Työpaikalla kiusataan N,

sarvista ja puhut asiat halki työpaikallasi tai etsit uuden työpaikan. Mutta tee kuitenkin jotain ja äkkiä, sillä lääkkeet eivät ole ratkaisu.

Myös minä jouduin aikoinani työpaikkakiusatuksi ja siksi tiedän tarkalleen mistä puhut. Tiedän myös, että kukaan ei voi tilannetta muuttaa jos et itse ala siihen apua hakemaan. Ensin sinun tulee ottaa yhteyttä sekä työpaikkaterveydenhuoltoon sekä pomoosi. Kerrot heille missä mennään ja miten koet kiusaamisen. He ovat saattaneet jo huomata tilanteen mutta eivät tiedä että sinä olet kokenut sen kiusaamiseksi joka heidän ulkopuolisten silmissä näyttää ehkä kiusoittelulta (hyvässä mielessä). Kiusaajilla kun on oikein hyvät taidot naamioida kiusaaminen useinkin juuri niin ettei ulkopuoliset sitä huomaa tai jos huomaavat, eivät uskalla puuttua jotteivat itse joudu kiusatuiksi.
Kyseisillä henkilöillä ON VELVOLLISUUS puuttua asiaan ja laittaa kiusaajat kuriin vaikka varoituksen uhalla. Jos pomo vähättälee (kuten usein käy...minullekin kävi niin) ota luottamusmieheen/liittoon yhteyttä niin he kyllä kertovat pomollesi hänen velvollisuuksista hoitaa asia niin, ettet joudu kiusatuksi. Siihen on monia keinoja: Työaikojen muutokset niin ettet joudu työpaikalle kiusaajien kanssa, työtehtävän muuttaminen niin ettet joudu työskentelemään heidän kanssaan jne...
Viimeinen vaihtoehto on vasta se irtisanoutuminen ja uuden työpaikan etsiminen. Se kun helpottaa toki sinun oloasi, mutta todennäköisesti tilallesi tuleva henkilö joutuu samaan tilanteeseen sillä usein kiusaajilla on tapana jatkaa "harrastustaan" vuosia jos kukaan ei siihen puutu.

Varaudu siihen, että kiusatut vähättelevät kiusaamista tyylillä: Eihän me tosissaan, se on vaan leikkiä. Tuota sun ei tarvitse hyväksyä vaan kerrot että se ON kiusaamista ja sen tulee loppua. On kai myös mahdollista että kiusaajat eivät tiedä sinun kokevan sitä kiusaamiseksi mutta epäilen, että näin ei ole vaan he tekevät sitä systemaattisesti.

Onko niin, että olet osa-aikainen ja kiusaajasi vanhempia vakityöntekijöitä? Miltei voin kuvitella noin olevan. Tuolloin he pelkäävät sinun vievän heidän työt ja siitä syystä "syövät" uudet ulos heti kun vain siihen pystyvät (noin mullekin kävi). Tuo lienee tänä päivänä yleisin syy miksi jotain kiusataan.

Kun nuo luettelemani asiat saadaan hoitoon, voit lopettaa lääkityksen jo senkin vuoksi että sen käyttö on tullut turhaksi.

TOIVOTAN TODELLA PALJON ONNEA JA JAKSAMISTA! Kyllä se siitä sutviutuu :)

toisilleen todella veemäisiä, jos he kokevat oman asemansa uhatuksi. Pidä ylpeytesi ja jos käy liian raskaaksi sano suorat sanat päin naamaa ja ota vaikka loparit, jos pomokin on inhottava.

Olen sua n.20vuotta vanhempi, mutta tarinan alku on ihan samanlainen.
Kouluttauduin kaikesta huolimatta naisvaltaiselle alalle, koska sen sisältö houkutteli ja tuntui omalta. Ajattelin, että hyvänä ammattilaisena pääsen piireihin mukaan, saan samaa arvostusta mitä toisetkin, eikä minua enää näykitä.

Tänä keväänä tuli 13vuotta ammatissa, joka oli mielestäni kouluttautumisen ja opintolainojen arvoinen. Jouduin kuitenkin sen tosiasian eteen, että tajusin, etten ollut saanut koko aikana muita kuin määräaikaisia pätkiä; työllistämistuella, jolloin tiesi tasan tarkkaan olevansa se viimeinen mahdollinen, eli kaikista halvin otettava, se joka oli viimein pakko ottaa, jos mieli saada tukityöllistettyjä vast' edes. Nyttemmin sopimuksia tehtiin milloin kuukaudeksi, milloin kolmeksi, koskaan saamatta varmuutta miten on puolen vuoden kuluttua.
Työpaikoilla en ole saanut perehdytystä, vaan olen joutunut kantapään kautta opettelemaan kunkin paikan tavat. Jos olen kysellyt, että miksi siellä tehdän joku asia niinkuin tehdään, olen saanut närkästyksen vastaukseksi; ihan kuin vittuilisin ja arvostelisin toimintatapoja, enkä tajutakseni ja oppiakseni.
Joissain paikoissa pidempään olleet ovat vittuilleet suoraan, puhuneet ohitseni ja ylitseni, jättäneet tekemään itsekseen, vaikka jonkun olisi pitänyt tehdä kanssani. Minut on laitettu yövastaanottoon yksin, jotta kaksi kokeneempaa ovat saaneet olla toisessa yksikössä kahden.
Työssäni tehdään kirjallisia muistiinpanoja asiakkaitten asioista. Kirjaamistyyliäni on naureksittu, koska olen pitänyt erilaisia asioita kirjaamisen arvoisina, esimerkiksi, millaisella mielellä asiakas on johonkin suhtautunut, eikä niinkään, onko hän nukkunut hyvin tai oliko miten paljon eritettä.
Joukosta poissulkemista, vähättelyä, sitä olen kuunnellut luullen vian olevan pelkästeen itsessäni.
Asiakkaat ovat kiitelleet.. ja sehän se vasta paha juttu onkin; en ole pitänyt linjaa olla asiakkaitten yläpuolella vaan olen ollut mielestäni palveluammatissa.

Totesin vasta, että olen aina ollut outo lintu naisporukassa, ja silti kuvittelin pystyväni tekemään työtä joukossa, jolle asiat jotka eivät itseäni paljon liikuta ovat tärkeitä : kenenkin permanentit ja uudet alusasut, puolisoitten tekemiset, ulkomaanmatkat, tyttöjen pippalot.

Tänä keväänä väsyin, kun tajusin, etten koskaan ole saanut jäädä sinne missä olen tuntenut olevani hyvä, vaan aina on tuupattu jonnekin muualle. Ainut, missä olisin saanut olla vaikka hamaan hautaan, oli toimipiste, missä en missään nimessä olisi halunnut olla, en edes mennä sinne.
Jos olen sanonut pitäväni nimenomaan jostain tehtävästä, on se ollut kuin loppupiste; sopimusta ei jatketa.

Varmaan vikaa on myös itsessäni, kun en osaa käyttäytyä nöyrästi ja kiltisti. Ikää on kuitenkin jo niin paljon, etten kumartele ketään pelkästeen sen takia, että on ollut samassa paikassa niin ja niin monta vuotta. Mm. tupakoinnista tuli sanomista, sanoin, etten sitä tämän takia lopeta, enkä salapäiten käy, ilmoitan milloin poistun paikalta (vaikka olisi pitänyt istua taukohuoneessa kuuntelemassa porukan juttuja) ja tulen takaisin säällisessä ajassa.

Työyhteisöön sopeutuminen vaatii paljon, etenkin, jos on ihan erilainen elämän tyyli ja tapa, mitä keskivertonaisilla yleensä. Elää sinkkuna, inhota pikkuvauvoja, ja saada puistatuksia jostain yhteistilauksesta tai ystävänkirjoista, tekee ihmisestä arveluttavan, vaikka hän ei näitä piirteitä korostaisikaan.
Lisäksi naisvaltaisella alalla helposti sana ja tieto kulkee itsesi edellä. Me ei olla tykätty siitä ja siitä, ettehän tekään varmaan tykkää.

Se on semmoinen maailma,jossa en enää halua olla. Suunnitelmat suunnata muualle ovat vain vahvistuneet, halu päästä oikeisiin töihin on kova. Ainut hankaluus on tässä kohtaa se, että kun ei ole ikänään tehnyt muuta työtä kuin tätä, ei osaa varsinaisesti mitään muuta.
Mutta.. mielummin alan jonkun toisen ammatin vaikka aakkosista alkaen kuin enää peilaan työvuoro työvuoron jälkeen itseäni ja tapahtumia yrittäen ymmärtää, miksi toiset on haukkana kimpussa, miksi minä olen ukkosenjohdattimena.

Sinulle.. toivottavasti olet ammattiliitossa. Ota yhteyttä työpaikkasi luottamushenkilöön,tai työsuojeluvaltuutettuun, he ovat puolellasi. Pomo tai työterveyshoitaja on yleensä samassa veneessä, eikä voi asioille mitään vaikka tietäisivätkin tilanteen.
Ja.. aina joka paikassa on yksi tai kaksi kusipäätä, jotka tekevät jonkun elämän vaikeaksi. Heitä on vaikea ymmärtää, eikä tarvitsekaan, mutta todennäköisesti, niinkuin omalla kohdallani, noista haukoista on kärsineet muutkin. Jotkut eivät ole sanoneet mitään, lähteneet vaan muualle, jotkut on yrittäneet liian kauan, ja sairastuneet henkisesti todella vakavasti.

Yleensähän naisvaltaiset alat on tuollasia...
Nainenhan on toiselle piru

heikko johto keskinäinen kilpailu= työpaikkakiusaaminen mahdollista ilman että siihen kukaan puuttuu. Sinänsä ihan osuvia vinkkejä että ottaisit yhteyttä terveydenhuoltoon(usein työnanatajan palkkaama), pomoon, pomonpomoon tarvittaessa jne, mutta varaudu siihen että kylmä tosiasia on se, että sinusta eroon pääseminen on helpompaa kuin asiaan puuttuminen ja sen selvittäminen.

Näin ollen vähättely ei välttämättä kuulu vain kiusaajien suusta sillä mitä tekee ihminen jolla lain mukaan on velvollisuus puuttua asiaan, mutta joka ei halua/osaa/uskalla sitä ammattinsa puolesta tehdä? Niin.

Vaikka se on täysin väärin..niin lähteminen on joskus voittamista, ei luovuttamista. Härkää sarvista ei voi ottaa kiinni moisessa tilanteessa, kiusaajaan ei toimi kuin hänen oma ala-arvoinen tyylinsä. Valinta on sinun haluatko alkaa sitä käyttämään.

Mitä tahansa päätätkin, niin ÄLÄ missään nimessä pilaa terveyttäsi, sinulla on oikeus sairaslomaan, jonka aikana sinulla on oikeasti mahdollisuus selvittää miten jutussa edetä, olla yhteydessä asianomaisiin ihmisiin (esim. paikkakuntasi työsuojelupiiriin) ja lepäämiseen sen sijaan että menet täysin riekaleina työpaikallesi= lisää aihetta kiusaamiseen, virheiden määrä kasvaa työssä kun ei voi keskittyä jne..

Niin, ja kateutta se vain on, sen voi melkein ottaa kohteliaisuutenakin, vaikka se ei ihan heti siltä tunnu ;)

Moi! kiitos kaikille viesteistänne.. lähdin kertomaan asiasta eteenpäin ylimmälle johdolle perjantaina.. katsotaan miten menee.. kiitos =o)