Ihan tässä menee pää sekaisin. Mikä esimerkiksi seuraava valtakunnansyyttäjän päätös on suhteessa siihen kuuluisaan Vantaan käräjäoikeuden päätökseen:
Saadun selvityksen valossa on riidatonta, että valvontamaksukehotusten antaminen on perustunut yksityisten pysäköintialuepalveluiden tarjoajien ja näitä palveluja käyttäneiden autoilijoiden välisen sopimuksen ehtoihin. Epäiltyjen rikosten tunnusmerkistöt eivät ole täyttyneet Sundbergin päätöksessä esitetyistä syistä.
Tieliikennelain 28 § 2 momentin ja 105 §:n säännöksien nojalla voidaan yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa pysäköineelle määrätä valtiolle tai asianomaiselle kunnalle menevä pysäköintivirhemaksu. Pysäköintivirhemaksua koskeva lainsäädäntö ei käsitykseni mukaan kuitenkaan rajoita yksityisen alueen omistajan tai haltijan oikeutta tehdä sopimuksia alueelleen pysäköimisestä taikka sovittujen pysäköintiehtojen rikkomisesta seuraavista sopimussakon tyyppisistä maksuseuraamuksista. Joka tapauksessa on selvää, ettei tällaisten sopimusten tekemisen ole syytä epäillä täyttävän Sundbergin päätöksessä mainittujen tai muidenkaan rikosten tunnusmerkistöjä. Virallisen syyttäjän toimivaltaan ei kuulu ratkaista kysymyksiä tällaisten yksityisoikeudellisten sopimusten sitovuudesta taikka sopimusehtojen kohtuullisuudesta.
Koska tässä asiassa ei ole edellä lausuttu huomioon ottaen esitetty eikä muutenkaan ilmennyt seikkoja, jotka viittaisivat tarpeeseen muuttaa kihlakunnansyyttäjä Sundbergin päätöstä ei Sepän kirjoitus anna aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin.
Muutosharkintapyynnössä tarkoitettu asia jää näin ollen kihlakunnansyyttäjä Sundbergin päätöksen varaan.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetyn lain 1 luvun 14 §:n nojalla asianomistaja saa itse omalla vastuullaan nostaa syytteen rikoksesta, kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta. Asianomistajan asemassa olevilla tahoilla on näin ollen mahdollisuus ryhtyä itse omalla vastuullaan ajamaan harkintansa mukaista syytettä tässä asiassa.
Sepän kirjoituksen liitteet palautetaan ohessa.
Valtakunnansyyttäjän valtuuksin,
valtionsyyttäjä Jukka Rappe
Niin että mites tämä oikein nyt sitten menee, kun täältä saa lukea että varmaa kuin vuori että koko homma on laitonta ja hovioikeus tuomitsee samoin kuin Vantaan käräjäoikeus?
T. Heikki Hämmentynyt
Saadun selvityksen valossa on riidatonta, että valvontamaksukehotusten antaminen on perustunut yksityisten pysäköintialuepalveluiden tarjoajien ja näitä palveluja käyttäneiden autoilijoiden välisen sopimuksen ehtoihin. Epäiltyjen rikosten tunnusmerkistöt eivät ole täyttyneet Sundbergin päätöksessä esitetyistä syistä.
Tieliikennelain 28 § 2 momentin ja 105 §:n säännöksien nojalla voidaan yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa pysäköineelle määrätä valtiolle tai asianomaiselle kunnalle menevä pysäköintivirhemaksu. Pysäköintivirhemaksua koskeva lainsäädäntö ei käsitykseni mukaan kuitenkaan rajoita yksityisen alueen omistajan tai haltijan oikeutta tehdä sopimuksia alueelleen pysäköimisestä taikka sovittujen pysäköintiehtojen rikkomisesta seuraavista sopimussakon tyyppisistä maksuseuraamuksista. Joka tapauksessa on selvää, ettei tällaisten sopimusten tekemisen ole syytä epäillä täyttävän Sundbergin päätöksessä mainittujen tai muidenkaan rikosten tunnusmerkistöjä. Virallisen syyttäjän toimivaltaan ei kuulu ratkaista kysymyksiä tällaisten yksityisoikeudellisten sopimusten sitovuudesta taikka sopimusehtojen kohtuullisuudesta.
Koska tässä asiassa ei ole edellä lausuttu huomioon ottaen esitetty eikä muutenkaan ilmennyt seikkoja, jotka viittaisivat tarpeeseen muuttaa kihlakunnansyyttäjä Sundbergin päätöstä ei Sepän kirjoitus anna aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin.
Muutosharkintapyynnössä tarkoitettu asia jää näin ollen kihlakunnansyyttäjä Sundbergin päätöksen varaan.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetyn lain 1 luvun 14 §:n nojalla asianomistaja saa itse omalla vastuullaan nostaa syytteen rikoksesta, kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta. Asianomistajan asemassa olevilla tahoilla on näin ollen mahdollisuus ryhtyä itse omalla vastuullaan ajamaan harkintansa mukaista syytettä tässä asiassa.
Sepän kirjoituksen liitteet palautetaan ohessa.
Valtakunnansyyttäjän valtuuksin,
valtionsyyttäjä Jukka Rappe
Niin että mites tämä oikein nyt sitten menee, kun täältä saa lukea että varmaa kuin vuori että koko homma on laitonta ja hovioikeus tuomitsee samoin kuin Vantaan käräjäoikeus?
T. Heikki Hämmentynyt
Vastaukset 24
Vanhimmat
Se, että jokin on laitonta, ei tarkoita että se olisi rikollista.
On laitonta jakaa maksuja, jotka eivät perustu lakiin, varsinkin jos niitä sitten peritään henkilöiltä, joiden kanssa sopimussuhdetta ei voida osoittaa syntyneen.
Sen sijaan tuollaisen sopimuksen voimassaollessa, voidaan aivan hyvin antaa sopimusrikkeestä maksuja.
Toisaalta, nämä maksut eivät saa olla virheellisestä pysäköinnistä johtuvia.
Ja joka tapauksessa, kyse oli edelleen vain yhdestä mielipiteestä.
Käräjäoikeuden (tunnetana myös nimellä arvaustoimisto) päätöksellä ei ole pahemmin painoarvoa misään, mutta aika selkeältä tapaukselta tämä näin maallikon silmissä näyttää. Parhaimmillaan rahastusbisnes on epäeettistä, muttei laitonta, pahimmillaan se on molempia. Jos se sattuu laillista olemaan, ei se silti ole toimivaa, mikäli ihmiset kiistävät pysäköineensät väärin (kuvat pelkästä väärin pysäköidystä ajoneuvosta kun eivät riitä).
Onneksi näyttää vahvasti siltä, että yksityinen rahastusbisnes kuolee.
Lisättääköön, että minusta nuo väärin pysäköidyt ajoneuvot saa vaikka hinata pois, jos ovat tiellä, tai normaalisti laputtaa liisan tai lassen toimesta. Ihan oikein väärinpysäköijille (mihin itsekin syyllistyn silloin tällöin, ja saan lapun joskus. Ihan oikein minulle).
Leikkasin tosta ydinkohdan, joka tulee tässä:
---------
Pysäköintivirhemaksua koskeva lainsäädäntö ei käsitykseni mukaan kuitenkaan rajoita yksityisen alueen omistajan tai haltijan oikeutta tehdä sopimuksia alueelleen pysäköimisestä taikka sovittujen pysäköintiehtojen rikkomisesta seuraavista sopimussakon tyyppisistä maksuseuraamuksista
----------
Niin että on laitonta? Ja että on varmaa että hovioikeus tuomitsee Vantaan käräjäoikeuden päätöksen mukaan?
Mun pitää varmaan olla tyhmä, kun en oikein ymmärrä...
Eikös tossa sanota melko suoraan että on laillista antaa niitä pysäköintiehtojen rikkomisesta johtuvia maksuseuraamuksia?
Mun mielestä nyt on olemassa kaksi erilaista ratkaisua, eikä vaan se yks Vantaan juttu. Niin että mitähän se hovi päättää. Onko kukaan perillä minkä tason lakiasiantuntija tommonen valtionsyyttäjä on?
On laitonta anastaa viranomaisilta oikeus sakottaa väärin pysäköinnistä.
Voin tehdä sopimuksen: pysäköinti sallittu merkityillä paikoilla, kiekkoa käytettävä. Maksimipysäköintiaika 1h.
Täysin laillista.
Joku rikkoo sopimusta: voin kutsua kunnallisen pysäköinninvalvonnan paikalle ja auton haltija/omistaja saa lapun.
Täysin laillista.
Voin lähettää laskun väärinpysäköidyn auton omistajalle/haltijalle vedoten sopimukseeni.
Täysin laitonta.
Muttei rikollista.
Huomio on kiinnitettävä vain oikeuden ratkaisuihin nyt, kun sellainen on olemassa. Syyttäjän ratkaisut eivät ole mitään tuomioita, Vantaan käräjäoikeuden ratkaisu on. Syyttäjän (ja valtakunnansyyttäjän) ratkaisu koski tietyn tapauksen tiettyä rikosnimikettä ja syyttämiskynnystä siinä.
lainvoimainen, silloin kun siitä on valitettu ylempään oikeusasteeseen.
Minkääntasoista lainvoimaista tuomiota ei ole asiasta olemassa!
Hovioikeuden tuomio on lainvoimainen, vaikka siitä valitettaisiin. Käräjäoikeudessa kolmen ammattituomarin perusteelliseen selvitykseen pohjautunut tuomio on hyvä indikaatio hovinkin ratkaisusta.
> Leikkasin tosta ydinkohdan, joka tulee tässä:
Et leikannut, vaan ydinkohta on tämä:
"Virallisen syyttäjän toimivaltaan ei kuulu ratkaista kysymyksiä tällaisten yksityisoikeudellisten sopimusten sitovuudesta taikka sopimusehtojen kohtuullisuudesta."
Vantaan käräjäoikeus sen sijaan ratkaisi mm. kysymyksen tällaisen yksityisoikeudellisen sopimuksen sitovuudesta.
"Voin lähettää laskun väärinpysäköidyn auton omistajalle/haltijalle vedoten sopimukseeni.
Täysin laitonta.
Muttei rikollista."
On se rikollista. Rikoslaki 36 luku 1§:
"Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." "Yritys on rangaistava."
Paino sanoilla "oikeudetonta taloudellista hyötyä toista erehdyttämällä". Voinen kuvitella että alkaa melkoinen rumba käräjäoikeuksissa petossyytteiden osalta parkkifirmoja vastaan kun hovioikeus pitää voimassa Vantaan käräjäoikeuden päätöksen että yksityisellä firmalla ei ole oikeutta vaatia pysäköintivirhemaksuja. Mitä muutakaan tuollaisten huuhaa-laskujen lähettäminen on kun oikeudetonta taloudellisen hyödyn tavoittelua? Ja huomatkaa, että jo pelkkä yritys on rangaistavaa. Tarkoittaa sitä että jos parkkifirma on lähettänyt laskun, mutta perunut sen jälkikäteen, se on petoksen yritys, joka on yhtälailla rangaistavaa.
Kyllä niin varmana saat kohta täysin varmaa faktaa sisältävän selvityksen nimimerkiltä jp77. Ei siinä valtakunnansyyttäjän valtuuksin valtionsyyttäjän tekemä ratkaisu ja kanta paina kattos yhtään mitään! Äläs yhtään epäile etteikö tään palstan lakiasiantuntijat jp77:n johdolla ole paljon pätevämpiä kun joku valtakunnansyyttäjän valtuuksin toimiva valtionsyyttäjä. Mitä semmottinen näistä asioista taika laista tietää, hääh! Tuskin on edes juristi?
Luotetaan vaan kämmeniä yhteen paukutellen perustuslakiasiantuntija jp77:n seurueeseen eikä makseta mitään, sillä kaikki jotka maksaa ja on sitä mieltä että tommottisia sopimuksia voi syntyä on hämärämiähiä ja wincapitaalin konnia!
Valtakunnansyyttäjä katsoi, että kyseinen syyttäjä ei menetellyt virheellisesti kyseisessä tapauksessa, kun ei nostanut syytettä - ei sen enempää. Nyt katsotaan asia siviilijuttuna hovioikeudessa. Oikeushan tällaiset asiat ratkaisee, ei syyttäjä. Sen jälkeen nousee esille mahdollinen uusi rikosprosessi. ELI NYT ODOTELLAAN KAIKILLA TAHOILLA HOVIOIKEUDEN TUOMIOTA, JOLLA ON ENNAKKORATKAISUN LUONNE.
Eri asia ytimenä, mutta tosa on aika suora viittaus lakiin ja siihes ettei laki kiellä niitä yksityisen alueen maksuja?
Hyvä että hovi ratkaisee eikä tää palsta. Siis täällähän homma on kirkossa kuulutettu ihka varmaksi. Mää hämmästele kauhiast...
> Pysäköintivirhemaksua koskeva lainsäädäntö ei käsitykseni mukaan kuitenkaan rajoita [...]
Ei rajoita ei.
Se rajoittava pykälä löytyy perustuslaista. Kuten täälläkin on monta kertaa sanottu...
Lue pari viestiä taaksepäin.
En tiennytkään että The Rat on juristi ja vieläpä perustuslain erityistuntija.
No nythän asia selvisi. Hämmästyttävää ettei tuommoinen valtionsyyttäjä välitä perustusalaista ns. pätkääkään.
Kiitos asiallisesta oikaisusta. Nyt tiedän missä mennään, ja mikä ehdottomasti ja vuorenvarmasti on lain mukaan oikein ja mikä väärin tässä asiassa, joten hovin ratkaisukin on vuorenvarma. Ihmeellistä että sitä yleensä tarvitaan. En ole juristi enkä perillä näistä jutuista, joten saattaa olla että olen väärässä kun olen luullut että hoviinkin valittamiseen tarvitaan lupa. Eli että päivänselvissä perustuslakiin pohjautuvissa ei voi valittaa kuin tuomion suuruudesta.
Juuri tämän vuoksi, kun kaikki eivät lakia ymmärrä, on hyvä että on The Rat, jp77 vai kuka hän on, KristiR ja vastaavat, jotka todella tuntevat lain. Oikeen hyvä!
Korjaus väitteeseesi: Hoviin valittamiseen ei tarvita lupaa. Korkeimpaan oikeuteen valittamiseen tarvitaan. Muilta osin tekstisi ei avaudu. Et todella taida tuntea lakia edes peruskoulun yhteiskuntaopin perustietojen vertaa.
ei ole ennakkoratkaisun luonneta. Jos katsotaan, että asiassa on hyvä saada ennakkopäätöksen tasoinen tuomio, niin myönnetään valituslupa korkeimpaan oikeuteen, josta vasta tulee päätös, johon voidaan myöhemmin vedota ennakkoratkaisuna.
Ennakkoratkaisua ei saaada jos kumpikin osapuol tyytyy hovin ratkaisuun.
Kun hovioikeuden ratkaisu on saatu, asia on sillä selvä ellei asiaa viedä korkeimpaan oikeuteen. Yksityinen sakottaminen loppuu siihen, jos ratkaisu on sama kuin käräjäoikeudessa. Kaikki käräjäoikeudet noudattavat hovioikeuden ratkaisua. Tässä mielessä hovioikeuden tuomiolla on ennakkopäätöksen luonne. Kysymys on aste-eroista.
Ensinnäkään mitään hovioikeuden ratkaisua ei ole tässä asiassa olemassa, eikä kukaan tiedä mikä se tulee olemaan.
Toiseksi, hovioikeuden päätöksellä ei ole ennakkopäätöksen luonnetta. Mikä tahansa käräjäoikeus voi ratkaista vastaavan asian toisinkin kuin hovioikeus aikaisemmin.
KKO:n ratkaisulla on ennakkopäätöksen luonne ja vain sillä. Kysymys ei ole mistään aste-erosta!
Kysymys on de facto -ennakkoratkaisusta. Vaikka käräjäoikeus voi periaatteessa myöhemmin tehdä toisenlaisen ratkaisun, käytännössä näin ei tapahdu. Hovioikeuden linjaus kyllä pitää, erityisesti jos käräjäoikeus ja hovioikeus ovat samalla kannalla. Näin uskon myös olevan. Tosin epäilen kyllä, että ParkCom haluaa viedä asian vielä korkeimpaan oikeuteen hävittyään hovissa. Kun hovioiokeuden päätös on lainvoimainen, "sakotus" päättyy siihen paikkaan.
Usko ei ole tiedon väärti!
Hovioikeuden päätöksellä ei ole minkäänlaista ennakkotapauksen luonnetta. Ei ole, tämä on ihan oleellinen asia oikeuskäytännössä.
Jokainen uusi tapaus käsitellään aina erikseen käräjäoikeudessa ja myös hovioikeudessa ilman, että aikaisempaan samanlaiseen tapaukseen voitaisiin vedota.
KKO:n tuomio sensijaan käy ennakkotapauksena perusteluksi sinänsä.
Hovioikeuden tuomio ei ole ennakkopäätös, eivätkä tuomioistuimet ole sidottuja siihen muissa samanlaisissa tapauksissa. Siinä olet oikeassa.
Sen sijaan olet väärässä väittäessäsi, että aikaisempaan samanlaiseen tapaukseen ei voitaisi muka vedota. Totta kai voidaan. Mihin tahansa aikaisempaan tuomioistuinratkaisuun ja ennen kaikkea sen perusteluihin voidaan vedota ja aivan yleisesti näin tehdäänkin. Katsopa vaikka sitä Vantaan ParkCom -tuomiota; siinä siteerataan Helsingin hallinto-oikeuden antamaa päätöstä.
KKO:n tuomioista tekee merkittävän se, että ne ovat niinsanotusti heikosti velvoittavia oikeuslähteitä. Tarkoittaa sitä, että tuomioistuin voi vain erityisestä syystä ja perustellen jättää niitä noudattamatta myöhemmissä samanlaisissa tapauksissa, esimerkiksi jos tapaukseen liittyy aivan poikkeuksellisia erityispiirteitä, jotka tekevät siitä olennaisesti erilaisen kuin ennakkopäätöksessä.
Hovioikeuden päätökseen voidaan kuitenkin menestyksekkäästi vedota myöhemmissä samanlaisissa tapauksissa ja aivan erityisen hyvin se kävisi päinsä juuri näissä valvontamaksuasioissa, joissa vaatimukset ja niitten perusteet ovat tismalleen samat.
On täällä muutkin lakia lukeneet kuin sinä.
Tottakai "voi vedota" mihin tahansa, vaikka virsikirjaan!
Kuten itse toteat KKO:n tuomioista: "että tuomioistuin voi vain erityisestä syystä ja perustellen jättää niitä noudattamatta myöhemmissä samanlaisissa tapauksissa..."
Juuri näin, hovin päätöksillä ei tätä ominaisuutta ole. Vetoan Suomen oikeuskäytäntöön!
Taitaapi olla niin että nämä palstan wannabe-käräjäpukarit on yks ja sama katkeroitunut kostaja joka suoltaa Finlex-copypeistauksiaan samaa jatkuvasti kerraten.
Keskustelussa esiintyy jälleen joitain epätarkkuuksia, joita on syytä oikoa.
Ensinnäkin tuo valtionsyyttäjän ratkaisu todellakin on ristiriidassa Vantaan käräjäoikeuden päätöksen kanssa, kuten moni tässä keskustelussa on huomannutkin. Vantaan käräjäoikeuden päätöksen valossa valtionsyyttäjä on erehtynyt päätöksensä perusteluissa. Hänen puolustuksekseen voidaan todeta, että hän tarkasteli asiaa rikosoikeudelliselta kannalta, mutta perustelut ovat silti kestämättömät.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että viranomaiset erehtyvät. Jopa Valtioneuvoston oikeuskansleri on erehtynyt. Valtionsyyttäjän kannanotot eivät kuitenkaan luo uutta oikeutta, eivätkä mitkään tuomioistuimet ole sellaisiin millään tavalla sidottuja.
Eivät ne viranomaiset ole aina oikeassa! Kyllä viranomaisia saa arvostella ja heidän kannanottojaan kyseenalaistaa, vaikka tässäkin keskustelussa melkoisen irvailun kohteeksi auktoriteettiuskovaisten taholta ovat joutuneet ne kirjoittajat, jotka ovat uskaltautuneet olemaan eri mieltä valtionsyyttäjän ratkaisun oikeellisuudesta.
Toisekseen epätietoisuutta tuntuu olevan hovioikeuden ratkaisun ennakkopäätösluonteesta.
Vain Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Hovioikeuden tuomiot eivät ole ennakkopäätöksiä vaan ratkaisuja yksittäisiin oikeusriitoihin. Käräjäoikeudet EIVÄT ole velvollisia seuraamaan hovioikeuksien ratkaisukäytäntöä, eikä hovioikeusratkaisuja edes julkaista sellaisessa muodossa, että niitä olisi kovin helppoa edes seurata.
Hovioikeuden tuomioihin voi kuitenkin oman samanlaisen juttunsa perusteluissa viitata ja tosiasiassa, vaikkakaan eivät muodollisesti, ne voivat olla erittäinkin vahvasti oikeuskäytäntöä linjaavia.
Jos valvontayhtiö häviää juttunsa hovissakin, se voisi teoriassa aivan hyvin laittaa alioikeudessa vireille uusia juttuja eri vastaajia vastaan ja yrittää uudestaan. Käytännössä se kuitenkin häviäisi jutut jokseenkin vuorenvarmasti, eikä se sitä siksi tee. Jos hovioikeuden tuomio on valvontayhtiölle yhtä murskaava kuin Vantaan käräjäoikeuden tuomio, ei yksikään alioikeus samanlaisessa asiassa tuomitsisi toisin.
Jossain vaiheessa eteen tulisi se, että hovioikeudet alkaisivat seuloa uusia juttuja ilmeisen perusteettomina ja lopulta edes käräjäoikeudet eivät suostuisi uusia kanteita samoista kysymyksistä enää ilmeisen perusteettomina käsittelemään. Tämä siis teoriassa, jos valvontayhtiö alkaisi viedä näitä juttuja käräjille massoittain.
Toinen hovioikeuden tuomion vaikutus on se, että ollessaan valvontayhtiölle kielteinen, se käytännössä estää liiketoiminnan jatkamisen nykymuodossaan. Jos pysäköinninvalvontamaksu on lainvoimaisella tuomiolla todettu oikeudellisesti perusteettomaksi, ei sellaisia voi enää määrätä syyllistymättä vähintään petoksen yritykseen. Valvontayhtiö menettää siis "vilpittömän mielen suojansa", tuomion jälkeen omien laintulkintojen väittäminen autoilijalle faktana olisi tahallista erehdyttämistä.
Itse asiassa tuon valtiosyyttäjän ratkaisun sanamuodon voi myös tulkita ovelasti valituksi. Ratkaisussa on todettu, etteivät säädökset estä sopimusten _tekemistä_ ja että virallisen syyttäjän toimivaltaan ei kuulu sopimusten sitovuuden arviointi. Edelleen on todettu, ettei sopimusten _tekeminen_ täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Sen sijaan näyttää siltä, että valtiosyyttäjä on välttänyt ottamasta kantaa itse asiaan, eli täyttääkö _valvontamaksujen määrääminen_ jonkin rikoksen tunnusmerkit.