mä oon kaksonen ja mun luonteeseen kuuluu siis "kaksi persoonaa". mulla on ihana poikaystävä ja mä tiedän, et se ei tekis mitää "kieroo" mun selän takana... toisii naisii tms.. mut silti mä oon kamalan mustasukkainen. aina ku mä nään sen juttelevan jonku toisen tytön kans mulla alkaa kiehuu sisällä päin ilkeesti. mitä mulla kannattais tehä, et pääsen eroom mustasukkaisuudestani?
mitä tehä mustasukkaisuuden kans?
mustish
4934
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jalkoihisi valkoiset sukat !
Minäkin olen valitettavasti näitä mustasukkaisia neitokaisia. Ei tuossa oikeastaan voi mitään muuta kuin luottaa ettei rakkaalla ole mitään kieroa mielessä. Tunteesta olen jo melkein päässyt yli, mutta aikaa tämä vaatii. Puhuminen aiheesta kannattaa..
ei sille mitää maha et on mustasukkain, mäki koitan elää sen tunteen kaa. kannattaa luottaa vahvast kumppanii et pääsee sen yli
...kaksosluonteen omituisuudesta:
Olen elellyt pitkässä suhteessa miehen kanssa
joka oli pois kotoa paljon.
Yöpyi jokatoinen yö duunin puolesta 250 kilsan päässä.
EN KOSKAAN ollut mustis en vaikka hän kaveerasi omien exiensä kanssa oli tosi mukava seuramies.
Eikä mua mitenkään heilauttanut vaika hän lähti ja löysi uuden.
No nyt olen sitten aivan kuolettavan rakastunut
nuoruuden ihastukseeni, emme ole suhteessa koska
hänellä on ero kesken enkä tahdo sotkea kuvioita.
MUTTA kesällä tapahtui kummia;
löhösin biitsillä ja yhtäkkiä oli pakko pompata ylös;
rakkaani joka oli ihan vieressä jutteli jonkun keski-ikäisen normaalin näköisen "rouvan" kanssa
ja mulla heitti isopyörä ympäri.
Sain sydämentykytystä, kädet tärisi, olin aivan kuin villieläin puolustuskannalla (vieras naaras urokseni kimpussa grrrrr)kihisin raivosta.
Tulkitsin että olin todella voimakkaasti mustasukkainen, tunne jota en ollut koskaan kohdannut aiemmin, siinä hän kalleimpani jutteli jonkun tädin kanssa ihan silmieni edessä eikä minun.
Vaikka kukaan ei huomannut mitään paitsi paras ystäväni joka loikoili vieressä häpesin itseäni, no etenkin kun tädin mies tuli paikalle.
Joka kerran kun näin tuon naapurin rouvan biitsillä tuon tapauksen jälkeen olin tukehtua nauruun.
Muissakin yhteyksissä olen huomannut olevani tämän tietyn miehen suhteen erilainen kuin koskan olen ennen aina luovuttanut mieheni toiselle sovinnolla. Nyt ärhensin eräälle yhteiselle ystävälle, että aion pitää puoleni ettei kukaan ilkeä ja petollinen "akka" vie miestäni nenäni edestä ja sitten kyllästyttään jätä häntä.
No ilmeisesti alkukantainen minäni toimii ja vaistoaa täydellisen luolamiehen, outoa ja jännittävää