Kristinuskon selkein ja ulkopuolisille kaikkein silmiinpistävin piirre on kristillinen etiikka, joka on pohjimmiltaan seuraamusetiikkaa. Se perustuu kahdelle pilarille, eli rakkauden kaksoiskäskylle ja kultaiselle säännölle. Jeesuksen sanojen mukaan "niissä ovat koko laki ja kaikki profeetat" ja niistä on johdettavissa koko etiikka ja kaikki kymmenen käskyä. Eli siis "rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken" ja "kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan".
Näiden oikeusperiaatteiden takana ovat ne dogmit, että a) Jumala on kaiken olevaisuuden alku ja lähde ja me olemme Hänen aikaansaannoksiaan (sillä ei ole merkitystä, tekikö hän meidät yhdessä jysäyksessä vai vuosimiljardien aikana evoluution kautta) ja b) me kaikki olemme Hänen lapsiaan, eli arvokkaita sekä itsellemme, toisillemme että Jumalalle, ja c) että me kaikki olemme yhtä ja samaa substanssia, eli mitä teemme toisillemme, teemme viime kädessä itsellemme. Siksi meidän pitää pidättäytyä vahingoittamasta toisiamme, sillä vahingoitamme silloin itseämme. Samoin meidän tulee rakastaa itseämme, sillä olemme Jumalan lapsia, emme hänen orjiaan emmekä leikkikalujaan.
Kristillinen etiikka on luonteeltaan universaalia, eli kristittyjen tulee kohdella kristittyjä ja ei-kristittyjä samoista lähtökohdista.
Kristilliseen etiikkaan kuuluu voimakkaasti lähtökohtana anteeksiantamus ja sovinto, ja kostamista pidetään hyvin epäeettisenä toimenpiteenä.
On huomattava, että kultainen sääntö ei ole kristinuskon monopoli. Se löytyy lähes jokaisesta korkeauskonnosta, joko aktiivi- tai passiivimuodossa. Juutalaisuudessa sen esitti ensimmäisenä rabbi Hillel noin 50 eKr. Hillel oli Apostolien teoissa mainitun Gamalielin isoisä.
Kristillinen etiikka pohjaa voimakkaasti roomalaiselle oikeudelle ja roomalaisen oikeuden periaatteille. Eli että lakitekstiä tärkeämpiä ovat ne oikeusperiaatteet, jotka lainantajalla olivat mielessään koodatessaan ajatuksensa tekstiksi. Siitä seuraa myös, että kristillisessä etiikassa periaatteet ovat kirjoitettua tekstiä tärkeämpiä, ja aikojen muuttuessa myös tekstiä on tulkittava aikoihin sopivalla tavalla, eli tulee miettiä, mihin tavoitteeseen Jumala on pyrkinyt antaessaan eettis-juridisia käskyjä. Tärkein dogmi on se, että Jumala on Rakkaus. Silloin, jos käsky on selvästi brutaali, epäinhimillinen tai vanhentunut, sen teksti sivuutetaan (abrogoidaan) ja mietitään sensijaan mitkä ovat ne periaatteet, mihin Jumala on pyrkinyt tuon käskyn antaessaan.
Islamilaisessa etiikassa puolestaan ei ole mitään vastaavaa punaista lankaa. Islamilainen etiikka on velvollisuusetiikkaa - sitä, että alistutaan nurkumatta Allahin tahtoon ja totellaan mitään kyselemättä. Islamin mukaan Allah loi ihmiset orjikseen ja ihmisen osa on totella robotin tavoin ja mitään ajattelematta ja kyseenalaistamatta. Islamissa ei ole mitään samanlaisia periaatteita kuin kristinuskossa, ja islam on wiccan ohella ainoa uskonto, joka ei tunnusta kultaista sääntöä.
Islamilainen etiikka perustuu sarjalle käskyjä ja komentoja, joilla ei ole mitään kattavia oikeusperiaatteita. Ainoa dogmi on Allahin suvereniteetti ja yksinvaltius. Jos käsky tai laki tuntuu epäinhimilliseltä tai julmalta, sitä on silti toteltava koska se on käsky - vaikka tämä peruste onkin kehäpäätelmä, se on silti käsky. Islamilainen etiikka onkin siksi pähinkänkuoressa tiivistettävissä lauseeseen "turpa kiinni ja tottele!". Monet islamin lakipykälistä ovat ristiriitaisia ja aikoihin sopimattomia, mutta niitä noudatetaan silti robottimaisesti, sillä islam ei tunnusta mitään samankaltaista filosofiaa tai oikeusjärjestelmää kuin roomalainen oikeus, eikä käskyjen takana ole samanlaisia dogmeja kuin kristinuskossa.
Islamilainen etiikka ja oikeus on pitkälti tapaoikeutta, samalla tavoin kuin anglosaksinen common law -oikeus. Siinä lakiteksti sitoo ja ennakkotapauksilla on sitova merkitys. Oikeusperiaatteet ovat vain toissijaisessa asemassa.
Islamilaisessa etiikassa kosto on merkittävässä asemassa: silmä silmästä, hammas hampaasta, henki hengestä. Länsimaiselle ihmiselle islamilainen yhteiskunta näyttäytyy brutaalina, julmana, alkeellisena ja lohduttomana, ja objektiivisin mittapuin mitattuna, verrattaessa islamilaista yhteiskuntaa kristilliseen, buddhalaiseen tai juutalaiseen, se onkin sitä. Kostaminen johtaa toisaalta valtaviin kärsimyksiin ja toisaalta siihen, että restoraatio on mahdottomuus.
Kaikenkaikkiaan kristillinen etiikka on valovuosia edellä islamilaista. Aabrahamille tiedoksi, että jos hän nyt haluaa trollata imperialismilla, maailmansodilla tai muilla länsimaisten yhteiskuntien ei-niin-kivoilla detaljeilla, niin todettakoon, että a) kristillinen etiikka sallii itsepuolustuksen ja b) valtiomiestaito ja kristillinen etiikka ovat yhteensovittamattomassa ristiriidassa, ja tämän totesi jo Machiavelli: ruhtinas ei voi pelastaa samaan aikaan sekä sieluaan että valtakuntaansa, eli hallitsijat ja valtiomiehet pääsääntöisesti eivät pääsääntöisesti noudata kristillistä etiikkaa.
Mutta millainen eettinen järjestelmä, sellainen yhteiskunta. Erilaiset yhteiskuntajärjestelmät ovat seurausta erilaisista eettisistä ja uskonnollisista järjestelmistä, ja ne on mahdollista asettaa objektiivisilla mittareilla paremmuusjärjestykseen. Kaikkein paras indikaatio yhteiskunnan hyvyydestä ja huonoudesta on kansainvälinen muuttoliike - muuttoliike suuntautuu huonoista yhteiskunnista hyviin.
Näiden oikeusperiaatteiden takana ovat ne dogmit, että a) Jumala on kaiken olevaisuuden alku ja lähde ja me olemme Hänen aikaansaannoksiaan (sillä ei ole merkitystä, tekikö hän meidät yhdessä jysäyksessä vai vuosimiljardien aikana evoluution kautta) ja b) me kaikki olemme Hänen lapsiaan, eli arvokkaita sekä itsellemme, toisillemme että Jumalalle, ja c) että me kaikki olemme yhtä ja samaa substanssia, eli mitä teemme toisillemme, teemme viime kädessä itsellemme. Siksi meidän pitää pidättäytyä vahingoittamasta toisiamme, sillä vahingoitamme silloin itseämme. Samoin meidän tulee rakastaa itseämme, sillä olemme Jumalan lapsia, emme hänen orjiaan emmekä leikkikalujaan.
Kristillinen etiikka on luonteeltaan universaalia, eli kristittyjen tulee kohdella kristittyjä ja ei-kristittyjä samoista lähtökohdista.
Kristilliseen etiikkaan kuuluu voimakkaasti lähtökohtana anteeksiantamus ja sovinto, ja kostamista pidetään hyvin epäeettisenä toimenpiteenä.
On huomattava, että kultainen sääntö ei ole kristinuskon monopoli. Se löytyy lähes jokaisesta korkeauskonnosta, joko aktiivi- tai passiivimuodossa. Juutalaisuudessa sen esitti ensimmäisenä rabbi Hillel noin 50 eKr. Hillel oli Apostolien teoissa mainitun Gamalielin isoisä.
Kristillinen etiikka pohjaa voimakkaasti roomalaiselle oikeudelle ja roomalaisen oikeuden periaatteille. Eli että lakitekstiä tärkeämpiä ovat ne oikeusperiaatteet, jotka lainantajalla olivat mielessään koodatessaan ajatuksensa tekstiksi. Siitä seuraa myös, että kristillisessä etiikassa periaatteet ovat kirjoitettua tekstiä tärkeämpiä, ja aikojen muuttuessa myös tekstiä on tulkittava aikoihin sopivalla tavalla, eli tulee miettiä, mihin tavoitteeseen Jumala on pyrkinyt antaessaan eettis-juridisia käskyjä. Tärkein dogmi on se, että Jumala on Rakkaus. Silloin, jos käsky on selvästi brutaali, epäinhimillinen tai vanhentunut, sen teksti sivuutetaan (abrogoidaan) ja mietitään sensijaan mitkä ovat ne periaatteet, mihin Jumala on pyrkinyt tuon käskyn antaessaan.
Islamilaisessa etiikassa puolestaan ei ole mitään vastaavaa punaista lankaa. Islamilainen etiikka on velvollisuusetiikkaa - sitä, että alistutaan nurkumatta Allahin tahtoon ja totellaan mitään kyselemättä. Islamin mukaan Allah loi ihmiset orjikseen ja ihmisen osa on totella robotin tavoin ja mitään ajattelematta ja kyseenalaistamatta. Islamissa ei ole mitään samanlaisia periaatteita kuin kristinuskossa, ja islam on wiccan ohella ainoa uskonto, joka ei tunnusta kultaista sääntöä.
Islamilainen etiikka perustuu sarjalle käskyjä ja komentoja, joilla ei ole mitään kattavia oikeusperiaatteita. Ainoa dogmi on Allahin suvereniteetti ja yksinvaltius. Jos käsky tai laki tuntuu epäinhimilliseltä tai julmalta, sitä on silti toteltava koska se on käsky - vaikka tämä peruste onkin kehäpäätelmä, se on silti käsky. Islamilainen etiikka onkin siksi pähinkänkuoressa tiivistettävissä lauseeseen "turpa kiinni ja tottele!". Monet islamin lakipykälistä ovat ristiriitaisia ja aikoihin sopimattomia, mutta niitä noudatetaan silti robottimaisesti, sillä islam ei tunnusta mitään samankaltaista filosofiaa tai oikeusjärjestelmää kuin roomalainen oikeus, eikä käskyjen takana ole samanlaisia dogmeja kuin kristinuskossa.
Islamilainen etiikka ja oikeus on pitkälti tapaoikeutta, samalla tavoin kuin anglosaksinen common law -oikeus. Siinä lakiteksti sitoo ja ennakkotapauksilla on sitova merkitys. Oikeusperiaatteet ovat vain toissijaisessa asemassa.
Islamilaisessa etiikassa kosto on merkittävässä asemassa: silmä silmästä, hammas hampaasta, henki hengestä. Länsimaiselle ihmiselle islamilainen yhteiskunta näyttäytyy brutaalina, julmana, alkeellisena ja lohduttomana, ja objektiivisin mittapuin mitattuna, verrattaessa islamilaista yhteiskuntaa kristilliseen, buddhalaiseen tai juutalaiseen, se onkin sitä. Kostaminen johtaa toisaalta valtaviin kärsimyksiin ja toisaalta siihen, että restoraatio on mahdottomuus.
Kaikenkaikkiaan kristillinen etiikka on valovuosia edellä islamilaista. Aabrahamille tiedoksi, että jos hän nyt haluaa trollata imperialismilla, maailmansodilla tai muilla länsimaisten yhteiskuntien ei-niin-kivoilla detaljeilla, niin todettakoon, että a) kristillinen etiikka sallii itsepuolustuksen ja b) valtiomiestaito ja kristillinen etiikka ovat yhteensovittamattomassa ristiriidassa, ja tämän totesi jo Machiavelli: ruhtinas ei voi pelastaa samaan aikaan sekä sieluaan että valtakuntaansa, eli hallitsijat ja valtiomiehet pääsääntöisesti eivät pääsääntöisesti noudata kristillistä etiikkaa.
Mutta millainen eettinen järjestelmä, sellainen yhteiskunta. Erilaiset yhteiskuntajärjestelmät ovat seurausta erilaisista eettisistä ja uskonnollisista järjestelmistä, ja ne on mahdollista asettaa objektiivisilla mittareilla paremmuusjärjestykseen. Kaikkein paras indikaatio yhteiskunnan hyvyydestä ja huonoudesta on kansainvälinen muuttoliike - muuttoliike suuntautuu huonoista yhteiskunnista hyviin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.