Jos on pitkittynyt masennus, niin kannattaa mennä lääkäriin! Sain itse hankittua Seroxat-merkkistä lääkettä ja nyt 3vkon käytön jälkeen olo on tosi lempeä ja hyvä. Ei tule pahalle päälle mistään!
Usein masennuksen kanssa voivotellaan kotona. Apu löytyy helposti: menkää terveyskeskukseen ja kertokaa asia. Kyllä lääkitys löytyy. Ainoa miinus on, että lääkkeet ei vaikuta heti vaan yleensä parin viikon jälkeen. Mutta sitten elämä hymyileekin jälleeN ;-)
Usein masennuksen kanssa voivotellaan kotona. Apu löytyy helposti: menkää terveyskeskukseen ja kertokaa asia. Kyllä lääkitys löytyy. Ainoa miinus on, että lääkkeet ei vaikuta heti vaan yleensä parin viikon jälkeen. Mutta sitten elämä hymyileekin jälleeN ;-)
Vastaukset 14
Vanhimmat
masennuksessa on kyse bio-psyko-fyysisestä sairaudesta, joten on luonnollista, että alhaisia tasoja korvataan eksogeenisillä tuotteilla.
Joskus se ei riitä ja lääkkeiden vasteet ovat erilaisia eri ihmisillä. Ect-hoitoa (sähköhoito) pidetään tehokkaimpana tällähetkellä. Monien masennusten taustalla voi myös olla fyysiset syyt kuten aivolisäkkeen toimintahäiriöt, kasvaimet yms hormanaaliseen tuotantoon vaikuttavat tekijät.
Hyvä Jr. Ainakin Suomessa sähköshokki hoitoihin lähdetään vasta kun ihminen on todella syvästi masentunut. Yleensä kokeillaan ensin kaikki muut keinot auttaa potilasta.
Ect-hoidot auttavat valtaosaa, mutta usein potilas tarvitsee varsinaisen hoitosarjan jälkeen ns. ylläpitohoitoa.
On tullut kokeiltua. Mieliala koheni kyllä aluksi, mutta elämän ongelmat eivät ratkenneet. Lopetin lääkkeiden syönnin, eikä olo pahentunut.
Osin masennus tietenkin johtuu elämän vastoinkäymisistä, osin erilaisista lääketieteellisesti esitetyistä syistä hermostossa.
Lääkehoito tietenkin voi auttaa jaksamaan kamppailussa arjen vaikeuksia vastaan, mutta kylmä tosiasia on, että jos arjen helvetti käy sietämättömäksi ja voittamattomaksi, mikään lääke ei auta.
Se, miksi masennus on niin yleistä nykyään, johtuu kai siitä että nykyinen elämä altistaa sen puhkeamiselle. On liikaa sellaisia uhkia, joita ei pysty hallitsemaan: työttömyys, riittämättömyys työelämässä, juurettomuus, turvattomat ihmissuhteet, taloudellinen hyväksikäyttö (vanhat työväenihmiset sanoisivat että riisto), arvotyhjiöt (jota joskus kutsutaan moniarvoisuudeksi), erityisen menestyksen saavuttamisen pakko työ-, harrastus- ja perhe-elämässä ja niin edelleen.
Suoraan sanoen: elämästä on tullut helvetin vaikeaa. Esitänpä pienen kärjistyksen: työhön ei pääse ja jos pääsee, töissä on paha olla; harrastukset maksavat, mutta niillä, joilla on varaa, ei ole aikaa harrastaa rentoutumista; materiaalista hyvää on niin ettei tiedetä mihin se kaikki pistettäisiin, mutta sitä ei jaeta kohtuullisin ehdoin.. Ja Niin Edelleen. Kärjistykseni oletettavasti osui myös joittenkin kohdalta oikeaan.
Rahoitamme, byrokratisoimme, vaadimme ja suoritamme itsemme sairaiksi ja hengiltä. Ja pahiten kärsivät tietenkin huonoon jamaan joutuneet, joita sitten koitetaan hoitaa paremmassa asemassa olevien keksimin hienoin menetelmin - kuten lääkkeillä. Tällä hetkellä suurinta valtaa käyttävät ne joilla on rahaa, ja heitä ei muu kiinnostakaan.
Koitamme parhaamme mukaan ja vapaaehtoisesti osallistua tuohon materiaalis-teknisen elämisen taivaaseen silläkin uhalla, että meidät pelataan siitä ulos ja jätetään elämään helvetissä. Vaihtoehtoisia elämänmalleja kokeilevia kutsumme vähätellen viherpiipertäjiksi ja elämäntapaintiaaneiksi. Ehkä seksin ympärille järjestäytynyt vaihtoehtoinen elämänmalli houkuttelisi hiukan paremmin.... Lisäksi vahvoilla olevien etujen mukaista on pitää vähäväkiset hiljaa ja nöyrinä. Aikaisemmin tämä asetelma perustui esimerkiksi orjalaitokseen, nykyään sitä ylläpidetään vähemmän näkyvänä. Mutta niin se kuitenkin on, että suuryritykset omistavat meidät. Nokia, Sampo tai DuPont ei suoranaisesti käske meitä, mutta ne pystyvät järjestämään elämästämme helvetin, jos niitteen johtoa sellainen sattuu kiinnostamaan.
Suoraan sanoen: on helvetin edullista rahoittaa tutkimuksia, jotka väittävät pahan olomme johtuvan ensisijaisesti omasta hermostostamme. Ei tarvitse kuin myydä lääkkeitä. Lisäksi voi jättää moraalisen vastuun yhteisestä hyvästä kantamatta.
Aikaisemmin, kun valtaa käytti hengellinen eliitti - papit - ihmisten kurjuutta selitettiin synnillä. Kurjuus oli palkka pahasta teosta. No, ennen vanhaan uskontoa pidettiin totuutena. Kun se ei enää päde, pitää käyttää tiedettä. Sehän oikeastaan on meidän uskontomme. Yhteistä ja jatkuvaa on, että vahvoilla olevat keksivät tapoja syyllistää kurjat omasta kurjuudestaan erilaisin kyseenalaistamottamina pidetyin menetelmin. Tieteen yksi tarkoitushan on tarjota kyseenalaistamattomia ajatusmalleja, ja ikävä kyllä se tarkoittaa sitä, että tiedettä itseään ei kyseenalaisteta, eikä sen ulkopuolelle jääviin asioihin suhtauduta vakavasti.
Lakatkaamme, masentuneet (työtätekevät ja raskautetut) poraamasta. Jo saa riittää. On tullut aika jälleen nousta barrikadeille. Vankilat täyttyvät ja verta vuotaa, mutta vankiloihin ei mahdu niin paljon helvettiä kuin yhteiskunnan laitamilla nyt on, eikä taistelut tapa yhtä monia kuin stressi! Meidän tappamisemme tekemällä meistä hyödyttömiä - Sen On Loputtava!
....... mielenkiintoisesta kirjoituksestasi.
Se antoi aihetta useammallekin ajatukselle.
Kiitos kiittämästä.
En taida oikeasti olla ihan yhtä kärkäs ja jyrkkä mielipiteissäni, mutta joskus on hyvä tällä lailla kirjallisesti tuuletella mieltään. Ajattelen kyllä jokseenkin kuten kirjoitin, mutta kaikki ajatukseni eivät ole siinä.
Juuri nyt en kuitenkaan käy selittelemään muuta. Toivottavasti en ollut liian pessimistinen ja negatiivinen.
Olen aika pitkälle samaa mieltä. Kirjoituksesi oli todella hyvä ja siinä oli upeita näkökohtia.
Eipä ole masennuslääkkeet auttaneet vaikka monta erilaista on kokeiltu.
Lisäisin tuon vielä sen että nykyään lääkärit leikkivät olevansa ylijumalia, joilla on valta päättää toisen elämästä. Joskus jopa näkemättä sitä jota päätöksenteko koskee.
Talousvallan keskittyminen yhä harvempiin hyppysiin ei ole hyvä asia sekään. Suuruutta tavoitellaan megalomaanisella tavalla. Valta sokaisee ja täydellinen valta sokaisee totaalisesti...
Elämään saa mielekkyyttä kun toteuttaa elämän tarkoitusta. Monille elämän tarkoitus on oma suoriutuminen. Mitä sitten kun se ei onnistu tarpeeksi hyvin.
Tällaisestä itsekkyydestä pitäisi päästä irti. Mitä jos elämän tarkoitus olisi muiden palveleminen. Silloin haluaisi auttaa muita ilman, että tarvitsisi koko ajan tuijottaa omaan napaansa, että miten mä nyt pärjään. Pienistä ja yksinkertaisista asioista se alkaa, joita masentunut tekee siinä missä muutkin. Ei tarvitse osata seurustella tai olla älykäs tai kohtelias. Tunkee vaan sitä apua sinne, missä tuntee sitä apua kaivattavan. Ja jos ei oikeaa paikkaa aina löydy, niin sitten jotain muuta tekemään, eikä taas syyttämään itseä huonosta suorituksesta.
On todellakin totta, että tämän hetkinen maailmamme on menossa liian ulkonäkökeskeiseksi ja materiasta on tulossa liian tärkeää. Enkä väitä ettenkö itsekin olisi siinä mukana, itse asiassa niin pitkällä että olen sen takia saanut paniikkihäiriön ja jonkin asteisen masennuksen. tosin syy tähän on myös taipumukseni perfektionismiin, mutta uskon että ehkä sekin juontaa siitä kun tässä maailmassa pitää olla niin helvetin hyvä kaikessa mitä tekee. Keskinkertainen ei riitä. niin kuin joku muukin oli kirjoittanut ei saa töitä, ei menesty sosiaalisessa elämässä. Ei ole vain puheita jutut siitä, että elämme kiiltokuva maailmassa. Vaan ainakin nuorison seassa elämä pyörii ulkonaisten seikkojen keskellä.
Haluan kuitenkin toivottaa kaikille jaksamista syksyyn.Sillä on meistä itsestämme kiinni mitä asioita tahdomme pitää tärkeinä.Tsemppiä!
Niitä pieniä tekoja voi tehdä niin monissa paikoissa ja monella tavalla. Entinen pomoni sanoi, että hymy ei maksa mitään; sitä kannattaa tuhlata!
Mielestäni lääkkeet (tai alkoholi ei ole ratkaisu mihinkään vaivaan..okei, ehkä kipu hellittää mutta jäät koukkuun ja sitten vasta ootki pulassa. Itse en ole edes uskaltanut ajatella lääkkeitä masennukseeni vaan nielin ylpeyteni ja hakeuduin hoitoon meilenterveystoimistoon.Tsemppiä kaikille!Ja hyvää syksyn jatkoa!
muute hyvä mutta, masennus lääkkeisiin jää kiinni! lopetat niiden käytön nii sul napsahtaa taas. mul OLI kaveri jolla oli nii syvä masennus ettei sen pääs varmaa liikkunu mikää muu kysymys ku "mistä rahat, viinaan, röökiin ja huumeisiin?" tai "olis taas vaihteeks kiva kuolla"... se meni käymään psykiatrilla se suositteli just sil jotai vitu lääkkeit, ja kaveri jäi niihin kiinni... sit yks päivä se vaa sano ku oltii porukalla kahvilla et mielummi se kuolee ku vetää lääkkeit pään täytee... valitettavasti se piti paikkansa...
No nyt sulla on hyvä hetki alkaa terapia.
Et ole lääkkeitä vielä kovin kauaa syönyt. Masennus muuten usein on maanisdepressiivistä eli heilutaan laidasta laitaan ilman lääkkeitäkin. Syöpä vähän kauemmin niin alkavat sivuoireet tai tarvitset vahvemman annoksen. Nyt terapiaan kun juttu luistaa.
Enpä tiedä tuosta koukkuun jäämisestä.
Minulla on ollut masennus lääkitys jo kohta kaksikymmentä vuotta. Annos on joskus vaihdellut masennuksen syvyyden mukaan ja nykyään käytän hyvin pientä annosta. Tosin tarvitse jatkuvasti lääkitystä, sillä muuten tapahtuu taas tuo aineenvaihdunnan vähentyminen joka masentaa mielen.
Vaikka koko loppuikäni olen päättänyt että syön näitä lääkkeitä jos se antaa minulle "normaalin" elämän.
Se, että hyväksyy sairautensa ja ottaa lääkkeensä on ensia askel "parantumiseen". Ja parantuminen ei ole sitä että lääkehoito on lopetettu vaan , että osaa suhtautua sairauteensa ja lääkkeisiin hyväksyväksi.
Onneksi on nykylääketiede, muuten saattaisin olla jo "mullan alla" joka viinan juonnin seurauksena tai sitten oman käden kautta.
Hienoa, että olet tyytyväinen. Vakaaseen tilanteeseen varmaan tottuu, niin itse kuin läheisetkin, niin että on erittäin tyytyväinen kun vain pystyy välttämään pahimman vaihtoehdon. Lääketiede tekee ihmeitä tässä asiassa.
Niin kauan kuin on elämää on myös toivoa.