Vaalirahajupakka on uudessa vaiheessa. Se on kovaa vauhtia menossa Kepun jäsenten väliseksi mittelöksi. Kimmo Tiilikainen aloitti ensin Korhosen ryöpyttämisen ja nyt sitten Korhonen maksoi iskut iskuina ja heitti paria koukkua vyönkin alle että läjähti.
Ensi Korhonen moitti Timo Kallia siitä, kuinka typerä tämä oli antaessaan lausuntonsa, ettei lakia tarvitse noudattaa, jos siitä ei ole sanktioita. Korhosen vitutuksen Kallia kohtaan ymmärtää, koska Kallista soppa lähti liikkeelle ja Korhonen on joutunut koko sopan keskipisteeksi.
Kallia Korhonen käsitteli kuitenkin silkkihansikkain verrattuna puoluetoveri Kimmo Tiilikaiseen. Korhonen nosti esiin sen, että Tiilikaista on epäilty talousrikoksista aivan kuin asia nyt jotenkin tähän kuuluisi. Myös Tiilikaisen ja eversti Kosusen suhteet tulivat esiin, kun Kosusen veli on ollut Tiilikaisen yhtiöiden tilintarkastajana (?). Tiilikainen kuittasi heti takaisin kertomalla, että Korhonen ei lipsu tutuksi käyneestä tyylistään.
Kepussa on nyt suuri halu löytää syntipukki koko sotkulle ja siihen Jarmo Korhonen sopii mitä parhaiten. Korhonen ei vaan itse asetu hänelle toivottuun rooliin, vaan käy verissä päin vastahyökkäykseen. Nyt on vasta ensimmäinen erä käyty ja iskuja jaellaan vielä seuraavissakin erissä.
Ulkopuolista tilanne tietysti huvittaa. Melko hölmistyneenä voi seurata, kuinka kepulaiset antavat viikkotolkulla medialle uutisaiheita asian tiimoilta. Nyt on päästy sitten vihdoin henkilökohtaiselle tasolle, kun Tiilikainen ja Korhonen ottavat rajusti yhteen. Tuskin tässä muutkaan jäävät ihan sivusta seuraamaan, sillä monilla on halu tiputtaa Korhonen. Sellainen halu on myös puoluejohtajalla, jonka kengässä Korhonen on ollut kivenä koko ajan. Tässä mielessä Tiilikainen on vahvoilla. Korhosen tukena on taas Kepun kenttäväki ja se saattaa olla tässä suurempi mahti kuin Vanhanen ja hänen ketkukoplansa.
Mutta kiitos keppulit jälleen kerran mielenkiintoisesta näutelmästä, vaikka se farssin puolelle taas meneekin.
Ensi Korhonen moitti Timo Kallia siitä, kuinka typerä tämä oli antaessaan lausuntonsa, ettei lakia tarvitse noudattaa, jos siitä ei ole sanktioita. Korhosen vitutuksen Kallia kohtaan ymmärtää, koska Kallista soppa lähti liikkeelle ja Korhonen on joutunut koko sopan keskipisteeksi.
Kallia Korhonen käsitteli kuitenkin silkkihansikkain verrattuna puoluetoveri Kimmo Tiilikaiseen. Korhonen nosti esiin sen, että Tiilikaista on epäilty talousrikoksista aivan kuin asia nyt jotenkin tähän kuuluisi. Myös Tiilikaisen ja eversti Kosusen suhteet tulivat esiin, kun Kosusen veli on ollut Tiilikaisen yhtiöiden tilintarkastajana (?). Tiilikainen kuittasi heti takaisin kertomalla, että Korhonen ei lipsu tutuksi käyneestä tyylistään.
Kepussa on nyt suuri halu löytää syntipukki koko sotkulle ja siihen Jarmo Korhonen sopii mitä parhaiten. Korhonen ei vaan itse asetu hänelle toivottuun rooliin, vaan käy verissä päin vastahyökkäykseen. Nyt on vasta ensimmäinen erä käyty ja iskuja jaellaan vielä seuraavissakin erissä.
Ulkopuolista tilanne tietysti huvittaa. Melko hölmistyneenä voi seurata, kuinka kepulaiset antavat viikkotolkulla medialle uutisaiheita asian tiimoilta. Nyt on päästy sitten vihdoin henkilökohtaiselle tasolle, kun Tiilikainen ja Korhonen ottavat rajusti yhteen. Tuskin tässä muutkaan jäävät ihan sivusta seuraamaan, sillä monilla on halu tiputtaa Korhonen. Sellainen halu on myös puoluejohtajalla, jonka kengässä Korhonen on ollut kivenä koko ajan. Tässä mielessä Tiilikainen on vahvoilla. Korhosen tukena on taas Kepun kenttäväki ja se saattaa olla tässä suurempi mahti kuin Vanhanen ja hänen ketkukoplansa.
Mutta kiitos keppulit jälleen kerran mielenkiintoisesta näutelmästä, vaikka se farssin puolelle taas meneekin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kepun kenttäväki ole moksiskaan siitä, mistä muu Suomi on tuohtunut. Lahjuksilla asiat on kepussa aina hoidettu.
Ja sitäpaitsi onhan tavoite jalo: 2-3 mrd euroa vuodessa täytyy saada kepukuntiin ja maajusseille, veronmaksajien taskusta.
Tarkoitus pyhittää keinot ja laki on niin kuin on, koska sitä ei lueta.
Mielenkiintoista on verrata kahta lähestyvää puoluekokousta.
SDP vaihtaa puheenjohtajaa ja sitä hädin tuskin noteerataan mediassa.
Kepussa vain haastetaan puoluesihteeri ja kuhina mediassa on melkoinen.
Vanha oppi siitä että tärkeintä on olla median huomaama riippumatta siitä onko julkisuus hyvää vai huonoa pätee tässäkin. Kepu tulee nousemaan vielä suureen suosioon kunhan pintakuohunta vaalirahoista sun muista kesän myötä laantuu.
"Tämä on reilu kisa ja kansanvallan juhlaa", sanoi Korhonen kun oli potkinut Tiilikaista munille vihjailuillaan. Melkoisen härskiä touhua, vaikkakin huvittavaa kylläkin.
Kepussa on aina ollut ristivetoja ja valtataisteluja. Ei tässä ole mitään uutta. Korhonen on petannut omaa mahalaskuaan siitä saakka kun ryhtyi vetämään oppositiolinjaa Vanhasta ja hallitusta vastaan vedoten siihen, että hänen työnantajansa on kenttä, eli puoluekokous eikä Vanhanen tai hallitus.
Korhonen saa, mitä on tilannut.
Vaalirahahomma on taas kotikutoista mediateatteria, jota demarit ja sinäkin lämmitätte mielikuvapolitikoinnilla, että sy-raha olisi yhteiskunnallista ja avointa ja elinkeinoelämän raha taas korruptiota.
Pitäisi sinunkin juristina tietää paremmin.
Nyt, kun media on päässyt veren makuun paljastuksissaan, niin jatkoa seuraa. Demarit ovat jo panneet sordinoa päälle, kun on vaarassa, että heidän rahanhankintaketjunsa puolueen ja paikallisyhdistysten ja muiden peitejärjstöjen kautta gryndereihin ja rakennusliikkeisiin tulee ilmi.
Se soppa kaatuu SDP:n tulevan puheenjohtajan rinnuksille jo aika piankin.
Jäsenten välinenhän se on ollut alusta lähtien. Keskustapuolue sai tämän, silmilleen räjähtäneen sotkun, aivan itse aikaiseksi. Väite siitä, että vihje vaalirahoituksen epäselvyyksistä tuli Keskustapuoluetta lähellä olevilta tahoilta, voinee jopa pitää paikkansa.
Miksi näin toimittiin? Ilmeisesti kyseessä on puolueen sisällä olevasta valtataistelusta kyse.
Timo Kalli on Vanhasen miehiä, jos hänen avautumisensa oli laskelmoitua, silloin kärki oli suunnattu Lehtomäkeen. Paula Lehtomäen vajaasti täytetty ilmoitus oli tiedossa ja mikäli asia olisi jäänyt vain siihen, silloin olisi ollut eräs puheenjohtajan haastaja pois pelistä. Korhosen kytkennät olivat myös tulenarkoja, niitä sopivasti syöttämällä olisi myös Jarmosta tullut poliittinen ruumis, jopa hyvinkin nopeasti.
Vanhanenhan oli siltä osin turvassa, että vaalirahoituksen osuus oli asianmukaisesti täytetty. Korruptioepäily tuli pääministerille täysin yllätyksenä, ei tämä kohu muuten, kuin ainoastaan sen voimakkuus ja laajuus. Tämä johtopäätös on aika helppo vetää, mikäli pääministerin puheenvuoroja on seurannut.
Tiilikainen vaikuttaisi ihmiseltä, joka on joutunut sen tyyppiseen peliin, jonka säännöstö on täysin epäselvä, niin ulkona hän tuntuu olevan. Aivan näin avoimin kortein pelaavaa, ei suomalaisessa politiikassa ole nähty, se jopa itsessään herättää vahvoja epäilyjä. Tiilikaisesta ei Korhosen haastajaksi ole.
Näytelmä on mennyt varsin vahvasti tragikomiikan puolelle, traagista on kansanvallan halventaminen.