Olen 19-vuotias yh-äiti.. Erosin jokunen aika sitten lapseni isästä. Nyt olen tavannut aivan ihanan miehen, joka on vuoden minua nuorempi. Sovimme toisillemme täydellisesti ja teemme toisemme onnelliseksi. Uusi poikaystäväni ei ole vain sopeutunut vielä siihen, että minulla on lapsi. Hän voi kuvitella olevansa kanssani vielä vuosien kuluttua ja todella fiksu mies muutenkin. Hänestä tuntuu "oudolta" että minulla on lapsi. Hän ei halua erota, muttei tiedä osaako sopeutua lapseeni. Kuinka voisin tukea poikaystävääni ja saada sopeutumaan paremmin?? Rakastamme toisiamme ja poikaystäväni mielestä olen hänelle täydellinen, mutta lapsi arveluttaa... Kokemuksia? Ratkaisuja?
Äidin uusi poikaystävä?
Nuori äiti -89
181942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Poika on siis vasta 18v? Annappas hänelle vapaus jatkaa matkaansa, antaa hänen elää elämää, ilman esim.vastuuta vieraasta lapsesta.
Hänellä on koulutus,ammatin hankinta,intti ym.ym.vielä edessä. Tuon ikäistä poikaa voi viehättää satunnaisesti se että saa...ilman vaivannäköä...oli rumasti sanottu, tiedetään, mutta anna pojan mennä hänellä on vielä elämää elettävänä ilman lapsia tai edes sitoutumista naiseen jolla lapsi.Osaatkohan itsekkään vielä perhe-elämää, kun noin nuorena lapsen isän kanssa jo välit poikki.
Mukava, että olet löytänyt miehen, joka on ihana ja hyvä sinulle.
Millä tavalla hän ei ole siihen sopeutunut? Eikö hän huomio lasta vai miten? Onko se vain "pelkkä" tunne?
Sopeutuminen lapseen, oli biologinen äiti tai isä, vie myös aikaa. Kyllähän se elämä muuttuu niin paljon, kuin saa lapsia.
Kun kysyt, miten voisit tukea poikaystävääsi ja saada hänet sopeutumaan, niin koita vaikka että käytte kolmisteen jossain, MUTTA myös kaksisteen, jos vain mahdollista.
Älä vaan heitä hukkaan miestä, joka tuntuu olevan täydellinen, mutta älä myöskään takerru häneen liialti. Puhu poikaystäväsi kanssa lapsesta ja kaikesta elämästä, ota hänet mukaasi teidän elämäänne. :)
No siis hän ei ole "sopeutunut" lapseeni, siis niin että se on vielä outo asia/tunne hänelle. Itsekin olen ajatellut, että ei vielä tässä vaiheessa voi vaatiakaan että se olisi hänelle ok :) Hänellä ei ole mitään poikaani vastaan ja hänestä poikani on mukava lapsi. Myös lapseni pitää poikaystävästäni. POikaystäväni tietää etten vaadi hänestä isää lapselleni, enkä myöskään ole vielä perhettä perustamassa hänen kanssaan :) eikä hänellä ole mitään vastuuta lapsestani :)
Viikonloppuna saamme aikaa täysin toisillemme kun poikani menee isänsä luokse :)
Olet siis vasta eronnut ja nyt jo uusi kierroksessa ja yhtä suurella rakkauden varmuudella kuin lapsesi isäkin? Kauankos ehdit lapsen isän kanssa seurustella, kuinka pian lapsen syntymän jälkeen tuli ero? Miksi?
Loukkaannu vaan, mutta pakko sanoa, etten kenellekkään nuorelle miehelle tai naiselle toivoisi "yh-palloa" jalkaan ennenkun on omaa elämää ehtinyt vapaasti elää ja tietää mitä tulevaisuudelta odottaa.
Nyt sinä olet vastuussa lapsestas, toivottavasti et mutristele suuta kun/jos poika haluaakin lähteä kavereitten kanssa sinne ja tänne jne....sulla on jo jonkinlainen elämänkokemus lapsen kautta tullut, mutta tämä poika on vasta lapsen kengät riisunut ja nyt joutuu jo leikkimään pikku-perhettä...voivoi.Kyllä jokainen vanhempi parempaa toivoisi jälkikasvulleen. Suoraan sanoen, en ilahtuisi että oma lapsi toisi lähes ensimmäisenä tyttöystävänään näytille yh:n! Toivoisin että poikani saisi elää huoletonta elämää nuoruusvuosinaan;matkustella, kierrellä vaikka festareita, olla vaan kavereitten ja mahdollisen tyttöystävän kanssa ilman vastuita muista kuin itsestään. Kyllä jää osa nuoruudesta elämättä jos joutuu perhe-elämää jakamaan jo 18-vuotiaana. Ihan varmasti alat hetekn päästä jarruttelemaan pojan menoja jos tämä olisi itsekseen menossa...tulee mustasukkaisuudet sun muut...voivoi, nää jutut on niin tuttuja sivusta seuraneelle.
Mitäs tykkää pojan vanhemmat teidän seurustelusta?
ei poikaystävä ole vastuussa hänen lapsestaan. Toki lapsi tuo omat rajoitteensa (sekä ilonsa) ja tilanne olisi eri ja kuvailemasi kaltainen, jos tarkoitusperä olisi etsiä uusi isukki. Tässä tilanteessa poika on kuitenkin ilmeisesti "vain äidin uusi poikaystävä" - ei enempää, ei vähempää.
Ja loukkaannu vaan, mutta tuskin kukaan lapsi haluaa äitinsä olevan kaltaisesi anoppiehdokas. Mitä muita kriteereitä tyttöystävän pitäisi täyttää, että kelpaa? Ei saa olla lapsia, ei saa olla mustasukkainen kun poikakulta haluaa elää nuoruuttaan... oliko vielä jotain muita vaatimuksia? Voi tulla yllätyksenä, mutta kukaan nainen pojan elämässä ei tule olemaan täydellinen, varsinkaan se ensimmäinen.
Muuten, aloittajan rakkauselämän yksityiskohdat eivät kuulu sen enempää sinulle kuin meille muillekaan. Ei eron syyt eikä se, miten pian alkaa rakentaa uutta suhdetta. Vai vastaisitko itse jos samaa kysyttäisiin sinulta?
Oon kuule tähän ikään tuonkaltaisia kuvioita nähnyt paljon, joten tiedän mistä puhun!
Olen itsekkin ollut ns.teiniäiti, olin 19 ensimmäisen lapsen saatuani,joten tiedän myös ne paineet mitä nuoren äidin niskaan kaadetaan.
Enpä voi tilittää eroni syitä ainakaan, sillä olen edelleen lasteni isän kanssa,matkaa on tehty aina sieltä asti kun olen ollut vain 17vuotias.
Juu, olen sitä mieltä että nuoruutta pitää/soisi elettävän huolettomana ilman vastuita lapsesta(vaikka itse toisenlaisen nuoruuden elinkin)riittää että oppii ensin itsellesti pyörittämään omaa elämäänsä.Ja kattelee maailmaa laajemalti kuin kotitienoon nurkat.
Aika hyvin on miniäkokelaat minut näine ikävine mielipiteineni hyväksyneet.Ja totisesti olen niistä nuorista neidoista ylpeä.Onpahan vanhempi neito jo lukion käynyt ja nyt opiskelee yliopistossa, joten määrätietoisuutta löytyy,sekä iloista menoa ja meininkiä opiskelun välissä.
Ja mitäs tuo on, että ensimmäinen nainen ei olisi täydellinen-koskaan? Eikös ne ensirakkaudet nosteta jumalaiselle jalustalle ainakin tarinoissa? Ja mikä tekisi seuraavista entistä parempia?
Et taida iällä olla pilattu sinäkään.Noh, kyllä tällänen mummelia asian ymmärtää, aurinkoista kesää sulle.
Ps.Just lupauduin juhannukseksi lapsenvahdiksi poikani ystävän lapselle, pääsee nuoripari ekaa kertaa lapsen syntymän jälkeen vapaalle.Niinettä sentään tälläiseen noitamummoon kyllä turvataan ja luotetaankin.
Hyvä sieltä päästä on arvailla ikääni, sen verran voin kertoa että parhaimmat teinivuodet on kaukana takana ja olen minäkin näitä kuvioita nähnyt :) Eivätkä ne aina huonosti pääty. Aloittaja ilmiselvästi ymmärtää poikaystävän elämäntilanteen ja kunnioittaa sitä, ja se on erittäin hyvä lähtökohta. Tältä kannalta puheesi "yh-pallosta" jalassa kuulostaa jotenkin käsittämättömältä. Ihan kuin -kukaan- ei voisi päästää poikaystävää yksin festareille ilman kamalaa mustasukkaisuusvääntöä...
Lisäksi kuulostaa nyt selvästi siltä, että yrität päteä iälläsi ja sillä, miten oma rakkauselämäsi on sujunut. Ja käyttää tätä aloittajan nöyryyttämiseen. Ei ole minusta sopivaa käytöstä kypsälle ihmiselle huolimatta siitä, mitä mieltä on yksinhuoltajien oikeudesta uuteen parisuhteeseen.
Anoppi-murjautus olikin omaan nilkkaasi, josta on aivan turha valittaa näin jälkikäteen. Sitä saa mitä... jne.
Eihän tuossa mitään murjautusta ollu? Vai oliko?
Mun mielestä toi ihminen vastasi hivenen huumorilla, eikä kyllä ees pätenyt iällään vaikka toi toinen niin väitti?
Mun sisko alkoi seukkailee kundin kanssa,jolla oli 2v lapsi, sitä ei ainaskaa tullut yhtään mitään.Se kaveri ois halunnut ettei sisko enää hengaile kavereittensa kanssa, vaan on aina lapsen ja hänen kanssa.
"eikä kyllä ees pätenyt iällään vaikka toi toinen niin väitti? "
"Et taida iällä olla pilattu sinäkään.Noh, kyllä tällänen mummelia asian ymmärtää..." kyllä tämä minusta maistuu hieman pätemiselle, samoin kysely tyyliin "jaahas, ja nyt jo uusi kierroksessa, miksiköhän erosi lapsen isästä, kyllä minä olen vielä yhdessä..." Jos tämä on huumoria, niin meni ohi. Ehkä olen sitten liian kuiva ja tosikko ymmärtämään tämän luokan huumoria.
En väittänyt, etteikö lapsi voisi rumasti sanottuna pilata suhdetta varsinkin jos mustasukkaisuus ottaa vallan(joko poikaystävä tuntee jäävänsä vähälle huomiolle tai tyttöystävä ei kestä toisen menoja). Mutta näin voi tapahtua ilman lastakin kuvioissa, eikö vain? Toiselle täytyy antaa tilaa suhteessa kuin suhteessa. Jos ymmärtää lapsen tuomat rajoitteet sekä toisen erilaisen elämäntilanteen ja rakkautta riittää, eikö silloin kannattaisi edes yrittää? Nuoruus -niin kuin äitiyskään- ei ole pelkkiä numeroita, kyllä sinne festareille pääsee tulevaisuudessakin. Kun taas se rakkaus ei tilaamalla tule, ja usein sen yhden kanssa saa vain yhden tilaisuuden yrittää.
Olet malliesimerkki siitä, että ihan teininä ei kannata ryhtyä lapsentekoon ensimmäisen vastaantulijan kanssa. Ei ole mitenkään kummallista ettei 18 v. nuorimies ole valmis leikkimään isää kenenkään pienelle lapselle. Miksi ihmeessä pitäisikään?
Kysyit neuvoja. Enpä juuri muuta osaa sanoa kuin että ole nyt ensisijaisesti äiti lapsellesi. Voit kai tapailla tuota poikaa, mutta älä yritä mitään perhekuviota hänen kanssaan, sillä se ei tule onnistumaan.
Sen vaan sanon että jos ei ole valmis "isän-rooliin" niin anna olla..itselläni on 1.5 vuotias poika jonka sain 16 vuotiaana ja täytän ensi kuussa 18.. välit meni poikki lapsen isän kanssa jo vuosi sitten.. mies tuli töistä ja ei enää jaksanut edes kakkavaippaa vaihtaa vaikka olin ollut koko päivän pojan kanssa kotona ja tämän kanssa.. Nykyinen poika ystäväni otti meidän "avosylin" vastaan ja on pojalleni kuin oma isä..vaikka en olisi uskonut että yh äiti voi saada kunnon miehen mutta tänä on jo liikaa! hän on paljon parempikuin osasin kuvitella..!
"mies tuli töistä ja ei enää jaksanut edes kakkavaippaa vaihtaa vaikka olin ollut koko päivän pojan kanssa kotona ja tämän kanssa.."
Sinähän oot ollut koko päivän hoitamassa lasta omasta tahdostasi, oletan? Lapses isä oli tehnyt työäivän omalla sarallaan ja kyllä mun mielestä on kohtuullista että töitten jälkeen saa levätä!! Työstä käy lapsen hoitokin, mutta ei voi kuitenkaan verrata samoina asioina.Sä valita että oot ollut koko päivän kotona pojan kanssa...voishan exäs valittaa että kun on joutunut olemaan työpaikallaan koko päivän...Yleensä pidän nuorien perheiden puolia, mutta nää jutut on välillä niin lapsellisia ja typeriä....
Keskity oleinnaiseen äläkä takerru yhteen sanaan!! Mies kävi joo töissä ja tuli töistä niin ei kotona tehty mitään, vaikka oli kuinka huilattu ja vaikka oli viikonloppu!! PÄÄLIMMÄINEN VASTAUS OLI TEE SINÄ!!! sitten totesin että pärjään ilman häntä kun olen pojan kanssa niin paljon kaksistaan eikä mies voinut edes tuttipulloa antaa jne jne...!!! että haista sinä "#!#!"½!!!!!!
Kyllä kuule työssäkäyvä ja perheen elättävä mies on leponsakkin ansainnut. Riippuu millaista työtä tekee, jaksaako edes vapaa-aikana mitään tehdä!! Mun mies tekee 3-vuorotyötä ja on aina ihan hiton väsynyt. Yövuorosta toipumiseen menee monta päivää...
Jos mies ei ikinä, yleensäkkään ole kiinnostunut kodin yhteisistä asioista, viesti on karu - on tullut katumapäälle tai ei ole edes alunperin halunnut koko kuviota.
blötz - Kysyit neuvoja.. Voit kai tapailla tuota poikaa, mutta älä yritä mitään perhekuviota hänen kanssaan, sillä se ei tule onnistumaan.
miks se ei tulis onnistumaan?
oon itse just 18v täytänyt ja mul meni poikki entisen jätkän kanssa ennen kun ees tajusin olevani raskaana. (lapsen faijalle kerroin kuitenki, mut ei hänestä ollut mihinkää ku ensimmäinen sanansa oli "menee nyt tekee se vitun abortti"!! mies on 21v eli ei mikään pikkupoika.
btw, mä tapasin uutta miestä jolle kerroin ihan heti olevani raskaana jne.. en vaatinu häneltä yhtään mitään, mut sen mä sanoin sille että mun elämän tilanne on nyt noin: tulen saamaan lapsen mikä ei ole sun! oletko VARMAA että minunkaa haluat olla? muualla on paljon niitä vapaita tyttöjä, jonkan kanssa voit aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ilman mitään ongelmia.Mä en kaipaa mitään yhen illan juttuja! pillua ei tuu ainakaa 2-3kkeen. voit tutustua muhun tai lähteä menee jos tää ei kelpaa!
kuule, jätkä valitsi mut! ja mun raskauteen se tottui pikku hiljaa.. " sanoi joskus alussa että ois ollut helpompi jos mulla ois jo toi poika syntynyt" mut se on ollut nyt koko raskauden aikana mukana, se käy munkaa kaikissa neuvoloissa, synnytysvalmennus, synnytysosasto tutustumaan ja vaikka mihin se tule mukaan. OMALLA EHDOLLA, en ole koskaan pyytänyt mitään, enkä pakottanu.
se on ostanut pojalle ensimmäiset vaatteet ja leluja omilla rahoilla ilman mun lupaa. se on kertakaikki IHANIN MIES,joka on mua vaan vuos vanhempi.
p.s se kertoi sen vanhemmille mun raskaudesta heti kun tavattin ja mitäs ne reagoi?
äiti toivoi että se olisi mulle tukea ja turva! innostui ja pyysi meitä heti kylään syömään ja tutustui enemmän muhun..
eli ei kaikki anopit o negatiivisii!
asumme mieheni kanssa yhessä ja tään kuun lopussa on laskettu aika. kyl se jätkä siihen tottuu pikkuhiljaa, poika on sulla aina..ei sillä paljon vaihtoehtoa oikein olekaa. sen pitää haluta sut ja poika. tai sit ei mitään.. ainakin mä nään asian sille. ei se sun elämässä voi olla vaan joku random mies joka elää sunkaa, mut ei kuitenkaa lapselle ole mitään.
asioilla on aina tapa järjestyä, jopa parhaiten päinkin. onnea eteenpäin!!
Tekstisi perusteella taidat olla ihan teini, etkä ollenkaan valmis äidin vastuuseen. Toivottavasti osaat kasvattaa lapsestasi kunnon kansalaisen.
mun 19v poika tois omatekemän lapsenlapsen sitten aikanaan näytille!
Tai samoin jos toi ois tyttö, että se tois omatekemän, eikä mitään yh-isän tekemää.
EI millään pahalla, mutta itetehty lapsenlapsi ois ihan ok.
Luomulapsenlapsi...ei lainalapsenlapsi...
(yhen kaverin pojan "lapsi" 6v. puhuu ääneen että...juu, meijän isi on nytte sen mun kaverin isinä...)
Itse täytän 21 vuotta ja minulla on 3-vuotias lapsi. Olin aikoinani yhäri, nykyään lapsi yhteishuoltajuudessa. Tapasin niin monta huonoa isäpuoliehdokasta, ettei mitään rajaa.
Jos sille ei kelpaa sinä lapsinesi, niin feidaa kundi mäkeen! Mulla on nyt vasta kunnollinen isäpuoliehdokas tytölle, olen vuoden verran seurustellut minua vähän vanhemman kundin kanssa, joka on oikeasti lapsirakas persoona. Sanoin tyypille jo alussa, että joko minä tyttärineni tai sitten voi painua hevon kuuseen. Jos se miehesi ei ihan oikeasti ole varma sinusta ja siitä että sulla on muksu, niin anna kundin mennä. Siitä ei ole isäpuoleksi sun lapsellesi. Varmasti kohtaat arvoisesi vielä joskus. Keskity muksuusi ja unohda miehet. Tuon ikäisistä kundeista ei ole isäksi valmiita kuin 0,0000001%. Kundit meinaan aikuistuu vasta kolmekymppisinä, jos sillonkaan. Kokemusta on!