Siltä että näkemänne maailma olisi jotain lumetta/harhaa? En nyt tarkoita mitään matrix-plärää vaan että sellaiset asiat joiden varaan henkinen kasvunne on lapsesta asti tukeutunut, olisi harhaa. Luultavasti tässä vaiheessa jo kuulostaa täysin sekopäiseltä, mutta mahdolliset kohtalotoverit varmaan tietävät mitä haen.
Olen "täysin terve" nuori mies, en ole ikinä virallisesti sairastanut mitään masennusta taikka käyttänyt mielenterveyslääkitystä tms. Musta on kuitenkin hiljttain alkanut tuntua siltä kuin eräs erittäin läheinen ihminen ja hänelle lähes tuntematon kaverini, olisivat "sama henkilö". Varsinkin viimeaikoina heillä on ollut pelottavan samantyyppiset jutut, mitä ovat puhuneet.
Okei, täysin hulluahan tämä on, mutta kirjoitinpa sen vuoksi, että ehkä joku osaisi sanoa mikä "vika" päässä voisi aiheuttaa tällaista kuvittelua. Olen reilusti yli 20-vuotias, ja kärsinyt aina huonosta itsetunnosta, välillä erittäinkin huonosta. En ole edelleenkään lähellekään tyytyväinen itseeni, lähinnä ulkonäön vuoksi. En ole kuitenkaan lihava. Minulla on ollut rakastavat vanhemmat, mutta olen kärsinyt ala-asteikäisestä asti siitä, ettei minua ole hyväksytty kaveriporukoihin kunnolla. Olen aina ollut sellainen tyyppi, että "minä vain olen", mutta kukaan ei ole oikein ottanut mitään asioita tosissaan kanssani, eikä kukaan ole ikinä puhunut minulle mitään syvällisempiä asioita.
Ja älkää suositelko minulle terapeuttia/psykologia/lääkäriä taikka mitään vastavaa, sillä voin kertoa jo tässä vaiheessa että ennemmin menen vaikka 110% hulluna hautaan kuin hakeutuisin hoitoon.
Olen "täysin terve" nuori mies, en ole ikinä virallisesti sairastanut mitään masennusta taikka käyttänyt mielenterveyslääkitystä tms. Musta on kuitenkin hiljttain alkanut tuntua siltä kuin eräs erittäin läheinen ihminen ja hänelle lähes tuntematon kaverini, olisivat "sama henkilö". Varsinkin viimeaikoina heillä on ollut pelottavan samantyyppiset jutut, mitä ovat puhuneet.
Okei, täysin hulluahan tämä on, mutta kirjoitinpa sen vuoksi, että ehkä joku osaisi sanoa mikä "vika" päässä voisi aiheuttaa tällaista kuvittelua. Olen reilusti yli 20-vuotias, ja kärsinyt aina huonosta itsetunnosta, välillä erittäinkin huonosta. En ole edelleenkään lähellekään tyytyväinen itseeni, lähinnä ulkonäön vuoksi. En ole kuitenkaan lihava. Minulla on ollut rakastavat vanhemmat, mutta olen kärsinyt ala-asteikäisestä asti siitä, ettei minua ole hyväksytty kaveriporukoihin kunnolla. Olen aina ollut sellainen tyyppi, että "minä vain olen", mutta kukaan ei ole oikein ottanut mitään asioita tosissaan kanssani, eikä kukaan ole ikinä puhunut minulle mitään syvällisempiä asioita.
Ja älkää suositelko minulle terapeuttia/psykologia/lääkäriä taikka mitään vastavaa, sillä voin kertoa jo tässä vaiheessa että ennemmin menen vaikka 110% hulluna hautaan kuin hakeutuisin hoitoon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et todellakaan tarvitse lääkäriä tähän asiaan.
Olen aikanaan kokenut samantyyppistä.
Koin olevani ulkopuolinen kaikesta. En saanut kontaktia/ keskusteluyhteyttä toisiin, edes omassa perheessä. Sisaret 6kpl, vanhemmat. Koin olevani ulkopuolinen. Sitten joskus tuli tuli tunne, että onko tämä vain pahaa unta koko elämäni? Nipistin itseäni. Olenko hereillä vai koomassa, jossa näkyjä ja haavekuvia vain näkee.
Ihmisen fyysinen, henkinen, kokemusperäinen tunneelämä voi tehdä kaikenlaisia kiemuroita, joille joskus ei löydy järjellistä selitystä.
Mutta nämä kaikki kokemukset pitää vain realisoida, mikä on totta ja mikä hetkellistä/ pitempiaikaisesti opittua tunnepohjaa.
Hyvää lääkettä tälle on mielestäni kaikentyyppiset yleisökuennot, esitelmät, filoshvisten tekstien lukeminen. Että oppii tuntemaan itsensä ja ympäristönsä henkisen kasvun, realiteettien olemassa olon.
Ei ne ystävätkään, eikä kylän miehet ole aina oikeassa vaikka puhelevat liirum laarum tekstejä ja OLETTAMUKSIA.
Elämä koko mittakaavassaan on kasvua ja opettelua. Kaikki pitää oppia kantapään kautta.
Ei mielestäni pidä noudattaa sitä kaavaa, mitä muut ovat,mitä muut tuntuvat haluavan.
Pitää löytää omat realiteetit ja motiivit mitä elämältään haluaa. Kokemus opettaa. On vain haettava kokemuksia. Eritoten oman sosiaalisen ympäristön ulkopuolelta?
Hyvää kesää ja itsensä opiskelua.
Keskiiän ylittänyt mies. Väli-Suomesta.
Enpä ymmärtänyt kommenttiasi ?Tarkoitatko jos vaikka sairastut sydäntautiin tai johonkin vastaavaan ennen kuolet kuin hakeudut hoitoon?
Koetko että psyykkiset sairaudet ovat hävettäviä vai? Varmaan en ymmärtänyt oikein tuota kommenttiasi?
ei tunnu koska en ole mielisairas paskaturpa kuten te
Suosittelen kiinnittämään huomiota asioihin joista nämä henkilöt puhuvat, olisin huolissani vasta, jos niissä ei ole mitään ajankohtaista. Samankaltaisia ihmisiähän on paljon ja useimmiten monet ystävämme muistuttavat toisiaan jollain lailla, koska pidämme tietystä ihmistyypistä. Oletko varma, että nämä henkilöt ovat toisilleen vieraita? Onko heillä samankaltaisia harrastuksia tai ehkä jotain menneisyyttä? Kaikillahan meillä joskus tulee outoja kokemuksia, jotka saavat epäilemään ihmisiä. Jokaisella ne ilmenee ihan omalla tavallaan. Jos asia häiritsee sinua paljon, etkä halua ammattiauttajaa, niin auta itseäsi. Tarkkaile molempia henkilöitä, kunnes olet varma mielipiteestäsi. Niin hölmöltä kun se monen mielestä kuulostaakin, niin tämä tuo sinulle tuossa tilanteessa rauhan mitä todennäköisimmin. Huomaat pian, että heissä on myös paljon eroja. Jopa sellasia, joita tämä henkilö ei voisi tietoisesti kehitellä, jos olisikin yksi ja sama. Onnea matkaan, salapoliisi!
Salapoliisin leikkiminen harhojen (jos sellaisia todella on) pohjalta ei vain ehkä aina ole kovin hyvä ratkaisu.
Ja voi olla, ettei järkeily auta, jos tuntemukset kuitenkin toistuvat. Hyvä järkeä on kuitenkin kuunnella.
Eikä kaikkia outoja tuntemuksia niin säikkyä tarvitse, vähintäänkin monilla joskus jotain sellaisia on. Vähän hölmöä kyllä mielestäni on terveydenhuoltoakaan säikkyä:)
sillä "...hautaan" -kommentilla yritin korostaa vain ja ainoastaan sitä, että turha kenenkään tähän threadiin suositella minkäänlaista ammattiapua. Ei muuta.