Saisinko neuvoja kuinka voi isän kanssa puhua alkoholin käytöstä? Pelkään tavata usein koska se on yleensä johtanut siihen että jo samana iltana hän ottaa ja suree ja iloitsee. Isälle tapaaminen on "kova paikka". Hän asuu yksin, käy töissä ja on harrastuksiakin. Fiksu mies, tietää mikä on oikein ja mikä väärin, elämänarvot kohdallaan, mutta suru erosta (16 vuotta sitten) ja yksinäisyydestä ottaa ohjat jolloin pullo tissutellen kurkkuun kaatuu. Voisiko siitä olla apua että tapaisimme todella useammin, vaikka pelkään seurauksia juomisen suhteen. Keskustelu isän kanssa juomisesta on kova paikka koska pelkään loukkaavani, vaikka asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
-Mielipiteitä ja neuvoja otetaan vastaan-
-Mielipiteitä ja neuvoja otetaan vastaan-
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koitapa ihan reilusti puhua isälles. mutta vain silloin jos on selvin päin. humalaiselle nyt ei kannata paljoo puhua ei se kuitenkaan tajuu (itse ex-alkoholisti). sun -olet ilmeisesti 15 tai 16- kannattaa hakeutua ala-teen ryhmään joka on tarkoitettu alkoholistien alaikäisille lapsille.sillä on varmasti muita saman kohtalon omaavia. ala-teen ryhmistä löytyy lisää tietoa ainakin suomen aa:n sivuilta netistä. Jaksamista sulle.
Isän tapaamiset on ihan OK. On tosi vaikea ottaa puheeksi juominen kun haluaa nauttia siitä hetkestä ja tapaamisesta kun niitä harvoin on. Olisi syytä tavata useamminkin, olla mukana harrastuksissa kun ne kiinnostaa ja oppia sitä mitä isä osaa. Vaikeaa tekee sitten taas kun päivä on kulunut yhteisten asioitten ja harrastusten parissa ja vaikka tietää että huomenna on päivä uus, niin tuntuu omaan kotiin lähteminen siltä että jättää isän taas oman onnensa nojaan.. Hän kyllä pärjää, mutta tiedän sitä surua jota hän kokee kun on taas yksin. Ja että kun hän huomaa että joku välittää. Siitä ikäasiasta halusin korjata sen verran että olen jo 26. Tämä on ensimmäinen kerta kun otan yhteyttä johonkin ulkopuoliseen ja pyydän apua/neuvoa kyseisessä asiassa. Minulle tuli sellainen blackout kun soitin tänään 10:n aikoihin isälle kysyäkseni kuulumisia ja jospa olisimme tavanneet, niin hän oli jo täydessä tuubassa. Hän on kuitenkin harmiton, surkutteleva eikä ole agressiivinen humalassa, puhuu yksinäisyydestä ja sortuu usein itsesääliin ja sitten murahtaa vähän mutta ymmärtää pyytä sitä anteeksi mitä tuli sanottua. En tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta sen näen että tälle asialle täytyy nyt tehdä jotakin.. Olen aikaisemminkin törmännyt samoihin tilanteisiin, nyt vain loppui ideat totaalisesti..
Huolestumisesi on ymmärrettävää, mutta ikävä kyllä, alkoholismi on sellainen tauti, että edes lähiomainen ei voi juomista ruokkivassa itsesäälissä rypevää auttaa, jos hänellä itsellään ei ole aitoa halua muutokseen.
Aito halu muutokseen ilmaantuu vain silloin, kun ihminen avoimesti tiedostaa olevansa alkoholiriippuvainen, ja sen myös myöntää niin itselleen kuin muille.
Sen mahdollisen muutoshalun selvittämiseen tarvitaan avointa keskustelua, mutta se voi jotain avata vain jos henkilö on selvä ja krapulaton.
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html
http://www.al-anon.fi/
Tää oli tätä mun korkeempaa matikkaa että jos syntymävuosi on -82 niin nyt täytyy olla 16. al anonhan se sun paikkas on.
http://edu.pyhaselka.fi/laskin.html
niin kuin joku jo aiemmin kirjoittikin, suosittelen että otat yhteyttä paikkakuntasi al-ano ryhmään ja haet apua itsellesi ja sitä kautta mahdollisesti isällesi.
Olen ollut raittiina yli 30 v, mutta raitistuin vasta sitten kun itselleni tuli halu siihen.
Vaikka tapaisit isäsi joka päivä tai kerran kuussa tilanne hänen kohdallaan on sama, ei ole kyse siitä kuinka usein te tapaatte vaan siitä, ettei isäsi lopeta juomiseen pakenemista ennen kuin itse haluaa lopettaa juomisen.
Sinun on aivan turha kantaa mitään syyllisyyttä, vika ei ole sinun. Ota vaan rohkeasti yhteyttä paikkakuntasi al-anon ryhmään.
omakohtaisesti voi kertoa vain negatiivisia kokemuksia. Varsinkin tällaisessa pienemmässä,