Lasten elämässä on aivan tavallista ettei aina ja joka päivä kaveria löydy. Nyt mua ahdistaa lapseni puolesta, hän on aivan tavallinen poika, oikeasti hyvä ja reilu tyyppi, urheilullinen ja sosiaalinen, ja pitää yleensä muiden puolta, jos joutuvat alakynteen. Mutta kaveriasia: Toisinaan kavereita on ollut, yleensä ei. Olen onnettomana joutunut seuraamaan miten hänet törkeästi torjutaan. Hän soittaa kaverille, joka ei vastaa /sanoo ettei heille voi tulla/hän ei nyt oikein tiedä tms.. Ok sinänsä, jollei huvita. Mutta toisinaan käy niin, lapseni soittaa toiselle kaverille, joka sanoo menevänä juuri tälle toiselle.. Kuvio on usein tämä. Onneksi on yksi rakas ystävä, joka tosin asuu etäällä, tapaavat harvoin. Voisiko joku ystävällisesti katsoa, paraneeko tilanne milloinkaan. Sydäntä särkee seurata..
Lapsi vailla ystäviä..
LiisaLeena
1118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hei,olen kokenut tyttäreni suhteen saman kun aikoinaan al-asteiässä muutimme paikkakuntaa.asia oli hankala,kesäisin ei ollut ulkona kivaa koska ei ollut kavereita,ja tytöillä mun tyttöni tuntui aina olevan se kolmas pyörä eli liikaa.joska voisin vihjata että jonkun harrastustoiminnan kauttakin voisitte tilanteen parantumista ajatella.esim joku partio tao 4h yhdistys,tai mikä tahansalastasi voisi kiinnostaa.se yksinäisyys ja ylimääräisena sivussa oleminen vie itsetuntoa.tyttöni kävi äärimmäisen kovan laskunmaksun aikoinaan ja onneksi on toipunut inhoista kokemuksista ja on tasapainoinen tykätty nuori nainen nykyään.onnea elämäänne!