Suomessa tuntuu olevan jonkinlainen äidin etuoikeus oikeudessa. Äidin etu on lapsen etu, vaikka emme elä enää sota-aikaa.
Miehet ja isät! Vaaditaan tasa-arvoa myyttien sijaan. Miesten tuntuu olevan erittäin vaikea saada "lähihuoltajuutta". Asioille on jo korkea aika tehdä jotain!
Miehet ja isät! Vaaditaan tasa-arvoa myyttien sijaan. Miesten tuntuu olevan erittäin vaikea saada "lähihuoltajuutta". Asioille on jo korkea aika tehdä jotain!
Vastaukset 16
Vanhimmat
jo 15 vuotta sitten tehdyn avioliittolain muutoksen ajan. Ennen lapset jäivät sille, joka oli syytön eroon. Uudessa laissa ei syyllisyyttä tunneta. Huoltajuusoikeudenkäynnit ovat siksi pelkkiä näytösoikeudenkäyntejä. Ei voi mitään. Äitiys on poliitikkojen päätöksillä suojeltu.
Voisivat muuttaa niin että suojeltaisiin myös isyys??!..Lapsen etu ei ole että on vain äiti..ja isän luona kyläillään niin kauan kuin jaksaa..Missä ovat lapsia suojelevat tahot tämän asian suhteen!!??
Ja eikö oikeuskäytäntö ole vaan vanhan toistoa, vaikka ajat muuttuvat...eli pitäisi oikeuskäytäntöjenkin tiedon ja muiden asioiden muuttuessa pysyä perässä!
Kyllähän se vain on niin, että NAINEN sen lapsen sisällään kantaa sen 9kk ennen syntymääkin ja side on siten jo syntyessä vahvempi näiden kahden välillä kuin että isä olisi pienelle lapselle se ykkösvaihtoehto.
Tietenkin on asia erikseen, jos äiti hylkää lapsensa jo vauvana, jolloin lapsi kiintyy seuraavaksi häntä hoitavaan henkilöön.
Se nyt vain on niin että isä katso koko kuva ja ajatelle kaikkien parasta, pahassa tilantessa. Kun äiti katso oma etunsa just tuon siden takia, mikä hän luule että on rakkaus ja manipuloi niin paljon kun hän jaksaa.
Kun ero tule kuvioon äidit ajattele vain oma parasta ja ei lapsen parasta.
Kysyn vaan: Miksei isä olisi yhtä hyvä lähivanhempi kuin äiti. Onhan molemmat lapsen vanhemmat.
Ei se myöskään ole lapsen etu, että on vaan isä, siitähän se pulma syntyy. Hankalia asioita, varsinkin jos molemmat on todettu kelvollisiksi huoltajiksi.
Eipä taida koskaan löytyä lopullista ratkaisua.
hakemassa poikkeuslupaa EU:n uuteen avioliittolakisuositukseen. Katolisten maiden johdolla on saatu esitykseen syyllisyyspykälä, mutta Suomi haluaa sen poistaa omasta laistaan, jotteivät isät saisi mahdollisuutta lähihuoltajuuteen, kuten katolisissa maissa. Perusteluna "Modernin pohjoismaisen demokratian lainsäädäntö". Jotta tältä näyttää tulevaisuus .
olisi parempi huoltaja useimmissa niissä tapauksissa, joissa nainen hakee yksipuolisesti eroa.
Mielenkiintoista ja vaiettua...jos totta.
Mistä lisätietoa tai linkkejä tästä asiasta?
Katsopas vaikka:
http://www.kotiliesi.fi/arki/arkisto/2008/5/19/kotiliesi-kysyy-vaarantaako.aspx
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Suomi tarjoaa kompromissia EUn kiistaan avioerosta/1135235686812
Kyllä meidän lapselle taatusti on äiti ja isä aivan yhtä tärkeitä. Molemmat olemme aktiivisesti mukana hänen kehityksessään, ja se on tärkeintä. Toki äiti tekee ison työn, kun lasta kantaa sisällään muutaman kuukauden, mutta ei se vaikuta siihen, minkälainen side lapselle muodostuu vanhempiinsa.
Sanoitkin että lapsi kiintyy häntä hoitavaan henkilöön. Aivan, ei häntä raskauden aikana kantaneeseen. Hyvä isäkin hoitaa lasta yhtälailla.
Meille ei onneksi eroa ole tulossa, mutta jos niin jonain päivänä jostain syystä kävisi, haluaisimme molemmat tasapuolisen yhteyshuoltajuuden.
huh huh......isällä ei ole oikeuksia.
ovt yhtä hyviä lähivanhemmiksi, niin kummalle lapset jäävät erossa? Vaihtoehtoina on isä tai äiti, koska yhdessä asumista ei enää haluttu.
Mikä sitten olisi tasa-arvoinen ratkaisu? Jos lapset saisi se, kenen syy ero ei olisi, niin ongelma ratkeaisi joissain tapauksissa, mutta miten määritellään kenen syy on? Onko se esimerkiksi pettävän miehen syy, vai eroa pettämisen takia hakevan vaimon syy? Vai onko se perheestään välittämättömän ja jatkuvasti omissa menoissa olevan miehen syy, vai eroa tämän takia hakevan vaimon syy? Vai onko se vaimon syy, joka ei enää välitä huolehtia lapsista, perheestä ja kodista, vai miehen syy, joka hakee tämän vuoksi eroa?
Ehkä kaikista tasa-arvoisin ratkaisu olisi, että jos kummassakaan puolisossa ei ole varsinaisesti mitään vikaa huoltajana ja sopimukseen ei päästä, niin lähivanhemmuus yksinkertaisesti arvottaisiin oikeudessa puolueettomasti. Sopiiko tällainen ratkaisu kaikille?
Lapset sille vanhemmalle, joka suostuu pienempiin elatusmaksuihin. Sen voisi määritellä vaikkapa prosentteina bruttopalkasta, niin olisi tasapuolista. Näin nähtäisinn, kumpi välittää lapsistaan enemmän.
Äiti leikkii lastensa kanssa puistossa, pukee, syöttää, juottaa, tekee yhdessä läksyjä, jää töistä kotiin hoitamaan sairasta, käyttää lääkärit ja neuvolat, vie harrastuksiin, käy vanhempainilloissa ja yhdessä ostoksilla. Jos nuoren tilille tulee rötöksiä ja näpistyksiä, äiti tulee silloinkin meille kauppaan selvittämään lapsensa sotkuja. Ei näissä ikävissäkään tilanteissa juuri isiä näy, vaikka kuinka avioliitossa elettäisiinkin. Kun sitten tulee avioero, kummallehan lapset lopulta jäävät, äidille vai isälle vai isän uudelle?
Minusta on hyvä, että puolisoni lapset jäivät aikanaan äidille, vaikka he siitä silloin kovasti kättä väänsivätkin. Nimittäin, kun lapset ovat nyt meillä viikonloppuisin käymässä, isä huitelee silloin harrastuksissaan ja minä yritän keksiä itselleni ja mieheni lapsille yhteistä tekemistä.
Minä tein lasteni kanssa juuri noita juttuja lasten äidin keskittyessä enemmän lasten komenteluun ja heille tiuskimiseen, yleensä täysin aiheetta. Olin ennen eroamme yhteensä 17 kk hoitovapaalla kotona lapsia hoitamassa, mikä sekin käsittääkseni on melko normaalia nykyajan isien keskuudessa. Nuoremman lapsen ollessa puolivuotias eksäni lähti toisen miehen takia ja vei lapset mukanaan vastoin tahtoani. Teimme lasten tapaamisista lukuisia sopimuksia, mutta eksä ei noudattanut niistä ainoatakaan vaan vei asian oikeuteen. Oikeudessa lapset määrättiin äidille nuoremman lapsen iän takia, äidin outo käytös laitettiin synnytyksen jälkeisen masennuksen piikkiin. Erosta on nyt kulunut reilut pari vuotta, ja edelleen eksä käyttäytyy kuin hän olisi lasten yksinhuoltaja, vaikka virallisesti olemme yhteishuoltajia. Mitään rajoja tuolle touhulle tämä yhteiskunta ei pysty asettamaan, vaan viranomaiset ovat automaattisesti äidin puolella ja ovat nimenomaisesti kieltäytyneet kuulemasta minua. Mutta eihän tässä ollut mitään uutta, tämähän on yleisesti hyvin tiedossa oleva maamme käytäntö.
Haluaisin vaihtaa ajatuksia enemmänkin samantapaisten kokemusten kokeneiden ihmisten kanssa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen iksa (at) netti (piste) fi
mies saisi pitää lapsensa joka toinen viikko, eli vuoroviikoin eikä mitään joka toinen viikonloppu-juttuja.
puoliksi ne lapset ns. on niin puoliksi ne pitäs saada hoitaa eronkin tullessa ja jos mies enempi haluaa lastensa kanssa olla tai ottaa kokonaan itelleen, saa luvan, eipä ainakaan tulisi narinaa kun liian vähän tavata jne.