On vaikeata ymmärtää miten eletään "normaalisti" kun on kasvanut mielisairaiden alkoholistien perheessä. Elämäni on ollut aina epävarmaa poukkoilemista, täynnä noloja ja epäsovinnaisia tilanteita.
Olen liian usein joutunut tilanteisiin, joissa on täytynyt pohtia miten pitäisi käyttäytyä niin kuin "normaalit" ihmiset käyttäytyy. Oikeastaan lähes kaikenlaiset tilanteet, joissa joutuu tekemisiin "normaalien" ihmisten kanssa, ovat olleet minulle suuria kysymysmerkkejä.
Varmasti hyvin usein ovat monet ihmiset kummastelleet minun outouttani erilaisissa tilanteissa: ravintoloiden pöydissä, juhlatilaisuuksissa, seksiakteissa... Minulla kun ei ole käsitystä sivistyneen ruokapöydän etiketeistä, siitä miten puhutaan juhlissa small talkia tai miten seksin pitäisi mennä. Mielisairaiden alkoholistine perheessä kun syödään miten sattuu, sovinnollisen keskustelun ja rakastavan seksin sijaan riidellään ja tapellaan.
Ei "normaalin" ihmisen taitoja opi mielisairaiden alkoholistien perheessä. Tilalla on vain hölmistyneisyyttä, nolostuneisuutta, tärinää, vapinaa ja paniikkia. "En se minä ole vaan minun mielisairas perheeni!", usein on tehnyt mieli huutaa. Ihmiset kun näkevät vain oudon pojan tekemässä outoja asioita, mutteivät mielisairasta alkoholistiperhettä oudon pojan takana. He eivät näe syitä, eivätkä siksi ymmärrä - jättävät vain oudon pojan yksin kun ovat saaneet tarpeekseen.
Olen liian usein joutunut tilanteisiin, joissa on täytynyt pohtia miten pitäisi käyttäytyä niin kuin "normaalit" ihmiset käyttäytyy. Oikeastaan lähes kaikenlaiset tilanteet, joissa joutuu tekemisiin "normaalien" ihmisten kanssa, ovat olleet minulle suuria kysymysmerkkejä.
Varmasti hyvin usein ovat monet ihmiset kummastelleet minun outouttani erilaisissa tilanteissa: ravintoloiden pöydissä, juhlatilaisuuksissa, seksiakteissa... Minulla kun ei ole käsitystä sivistyneen ruokapöydän etiketeistä, siitä miten puhutaan juhlissa small talkia tai miten seksin pitäisi mennä. Mielisairaiden alkoholistine perheessä kun syödään miten sattuu, sovinnollisen keskustelun ja rakastavan seksin sijaan riidellään ja tapellaan.
Ei "normaalin" ihmisen taitoja opi mielisairaiden alkoholistien perheessä. Tilalla on vain hölmistyneisyyttä, nolostuneisuutta, tärinää, vapinaa ja paniikkia. "En se minä ole vaan minun mielisairas perheeni!", usein on tehnyt mieli huutaa. Ihmiset kun näkevät vain oudon pojan tekemässä outoja asioita, mutteivät mielisairasta alkoholistiperhettä oudon pojan takana. He eivät näe syitä, eivätkä siksi ymmärrä - jättävät vain oudon pojan yksin kun ovat saaneet tarpeekseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että elät omaa elämääsi etkä sen sun perhees elämää..
ja mitä tulee sun "outouteen" luuletko todella olevas ainoo nuori joka tulee ongelma perheest tai olevasi ainoa jolla ongelmia..kuulee kyllä niitä muitakin nuoria löytyy..sä taidat nyt olla vaan ehkä liian marttyyri..juttele oikeest toisten nuorten kaa,nii asiat selviää..ja jos ilmenee..esim. kavereittein kesken jotaa outoo käytös ni puhu siit..joko ne ymmärtää tai sit ei..mut ainaki tietää mist sun käytös johtuu..jos vaa tuppisuuna sekoilet ni varmaa kaikki aattelee et whattafuck?..ja lähtee menee..tai nauraa sulle..
...tulee aina heti kun kertoo, että tuntuu pahalta. siitä ei kannata välittää.
Miksi omien huonojen tuntemusten esittäminen leimataan aina itsesääliksi? Kerroin vain miten asiat todella ovat, ilman mitään itsesäälilatausta. Suomessa ilmeisesti kaikenlainen omista asioista kertominen leimataan itsekkääksi.
Mistä sait päähäsi että luulisin olevani ainoa ongelmaperheen kasvatti?
tuntoja ollut mullakin aikanaan. Tosin syynä oli alkoholisti isä ja mieleltään häiriintynyt äiti. Mä ymmärrän mistä sä puhut ja nyt kun kattelen aikaa taaksepäin (olen jo kohta neljänkymmenen) niin oon huomannu sen että paljon niistä ajatuksista oli oikeesti vain mun päässä. Siis silleen että mä ajattelin niin että kaikki ihmettelee mun käytöstä, vaikka tuskinpa kukaan kiinnitti muhun edes sen kummempaa huomiota.
Aika parantaa nääkin jutut ainakin jotenkin, mutta mä vakuutan sulle, että sä voit oikeesti yrittää vaan unohtaa nuo ajatukset ja alkaa rohkeesti tarttuun omaan elämään kiinni. Meitä on täällä tasan niin monta outoa tallaajaa maapallolla, kuin on ihmisiäkin. Tsemppiä sulle, rohkeesti vaan tartut omaan elämään ja jätät muitten mielipiteet ihan omaan arvoonsa. Sä olet arvokas tuollaisena ihmisenä ja vielä se paistaa päivä sunkin risukasaan. Takaan sen.
Nykyään, kun todella helposti nuori viedään psykiatriseen sairaalaan tai huostaanotetaan kohtuullisen hyvistäkin perheistä?
Ne perkeleen holistithan (= vanhemmat) eivät voisi VÄHEMPÄÄ VÄLITTÄÄ lapsistaan, joten eivät ne ketään "hoitoon" vie...jos lapsi ei itse älyä hakea apua!
Ne ovat sitten ne "vähemmän holistiperheet", joista kiikutetaan ehkä liiankin usein lapsia "kallonkutistajalle"...!
yleensä kai sivullisten puuttuminen aiheuttaa huostaanoton? Tai luulisi..?
ajattelinkin, että koulusta on kiikutettu hoitoon. Mutta kouluissakin on eroja ja resurssipula vaivaa jatkuvien supistusten johdosta.
En aloituksessani mitenkään väittänyt ettei hyvienkin perheiden lapsilla voisi olla ongelmia. Toin vain esille sen tosiasain, että minä yksilönä olen valtavirrasta poikkeva, mikä on tuottanut elämässäni paljon hämminkiä.
ymmärsin kyllä. Kritisoin vain yhteiskuntaa.
Miten sinulla nyt menee?
Ehkä huonommin kuin koskaan ennen elämässäni. Joo, niin sen täytyy olla, koska en osaa palauttaa mieleeni mitään yhtä kaaottista, ahdistavaa ja masentavaa jaksoa.
Itselläni taas on tälläinen tausta. Olen lapsuuteni elänyt kultalusikka suussa, kunnes koulussa törmäsin koulukiusaamiseen ym.. julmuuteen. Siitä lähtien yritetty käsittää maailmaa toiselta kantilta. Toisaalta siis hyvä, että kotona ei asiat niin hirveän hyvin ole, vaan pystyy kohtaamaan asiat erilailla ja odottamaan myös huonoa kritiikkiä.