Miten ihmeessä näitä klassisia anoppeja sikiää esiin? Oma anoppini muuttuu aina vain pahemmaksi. Alusta asti olen saanut kuulla olleeni ns. väärä valinta miehelleni, on kuultu miten ihania ja kauniita ja hyvistä suvuista ex-tyttöystävät olivat, kas kun en tajunnut silloin miksi niitä oli vain muutama. On tehty selväksi että minä en kuulu sukuun, vaikka naimisiin on menty, on jätetty kaikesta ulkopuoliseksi ja kohdeltu ns. palvelusväkenä, sukujuhliin kutsuttu vain työntekijäksi, käymässä ollessamme pitää hänen kotinsa siivota ja käydä kaupassa, viedä roskat, pestä katto ja seinät ja muut miniät ovat niin ihania, että heillähän ei voi mitään teettää kun heillä on ne lapset. Minullakin on lapset, mutta silti minun pitäisi vain kaikki tehdä. Kun kieltäydyn tekemästä, en mene paikalle, olen se paha, joka pilaa kaiken, kun menen paikalle ja teen, teen anopin mielestä loppupelissä kuitenkin kaiken väärin, kun hän ajatteli että näin ja näin vaikka alunperin on ajatellut ihan toisin ja niiden ohjeiden mukaan teen. Mies on onneton lapamato mitä äitiinsä tulee, ei sano mitään vastaan, ei puolusta minua koskaan, vaan aina on äidin takana "ettei äidille tule paha mieli". Suoraan sanottuna, vittu mikä paska sekin. Nyt anoppi on taas kerran tunkemassa meille, kun olen huomauttanut että meille yleensä vieraat kutsutaan tai kysyvät sopiiko tulla, hänhän ei voi kysyä sopiiko, joten oli opettanut vuorosanat ulkoa miehelleni, jonka täytyy äidilleen soittaa joka päivä. Kuulosti todella naurettavalle kun mies puhuu yhtäkkiä kirjakieltä täydellisine lauseineen "Tule sinä meillä seuraavaksi käymään, eikö niin, niin ei nähdä sitten niin harvoin" "Kiitos, tulen mielelläni, tulen silloin ja silloin"... Ja näin taas sivuutettiin minut, mitään ei kysytty, seuraavana sain ilmoituksen "äiti tulee silloin ja silloin, sinun pitää olla kotona aikavälillä se ja se. Mies itse pakoilee äitiään tämän tullessa käymään, ei pidä äidilleen seuraa vaan pakottaa minut ja lapset hoitamaan senkin. Lapset eivät tästä mummusta pidä, koska hänen läsnäollessaan ei saa tehdä mitään, pitäisi vain istua hiljaa paikallaan, puhua silloin kun mummu jotain kysyy. Kyllästyttää niin että tekisi mieli ottaa lapset ja lähteä taivasalle, jotta pääsisi mokomasta akasta eroon, niin kyllästynyt olen siihen että anoppi tunkee itsensä meille vähän väliä viikoiksi kysymättä minulta mitään, olettaa saavansa juuri sitä ruokaa mitä milloinkin sattuu haluamaan, muusta haukutaan että eihän tällaista syö kukaan tervejärkinen, odottaa kyytiä jokapaikkaan mihin sattuu haluamaan, julkisillahan ei voi koskaan kulkea, ja jos hän ei ole keskipiste, otetaan naisenaseet ja marttyyrinelkeet kehiin. Johan poika taas on ruodussaan.
Mistä näitä klassisia anoppeja
sikiää?
321418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Mikä ihmeen jumala se anoppi on?
Ei sinun tarvitse kestää tuollaista käytöstä keneltäkään. Niin yksinkertaista se on. Sanot suorat sanat. Sinun elämäsi.
Kuuntelin kaikenmaailman selitykset entisistä tyttöystävistä ym.kunnes mitta oli täynnä ja paasasin suuni puhtaaksi.Siinä oli hiljaista sakkia kun kuuntelivat vuodatustani, anoppi tillahti itkemään...itkua väänsi siinä pari muutakin sukulaisnaista...noo, eipä ole enää tarvinnut kuunnella ylimääräisiä...
minuakin. Poikani puolesta.
Ei kukaan äiti toivo, että pojan vaimo osoittautuu rääväsuuksi. Eikä kukaan mies toivo vaimokseen rääväsuuta.
että puolustaa itseään ja oikeuksiaan kunnolliseen elämään!? En kyllä yhtään nyt tajua näitä kommentteja. Enkä kyllä tajua aloittajaakaan. Jos olisi minun miehestä ja anopista kyse, niin en takuulla alistuisi tuollaiseen henkiseen väkivaltaan. Onneksi oma ex-anoppi asuu tarpeeksi kaukana ja on tarpeeksi raihnaassa kunnossa, ettei enää jaksa sekaantua minun ja perheeni elämään.
Tämä 'ei kukaan äiti toivo' jne. kommentti on juuri sellaista päänsilittelyä, jota nuo hirviöanopit viljelee! Jos poika kerran on niin rakas ja kallisarvoinen, niin äitien olisi paras kieltää niitä menemästä ollenkaan naimisiin, jääkööt mammansa helmoihin loppuiäkseen.
tosiaan sitä mieltä, että miehillä vaihtoehtoja on vain kaksi: jäädä naimattomaksi tai mennä naimisiin raivoavan törkyturvan kanssa?
Käsittääkseni on olemassa kolmaskin vaihtoehto: mennä naimisiin normaalin, iloisen, ystävällisen ja kohteliaan naisen kanssa, joka arvostaa miestään ja tämän äitiä. Luulenpa, että useimmat äidit toivovat pojalleen juuri sellaista puolisoa. Ja useimmat miehet juuri sellaista vaimoa.
Vaikea on miehen enää kunnioittaa ja rakastaa vaimoaan, kun tämä on möhlinyt perusteellisesti ja munannut itsensä ja tavallaan miehensäkin anoppinsa nähden ja kuullen.
miehet sitten valitse vaimoa, jollaisen haluavat itse ja joka kelpaa anopillekin. Miehen mokahan se on.
Itse en kyllä viitsisi ryhtyä rääväsuiseksi. Lähtisin vähin äänin suhteesta ulos, kun kokisin, että olisin jaloissa tai vain palvelustyttö. Jos anoppi sanoisi, että en ole tarpeeksi hyvä miehelleni ja mies antaisi sille hyväksyntänsä olemalla väittämättä vastaan, niin en tosiaankaan viitsisi kiusata heitä olemassa olollani enää kauempaa.
Taidatkin olla just tuollainen hirviöanoppi, kun tahallasi LUET ja YMMÄRRÄT väärin! Ihan tavallisestakin naisesta saattaa lopulta kuoriutua tosi paha törkyturpa, jos joutuu vuositolkulla kuuntelemaan, miten anoppi lataa törkeyksiään!!!
Miehillä on myös se kolmas vaihtoehto: asettua puolustamaan naista, jonka kanssa on naimisissa ja osoittaa omalle äidilleen tämän asema ydinperheensä ULKOPUOLELLA. Mitä kohtaa tässä et ymmärrä? Kerro, niin voin valaista asiaa sinulle.
Kuule, minä olen korkean moraalin ja yksiavioiduuden perään! Vuosikausia sain kuunnella selvitystä miehen existä ja kait siinä jo mielensä pahoittaa ja voi olla jopa mustasukkainenkin, ehkä. Mun mielestä se on loukkaus, että väsäät koko ajan toisen selän takana jotain; jakelet osoitteita/puhelinnumeroita että soitas tai kirjoitas tuolle exälle. Ei siinä mitään jos oltaiskin lapseton pari, muttakun on lapsia ja elämä rakennettu yhdessä, niin ei kai siinä halua enää sellaisia exiä kuulla, jotka on kaikin keinoin halunneet rikkoa valheillaan ja toimillaan suhdettamme!
Ja rääväsuuhan minä, jos sanon miltä minusta tuntuu! Kuule, kyllä siinä tuli itku iteltänikin kun purin sydäntäni ja kaikkia niitä loukkauksia,joita oli sadellut vuosikausia! Ja anoppi vielä kehtaa tehdä tuollaista, vaikka itse eli vuosikymmeniä pettävän henkistä väkivaltaa käyttävän alkoholistin kanssa! On moneen otteeseen kertonutkin, kuinka kärsi siitä kuviosta.
Koti ja perhe-elämä on mulle pyhää aluetta ja sitä ei revi ja riepota millään tavoin enää kukaan!Jo meidän lapsetkin ihmetteli mummonsa touhuja ja juttuja, teini-ikäset sentään jo tajusivat sen verran, että ajattelivat muorin yrittävän rikkoa meidän välejä.
Rääväsuuta minusta et saa, mutta suoraan sanon jos joku alkaa hiertää, enää en ota pahaa mieltä ihmisten tahallisista ja tietoisista loukkauksista.Ja juu, mies monesti oli sanonut, ettei halua kuulla entistä mitään, mutta aina vaan kun tilaisuus tuli, niin selvitys alkoi.Sinäkinkö laitat jopa kirjahyllyyn lapses entisen sussun vihkikuvankin????
Noh, voinpa kertoa että värikkäät ne kuviot tuon exän kohdalla oli.Kun erosivat(seurustelusta) vuosikymmeniä sitten, tämä nainen uhkui vihaa mua kohtaan ja ilmoitti etten ikinä tule pääsemään hänestä eroon, että itse pitää yhteyttä anoppilaan ihan vain mun kiusaksi ja niin myös teki.
Olipahan sekava juttu, mutta saman kokeneet tajuaa kyllä.
Ja vielä, en minäkään tuollaista rääväsuuta anopikseni haluaisi, sä vaikutat vielä kalsammalta tyypiltä kuin tuo mun "anoppi".Varmaan kuulut niihin anoppeihin, joitten jälkikasvussa ei ikinä ole mitään vikaa? Jälkeläises väkivaltaisuus tai juoppouskin olisi varmaan vain vaimon vika?
Ketään, joka ei kunnioitusta ansaitse, ei tarvitse kunniottaa. Kyllä ihmiset yleensä kunnioittavat automaattisesti niitä ihmisiä, jotka sen ansaitsevat.
Kyllä kunnioitettavat ihmisetkin saavat paskaa niskaansa niinettä ropisee.Muu joukko saattaa kunnioittaa, mutta tarvitaan vain yksi mädillä mielenliikkeillä varustettu hyeena pilaamaan ihmisen oloa.
Narsku ja narskun äiti on sellasia tuholaisia, että iloisinkin ihminen sairastuu sellaisessa joukossa!
kunnioittaa jos se käyttäytyy loukkaavasti ja jatkuvasti perheen rajoja rikkoen.
Varmasti joka ikinen tälläinen "räyhäävä" miniä on ennen räyhäämistään yrittänyt kertoa asiasta rakentavasti. Tahtoo vaan näiden anoppien kanssa olla, että normaali puhe ei mene perille. Eikä heidän kanssaan mitään ongelmaa olisikaan, jos se menisi.
Tällä (nimim.itkettäisi) kirjoittajalla ei selvästikään itsellään ole kokemusta oikeasti tyrannosoivasta anopista tms. ihmisistä. Siitä hän olkoon onnellinen, mutta ymmärtäköön myös sen että se ei ole hänen ansiotaan vaan sattumaa ettei tällaisia ole hänen lähipiiriinsä sattunut.
Anoppini ei sanonut minulle koskaan pahaa sanaa enkä minä hänelle, vaikka näkemyksemme erosivat suuresti. Kunnioitin häntä niin kuin vanhempaa ihmistä tulee kunnioittaa, ja hän vastasi samalla mitalla. Olen äärettömän kiitollinen saamalleni kotikasvatukselle ja arvomaailmalleni siitä, että voin rehellisesti sanoa näin.
Tiedän, ettei anoppini aluksi hyväksynyt minua, mutta vuosien mittaan keskinäinen kunnioitus kasvoi. Se ei kasva itsestään, vaan on käyttäydyttävä sen mukaisesti. Jos olisin ruvennut raivoamaan, ei näin olisi käynyt, ja lapsenikin olisivat joutuneet kärsimään.
Suosittelen teille kaikille hyvää käytöstä ja vanhempien ihmisten kunnioittamista. Siitä hyötyvät kaikki sukupolvet. Mitään haittaa siitä ei ole.
No en tosiaankaan ole "tyhymä"? Entä oletko itse?
En myöskään ole anoppi, saati hirviöanoppi. Kun minulle, täysin tuntemattomalle, suollat tuollaista tekstiä, niin kauhistaa ajatellakin, mitä anoppisi ja miehesi joutuvat kuulemaan.
Suosittelisin, että opettelisit hillitsemään itsesi ja käyttäytymään kunnolla anoppisi seurassa. Pitäähän ihmisten työpaikallakin tulla toimeen vaikka millaisten ihmisten kanssa.
Älä yritä pilata miehesi ja hänen äitinsä välejä. Se kostautuuu sinulle aivan varmasti.
Jos anoppi on paska,ei se tarvia sen parempaa kohtelua.Mielistellä ei ketään tarvia.
ja kaiku vastaa, mutta ihminen pystyy tekemään omat valintansa.
Muista myös, että jos anoppisi on paska, on miehesi paskan poika ja lapsesi paskan lapsenlapsi, eli samaa paskaista rotua. Ja sinulle on kelvannut paskan poika. Mitäpä jos yrittäisit etsiä anopistasi joitakin Mositiivisempia puolia? Saatat yllättyä.
Mielistellä ei ketään tarvitse, mutta jos haluaa toimivan ihmissuhteen, on tehtävä jatkuvasti myönnytyksiä. Ellei halua ottaa toisia huomioon, on syytä elää yksin.
Muista myös, että juuri anoppisi on synnyttänyt ja hoitanut miehesi, mm. pessyt tuhannet kerrat hänen taka- ja etupuolensa, joka nyt kelpaa sinulle vaikka suuhun. Eikö olisi syytä olla edes hieman kiitollinen?
tuli tässä yömyöhällä: ei mositiivisempia vaan positiivisempia!
En ole tähän ketjuun aiemmin kirjoittanut, ilmaisin vaan mielipiteeni.
Ja tuo ei ole totta, ettäkö lapset ois luonnoltaan kuin vanhempansa.Kyllä niitä omenoita pomppii puusta kauemmas.
Ja anopilla ei ole mitään tekemistä pariskunnan suhdeasioissa, ei kuulu hänelle tai muille.
Myöskään anoppi ei välttämättä ole hoitanut lastaan ikinä.Ja miksi kenekään pitäisi olla kiitollinen jollekkin, joka on oman lapsensa hoitanut? Niin kuuluu tehdäkkin.
Minullapa kun ei ole miestä, eikä anoppia! Elämä on ihanaa ilman, kuin silkkiä vaan. Kukaan ei räkytä korvanjuuressa, eikä puutu tekemisiini vuodesta toiseen. Suosittelen muillekin.
Että mistä pitäisi olla kiitollinen?! Siitäkö, että 'saa' joskus ottaa suihin mieheltänsä? Kuule, kyllä se kiitollisuudentunne on mun mielestäni ihan siellä miehen puolella. Ja mitä tulee siihen, että miehen äiti on joskus pessyt kultapojunsa takamuksen ja pallit, niin senhän haistaa jo kaupan kassajonossakin - monet miehet kun eivät enää osaa pitää itse huolta hygieniastaan, kun ei ole äiti paapomassa.
Uskomaton kommentti jopa sulta...
No voi hyvänen aika, eiköhän se kunnioitus pitäisi olla ihan tasan molemminpuolista!
Etkö lukea osaa mitä aloittaja kirjoittaa? Eiköhän tuosta hyvin käy ilmi, että miniä on "kiltti" ja tekee kaiken mitä anoppi haluaa, mutta palkakseen saa vain natkutusta ja valitusta. Ihan oikein olisi ko. anopille, että miniä sanoisi suunsa puhtaaksi kerrankin!
Minä myös kunnioitan suuresti omaa äitiäni ja kunnioitin edesmennyttä anoppiani, mutta he myös kunnioittivat minua eivätkä pitäneet minään sylkykuppinaan kuten aloittaja kertoo omasta anopistaan!
Ei millään pahalla, mutta kyllä sen pitää olla molemmin puolista kunnioitusta, ei ole anoppi, eikä poika Jumalia, joten kyllä tältä suvulta voi odottaa hyviä käytöstapoja mielestäni, miniä ei ole orja, vaan yhdenvertainen ihminen. Miksi miniä ei saa sanoa mielipidettää kuunneltuaan vuositolkulla herjaa toiselta puolelta, käännätkö sinä toisen posken kun sinua lyödään? Jos nämä jutut olivat totta mitä täällä kirjoitettiin, niin kyse on hyvin vakavasta henkisestä väkivallasta... niin on aivan oikein kertoa henkilöille jotka ovat tehneet sen että miltä toisesta tuntuu. Itku siinä tilanteessa, kertoo siitä että henkilöt todellakin menevät itseensä ja tajuavat ehkämitä ovat tehneet.
Sinulla siis on toimiva anoppi-miniä-suhde, ja mukava anoppi, joka kunnioittaa sinua ja sinä häntä, onnittelut siitä. Itselläni ei sellaista ole, kuten kirjoitin. En oikein ymmärrä kommenttejasi tähän kirjoitukseeni, sillä näen ettet sinä ymmärrä, kun et ole kokenut samaa. Anoppini ei todellakaan kunnioita minua, välillä mietin kunnioittaako edes omaa poikaansa vai onko poika vain joku välikappale hänen mielitekojensa toteutusmaailmassa. Positiivisia puolia olen yrittänyt etsiä, olen yrittänyt olla juuri niin hyvä ja tehdä miten hän tahtoo, mutta mitä pitäisi tehdä kun mikään ei riitä? Ei riitä vaikka tekisi juuri niin kuin hän 5 minuuttia sitten sanoi haluavansa, mieli vaihtui juuri kun ryhdyin toteuttamaan sitä ensimmäistä mielitekoa, ei kelpaakkaan enää. Jos en heti ala toteuttaa, sekin on sitten kamalan paha. Joka kerta hänen käydessään saan kuulla miten kotimme on niin pielessä, mikään mööpeli ei ole oikealla paikalla eikä oikean värinen tai lainen jos se on minun ja mieheni yhdessä hankkimma. Kaikki pitäisi olla hänen kauttaan hyväksytty, mitä hommataan. Kukkia en osaa hoitaa hänen mieleisellään tavalla "sinähän vain tapat ne kaikki, ihme kun tuokin vielä elää, huonostihan se näkyy voivankin". Lapsista on tullut sellaista kommenttia että mieleni niistä pahoittaneena en jaksa niitä tänne edes kirjoittaa. Pahin on se, että on julistanut miehelleni ettei uskonut mieheni olevan lastemme isä! Tästä mieheni kännipäissään sitten minulle natkuttikin, ja jokaisen kohdalla olen moneen kertaan tarjonnut mahdollisuutta tämä tarkistaa. Selvin päin mieheni ei minulle asiaa epäile, mutta sen epäilyksen siemenen anoppi jostain syystä halusi tartuttaa häneen.
Sinun anoppisi taitaa olla vähän mielisairas, muuten en tuollaista ymmärrä alkuunkaan! Ja toivoisin, ettei tuo 'itkettäisi' enää kommentoisi, hänen kirjoituksensa saavat sivullisenkin ihan raivon valtaan. Millainen isoäiti voi oikeasti sanoa epäilevänsä, etteivät lapsenlapset ole isänsä lapsia?! On minullekin käynyt niin, että exäni epäili esikoisemme olevan jonkun toisen lapsi, mutta se luulo on tainnut ajan myötä karista. Silti, tiedän miten tuollainen loukkaa, eikä sitä voi unohtaa.
Mitenkähän kävisi, jos kerran kiikuttaisit kaikki ne huonosti voivat viherkasvit anopillesi 'hoitoon'? Sanoisit vaan, että toit ne nyt, kun et itse osaa niitä hoitaa. Oletteko sinä ja miehesi tulleet ajatelleeksi, että kenties anopilla on alkava dementia, kun mieli vaihtuu niin äkkiä ja usein? Vihjaapa siitäkin ja ehdota tutkimuksiin menemistä, mitä aikaisemmin sen parempi, ettei tauti pääse pahemmaksi.
anoppiasi kuten vanhempaa ihmistä tulee kunnioittaa ja hän vastaa siihen samalla tavalla.
Olen onnellinen puolestasi, jos teillä on näin mutta edelleenkään se ei ole sinun ansiotasi. Se ei ole sen sinun hyvän kotikasvatuksesi ansiota tai sen että et ole alkanut räyhäämään vaikka erimielisyyksiä on ollut.
Sen sijaan se on anoppisi ansiota. Hän on henkisesti kypsä, aikuinen ja toiset huomioiva ihminen, joka ymmärtää että vaikkei hän sinusta heti pitänyt niin hän ei alkanut siltikään ns. "päällesi talloa".
Nämä anopit, joista tässä ketjussa on kyse, eivät ymmärrä tätä. Heitä ei ole kasvatettu huomioimaan toisia eikä käyttäytymään kypsästi vaikka näkemykset tms. eroaisivat.
Minusta et näe asiaa kovin kypsästi jos väität että olet omalla käytökselläsi saanut anoppi-suhteesi niin hyväksi. Näkemykseni mukaan sinulla on vain käynyt tosi hyvä tuuri, koska olet saanut anopiksesi ihmisen, joka pystyy huomioimaan toiset. Ihmissuhteet ovat kahden kauppaa. On aika outo näkemys nostaa itsensä niin hyvätapaiseksi ja mainioksi ihmiseksi, että on saanut itseään aluksi karsastavan anopin kunnioittamaan itseään. Mielestäni et ole sitä yksin tehnyt. Kyllä siihen on tarvittu varmasti anopiltakin monen monta venytettyä pinnaa ja nieleskelyä. - ja hienoa että se joiltakin anopeilta onnistuu. Tämän ketjun kirjoittajien anopeilta se ei ole onnistunut. Ja sellaisen ihmisen kanssa on usein pakko laittaa kova kovaa vastaan tai vaihtoehtoisesti ottaa totaalinen pesäero.
hakemaan jotain apua. - siis rakentavassa mielessä.
Hän on ihan selvästi, vakavasti äitinsä tossun alla, jos uskoo äitinsä sanomana että lapset on jonkun muun ja kehtaa siitä vielä vaimolle nalkuttaa.
Tollanen äitisuhde on tosi tuhoavaan kaikille. Jos ap saisit miehesi vaikka johonkin parisuhdeterapiaan tms. jossa joku ulkopuolinen voisi käydä kanssanne läpi tätä anoppi-asiaa, koska sehän on tosi paljon perhe-elämäänne hankaloittava asia.
Jos miehesi kuulisi sen mitä kuulee sinulta (varmasti ehkä äänekkäästikin) joltain ulkopuoliselta, niin ehkä hänen olisi helpompi tajuta asia. Nyt hän on tilanteessa, jossa äiti (tärkeä ihminen) haukkuu vaimoa ja vaimo (tärkeä ihminen) haukkuu äitiä. Hän haluaa pitää molemmat elämässää eikä tajua että nykyisessä laajuudessa se ei ole mahdollista.
Voimia ja kaikkea hyvää teille !
aina ihmetellyt, että mistä niitä miehiä oikein edes löytyy, joilla on noin kamalia äitejä?! Omalle kohdalle on sattunut aina vain ja ainoastaan mukavia anoppeja, joiden kanssa tulee hyvin toimeen ilman suuria ponnisteluja (miesten kanssa onkin sitten välillä ollut kestämistä..). Minähän olen miehen valinta, en tämän äidin.
Esim. nykyisessä suhteessani varmasti molempien vanhemmilla oli aluksi ihmettelemistä (sulattelemista) 15 vuoden ikäerostamme, mutta kuten sanottu tämä on meidän suhteemme, ei vanhempiemme. Ehkäpä nyt raskaana ollessani on välillä ärsyttänyt jotkut "älä tee sitä, älä syö tätä"-kommentit, mutta niitähän tulee kaikkialta eli ei ainoastaan anopilta :)
Mitä ex-tyttöystäviin tulee, niistä olen puhunut mieheni enkä suinkaan anoppini kanssa. Eiköhän se mies ole kuitenkin paras sanomaan, millaisia hänen kumppaninsa ovat olleet.
Taitaa olla pelkästään positiivista, että meidän molempien vanhemmat asuvat lähellä, eipähän ainakaan tarvitse pelätä että joku yrittäisi tuppautua viikkokausiksi kyläilemään kun omat kodit on niin lähellä että sinne ehtii aina illaksi ;)
Yks juttu mulle ainakin valkeni tuosta tekstistä. Sun miehelles on vaikea asia tuo oma äitinsä. Hän pelkää tätä ja on täysin alistettu. Hän jopa piiloutuu sinun selkäsi taakse. Hän on aina joutunut tekemään asiat niin, ettei äidille tule paha mieli, joten se on iskostunut päähän.
Tuo anoppi on varmaan todella kauhea ihminen. Ehdottaisin sinua ymmärtämään miestäsi tai ainakin yhdessä keskustelemaan asiasta. Ei siis vain syyttelemään asiasta,vaan lähestyisit nyt eri tavalla. Sun mies ei välttämättä ole paska, vaan täysin alistettu äidilleen.
Eli anopillasi on siis muitakin miniöitä kuin sinä? Oletko heidän kanssaan jutellut asioista, eli mahtaako anoppi taas mollata samalla tavalla heitä kun et ole paikalla? Millaiset suhteet heillä on?
Onko lapset miehesi ja sinun, vai sinun edellisestä suhteesta / suhteista?
Vaikuttaa tosiaan että oma poikansa pelkää äitiää joka on alistanut poikansa oman tahtonsa alle.
Minä saattaisin tehdä niin, että kun seuraavan kerran olet hänelle tekemässä jotain ja palkaksi saat arvostelua ja paheksuntaa, jätät tyynen rauhallisesti hommat kesken ja toteat miten hän voi itse jatkaa koska on niin täydellinen. Minä varmasti myös tekisin sen, että pakkaisin omat ja lasten kimpsut ja kampsut ja häipyisin kun anoppi seuraavan kerran tulee visiitille ja sanoisin kauniisti että lähdet pois "häiritsemästä" että saa olla rauhassa poikansa kanssa.
Tai sitten antaisit lasten yllin kyllin riehua ja pitää meteliä ja toteat vain anopille että tämä on teidän koti ja siellä noudatetaan teidän kodin sääntöjä ja jos ne ei miellytä, voi lähteä omaan kotiinsa.
Tuntuu siltä, että anoppi käyttää häikäilemättä hyväkseen sinun kiltteyttäsi ja vaikka hakisit hänelle "kuun taivaalta", ei sekään riittäisi.
Onko anoppi vielä työelämässä? Ehkä hän purkaa omaa pahaa oloaan ja yksinäisyyttään tuollaisella käytöksellä? Kuka tietää. Minusta tuollainen joka päivä soittaminen on aivan omituista, vaikkakin kyseessä on oma äiti!
Ei ole tainnut napanuora irroita vielä, tai siksihän se ei irtoa jos siitä äiti pitää kynsin hampain kiinni. ?
Anopillani on muitakin miniöitä, mutta hehän ovat täydellisiä, heistä ei koskaan sanota pahaa sanaa, koska he ovat ns. hyvistä suvuista (lue:varakkaista) ja niin ihania anopin mielestä, vaikka eivät tee yhtään mitään, odottavat aina valmista kun tulevat ja valittavat jos ei ole heti ruoka odottamassa tms. Anoppi kehuu heitä vaikka aihetta ei olisi, kaikille ketkä jaksavat kuunnella. Itse tulen toimeen muiden miniöiden kanssa, en edes odota heiltä extrapanostusta minkään suhteen, he eivät ole blondeja mutta käytös on kunnon cityblondin luokkaa tilanteen niin vaatiessa "en minä tiennyt että saunaan pitää kantaa vesi mökillä" tai "en minä tiennyt miten puut pinotaan".
Lapset ovat yhteisiä, ja ikävä kyllä alkavat ymmärtää että iskän elämässä mummo tulee aina ensimmäisenä, eivät he. Tuntuu niin surulliselta nähdä miten pieni lapsi pettyy yhä uudelleen ja uudelleen isän pettäessä lupauksensa "ettei mummille tule paha mieli".
Olen kokeillut tuotakin, että anopin tullessa arvostelemaan ja paheksumaan, jätän työn sikseen ja totean että tekee sitten itse, jos ei jälki miellytä, ja siitä se vasta paskaa seurasi jälkeen.... paasasi kaikille mahdollisille miten olin ollut niin kauhea, miten en ollut mitään tehnyt... Kotoa häiritsemästä olen lähtenyt, anoppi on vain ollut riemuissaan kun on saanut minut ulos kotoani, ja ollut todella näkyvästi ja kuuluvasti pettynyt palatessani yöksi. Myös meidän perheen säännöistä olen maininnut, yhtä tyhjän kanssa "kyllä mummo saa sääntöjä rikkoa" on aina hänen veruke joka asiaan, vaikka asia ei koskisi edes lapsenlapsia. Kengät jalassa hän saa siis kävellä sisällä meillä käydessään "ihan nopeasti, kun ei kehtaa riisua" ja tupakan voi sytyttää sisällä "ihan nopeasti, kun parvekkeella ei ollut sytkäriä". Kun tupakoinnista sisällä räjähdin, hän mulkoili ja irvisteli selkäni takana miehelleni esittäen että onpa tuo tyhmä akka, leikitäänkö ettei välitetä, mä en ainakaan" eikä tajunnut että peilin kautta näin kaiken...
Anoppi on eläkkeellä, ja aivan varmasti yksinäinen, mutta omaa syytään, sillä hän juoruaa kaikista läheisistään heti kun saa jotain tietää, ja nauttii erityisesti jos saa ikäviä asioita tietoonsa, niiden jakelusta eteenpäin. Ystävät ovat häneltä tästä syystä kaikonneet, kuka haluaisi asioitaan jaeltavaksi eteenpäin. Myös käydessään, etenkin meillä, hänellä on suunnaton tarve tyydyttää uteliaisuuttaan, komerot ja kaapit katsastetaan, etsitään kaikkia papereita tiliotteita myöten ja tutkitaan. Kun kiellän, hän toteaa että "kyllä minä nyt sen verran saan katsoa, kun X on minun poika". Ja mieheni antaa tämän jälkeen luvan jos on kotona...
Olet jaksanut ja kestänyt PALJON!
Oman exäni kohdalla oli juuri tuollaista, omassa pojassa ei vikaa, vaan kaikki vika minussa.
Satun vain olemaan siinä erinlainen kuin Sinä, että jo ENSIMMÄISEN kerran huomasin mitä nämä ihmiset olivat joten vältin yhteyden pitoa heihin. He kun ovat Huomattavasti Parempia, HE ovat sentään adoptoineet exäni ja kasvattaneet hänet vaikka heidän ei olisi ollut pakko ym ym ym...
Heidän touhunsa oli aivan sairasta.
Jopa exäni kuolema oli minun vikani, koska olin pakottanut hänet hoitamaan lapsiamme ja hän oli siksi niin väsynyt että kuoli!!!!
Voi Jeesus Kristus.
Nykyisin lapsemme käyvät toki mummollassaan, mutta nekin tapaamiset sossun kautta, jopa sossu on joutunut heille huomauttamaan käytöksestä, ja ohjeistus oli selkeä "Jos ette lakkaa mustamaalaamasta äitiä, tai ette lakkaa höpisemästä lapsille kokoaikaa Jumalasta niin lapset eivät tule enää luoksenne" (tästä täydet pisteet sossuun).
Selvisi sitten exän kuoleman jälkeen sekin että ei exääni oltu koskaan edes adoptoitu, hän oli "vain" lapsi joka oli sijoitettu heidän luokse.
Joten onhan näitä kokemuksia, enkä todellakaan ymmärrä miksi jonkun pitäisi edes alistua moiselle käytökselle, minä pistin tilit selviksi heti alusta asti ja näin elettiin loppuun saakka, lapset voivat mennä isän kanssa mummolaan, mutta itse en mennyt mukana, koska en tahtonut lasten joutua näkemään toistamiseen sitä tappelua.
TOSIN!!
Myös ex on lähtenyt mummolasta kesken yön, pakannut lapset autoon ja takaisin kotia kohti (matkaa on paaaaaljon). Hänen kun pitäis aina muistaa olla kiitollinen että ovat häneet huolineet.
ihmeellisempää! Ei voi kuin ihmetellä tuollaista epämiellyttävää ihmistä! Oletko miettinyt, kannattaisiko sinun mennä juttelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa? Joo, tiedän, mitä nyt ajatellaan: anopinhan sinne pitäisi mennä, eikä sinun! Mutta kun olen satavarma, ettei niin täydellinen henkilö tarvitse minkäänlaista apua, niin ehdotan että sinä menet, muutenhan olet tuotapikaa ihan hermoloppu. Ihan kuin miehesikin olisi naimisissa äitinsä kanssa, eikä sinun! Mitä tapahtuisi, jos laittaisit kovan kovaa vastaan ja uhkaisit todellakin erota, ellei tilanne muutu?
Tuollainen ei enää ole normaalia käytöstä anopiltasi.