diabetes palstalla Dagens Nyheter-lehden pääkirjoituksesta jossa diabeetikko Anders Isaksson kirjoittaa seuraavaa:
http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=578&a=745567
Dagens Nyheterin pääkirjoituksessa 23.2.2008 toimittaja Anders Isaksson sanoo vapaasti suomennettuna näin:
Tunnustaessaan lääkäri Annika Dahlqvistin ruokavalio-ohjeen diabeetikoille Sosiaalihallituksen (Socialstyrelsen) lääketieteen asiantuntijat antoivat hyvän esimerkin kahdella tuolilla istumisesta. Toisaalta Annika Dahlqvistin vähähiilihydraattiruokavalion sanottiin olevan "sopusoinnussa tieteen ja koetellun käytännön tiedon kanssa ylipainoisten ja 2-tyypin diabeteksen hoidon suhteen", toisaalta Sosiaalihallituksen päätöstä ei pidä nähdä kannanottona "siihen, mitä ravitsemusohjeita ensisijaisesti tulee antaa missäkin tilanteessa".
Rivien välistä voi tulkita, että meidän pitäisi jatkaa Sosiaalihallituksen kansallisten ruokavaliosuositusten seuraamista ja pureskella kuusi-seitsemän leipäviipaletta päivässä ja valita mieluummin kevytmargariini kuin rasvainen voi. Se, että Annika Dahlqvistin runsasrasvainen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio hyväksyttiin todeten että "ei ole osoitettu sen olevan vaaraksi", sisältää viestin, että Sosiaalihallituksen ruokavaliosuositukset ovat vaarattomia, korrekteja ja tehokkaita kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Sosiaalihallituksen ravitsemuslinjaukset ovat olleet voimassa niin kauan, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit osaavat ne ulkoa unissaankin. Niissä varoitetaan ihmisiä rasvasta yleensä ja eläinrasvasta erityisesti, niissä tulee proteiininsaanti rajoittaa 10-15 prosenttiin ja niissä tulee enemmän kuin puolet energiantarpeesta saada hiilihydraateista, mieluiten täysjyväviljasta ja runsaasta kuidusta. Näkyvä tulos rasvanvastaisesta taistelusta on keyttuotteiden vyöry kauppojen hyllyille: kevytmakkarat, kevytpasteijat, kevytviilit, kevytjäätelöt, kevytjuomat, jotka kaikki ovat täynnä hiilihydraatteja, kemiallisia makeutusaineita ja keinotekoisia makuaineita.
Omakohtaisesta kokemuksesta uskallan väittää (Anders Isaksson), että sellainen ruokavalio tekee diabeetikoille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kun itse sairastuin diabetekseen 1990-luvun alussa, ravitsemusterapeuttien ruokavaliosuositukset eivät vaikuttaneet sitä eivätkä tätä, verensokeri aleni vain häivähtävän vähän ja lihoin niin että minusta tuli vaikeasti ylipainoinen.
Kun sitten aloin mitata eri ruoka-aineiden vaikutuksia, paljastui nopeasti että hiilihydraatit muodostivat ongelman: olut, leipä, murot, puurot, pasta, perunat ja riisi pillastuttivat verensokerin. Juurekset olivat parempia perunaa lukuunottamatta, mutta kaikkein parhaita olivat maan päällä kasvavat vihannekset: kaali kaikissa muodoissaan, parsakaali, pavut, tomaatit, salaatti, avokado, sipuli jne. Kokonaiset hedelmät menettelivät myös paitsi banaanit ja viikunat, mutta kaikki kuivatut, friteeratut, hillotut, puristetut, muusatut ja mehustetut nostivat verensokerin taivaisiin. Liha, läski, kala, muna, äyriäiset ja pähkinät olivat erinomaisia, samoin rasvaiset lihapitoiset makkarat, joissa ei ole perunahiutaleita. Makeanhimo sammui parhaiten tummalla suklaalla ja kookoksella.
Kuten useimpien, myös minun on vaikea luopua leivästä aamupalalla, mutta muutoin on tämä ruokavalio toiminut niin hyvin että olen voinut sallia itselleni jonkun lankeemuksenkin. Alussa paino aleni muutaman sata grammaa joka kuukausi ja nyt jo kymmenen vuoden ajan on painoni ollut sama kuin lukioaikoinani.
Itse asiassa tässä ruokavaliossa ei ole mitään erikoista eikä edes uutta, vaikeudet ovat pikemminkin ruokatottumusten muuttamisessa. Annika Dahlqvist ei ole niin yksin kuin viime viikkojen lehtiartikkelit antavat ymmärtää, kaupoissa on jo kauan ollut paljon vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviä kirjoja. Ruoka, joka vaimentaa verensokerin heilahteluja ja vähentää insuliinin tarvetta, on sopivaa meille kaikille, laihduttamistarpeesta riippumatta.
Se, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit edelleenkin jakavat vanhoja ravitsemussuosituksia kuvastaa lähinnä yleisinhimillistä vastentahtoisuutta luopua mistään kerran opitusta ja yleisesti hyväksytystä. Epäily ja totuuden etsintä saattavat olla tieteen ihanne, mutta vakiintuneiden teorioiden ympärille muodostuu ajan mittaan niin vahvoja etunäkökohtia, että jokainen epäilijä ottaa riskin tulla leimatuksi oudoksi. Ei riitä että on oikeassa, täytyy myös saada oikeutta.
Virallisten ravitsemussuositusten takana olevia teorioita ja niiden yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole niin pitkään aikaan asetettu kyseenalaisiksi, että niitä on alettu pitää ainoina totuuksina. Kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten, akateemisten tutkijoiden ja lääkeyhtiöiden rautakolmio on pitänyt kriitikot aloillaan ja apurahat vaihtoehtojen tutkimukselle säästölippaassa.
Nyt kuitenkin muurit halkeilevat tämän teorialinnoituksen ympärillä, epäilijöitä on niin paljon ja he ovat niin ansioituneita tutkijoita, että heitä ei enää voi ohittaa kummajaisina. "Tutkijat eivät ole voineet kiistattomasti osoittaa kliinisissä kokeissa, että ravinnon tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia", kirjoitti esimerkiksi amerikkalainen lääkäri [SIC! Tässä Anders Isaksson tekee virheen, Taubes ei ole lääkäri vaan toimittaja] Gary Taubes äskettäin International Herald Tribune –lehdessä.
Laaja akateeminen ja poliittinen tuki tieteellisille teorioille ei merkitse että nämä teoriat olisivat totuus, vain että niitä ei vielä ole todistettu vääriksi. Sosiaalihallituksen puolittainen perääntyminen Annika Dahlqvistin tapauksessa osoittaa, että asiantuntijoilla on nyt tuulta tunnusteleva sormi ilmassa ja sopeutuminen uusiin ideoihin on alkanut. Pian laihduttajia kehotetaan kiinnittämään huomiota hiilihydraatteihin ja vaihtamaan pasta carbonaransa pekoniin ja keitettyyn kukkakaaliin.
http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=578&a=745567
Dagens Nyheterin pääkirjoituksessa 23.2.2008 toimittaja Anders Isaksson sanoo vapaasti suomennettuna näin:
Tunnustaessaan lääkäri Annika Dahlqvistin ruokavalio-ohjeen diabeetikoille Sosiaalihallituksen (Socialstyrelsen) lääketieteen asiantuntijat antoivat hyvän esimerkin kahdella tuolilla istumisesta. Toisaalta Annika Dahlqvistin vähähiilihydraattiruokavalion sanottiin olevan "sopusoinnussa tieteen ja koetellun käytännön tiedon kanssa ylipainoisten ja 2-tyypin diabeteksen hoidon suhteen", toisaalta Sosiaalihallituksen päätöstä ei pidä nähdä kannanottona "siihen, mitä ravitsemusohjeita ensisijaisesti tulee antaa missäkin tilanteessa".
Rivien välistä voi tulkita, että meidän pitäisi jatkaa Sosiaalihallituksen kansallisten ruokavaliosuositusten seuraamista ja pureskella kuusi-seitsemän leipäviipaletta päivässä ja valita mieluummin kevytmargariini kuin rasvainen voi. Se, että Annika Dahlqvistin runsasrasvainen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio hyväksyttiin todeten että "ei ole osoitettu sen olevan vaaraksi", sisältää viestin, että Sosiaalihallituksen ruokavaliosuositukset ovat vaarattomia, korrekteja ja tehokkaita kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Sosiaalihallituksen ravitsemuslinjaukset ovat olleet voimassa niin kauan, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit osaavat ne ulkoa unissaankin. Niissä varoitetaan ihmisiä rasvasta yleensä ja eläinrasvasta erityisesti, niissä tulee proteiininsaanti rajoittaa 10-15 prosenttiin ja niissä tulee enemmän kuin puolet energiantarpeesta saada hiilihydraateista, mieluiten täysjyväviljasta ja runsaasta kuidusta. Näkyvä tulos rasvanvastaisesta taistelusta on keyttuotteiden vyöry kauppojen hyllyille: kevytmakkarat, kevytpasteijat, kevytviilit, kevytjäätelöt, kevytjuomat, jotka kaikki ovat täynnä hiilihydraatteja, kemiallisia makeutusaineita ja keinotekoisia makuaineita.
Omakohtaisesta kokemuksesta uskallan väittää (Anders Isaksson), että sellainen ruokavalio tekee diabeetikoille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kun itse sairastuin diabetekseen 1990-luvun alussa, ravitsemusterapeuttien ruokavaliosuositukset eivät vaikuttaneet sitä eivätkä tätä, verensokeri aleni vain häivähtävän vähän ja lihoin niin että minusta tuli vaikeasti ylipainoinen.
Kun sitten aloin mitata eri ruoka-aineiden vaikutuksia, paljastui nopeasti että hiilihydraatit muodostivat ongelman: olut, leipä, murot, puurot, pasta, perunat ja riisi pillastuttivat verensokerin. Juurekset olivat parempia perunaa lukuunottamatta, mutta kaikkein parhaita olivat maan päällä kasvavat vihannekset: kaali kaikissa muodoissaan, parsakaali, pavut, tomaatit, salaatti, avokado, sipuli jne. Kokonaiset hedelmät menettelivät myös paitsi banaanit ja viikunat, mutta kaikki kuivatut, friteeratut, hillotut, puristetut, muusatut ja mehustetut nostivat verensokerin taivaisiin. Liha, läski, kala, muna, äyriäiset ja pähkinät olivat erinomaisia, samoin rasvaiset lihapitoiset makkarat, joissa ei ole perunahiutaleita. Makeanhimo sammui parhaiten tummalla suklaalla ja kookoksella.
Kuten useimpien, myös minun on vaikea luopua leivästä aamupalalla, mutta muutoin on tämä ruokavalio toiminut niin hyvin että olen voinut sallia itselleni jonkun lankeemuksenkin. Alussa paino aleni muutaman sata grammaa joka kuukausi ja nyt jo kymmenen vuoden ajan on painoni ollut sama kuin lukioaikoinani.
Itse asiassa tässä ruokavaliossa ei ole mitään erikoista eikä edes uutta, vaikeudet ovat pikemminkin ruokatottumusten muuttamisessa. Annika Dahlqvist ei ole niin yksin kuin viime viikkojen lehtiartikkelit antavat ymmärtää, kaupoissa on jo kauan ollut paljon vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviä kirjoja. Ruoka, joka vaimentaa verensokerin heilahteluja ja vähentää insuliinin tarvetta, on sopivaa meille kaikille, laihduttamistarpeesta riippumatta.
Se, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit edelleenkin jakavat vanhoja ravitsemussuosituksia kuvastaa lähinnä yleisinhimillistä vastentahtoisuutta luopua mistään kerran opitusta ja yleisesti hyväksytystä. Epäily ja totuuden etsintä saattavat olla tieteen ihanne, mutta vakiintuneiden teorioiden ympärille muodostuu ajan mittaan niin vahvoja etunäkökohtia, että jokainen epäilijä ottaa riskin tulla leimatuksi oudoksi. Ei riitä että on oikeassa, täytyy myös saada oikeutta.
Virallisten ravitsemussuositusten takana olevia teorioita ja niiden yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole niin pitkään aikaan asetettu kyseenalaisiksi, että niitä on alettu pitää ainoina totuuksina. Kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten, akateemisten tutkijoiden ja lääkeyhtiöiden rautakolmio on pitänyt kriitikot aloillaan ja apurahat vaihtoehtojen tutkimukselle säästölippaassa.
Nyt kuitenkin muurit halkeilevat tämän teorialinnoituksen ympärillä, epäilijöitä on niin paljon ja he ovat niin ansioituneita tutkijoita, että heitä ei enää voi ohittaa kummajaisina. "Tutkijat eivät ole voineet kiistattomasti osoittaa kliinisissä kokeissa, että ravinnon tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia", kirjoitti esimerkiksi amerikkalainen lääkäri [SIC! Tässä Anders Isaksson tekee virheen, Taubes ei ole lääkäri vaan toimittaja] Gary Taubes äskettäin International Herald Tribune –lehdessä.
Laaja akateeminen ja poliittinen tuki tieteellisille teorioille ei merkitse että nämä teoriat olisivat totuus, vain että niitä ei vielä ole todistettu vääriksi. Sosiaalihallituksen puolittainen perääntyminen Annika Dahlqvistin tapauksessa osoittaa, että asiantuntijoilla on nyt tuulta tunnusteleva sormi ilmassa ja sopeutuminen uusiin ideoihin on alkanut. Pian laihduttajia kehotetaan kiinnittämään huomiota hiilihydraatteihin ja vaihtamaan pasta carbonaransa pekoniin ja keitettyyn kukkakaaliin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
että näin normipainosena, suunnilleen ravitsemussuositusten mukaan elävänä 1-tyypin diabeetikkona ihmettelen, että miksi ei otsikkoon saada mahtumaan pientä merkintää - D2.
Tai edes se löytyisi heti tekstin alusta.
Minkäs tyypin diabetes sulla on, kun tänne olet siirtynyt???
ne viralliset opit on saatu sikalasta.Dr Richard K.Bernstein. opetti ensimmaisena oikeaa ruoka valiota.Dr Bernstein on maailman paras ja tunnetuin diabetes tohtori..jos loytat hanen opetus lapsensa,olet hyvissa kasissa.myos Mary C Wernon on hyva.....hoiton pitaa toimia hyvin ja helposti,on ainoa vaatimus....ruokavalio on sama ,kaikilla 2,ruokavalio hoitoisilla ja ykkos tyyppilaisill.voivat hyvin syota samassa poytassa.ei ole mitaan eroa niitten sapuskoissa
monet ykkos tyyppilaiset luulee kuuluvansa upseeri kerhoon..heh heh
Pitkällä kokemuksella sanoisin mieluuminkin kuuluvani työntekijöiden kerhoon :) Syöväni normaalisti ja kaiken lisäksi voivani hyvin.
Mihin sinä kuulut??? Tai luulet lähinnä kuuluvasi???
Niin ja mun ei edes tarvi yrittää käännyttää muita. Mutta toivoisin muiden toki kirjoituksissaan ihan alussa jo tuovan esille sen käsittelevätkö he D1-tapauksia vai d2-tapauksia...
Eikö selviä käännetyn tekstin ensimmäisestä kappaleesta, että on puhe D2:sta? Ei täällä muissakaan otsikoissa yleensä mainita sanaa D1 tai D2.
Mieluummin odottaisi asialliseen tekstiin asiallisia kommentteja.
Otsikon mukaan minä valitsen mitkä jutut luen. ja kiinnostusta on lähinnä 1-tyypin diabetekseen liittyviin juttuihin.
Olen ennenkin valittanut, että miksei voi jo otsikossa sanoa tarkemmin, kun kerta sen kirjoittaja jo tietää kirjoittaessaan.
Tiedämme nyt, että vuoden sisällä Annika Dahlqvistin menetelmät ovat saaneet Ruotsissa yhä vahvempaa kannatusta asiantuntijapiireissäkin. Myös Suomessa on tapahtunut huomattavaa kehitystä. Vierivää kiveä ei pysäytetä.
Mulla on vähän toisenlainen käsitys asiasta. Ihmiset syövät niin kuin ennenkin, miten ovat ennen diabetes, TYYPPI 2:n toteamista syöneetkin. Lisänä sitten erittäin kova ärsytys tätä paskanjauhantaa kohtaa, niin tyyppi 1:ssä kuin tyyppi 2:ssakin. Oikeastaan tarkoitus on kai ollut hyvä puolestapuhujilla, mutta kun tuputetaan liikaa, niin se kääntyy itseään vastaan :(
Sinua siis v*tuttaa kun et ole älynnyt muuttaa omia ruokatottumuksiasi vähemmän hiilihydraatteja sisältävään suuntaan ja joudut napsimaan lääkkeitä ja piikittämään inskaa pitääksesi sokerisi aisoissa. Niinhän se on, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa...
Joo, noin se varmaan meni. Kroppani päätti 23,5 vuotta sitten, että insuliinin tuotanto on finiitto. Siitä sitten alkoi se piikittäminen ja itsensä hengissäpitäminen tuolla elämäneliksiirillä. Keväällä 1986, painoin sairaalaan mennessä 28 kiloa ja olin 120 senttiä pitkä, minulle mahtui samat vaatteet kuin pikku-veljelleni, joka tuolloin oli 5 -vuotias ja omisti lapsenpyöreyttä. Anteeksi, ettei vanhempani tajunneet muutta perheemme tai sukumme ruokailutottumiksia ajoissa, mutta vielä jouluna oli ihan terve, eikä diabeteksen ensioireita vielä ollut. Epäilivät kyllä sairaalassa, että olisin piilevänä sairastanut jonkin taudin, jonka jälkitautina olisin tämän saanut. Kiitos, että selvyys tuli nyt viimein sinun kauttasi, miksi sairastuin ykköstyypin diabetekseen. Olen sukuni ainoa ykköstyypin diabeetikko ja näin ollen voisi kuvitella, että samalla ravitsemuksella myös 4:llä sisaruksellani olisi diabetes tai edes jollakin lähi-suvun jäsenellä.
Toinen tärkeä asia on ruuan hinta. Näistä syistä ei lihojen ja rasvan syönti oikein onnistu. Niissä ei ole hyvää makua.
Kasvikset on maukkaita keitettynä, ja niitä voi syödä jatkuvasti. Oliiviöljyä voi käyttää mausteena. Lisäksi voi ottaa purkista kalaa.
Kummallista on vain, ettei höyrykattiloita valmisteta eikä myydä. Sellainen tarvitaan kasvisten keittämiseen.
Kalaa söisin kyllä aina, mutta se on kallista. Kalavedet on myrkytetty kaatamalla vesistöihin paskaa vapaasti kymmeniä vuosia. Nyt on kalatkin dioksiinilla pilattuja.
Leipä ja muut jauhoruuat on hyviä ruokia niille, joilla ei ole diabetestä.
Vai ollaanko mitään mieltä.
Hienoa että nostit jutun takas, ei olisi muuten tullut luettua.
sitä mieltä ollaan.
On aika helppo ymmärtää hiilihydraattien ja sokereiden välinen yhteys diabetekseen. Mutta on vaikea ottaa kantaa eläinrasvojen osuuteen sydän- ja verisuonitautien riskitekijöinä. On opetettu kohonneen kolesterolin olevan vaarallista ja sen aiheuttajana on sanottu olevan eläinrasvat.
Tavallinen kansalainen on ristiriitatilanteessa. Miten sovittaa yhteen vhh-ruokavalio ja eläinrasvat?
Ihmiselle taitaa tulla hieman syyllinen olo siitä, että ei täysin usko "virallista" ravintosuositusta. Miten sitä omaatuntoa voisi hieman viruttaa? Voisiko käyttää levitteenä 60 % rasvaa sisältävää margariinia, tai oivariinia? Vai uskaltaako heittää rasvasuositukset kokonaan romukoppaan?
Kansalainen on kovassa ahdingossa ja "virallinen" taho ei ota asiaan kantaa.
on jo perillä kyllä...mutta jos linkit toimii... ole hyvä
http://www.biovita.fi/uusi/news.php?lang=fi&id=1406
http://www.biovita.fi/uusi/news.php?lang=fi&id=1555
http://www.biovita.fi/uusi/news.php?lang=fi&id=1579
se kaiken hyvän tehnyt?? pohjois-karjala??? tuosta löytyy sydän kuolleisuus suomessa ..silleen kuvana. milloin se rasvahysteria alkoi ja milloin sydäri kuolleisuus lähti laskuun. sitä voipi mietiskellä.
http://ije.oxfordjournals.org/content/vol30/issue2/images/small/ijeEd.f1.gif
Tässä viimeisin suuri tutkimus joka täysin kaata rasvan vaarallisuus sadut:
http://www.kostdoktorn.se/ny-oversikt-mattat-fett-ofarligt-igen
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/ajcn.2009.27725v1