Niin, ajattelin suorittaa asepalveluksen lääkintäjoukoissa ja tahtoisin tietää, että onko sieltä saaduista tiedoista ja taidoista hyötyä lääkikseen pyrittäessä jne?
Onko armeijasta hyötyä
lääkiksessä?
183862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei.
...odotin kyllä hieman jotain perusteelisempaa vastausta. Jos olen kouluttautunut lääkintämieheksi armeijassa, eikö sitä noteerata mitenkään vaikka opiskelujen alettua lääkiksessä?
Sitä noteerattavan? Jos vaikka saisit vuoden opinnot hyvitettyä? Lääkintämiehenä olo on aika pilipalitoimintaa.
Lääkintämiehenä pääsee ihan mukavasti seurailemaan sairaalassa työskentelyä ja jopa hieman osallistumaan. Myös ambulanssia pääsee ajelemaan ja tekemään potilaskuljetuksia. Kyllä lämäri saa ihan hyvän opin henkeä pelastavaan ensiapuun. Minulle ainakin lämärihommat antoivat lisää motivaatiota pääsykokeisiin. Äläkä sinä nainen ala turhaan vähättelemään lämärimiehiä. Varmasti yksi mielenkiintoisimmista hommista puollustusvoimissa.
Voi lol, "puollustusvoimissa"...
Yliopistot ovat voineet päättää antaa esim. armeijan johtajakoulutuksesta 5 - 6 op. Tällaiset päätökset tehdään yleensä yliopistotasolla, joten varmaan lääketieteellisen opiskelijakin ne pisteet voi rekisteriin saada, jos ko. yliopistossa on sellainen linjaus tehty, että niitä annetaan. Ne eivät kuitenkaan todennäköisesti korvaa mitään varsinaisia opintojaksoja, vaan menevät ns. vapaisiin opintoihin.
Lääkintämiehellähän ei johtajakoulutusta ole, mutta lääkintäau:lla kylläkin. Muuten voi olla aika nihkeää noiden korvaavuuksien kanssa. Armeija ja opinnot kun sopivat melko huonosti yhteen, vaikka samaan ikäkauteen aiheutuvatkin.
ja yrittävät väheksyä kaikkia.
Yleensä kyllä lämärit ovat lääkikseen päästessään siirtyneet suoraan 5. vuosikurssille. Aika pitkältihän tuo vastaa LL-tutkintoa mutta muodollisuuksien vuoksi pitää käydä 2 vuotta noita loppupään kursseja tutkinnon saavuttaakseen.
voisin saada lääkärin paperit valmiiksi käteen. Aika lapsellisen kuvan annat itsestäsi, kandinainen (tai mikä nyt olitkaan), kun asialliseen kysymykseen vastausta pyydettäessä alat irvailemaan kuin joku tärkeämpikin henkilö.
Ihan totta, ei siitä lämärinä olosta ole mitänä apua itse lääkiksessä, eikä etenkään sinne pyrittäessä. Usko tai älä olen melko monta lämäriä kohdannut opinahjossani. Pahoittelut jos vastaus ei sinua miellytä.
vastauksesta. Ei oikein jaksais lueskella joittenkin paskantärkeetä pätemistä ja irvailua, kun haluais kunnollisen vastaukses. Mutta kiitos asiallisesta vastauksesta sinulle. Jos oman kokemuksesi kautta voit näin sanoa, uskon sinua. Kiitos
Kyllä taitaa totuus olla, ettei lääkintämiehen tai lääkintäaliupseerin koulutuksesta ole juurikaan hyötyä lääkiseen haettaessa. Kannattaa kuitenkin ajatella myös siltä kannalta, että on parempi kaikkille, että kouluttaudut lääkintäjoukkoihin, jos päädyt allalle todennäköisesti myös siviilissä. Saahan siinä perustietoa sotilaslääketieteestä tai ainakin armeijan lääkintäorganisaatiosta ja joukoista. On varmasti mielekkäämpää palvella sellaisessa aselajissa, josta on ainakin jollain tapaa kiinnostunut. Kyllä minä ainakin haluaisin omaan joukkueeseen lämärin. jolla on lääkärin koulutus, tosin lääkäreitä ei kyllä lämäreiksi tositilanteessa laitettaisi...
Ei lämärin tai lämäri-au:n tehtävät todellisuudessa mitään hohdokkaita ole. Varmasti monenlaisia tilanteita on, mutta moni kyllä päivystää paljon varuskuntasairaalassa - oletettavasti tylsää hommaa.
Allekirjoittanut juuri valmistumassa lääketieteellisestä ja asiaa mietittyäni voin todeta, että suoranaisesti minkäänlaista hyötyä en saanut siitä, että olin lääkintä-au. Sinänsä armeija meni leppoisammin kun olin edes vähän mielenkiintoista tekemistä.
Lämin koulutuksesta ei ole mitään hyötyä lääkiksessä, ei sen aikana eikä sen jälkeen. Hyödyllisempää - jos maanpuolustus kiinnostaa - on hankkiutua missä hyvänsä aselajissa RUK:hon. Puolustusvoimat on sikäli vanhoillinen putiikki, että jos ruk on kerran jäänyt käymättä, saattaa tietyt hommat - ainakin sotilasarvon kera - jäädä saamatta. Lääkäri tietenkin otetaan aina hommiin lääkäriksi oli tilanne mikä hyvänsä, mutta jos joskus aikoo olla missään tekemisissä esmes. sotilaslääketieteen keskuksen, rauhanturvaamisen, tms. kanssa, on upseeriarvolla kumma merkitys skappareiden silmissä, aselajista riippumatta.
Eli: lämin "arvosta" ei tule koskaan olemaan mitään hyötyä, upseeriarvosta saattaa joskus olla jotain nimellistä hyötyä. Edelleen vielä joidenkin klinikoiden vanhat parrat myös arvostavat reserviupseerin arvoa alaisillaan...
Rauhanturvaajaksi on helpompi päästä aliupseerina kuin upseerina. Ei mulla muuta. T: Henkilö joka tietää asiasta enemmän kuin sinä. PS. muuten ihan asiallinen viesti, vaikka 5 vuotta vanha onkin.
Itse olin armeijassa lääkintämiehenä ja opiskelin vasta sen jälkeen lääkiksessä.
Aika vähäiseksi se lääkintämiehenä olon hyöty jäi. 1 opintoviikon arvoisen ensiapukurssin sain hyvitettyä. Muutamiin hyviin tyyppeihin tutustuin lääkintämies kurssilla.
Kannattaa asevelvollisuuden kanssa tehdä sitä mikä kiinnostaa. Lääkärileikkejä onkin sitten loppuelämä. Varsinaisesti ei ole hyötyä. Suurin hyöty on että asevelvollisuus on suoritettu eikä tarvitse miettiä sitä lääkiksen jälkeen enään
ei oo hyötyy.. muutaku osaa perus ensiavun yms.