juttuja lueskellen, se kostautuu sosiaalisessa elämässä. Ajatukset jää jotenkin jumittamaan tavalla joka tekee yksinäisyydestä irrottautumisen entistäkin vaikeammaksi. Luenkin ennemmin niiden juttuja, jotka on jo päässyt yksinäisyydestään eroon. Ne auttaa sisäistämään, että toivoa kavereiden saamiseen todella löytyy... Kun näkee, millaista paljon huonommistakin lähtökohdista ystäväpiirin saaneiden elämä on nykyään, jaksaa itsekin puskea eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta.
Onko yksinäisyys uskovaisten sairaus? Näin näyttää monella olevan, vaikka kavereita kirkossa olisi. Missä vika? Siinä, että uskovaiset ovat hyvin suvaitsemattomia. Ryhdy ateistiksi!
Tuntuu vähän ikävältä lukea, kuinka yksipuolisesti kirjoitat uskovien yksinäisyydestä. Olen itsekin yksinäinen uskovainen, ja kerron tässä hieman aiheeseen liittyviä ajatuksiani.
Syitä uskovaisten yksinäisyyteen on varmasti monia, mutta mielestäni ei ole mikään ihme, jos uskovien joukosta löytyy enemmän yksinäisiä kuin muualta: Uskoonhan tullaan usein silloin kun menee huonosti, ja vaikeudet on monesti sellaisia jotka tekee myös ystävien saamisesta vaikeaa. Itsekin olin tosi yksinäinen jo ennen uskoontuloani, pahimmillaan mulla oli vain yksi moikkaustuttu vaikka olin asunut samassa kaupunginosassa koko ikäni. Vaikka olen edelleen yksinäinen, uskoontulon jälkeen tilanteeni on muuttunut hitaasti parempaan suuntaan ja uskovia hyvänpäiväntuttuja on jo paljon. Syyt yksinäisyyteeni löytyy pitkälti omasta itsestäni.
Suurin ongelmani on sosiaalisten tilanteiden pelko, jonka takia vaikutan varmasti siltä ettei muiden seura kiinnosta. Koitan aina istua mahdollisimman huomaamattomalle paikalle (kauas muista), en uskalla koskaan mennä juttelemaan kenenkään kanssa omasta aloitteestani, ja kommentoin muiden sanomisia vain "no joo, ai jaa, vai niin" -tyylisesti silloin kun joku tulee juttelemaan... Olen niin keskittynyt ajattelemaan huonoja puoliani, etten yleensä edes keksi mitään parempaa sanottavaa. Silloinkin, kun jotain järkevää tulee mieleen, en uskalla sanoa sitä koska pelkään muiden reagoivan negatiivisesti. Tiedän että tilanteeni kuulostaa paperilla aivan naurettavalta, mutta paraneminen vie aikansa. Muut ei pysty lukemaan ajatuksiani ja näkemään kuinka kovasti tahtoisin tutustua, joten ymmärrän hyvin miksi jään niin usein täysin yksin.
Lisäksi olen tehnyt ainakin sen virheen, etten ole sitoutunut kunnolla minkään yksittäisen seurakunnan tai herätysliikkeen toimintaan vaan olen kierrellyt eri paikoissa vähän sen mukaan missä milloinkin on mielenkiintoisin puhuja tai aihe. On vaikea saada ystäviä, kun samoja naamoja näkee ehkä kerran tai pari kuussa ja silloinkin niiden kanssa tulee juteltua korkeintaan pieni hetki, sekin usein isomman porukan kesken.
Ystäviä mulla ei siis ole, mutta musta itsestänihän se johtuu: En uskalla ottaa riskejä, en uskalla edes lähettää tekstaria siihen ystävälliseltä ihmiseltä saamani numeroon... En vaan uskalla tehdä mitään missä voisin tulla torjutuksi, ja niin kaikki tuttavuudet jää siihen että vaihdetaan pari sanaa silloin kun nähdään ja ehkä joskus joku ottaa yhteyttä muutenkin.
Olen kokenut monet uskovat todella ystävällisiksi ja kärsivällisiksi: Mistään muualta en ole saanut peruskoulun jälkeen edes etäisiä tuttuja, vaikka on mulla muutakin elämää ollut, jopa selvästi enemmän kuin ns. uskovien juttuja. Kukaan ei-uskova ei ole jaksanut yhtä sinnikkäästi tulla kysymään kuulumisia ja ottamaan mukaan porukoihin. Uskovien joukosta sellaisia on kuitenkin löytynyt - näin siitäkin huolimatta, että olen monissa asioissa eri linjoilla kuin useimmat muut seurakuntalaiset.