vaikka on digikuvaajija, niin aina on myös perinteisen filmin kannattajija: kinofilmikuvaajat (135), rullafilmikuvaajat (120) ja laakafilmikuvaajat (9x12, 13x18 .....). sisällä voi kuvata vaikka halogeenivalolla värikuvia filmille joka on tehty 5600 kelvinille: siis halogeenivalolle: legendaarinen kuvasiskojen systeemi. muotokuvauksessa kasvot piirtyy hyvin aboutti seuraavilla putkilla: kino=>100mm, 120rulla=>150mm, laakafilmi9x12=>esim. 210mm.
kameroita ei saisi mainostaa mutta kinopuolella ovat klassikkorungot: Nikonfm ja Nikonfm2 =>kaikki löytyy eikä mitään liikaa. rullapuolella oikeestaan kaikki ovat ok - on rahakysymys ja voihan ostaa myös käytetyn. hyvä muistaa että 6x6 saa 12 otosta ja 6x4,5 saa 16 otosta filmille.
filmi ja kuvat ovat aika hyvin säilyviä, kuitenkin. yö-kuvia voi ottaa b-sulkimella/täydellä aukolla/ääretön matka: jalustalla tai ilman: jos on vakaa käsi ja tahtoo "maalauksenomaisen hieman epätarkan" lopputuloksen.....joku ruutu saattaa onnistuakin omalla tavallaan. jos kamerassa ei ole valotusmittaria, voi hankkia erillisen valotusmittarin tai kokemuksesta säätää omasta päästään suljin/aukko...matka kohteen mukaan. pienillä aukoilla saadaa syväterävyyttä.
eikun kuvaamaan kaikki! hyvästä diasta saa yleensä parhaimman paino-originaalin ja diasta voi teetättää myös valokuvia. värinegatiivifilmi on luontevin valinta: silloin saa edullisesti valokuvia. kyllähän rullafilmin laatu on pakostakin parempi kuin kinofilmin, kun tehdään suurempaa kuin 10x15, 15x20 suurennus joka on otettu rullafilmille on parempi kuin kinofilmille otettu. julistekokoa pitäisi kuitenkin ottaa jo laakafilmikameralla; esim 13x18 laakafilmi: siitä saa jo hyvän juliste-originaalin.
kameroita ei saisi mainostaa mutta kinopuolella ovat klassikkorungot: Nikonfm ja Nikonfm2 =>kaikki löytyy eikä mitään liikaa. rullapuolella oikeestaan kaikki ovat ok - on rahakysymys ja voihan ostaa myös käytetyn. hyvä muistaa että 6x6 saa 12 otosta ja 6x4,5 saa 16 otosta filmille.
filmi ja kuvat ovat aika hyvin säilyviä, kuitenkin. yö-kuvia voi ottaa b-sulkimella/täydellä aukolla/ääretön matka: jalustalla tai ilman: jos on vakaa käsi ja tahtoo "maalauksenomaisen hieman epätarkan" lopputuloksen.....joku ruutu saattaa onnistuakin omalla tavallaan. jos kamerassa ei ole valotusmittaria, voi hankkia erillisen valotusmittarin tai kokemuksesta säätää omasta päästään suljin/aukko...matka kohteen mukaan. pienillä aukoilla saadaa syväterävyyttä.
eikun kuvaamaan kaikki! hyvästä diasta saa yleensä parhaimman paino-originaalin ja diasta voi teetättää myös valokuvia. värinegatiivifilmi on luontevin valinta: silloin saa edullisesti valokuvia. kyllähän rullafilmin laatu on pakostakin parempi kuin kinofilmin, kun tehdään suurempaa kuin 10x15, 15x20 suurennus joka on otettu rullafilmille on parempi kuin kinofilmille otettu. julistekokoa pitäisi kuitenkin ottaa jo laakafilmikameralla; esim 13x18 laakafilmi: siitä saa jo hyvän juliste-originaalin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
muistaa että kaikki eivät ole ammattikuvaajia joten digikamera antaa paremmat onnistumisen mahdollisuudet ja kuvat on heti katsottavissa.
Dioista vielä sananen, dian vedostaminen paperikuvaksi on asteen verran monimutkaisempi prosessi, on ensin kehitettävä diafilmi, sitten normaalivedostus paperille negatiivipaperikuvaksi, sitten toinen vedostus negatiivista takaisin positiiviksi. Siis yksi ylimääräinen vaihe.
Normaalissa negatiivifilmissähän kehitetään filmi ja sitten vedostetaan suoraan positiivikuvaksi paperille, dioissa siis kaksi vedostusvaihetta yhden sijaan.
Vielä noista digijutuista, oon huomannut hieman huolimattomuutta eri kuvalaboratorioiden kanssa, kuvat eivät ole aina niin huolella kehitettyjä, viimeksi itselle sattui niin että paperikopioissa ainakin oli silmin nähden aika isoja kuvaan kuulumattomia valkoisia täpliä jotka on syntyneet kehitys- tai vedostusvaiheessa, negoja en ole vielä tutkinut että onko niissäkin täplät. Jokatapauksessa ei ole kuvaajan eikä kameran vika. Siksi toisekseen, filmiltä skannatut ns. Picture cd-kuvat ovat aika alhaisella resoluutiolla, minimin pitäisi olla 300 dpi:tä mutta tuntuvat olevan järjestään vain 256 dpi:tä. Digikamera tuo helpotuksen tuohonkin resoluutio-ongelmaan, vaikka vie kovasti muistia niin aina silti kannattaa ottaa se paras laatu, nettikuviinhan voi alkuperäisestä kuvista ottaa kopiot ja käsitellä niitä yksinkertaisimmallakin kuvankatseluohjelmalla ja sillä pienentää ja optimoida nettikäyttöä varten.
"digikamera antaa paremmat onnistumisen madollisuudet ja kuvat on heti katsottavissa."
- Siksi ammattikuvaajatkin ovat siirtyneet/siirtyvät digikuvaukseen.
digiperiä saa nimittäin laakafilmikameroihinkin, joten digi on kyllä aika kova sana. mutta tavallisella filmikameralla kuvaa esim. vetoketjun ja sama tavallisella digikameralla, suurennos kertoo: filmi on filmi. halvat digisysteemit tekevät sahalaitaa. mutta ehkä on kaksi koulukuntaa: toinen taitaa olla häviävä, mutta ei toivottavasti kokonaan kuoleva.