En tiedä, onko tämä oikea paikka, mutta laitan nyt tänne.
Pitäisikö minun mennä terapeutin luokse, vai kuinka selviän ongelmasta? Olen tiedostanut tämän jo kauan, mutten ole uskaltanut ajatella asiaa. Olen hyvin huolestunut.
Ongelmani lienee se, etten uskalla kohdata tunteitani. En ehkä uskalla pysähtyä ja ajatella sisimpiä tunteitani?
Olen luonteeltani sosiaalinen, avoin, ns. "voimakas" persoona. Olen huomannut, että rakastun aina renttuihin, joita en kuitenkaan syystä tai toisesta saa - joko minulla menee into kun ymmärrän että niillä on muitakin tyttöjä pyörityksessä tai jotain muuta.
Olen myös ymmärtänyt, että kaikki parisuhteeni puolestaan olen viettänyt minua sosiaalisesti heikompien ihmisten kanssa. Tarkoitan ujoja, hiljaisia, rauhallisia tai heikon itsetunnon omaavien kanssa. Joka ikinen suhde on päättynyt siihen, että olen kyllästynyt ja jättänyt miehen. Olen myös sortunut pettämään, etsimään jännitystä ja olen tunnistanut itsestäni alistavan piirteen. Näissä parisuhteissa, joissa mies on ollut minua heikompi, olen helposti alkanut haukkumaan heitä, enkä arvosta heitä. Tiedän, että aiheutan suurta henkistä tuskaa heille, sillä oikeastaan ikinä en ole näihin tyyppeihin rakastunut - päädyn vain parisuhteeseen.
Olen erittäin huolestunut, kun käyttäydyn näin. Haluaisin oikeasti muuttaa tapojani. Miksi teen näin? Moensti myös itken näille miehille jälkeen päin, vaikka en halua heitä takaisin. Nautin tilanteesta, kun he ovat umpirakastuneita minuun. Miksi olen tälläinen? Mistä saan apua?
Voisiko lapsuudesta löytyä syy tähän asiaan? Olen perheeni kuopus, minut laitettiin muutaman kuukauden vanhana päivähoitoon sillä äitini oli kovin kiireinen. En ole saanut paljon äidinrakkautta kotona. Ala-asteella ja ylä-asteella minua loukattiin henkisesti pienuuteni ja heikkouteni takia, kenties. Olen kokenut itseni usein ulkopuoliseksi leikeissä, minulla ei ole ikinä ollut läheisiä ystäviä, mutta paljon kavereita. Olen aina ollut huono käsittelemään tunteitani, jotka liittyvät parisuhteeseen.
Odotan asiallisia vastauksia ja toivon, että jaksoitte lukea pitkän tarinani :)
Pitäisikö minun mennä terapeutin luokse, vai kuinka selviän ongelmasta? Olen tiedostanut tämän jo kauan, mutten ole uskaltanut ajatella asiaa. Olen hyvin huolestunut.
Ongelmani lienee se, etten uskalla kohdata tunteitani. En ehkä uskalla pysähtyä ja ajatella sisimpiä tunteitani?
Olen luonteeltani sosiaalinen, avoin, ns. "voimakas" persoona. Olen huomannut, että rakastun aina renttuihin, joita en kuitenkaan syystä tai toisesta saa - joko minulla menee into kun ymmärrän että niillä on muitakin tyttöjä pyörityksessä tai jotain muuta.
Olen myös ymmärtänyt, että kaikki parisuhteeni puolestaan olen viettänyt minua sosiaalisesti heikompien ihmisten kanssa. Tarkoitan ujoja, hiljaisia, rauhallisia tai heikon itsetunnon omaavien kanssa. Joka ikinen suhde on päättynyt siihen, että olen kyllästynyt ja jättänyt miehen. Olen myös sortunut pettämään, etsimään jännitystä ja olen tunnistanut itsestäni alistavan piirteen. Näissä parisuhteissa, joissa mies on ollut minua heikompi, olen helposti alkanut haukkumaan heitä, enkä arvosta heitä. Tiedän, että aiheutan suurta henkistä tuskaa heille, sillä oikeastaan ikinä en ole näihin tyyppeihin rakastunut - päädyn vain parisuhteeseen.
Olen erittäin huolestunut, kun käyttäydyn näin. Haluaisin oikeasti muuttaa tapojani. Miksi teen näin? Moensti myös itken näille miehille jälkeen päin, vaikka en halua heitä takaisin. Nautin tilanteesta, kun he ovat umpirakastuneita minuun. Miksi olen tälläinen? Mistä saan apua?
Voisiko lapsuudesta löytyä syy tähän asiaan? Olen perheeni kuopus, minut laitettiin muutaman kuukauden vanhana päivähoitoon sillä äitini oli kovin kiireinen. En ole saanut paljon äidinrakkautta kotona. Ala-asteella ja ylä-asteella minua loukattiin henkisesti pienuuteni ja heikkouteni takia, kenties. Olen kokenut itseni usein ulkopuoliseksi leikeissä, minulla ei ole ikinä ollut läheisiä ystäviä, mutta paljon kavereita. Olen aina ollut huono käsittelemään tunteitani, jotka liittyvät parisuhteeseen.
Odotan asiallisia vastauksia ja toivon, että jaksoitte lukea pitkän tarinani :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
mikä ongelma sulla on? Oot pettänyt, joo semmosta sattuu, rakastut renttuihin, mutta et saa niitä, oot jonkun nörden kanssa vai? ehkä siksi että tiedät, että hallitset suhdetta, pelkäät kova-kova vastaan miten käy.
Suurin asia, mikä minua huolestuttaa on se, että aiheutan toisille pahaa, vaikka en haluaisi. Kuitenkin teen näin, aina samalla tavalla. Miksi haluan hallita suhdetta? Nautin siitä kun tiedän, että mies on ihan umpirakastunut minuun ja tekisi kaikkensa vuokseni. Silloin lisään vettä myllyyn, mutta ajattelen vain itseäni enkä ole itse rakastunut. Käytökseni ahdistaa minua. En halua tämän jatkuvan - entä jos en saa tasapainoista parisuhdetta koskaan? Entä jos tämä heijastuu tulevaisuudessa omiin lapsiini?
todellista rakkautta/läheisyyttä, siinähän joutuu kohtaamaan omia pelkojaan ja vaarana on mm. hylätyksi tuleminen. Siksi et edes uskalla rakastua (tai "rakastut" sinulle sopimattomiin ihmisiin), vaan tyydyt helppoihin ratkaisuihin, joista et kuitenkaan lopulta saa tyydytystä.
Minulla on ollut samantapaista käytöstä, mutta onneksi olen vähitellen alkanut sisäistämään toisenlaista käyttäytymismallia. Tähän on auttanut mm. parisuhteita ja itsetuntemusta käsittelevän kirjallisuuden lukeminen. Esimerkiksi Tommy Hellstenillä on hyviä kirjoja, ja muista erityisesti parisuhteista käsittelevistä kirjoista tulevat mieleen ainakin kirjat Zen ja rakastamisen taito ja Kaikki se rakkaus, mikä sinulle kuuluu. Paljon muitakin tietysti on: mene vaikka kirjastoon ja kysy sieltä... Myös tästä sivustosta voisi olla jotain apua http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent3.html
Toivottavasti tästä oli tai on edes jotain apua :)
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/Cofam.html
ehkä jotkin kohdat sattuvat myös minun tuntemuksiini, mutta en ole lainkaan sellainen ihminen, että jäisin "märehtimään" jonkun voimakkaan persoonan alle. Esim. että alkaisin kokea alemmuudentuntoa tai paapomaan miestäni ja tekemään kaikki hänelle mieliksi. Siksi en koe että olen läheisriippuvainen.
Kiitos, kun autatte minua etsimään ratkaisuja!
Mites sitten ns. vahvan miehen kanssa? Alistutko sä vuorostasi miehekkään ja vahvan miehen edessä? Saatko sä jotain tyydytystä kun saat loukattua jotakuta ujoa, hiljaista ja rauhallista miestä, joka ei ole tehnyt mitään ansaitaakseen tuollaista lutkamaista käytöstä? Kostatko sä nyt niille miehille sitä, kun äiti nyt ei sattunut halaamaan sua paria ylimääräistä kertaa, ja kun sua nyt vähän satuttiin kiusaamaan peruskoulussa?
Yritä nyt olla "päätymättä" mihinkään parisuheeseen, jos et osaa käyttäytyä. Selvitä ensin ne omat demonisi, vaikka terapian avulla.
Itseasiassa kuulostaa siltä, että sun vahvuudet on sun heikkouksia..Sun pitää vaan pyrkiä toimimaan toisella tavalla tietoisesti.
Terapiakaan ei auta pidemmän päälle, jos muutos ei lähde itsestäsi. Ei ole olemassa mitään patenttiratkaisua.