Miten voin sanoa isälle että hakee apua alkoholiongelmaan? Miten voin sanoa isälle etten jaksa kuunnella hänen ongelmiaan, ja olla hänelle tukena? Isä on aina ollut sellainen tyypillinen "kapakka-maailmanparantaja", ei hän mitään pahaa tarkoita (hän ei ole väkivaltainen, eikä hän koskaan juo kotona), mutta kapakassa istumisesta on tullut tapa josta hän ei pääse eroon. Ymmärrän isäni yleismaailmallista tuskaa, hän on liian empaattinen ihminen, mutta en minä enää jaksa olla hänen tukenaan. Täytin juuri 18-vuotta, minulla on omakin elämä elettävänä. Meillä on isän kanssa todella hyvät välit, enkä halua pilata niitä. En halua loukata isääni, miten voin siis ilmaista tunteeni, kirjoitanko kirjeen, kerronko kasvokkain vai mitä?
Ongelma-isä ja sen tytär
Lavender
2625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidätkö isääsi niin tyhmänä ettei hän itse tajua tilannetta? Eiköhän ole parasta, että annat isäsi elää omaa elämäänsä ja elä sinä omaasi kun olet jo iältäsi aikuinen. Kun tulet isäsi ikään, niin ymmärrät varmasti mistä on kysymys.
huolesi, mutta itse (nyt 23-vuotias) ymmärrän myös isääsi. oma isäni on alkoholisti ja diabeetikko (ts.isälleni juominen on hengenvaarallista, kun verensokeriarvot keikkuvat päivittäin shokkirajoilla). isä on juonut aina kotona sekä kapakassa. aikuinen mies tietää itse mitä haittaa alkoholista on, mutta ei välttämättä ole halukas tai kyllin vahva päästäkseen eroon tavoistaan.
voit yrittää puhua isällesi asiasta ja kertoa huolesi hänestä, mutta toista ihmistä et pysty muuttamaan, jollei tämä itse halua muutosta.
kirjeen kirjoittaminen on myös hyvä ajatus. kirjeessä kaikki on helpompi sanoa (jollei siihen pysty kasvokkain ilman riitaa).
itse en ole asunut kotona enää yli viiteen vuoteen ja siitä syystä minun ei enää tarvitse katsellaisäni juomista. sen sijaan toisinaan soitan isälle ja pyydän tätä olemaan edes pari päivää selvinpäin äitini tai pikkusiskoni (18-vuotias) vuoksi. isä todella ponnistelee asian eteen ja toisinaan siinä onnistuukin.
me kaikki emme ole henkisesti yhtä vahvoja. tarvitsemme lähimmäistemme tukea ja jolleivat nämä ole valmiita ja halukkaita meitä tukemaan, on heidän tyydyttävä meidän heikkouksiimme.
minun isäni eimkoskaan lähtenyt aa-kerhoon, eikä lähde sinne jatkossakaan. hän ei välttämättä aina edes tiedosta ongelmaansa, koska pystyy kuitenkin juomisesta huolimatta hoitamaan työnsä (opettaa ammattikorkeakoulussa).
alkoholiongelmassa on kuitenkin se surullinen puoli, että se ei vaikuta ainoastaan yhteen ihmiseen vaan siitä kärsii koko lähipiiri.
jos isäsi ei itse tiedosta ongelmaansa ja jos tämä ei ymmärrä sen vaikuttavan myös sinuun, hän ei ehkä haluakaan muutosta. siksi onkin hyvä, että kerrot hänelle miltä sinusta tuntuu. olet varmasti tärkeä ja läheinen isällesi ja ehkä juuri sinä saat hänessä aikaan halun muuttua. älä kuitenkaan odota liikoja. aikuinen ihminen tekee omat valintansa.