Waltteri voitti seitsemäntenä suomalaisena Stanley-cupin joukkueessa, jossa oli 7 ruotsalaista (kertoo Suomen ja Ruotsin välisestä tasoerosta)
Ja kun pustepörssejä vertailee ruotsalaisten ja suomalaisten välillä, niin onhan siinä valtava ero. Suomessa hehkutellaan liikaa vain jääkiekkoa. Lähtee junioreiden valmennuspuolelta tuo tasoero ja tapa valmentaa pelaajia. ja !
Ja kun pustepörssejä vertailee ruotsalaisten ja suomalaisten välillä, niin onhan siinä valtava ero. Suomessa hehkutellaan liikaa vain jääkiekkoa. Lähtee junioreiden valmennuspuolelta tuo tasoero ja tapa valmentaa pelaajia. ja !
Vastaukset 7
Vanhimmat
ole mitään lisättävää.
. Se on vain ihan mielettömän suuri tasoero. Jos Ruotsi saisi NHL-tähtensä mukaan MM-kisoihin, niin harva joukkue tekisi edes maalin Ruotsin maaliin.
Ruotsi on meiltä unohtuu kuinka suuri Suomi on myös.
Sielä on Kanadaa, Venäjää ja Tsekkikin hyvänä päivänä pystyy voittamaan mestaruuden.
Ruotsi on kylläkin tasapainoisin joukkue pitkältä aikatähtäimeltä.
Aina oon pitänyt Ruotsalaisten organisoimisesta kiekollisessa pelissä.
Väitänkin että mm Hannes Hyvönen(jälleen kerran naurua) on hieman Ruotsalaistyylinen pelaaja tai Toni Koivisto tai Marko Anttila.
Mutta Suomi on todistanut aina hyvyytensä jokatapauksessa.
Mestaruuksia ei ole tullut nimeksikään mutta pitää vain uskoa.
Jos pystyttäisiin jalostamaan vielä monia, lukuisia pelaajia sellaisiksi kiekollisiksi enemmän vielä(siellä kuitenkin nuorista löytyy sellaisiakin huomio!!).
Siinä on mm työsarkaa.
Ei aina mentäisi pelkästään kovan työnteon kautta mitaleille.
Sitä pitää tehdä, mutta se jokin...
tyy kun se vain kaivetaan esille.
Pelillinen, valmennuspuolijuttu.
Pelaajan itseluottamus, taktisuus/ennakointi.
Silti meiltä ei ole koskaan löytynyt huikean taitavaa yksilöä a'la Jagr, Foppa, Datsyuk jne.
No Selänne on heilutellut verkkoja mutta koskaan ei ole ollut mikään erityisen dominoiva pelaaja.
Koivu oli nuorempana melko huipputaitava jos oikein muistan kunnes tuli se ikävä loukkaantuminen ja lisää harmeja.
EI kuulemma koskaan ollut aivan entisenlaisensa eka loukkaantumisen jälkeen ollaan sanottu näin.
Esim Koivun luistelunopeus ja sulavuus kärsivät siitä.
sia ratkaisuja.
Pitää pitää kiekkoa, haastaa mennä tyhjiin tiloihin,
imeä vastustaja/ia itseensä,
hakea rohkeita ratkaisuja, ei mitään heppoisia toivotaav toivotaan,
niitä on ehkä liikaa meillä, liian heppoisia yrityksiä
vaikka mennään hakkaamaan maalille, survomaan maalin eteen, siinä on Tuomo Ruutu meillä hieno esimerkki tosin.
Individualismi ei ole yleensä Suomessa kovin mukava sana välttämättä.
Niinkin naapureissa(Venäjä ja Ruotsi) sitä sanaa ei kavahdeta niin paljoa läheskään jääkiekossa.
Kuitenkin Forsberg mm vaikka olikin huippu joukkuepelaaja niin hakee yksilöratkaisuja aika paljonkin.
Tai DAtsyukin Pavel.
Tai Evgeny Malkin, Daniel Alfredsson
Rick Nash
Ilya Kovalchuk
Siinä on kuitenkin vaara, jos alat sooloileen liikaa mutta ne sooloilut PITÄÄKIN tehä oikeissa paikoissa, oikeaan aikaan.
selvää kun mielipiteet vaihtuu niin tässä oon samaa mieltä hänen kanssaan.
Ei individualismia tarvitse pelätä, kavahtaa.
Kylläpä täällä hehkutetaan Ruotsia ehkä vähän liikaa.." Ruotsia ei voittaisi kukaan jos heillä olisi parhaat pelaajat"
Ei Ruotsi mikään jääkiekon luvattu maa ole. Jos vertaa Ruotsin tähtiä esim Venäjän tähtiin niin itänaapuri vie voiton
Ovechkin
Malkin
Kovalchuk
Datsyuk
Nabokov
Gonchar
Markov
Kovalev
Zubov
Semin
Frolov
...
Ruotsin materiaali todellakaan pärjää tälle ryhmälle, Kanadasta puhumattakaan.