Ei ole ihan harvoin kun julistuksessa tai Päivämiehestä löytää ajatuksen että "me löydämme itsemme syntisiksi" tai "teemme joka hetki syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin". Tämä on vaikea ymmärtää, kun ihminen ei sentään aivan joka hetki kuitenkaan ole pahan teossa. Itse olen vl, mutta en koe tätä ajatusta kohdalleni, en koe Jumalan pyhän lain vaativan sellaista epäinhimillistä täydellisyyttä, että minulle tulisi tällaiset tuntemukset, joihin sitten pitäisi evankeliumia olla pyytämässä. Ne asiat missä syntiä ja lankeemusta koen on pari asiaa, ja muuten koen olevani kelpo ihminen ja uskovainen. Onko tuo sanonta tarkoitettu vain kollektiivisesti koko maailman väelle, siis että aina joka hetkenä löytyy joku joka tekee syntiä?
Ihmisen syntisyys
Justus
11448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vapautti meidät".
Ei jatkuvaan vilkutteluun, kun joka sekunti tehdään syntiä.
Jumalan lapsen iloon ja vapauteen, jonka perusperiaatteena on pyrkimys elää Jumalalle otollista elämää tietoisia syntejä välttäen.
korostaa opetuksessa ensisijaisesti syntejä ja syntien tekemistä. Silloin korostetaan samalla saatanaa.
Oikeampaa opetusta on korostaa Jumalan armoa ja rakkautta. Jos ihminen sisäistää nämä asiat, niin silloin hän myöskin ikäänkuin "kylkiäisenä" pyrkii välttämään syntejä.
...on ankara ja vaativa, jota ei kukaan pysty ihmisenä täyttämään. Emme kuitenkaan elä lain alla ja lain tarkoitus on herättää omantunnon ääntä neuvomaan oikeasta ja väärästä. Tuo synti, johon aina joudumme on meidän perisyntimme lihassa ja veressä sekä ajatuksemme, jotka ovat lihasta. Ei niitä sentään minuutin välein tarvitse pyytää anteeksi, mutta laki on ankara ja korjattavaa kyllä aina tahtoo ihmisessä löytyä. Eli turhaankaan ei voi pyytää anteeksi.
Armon alla me elämme, emme lain, joten usko vain vapaasti syntisi anteeksi sillä hetkellä kuin ne sinulle saarnataan.
"... korjattavaa kyllä aina tahtoo ihmisessä löytyä". No kun tiedän täsmälleen ne missä rikon (mikä vaivaa), niin ne tiedostan enkä niistä numeroa rupea tekemään yleistäen niitä yleiseksi syntisyydeksi. Kaikki muu mahdollinen (kuviteltu ?) rikkominen on mielestäni alueella joka kuuluu inhimillisen olennon jokapäiväiseen elämään niissä premisseissä missä elää eikä sellaista pitäisi hengellistää ehdointahdoin (sanotaan nyt vaikka että tällainen voi olla punaista valoa päin kävely tai suutahtaminen). Eli mistä lähden sitä korjattavaa etsimään?
...tarvitse etsimällä etsiä. Tiedät milloin omalla kohdallasi on korjattavaa, me kaikki tiedämme.
Sen verran kuitenkin että se on Kirkon antamaa myötäjäistä (plkka siitä että on meikä Pappeja)
Hapatus se on sellaisat että se hapattaa, jos hapatuksen kanssa joutuu kosketukseen niin varmaa on että happanee.
Olen itsekkin tuota ajatellut, että jokunen välpää siinä sentyää joskus on.
Niin Papit puhuu pappein tavalla onpa ne leipä Pappaja tai vanhoillisia,toki jonkin verran eroakin on.
kolme vaihtoehtoa: ajatuksin, sanoin, teoin. Minusta teot ovat harvinaisimpia, sitten sanat, mutta kaikkein eniten teemme syntiä ajatuksissamme. Sitä kai tuo syntisyys tarkoittaa. Jos vihastut veljeesi, se on jo "Älä tapa"-käskyn rikkomista. Kuinka usein ajattelemmekaan toisistamme pahaa, vihastumme, olemme vahingoniloisia jne. Tällainen synti tarttuu koko ajan, vaikkkei varsinaisia synnin tekoja tulisikaan.
Tällaista syntiä on hyvä panna pois ja uskoa anteeksi, sillä jos ajatuksilleen -joille toisaalta ei voi mitään - antaa mahdollisuuden kasvaa, ne tulevat yhä suuremmiksi. Tulee katkeruutta ja myös aikaa myöten pahoja puheita ja kenties tekojakin.
käskyn rikkomista.?
Muistaakseni vain jos vihastuu TYHMÄSTI.
Sanotaanhan siellä näinkin, vihastu mutta eiä syntiä tee, siis elä vihastu tyhmästi.
Ja vielä ,jos luet raamattua Jeesuksenkin opetuksia, niin selvästi tulee esille se punainen lanka että vääryyksistä sinun tuleekin vihastua VIISAASTI.
Se on vahingollista sekä tupakoitsijaa itseään kohtaan että hänen ympräillään olevia kohtaan.
Tee parannus!
En yleensä ajattele (tai sano) toisista pahaa niin että siitä olisi vaivaksi itselleni tai että johtaisi vahingollisiin tekoihin (jos johtaisi niin silloin hoidan asian kuntoon). Ihmettelen että mikä motivaatio olisi ruvetalla pahoja ajatuksia hyysäämään. Päälinjana ajattelen että nämä pahat ajatukset (silloin kun ne eivät tosiaan eskaloidu) ovat inhimillisen ihmisen ominaisuuksia, eikä niistä pitäisi aiheutua että ihminen raskauttaa itseään Jumalan lain alla. Miksi hengellistää? Eikö voisi elää ja ajatella vain luonnollisesti, inhimillisesti ja maanläheisesti. Niin minä teen.
Nikotiinistä nikottelet, jos kerran olet niin pyhä.
Ja jos sellainen olet ei nikodemus mitään pahaa sinulle tee "nikotiinikään ei vahingita" mutta jos olet syntinen, niin eiköhän SYÖPÄ syövy sisuksiisi halusit tai et.