Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi vastauksestani. Tarkoitus ei ollut vittuilla vaan antaa voimia ja perspektiiviä asioihin. Haluaisin ehdottaa tapaamista ja jutella kanssasi, mutta pelkään, että vedät maton altani. Eikä siitä puhumisesta tai meistä muutenkaan mitään tulisi...
Take my breath away
Top Gun
131010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos noin ajattelet,,
mitä kaikkea ajattelen, ota yhteyttä. Mutta sehän olisi sinulta jo liikaa pyydetty teko...
kovasti osaat piikitellä, ehkä on parempi unohtaa.
...se vaan on niin vaikeaa kun katse lähtee harhailemaan ja ajatus takkuaa, melkein kuola valuu suupielestä lähelläsi. Jos ei puhumisesta tai meistä mitään tulisikaan, nauttisin silti hetkestä lähelläsi. Joo, sitä voimaa voisit antaa monella tapaa.. Ja ihan vakavasti ottaen, en mä pahoittanut mieltäni, järkeähän siinä sun vastauksessa oli, eli siitä asiasta samaa mieltä olen. En todellakaan vetäisi mattoa altasi, sitä paitsi ehkä itse lähestyin viimemmäksi väärän asian varjolla, kun oikeastihan olen susta kiinnostunut, ja ne muut ikävämmät asiat on sellaisia joihin ei sua kannnata sotkea enää enempää. Ei ole tämä oma kantti vaan enää oikein kestänyt, vaikka todellakin olen sitä mieltä että juttelu olisi tarpeen ihan riippumatta sen seurauksista suuntaan tai toiseen. Kierretään vaan ku kissat kuumaa puuroa ja kummankin päätä vaivaa, joten tässä nykytilanteessa ei ole järkeä. Voisitkos vaikka viestiä tai soittaa puhelimeen?
my only one :)
En uskalla häiritä rauhaasi enempää, mutta jos kaipaat vaikka juttuseuraa, ota yhteyttä. Sen enempään ei meistä kummastakaan varmaan tässä vaiheessa ole.
Tiedän, ettet aukea ja avaudu helposti. Luottamuspula vaivaa minuakin, mutta ei kai auta kuin yrittää taistella pelkoa vastaan. Elämä on joka tapauksessa liian lyhyt ja aikaa tuhlattu.
Niin niin, että elämä on lyhyt ja aikaa tuhlattu, mutta ajattelit kuitenkin jatkaa samaa rataa, jos minä en ota yhteyttä? Pallottelua tosiaankin! Jep jep,en todellakaan aukea ja avaudu helposti, mutta olenhan sulle jo aika paljon avautunutkin, omassa mittakaavassani varsinkin...Hui sentään, en ole niin vihainen kuin miltä tekstini vaikuttaa...
Mitä siihen rauhan häiritsemiseen tulee, niin oisko ollut kuitenkin niin päin, että se olen tähän saakka ollut minä se häiritsijä, enkä ottaisi yhteydenottoa puoleltasi todellakaan häirintänä. Jos haluat taistella pelkoa vastaan, mikset alottaisi siitä? Pelkoja ja aika kovia kolhuja on varmaan molemmat meistä kokenut, joten en ihan ymmärrä miksi tämä yhteydenottoasia nyt on tässä kohtaa meille se ylivoimainen este...Tykkään susta monella tavalla tosi paljon, joten toivon todella että jompikumpi ryhdistäytyisi tässä kohtaa.
.. vielä, mitä tarkoitit tolla perspektiivin ja voimien antamisella? Eipä siinä mitään, mutta jos viitsisit vinkata selkeämmin, ja sattuisi sellainen ihme että osuisi kohdilleen, uskaltaisin ehdottaa juttutuokiota. Typeräähän tämä kyllä on, koskas muka sellaisia ihmeitä sattuisi...
tuoda esiin, että elämässä on muutakin ja ettei asiat ole niin vakavasti otettavia ja ettei kaikkea ole vielä menetetty (toivottavasti), jos hän sitä luulee. Luulen tosin, etten tainnut tässä onnistua tai sitten toinen on jo luovuttanut.
Sellaista ihmettä ei tapahtu, että hän ottaisi yhteyttä.
mitään, jos sinä vain epäröit noin. En pahoittanut mieltäni. Haluaisit, pelkäät... niin minäkin.
luusereita koko porukka, kaikki vastaajat vastas just oikeelle !!!!!!!!!!
oikeesti nämä tällaiset kommentit on niitä kaikkein tylsinpiä .. tartteeko tällaista itsestäänselvyyttä kokoajan toitottaa .. vai luuletteko itse juuri keksineenne jonkin uuden suuren ainutlaatuisen oivalluksen?
kuulostatte rikkinäisiltä gramofoneilta.
Bon Voyage!
Otapa puhelin käteesi ja soita. Tämä asia tuskin täällä jauhaen miksikään muuttuu. Vastauksesi ei todellakaan ollut sitä mitä odotin. Yhteydenottoa olenkin sitten odottanut jo useamman päivän.